Hei,
Olisi kiva kuulla uusioperheen äideiltä ja isukeilta miten alku lähti käyntiin, kun muutitte yhteen?
Meillä puhuttiin paljon asioista ennen yhteen muuttamista, koska mieheni ja minun lapsilla on ollut varsin erilaiset säännöt. Minä olen ollut huomattavasti tiukempi kasvattaja kun mieheni.
Mutta kuinkas sitten olikaan toteutuksen kanssa? Homma ei pelaa ollenkaan. Mieheni ei pidä sovituista asioista kiinni.Olen tästä puhunut hänelle useita kertoja, saamatta kunnon vastausta. Niinhän tässä asiassa sitten käy, että mieheni lapset "halveksivat" minua aina kun vaadin heitä tekemään jotakin. Asiat ei ole isoja, esim. omien astioiden laitto koneeseen, sen tyhjäys tai täyttö, roskiksen vienti...Omilta lapsiltani vaadin edelleen että tekevät näitä hommia ja ne tekee. Ongelma on nyt siinä, että lapset ovat eriarvoisessa asemassa.
En tiedä onko tälläistä enään järkeä jatkaa, vai lähtiskö "nostelemaan".
Onko muilla ollut vastaavia ongelmia ja miten olette niistä selvinnyt?
Olisi kiva kuulla uusioperheen äideiltä ja isukeilta miten alku lähti käyntiin, kun muutitte yhteen?
Meillä puhuttiin paljon asioista ennen yhteen muuttamista, koska mieheni ja minun lapsilla on ollut varsin erilaiset säännöt. Minä olen ollut huomattavasti tiukempi kasvattaja kun mieheni.
Mutta kuinkas sitten olikaan toteutuksen kanssa? Homma ei pelaa ollenkaan. Mieheni ei pidä sovituista asioista kiinni.Olen tästä puhunut hänelle useita kertoja, saamatta kunnon vastausta. Niinhän tässä asiassa sitten käy, että mieheni lapset "halveksivat" minua aina kun vaadin heitä tekemään jotakin. Asiat ei ole isoja, esim. omien astioiden laitto koneeseen, sen tyhjäys tai täyttö, roskiksen vienti...Omilta lapsiltani vaadin edelleen että tekevät näitä hommia ja ne tekee. Ongelma on nyt siinä, että lapset ovat eriarvoisessa asemassa.
En tiedä onko tälläistä enään järkeä jatkaa, vai lähtiskö "nostelemaan".
Onko muilla ollut vastaavia ongelmia ja miten olette niistä selvinnyt?
Vastaukset 20
Vanhimmat
montakertaa päivässä ja useita satoja viikossa! Alempana on samoja juttuja pilvin pimein.
että se varmasti monia mietityttää!
Varmaan useimmissa, niin uus-kuin ydinkinperheissä vanhemmilla on toisistaan poikkeavat tyylit kasvattaa lapsiaan.
Uusiperheessä on vaan se hankaluus, että helposti "löperömmin" kasvatettu lapsi oppii käyttämään hyväkseen sitä, ettei oma biovanhempi halua kasvatukseensa puututtavan. Näin lapset ovat eriarvoisessa asemassa.
Usein varmasti etäisät ovat sallivampia, kuin lähiäidit, ja haluavat, että silloin kun yhdessä saadaan olla, olisi kaikilla kivaa, eikä mitään kiellettäisiin? Siis usein, ei varmasti aina!
Ja pätee varmaan samanlailla etääiteihin.
Meillä on mieheni kanssa varsin erilaisia ajatuksia siitä, mitä lapsi saa tehdä, mitä ei ja miksi... Meillä asuu niin "minun, sinun ja meidän" lapsia ja vuosien varrella olemme päässeet yhteisymmärrykseen isoista linjoista, (ruokailu, pelaaminen, ulkoilu yms.)mutta edelleenkin "pikkuasioissa", kuten lehtien luvussa pöydässä, karkin ostamisesta viikolla, yms. mies antaa periksi ja minä en. Tosin hän antaa periksi kaikille, ei vaan omilleen... Niinpä lapset ovat oppineet, mitkä asiat kannattaa kysyä häneltä =)
Mutta elämä on täynnä kompromisseja, ja tärkeintä on, että lapset eivät joudu kovin eriarvoiseen asemaan keskenään. Varsinkin, jos ovat samanikäisiä!
ei mitään uutta
Hei,
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Pikkuasioihin en minäkään viitsi tarttua, reput jää eteiseen jne. lienee sama tilanne ns. ydin- kuin uusioperheissäkin.
Meillä erimielisyydet tulevat nimenomaan juuri netin käytöstä. Mieheni lapsilla ei ole näissä mitään käyttörajoituksia. Meillä on hyvin saman ikäiset lapset, (vuosi ikäeroa) joten tähänkään en voi vedota miksi toinen saa olla enemmän koneella kun toinen.
Minun lapseni on meillä melkein kokoajan, kaksi viikonloppua kuussa isällään ja mieheni lapsi meillä joka toinen viikko.
Ikävintä tässä on se että mieheni kävelee tässä asiassa minun ylitse ja se mitä ennen yhteen muuttoa sovittiin netin käytöstä ei ole laisinkaan toteutunut. En tiedä onko oikeutettua vai ei, mutta tavallaan minulla on "huijatuksi" tulleen tunne, muutinhan paikkakuntaakin ja lapseni koulua jotta saisimme olla yhdessä, ja sitten kaikki ennalta sovitut säännöt "sivutetaan".
.. ei mitään netin käyttöohjieta, no onneksi sun lapsilla on netin käyttöohjeet, että pääsee muutkin nettiin kuin sun lapses. .. mies kävelee sun ylitse.. oletko niin arvokas, että vain sinä saat kävellä jonkun ylitse... tästä se taas alkaa... kun aina ne miehen lapset on syyssä tai miehen ex vaimo... ei koskaan tämä uusikko tai uusikon lapset...!
Eksää tajuu, että oikeessahan toi edellinen on! Jos on kyse n.alle 15v lapsesta, on kyllä tosiaankin syytä aikuisten rajoittaa netin käyttöä.
jokainen tekee niinkuin itse kokee parhaaksi. Lapsen vanhemmat osaa päättää ihan hyvin mitä tekee.
kun "asiantuntija" luennoi siitä että Uusperheen yhteen nivoutuminen kestää 4-7vuotta..se varmaan sitä onkin.
Vaikka kuinka olisi selkeät pelisäännöt,ja alussa olisi vaikka mitä sovittu..se on vaikea käytännössä toteuttaa,jollei kaikki siihen sovittuun sitoudu.
Ei riitä että VAIN toinen perheen aikuisista ottaa vetovastuun kaikesta arkeen liittyvästä,ja toinen vaan on.
Puhuminen on uusperheessä se tärkein asia,muuten homma ei vaan toimi.
Mikset sano miehen lapsille,tai oikeastaan kokoa kaikkia lapsia sohvalle istumaan ja kerro miltä susta tuntuu kun lapset eivät sinua tottele tms...ja sitten annat myös lasten vuorollaan sanoa mielipiteensä..mutta kuitenkin siten että SINÄ aikuisena olet se(miehesi kanssa)jotka asioista yleiset linjaukset tekevät,ja päätätte perheen asioista..lapsia kuunnellen.
Ehkä lapset ymmärtävät,ja muuttavat tapojansa auttavaisemmiksi..tosin älä odota heti liikoja,ajan kanssa kuitenkin voi muutosta tapahtua.
Tokihan kerrot miehellsikin miltä susta tuntuu,ja yrität saada miehenkin tajuamaan ettei tuollainen eriarvoisuus lasten kesken ole reilua.Miten onnistuisi lapsille eri kotitöiden teko,iän mukaan?Tai vuoropäivin/viikoin esim. tiskien hoitamiset,roskien viemisiä yms. kodin askareita?
Jos vaan suutut moisesta tekemättömyydestä,se ei johda mihinkään..
ja kerro MILTÄ SUSTA TUNTUU!!! Niin, miltä susta tuntuu, viis muista! Tärkeintäkö susta on vaan se miltä susta itsestäs tuntuu!!!! Hei haloo, ei sulle kuulu miehen lasten asiat, eikä heidän kuulu olla sulle tilivielvollisia ja miettiä miltä susta tuntuu! Lapsilla on omat vanhemmat, ja he tekevt niinkuin haluuvat, et sinä.
eivät enään istu minun sohvalleni.Kiitos siitä sille ex-aviovaimolle....
istua sun kuluneella sohvalla lihavien lapsiesi kanssa?
olipa sitten töissä tai kotona..se ei miksikään muutu.Pitää joustaa,ja ennen kaikkea huomioida myös muut.
Ei voi vaan itsekkäästi jyrätä,ja vaatia muilta muutosta..antamatta itse itsestään mitään.Sellainen tyyli ei vaan toimi,eikä saa kuin muut takajaloilleen.
kun Uusperheessä asuu sun,mun tai kenties jopa niitä uusperheeseen syntyneitä lapsia..ne asiat koskettavat kaikkia perheen lapsia.Siihen ei entiset kumppanit mitenkään liity,heille ei kuulu tämän perheen asiat..eivät mitenkään.
Ja todellakaan lasten vanhemmat,ne fiksut vanhemmat,eivät sekaannu entisten perheidensä elämään.
Ja sinä voit painua pois täältä uhoamasta,et oo ees uusperheellinen!
Aivan turha tulla natkuttamaan että sun, mun, teidän ,meidän, omat lapset ja että omat vanhemmat hoitaa omat lapsensa.Pyh! Kokeilepas elää uusperheellisen äitipuolen elämää ilman perheen yhteisiä sääntöjä yhden murkkuikäisen pojan kanssa, muutaman pienemmän ja parin oman kanssa, ni tulet sitten tänne kitisemään.Tyttö ei ole tainnut ottaa oikein asioista selvää.Teoretia ei pelaa tässä hommassa, ei muun kuin pelisääntöjen osalta.Ne pitää myös osata jalkauttaa suhteeseen!Hoitaa parisuhdetta ja saada lapset tasavertaisina maailmalle.Pennut pihalle täältä!
ite haluu. Oma on valintas. Siitä pääsee eroon hyvin nopeesti. Älä ruikuta vaan tee asialle jotain! Tuskinpa miehen lapset sua itkemään jää, ennemminkin on kiitollinenkun isä teki fikusti ja heitti naisensa pihalle!
...kun asiat ei ole noin yksinkertaisia, ressukka!
monet muute vaan tekevät asioista monimutkaisia, josko tahallaankin.
Kuulehan kun en ole enää tyttönen,kukaan tuskin nimittää 44 vuotiasta naista tyttöseksi,joskin imartelevaa;)
Ja kokemusta todellakin on niin omien lasten osalta,joita on 5 kaikkiaan(17,16,13,12 ja 9vuotias)sekä perheessämme asuu miehen lapsista toinen,joka on 17vuotias..luonamme käy tasaiseen tahtiin myös miehen nuorempi,pian 6vuotias lapsi.Poika voittoinen pesue,vain yksi tyttö joukossa.
Mieheni lapsille en ole mikään "äitipuoli",lasten äidit kun yhä elossa.Olen heidän isänsä vaimo,ja nimellä minua kutsuvat..kuten kuuluukin.
Uusperhe elämää on vierähtänyt jo pian 4 vuotta, joten kyllä tässä on ihan oikeaa kokemusta siitä millaista Uusperheellisen elämä on.
On myös kokemusta siitä kuinka hankala voi kumppanin ex olla,kun ilkeilee ja kiristää lapsen tapaamisilla ym. epämiellyttävää.Mutta,niistäkin on selvitty perheenä..ja jätetty moiset sanomiset ihan omaan arvoonsa.
Eihän sellaisesta sanomisesta tarvitse provosoitua;)
Entisen mieheni vaimo on fiksu,meillä ei ole ikinä ollut sanallista suukopua.Ei oo sellaiseen tarvetta.Hän hyväksyy lapseni,ja lapset hänet..ja kiva että ex kohtas juuri hänen kaltaisensa ihmisen.
Joten,sanoisin että lapsimäärä..kuin myös murkkuikäisten määrä perheessäni on isompi kuin sinulla.Joten kokemusta on vaikka muille jakaa..en ole koskaan pitänyt lapsiani tyhminä,en myöskään mieheni lapsia.
Lapsista tulee niin fiksuja kuin heitä vain jaksaa kasvattaa..kuunnella ja ymmärtää.Olla tukena ja asettaa rajoja,antaa rakkautta sekä ennen kaikkea hyväksyä heidät juuri sellaisina kuin he ovat.Raivoamalla/huutamalla ei kukaan opi mitään,eikä se johda mihinkään parempaan.
Kyllä siihen parisuhteen "hoitamiseenkin"arjessa jää aikaa..ihan samalla lailla kuin ydinperheessäkin.Pitää vain osata hyödyntää ne pienet hetket kumppanin kanssa,ja ammentaa niistä voimaa tuleviin päiviin.
Kun itse on onnellinen,onni tarttuu myös muihin..
Minun lapset 2 ja 8,miehen 4 ja 11.miehen lapset meillä joka toinen viikonloppu.
Meillä kun lapset siivoavat lelunsa ja poika 8 v vie likaiset vaatteet pyykkikoriin,vie roskat joskus ym pientä hommaa.
Mutta toisin onkin sitten tämän miehen 11 v tytön kohdalla.Hän ei tee mitään vaan odottaa aina valmista.Jos kehottaa jotain tekemään niin ei.
Luulen että kotona ei tarvitse tehdä mitään ja näin kasvatamme niitä uusavuttomia.
siivota huoneensa ja siivota lelunsa. Nyt osaavat molemmat 8 ja 12 tehdä jopa läksynsä ettei aina tarvitse muistuttaa.
Mutta tämä onneton miehen tyttö! Hän on 15 vuotias, ja ei voi kyllä puhua samana päivänä minun lasteni kanssa.
Mitään ei osaa tehdä, senkuin istuu sohvalla syö ja katselee videoita tai pelaa. Likainen ressu, jolle ei ole opetettu että toisia ihmisiä on kunnioitettava olemalla siisti.
Koulukin hällä menee tosi surkeesti verrattuna minun lapsiini jotka loistaa koulussa priimus oppilaina.
Mutta eihän kaikilta voi vaatia, jos äiti ei koskaan opeta ja neuvo, niin ei voi mitään. Surkutellaan tuttavien kanssa ja he säälivät lasta. Sellanen mössö reppanahan se on, onneksi ei ole minun.
siis en nyt ymmärrä mitä ihmeen väliä vaikka kyseenlaista aihetta on jo palstalla käsitelty?josteillä jotka aina annatte negatiivista palautetta tai muuten olette negatiivisia,onko elämä köyhää vai miksi täällä notkutte?
AP:lle,minkä ikäisiä lapset on?
meillä 5 yhteensä,2 asuu vakituiseen meidä kanssa.
Oli samanlaisia ongelmia kunnes alkoi ilmenee totaalista auktoriteetin puutetta,mieheni lapset katsoivat oikeudekseen varastaa,hajottaa yms.Tietysti olihan se omalla tavallaa myös huomion hakua mutta asiat oli sellaisia mihin itse puutun vaikka ei olisi omia lapsia ollenkaan niitä tekemässä.
Ei siihen lähtö auta jos onnellinen miehesi kanssa olet.
Tosiasioiden katsominen objektiivisesti,hallaa siinä lapsille tekee jos ei rajoja pidetä.
Lapsella on turvallinen olo kun on rajat,vaikka ne tiukemmatkin.
meillä meni pitkään ennekuin lapset sopeutuivat,huusivat kun hullut kun ei oma tahto mennytkään läpi ja auktoriteetit haettiin oikeisiin uomiin.
Tsemppiä teille ja kevään odotusta