Haluaisin näin "ei uskovana" kysyä, että miten ollaan teillä suhtauduttu kun perheeseen tulee tyttöystävä joka ei ole uskomassa? Poikaystäväni ei enää ole uskossa, mutta koko muu perhe kyllä. Useasti on ollut pattitilanteita perheen pienten lasten kanssa meikkaamisesta ym. mutta kai se on hyvin mennyt...
Vl-perheeseen tulo
Saana
101679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
On oikeampi ilmaisu, sillä mies jos avioon menette sidotaan vaimoonsa, ja eroitetaan Äidistään.
Siis tavallaan poika lähtee Äitinsä helmoista ja on vaimoonsa sidottu.
Surusteluaikana tietysti aivan tavallinen kanssakäyminen.
Ahaa... Itseasiassa näinhän se menee. Taivaaseen me ei päästä, ei vaikka kuinka minäkin haluisin. Usko on ollut suhteessamme tosi puhuttu asia ja täytyy sanoa että hyvää olen siitä vaan saanut. Ainoa on tuo Taivaaseen pääsyn laita...
Käy ahtaan portin kautta ,ja jokaisen tulee siitä sisälle mennä, se ei ehkä ole lihalle mieluista,mutta yksinkertaisuudessaan siitä kulkevalle tuo ilon rauhan ja vapauden.
Ei siinä ole mitään henkilökohtaista ettei tahtoisi toisen pääsevän taivaaseen, vaan se on Jumalan asettama ovi uskoon, joka vie kerran perille.
Lue tuhlaajapojan vertaus , siinä kuvataan kauniisti parannusta, jos sinä sen tekisit, niin varmaan sanoisit hyvästin poikakaverillesikin.
Jos löytisin tien parannukseen luulen että poikaystävänikin sen löytäisi. Luulenpa vaan että uskoon tulo ei ole sitä helpointa, vaan se tulee täydestä sydämestä ja siitä pitää tietää. Poikaystäväni on sanonut että uskossa elämä olisi turvallisenpaa jne. Olen sanonut hänelle että mä en saa olla este siihen jos siltä tuntuu.Kunnioitan hänen sanomaansa.
USKO SIIS. ITSE OLEN SAANUT USKON KASVATUKSEN. TEIN UUDELLEEN PARANNUKSEN N.VUOSI SITTEN ENKÄ KADU PÄTKÄÄKÄÄN. "HÖPÖHÖPÖ" VUOSINA TULI NÄHTYÄ SITÄ SUN TÄTÄ EIKÄ NE VUODET HUKKAAN MENNEET. NÄIN ON HYVÄ ELÄÄ. ETSIVÄ LÖYTÄÄ.
ole.siinä joutuu puntaroimaan että mitä pidän tärkeinpänä, ja kenelle annan kunnian.
Löytämisen pelkoa ei sinänsä oelkkaan, vaan Jumala näkee ihmisen sydämmeen, ja kun annat hänelle luvan niin hän sen tekee.
Ihmisen valittavaksi jää vain hyvä tai paha siunaus eli kirous, elämä tai kuolema.
Juuri noin kävi minulle... Tapasin uskovaisesta kodista olevan pojan, joka oli kieltänyt uskonsa. Ennen hänen tapaamistaan, olivat käsitykseni lestadiolaisista hyvin kielteisiä. Hänen perheeseensä, ystäviinsä, sukulaisiinsa tutustuminen muutti käsityksen aivan päinvastaiseksi. Viimeiseen asti puhuin samaa rakkaalleni, että jos hänestä tuntuu että parannus on tehtävä, muistaa, että minä en saa olla esteenä. Minäkin tunsin ja tiesin että usko on tultava sydämestä ja sen on tunnuttava oikealta, mistään kulissiuskosta ei ole hyötyä, kun taivaan isä kuitenkin näkee...En olisi koskaan uskonut että myös minä saisin joskus mahdollisuuden uskoa, mutta niin kävi. Olemme nyt molemmat uskossa, onnellisia ja kiitämme Jumalaa kaikesta tästä hyvästä, mitä olemme häneltä saaneet. En kaipaa menneisyyttä. Toivoisin vain että kaikki saisivat mahdollisuuden nähdä, kuulla ja ymmärtää.
meidän perheeessä on uskovia ja ei uskovia sisaruksissa.avoliitossa eläviä jne.Vanhempamme ovat joutuneet kokemaan vaikka yhtä sun toista ja silti lapset ovat rakkaita oli ne uskomassa tai ei.Sisaruksieni puolisot, tyttö-ja poikakaverit ovat tulleet perheeseemme aina yhtä tervetulleina vaikka onhan niillä koettavaa ja oppimista ollut.
Alkaakaa vaan käymään riston kanssa seuroissa jos haluatte olla uskomassa!
kyllä ne uskon asiat siitä avautuu jos se niin on teille tarkoitettu. Liikkuukaa uskovaisten kanssa ja noudattakaa hyviä uskovaisten elämäntapoja (raittius jne,).
Meilläkin on sekä uskovaisia että ex-sellaisia, ja avio- ja avopuolisoita, jotka joko tuntee lestadiolaisuutta ennestään, tai ovat oppineet meidän perheen kautta. Viisaat vanhempamme ovat ottaneet kaikki vastaan saarnaamatta kenellekään elämäntavoista.
Ja viisaat avo-ym. puolisot on kylässä ollessaan puhuneet muusta kuin eilisen illan telkkariohjelmista ja sanoneet uteliaille puolison siskon lapsille, että minulla on korvikset siksi, että en ole uskovainen. Ei ne lapset ole sitä sen kummemmin ihmetelleet, olleet vain hyvillään, kun on uusia ihmisiä kylässä.
Ehkä meillä äiti ekan avopuolison ilmestyttyä kuvaan sanoi jonkun kerran että menkää naimisiin, mutta mulle (ex-vl) ei enää kai jaksanut :), tai ehkä tiesi, että menisin heti jos kosittaisi. Mulla on epäluuloinen mies, joten onneksi ei sitä onnistuneet karkottamaan. Ansassa on!