Minulla ja isälläni ei ole todellakaan läheiset välit. Riitelemme usein ihan pikkujutuista. Vanhempani ovat eronneet ja käyn valitettavan harvoin isäni luona. Hän ei ole koskaan hyvällä päällä. Minulla ei ole mitään isäni luona ja minulla on aina todella tylsää. Taas ilta päättyi siihen että lähdin kotiin pakoon tylsyyttä ja isäni valitusta itkien. Mitä voisin isäni kanssa tehdä? Miten meistä tulisi läheisempiä? Kun tuntuu ettei meillä ole mitään yhteistä.
Mitä teette murkkuikäisten lastenne kanssa???
tytär
81102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei! Miten olis esim. videoiden katselu? Voisitte yhdessä mennä vuokraamosta valitsemaan. Tai lukeminen ja lukukokemuksien jakaminen yhdessä... ja hyvän ruoan tekeminen.
Ikävä kuulla, että välinne ovat noin pahasti tulehtuneet. Pitäiskö vaan toisen antaa olla, myötäelää ja olla läsnä, mutta silti mitenkään asioihin sen kummemmin puuttumatta. Tsemppiä yritykselle!!
"ja hyvän ruoan tekeminen." - Tuskin kukaan tarkotuksella pahaa ruokaa tekee.
Entäs jos menette kylpylään tai tavalliseen uimahalliin? Tai museoon, niissä on tosi kivoja näytelyitä. Tampereella on nyt kenkämusea avattu.. samalla isällä olisi mahdollisuus muistella menneitä nuoruusvuosien kenkiä katsellessa. Tai Leffaan. Laskettelemaan.
jonnekin, missä voitte olla yhdessä tekemisen kautta, mutta kuitenkin sellaisen tekemisen, missä ei tarvitse syvällisiä keskustella tai kovin "läheisesti" kohdata toista.
Onko isäsi masentunut?
Ei isäni ole masentunut, tuntuu vain ettei hän tykkää mistään... Ja aina vain jaksaa valittaa. Mutta täytyy yrittää kokeilla saada hänet raahattua yhteisiin menoihin... Nää keskustelut on tosi hyviä, kun saa hyviä vinkkejä! :)
Mitäs jos kertoisit isällesi tunteistasi. Ei hänkään varmasti ole tyytyväinen tähän nykytilanteeseenne. Uskon että keskustelemalla asiat voisivat parantua. Jos ajatus keskustelusta pöydän ääressä tuntuu vaikealta, niin ehdota hänelle kävelyä metsässä tai muussa rennossa paikassa. Siellä voi olla helpompi puhua. Itse olin "menettänyt" isäni, äitini ja hänen eron myötä. Nyt kuitenkin olemme läheisempiä kuin koskaan. Olen oppinut sen, että hänenkin kanssaan voi puhua. Ja että se on jopa mukavaa.
Hienoa että haluat olla isän kanssa läheinen. isä on sentään isä, vaikka vaikeuksia olisikin. Jos yhdessäolo ei kuitenkaan suju niin pidä joka tapauksessa yhteyttä vaikka lyhyemmillä vierailuilla, soittelemalla, lähettämällä kortteja ym. Monet miehet ei osaa olla nuorten kanssa, mutta kun aikuistut saatatte lähestyä ihan uudella tavalla ja isän taustatuki olla kullanarvoinen. isän luona sinun ei myöskään tarvitse ajatella että tarvitsisi tehdä tai edes keskustella mitään erityistä. Luet vaikka lehtiä, katselette telkkaria, syötte yhdessä jne. Läsnäolo riitää, ja hankalat puheet lasket toisesta korvasta ulos.
Minulle tuli viestiä lukiessani vahvasti tunne, että sinä olet isäsi ja sinun välisessä suhteessa se aikuinen ja isäsi kypsymätön lapsi. Otat vastuun suhteenne toimivuudesta ja haet ratkaisua epätyydyttäviin väleihinne. Isäsi taas tyytyy vain valittamaan.
Sinuna sanoisin suoraan isällesi, että hän on se aikuinen jonka kuuluu olla vastuussa ja sinun kuuluu saada olla se lapsi jonka viihtyminen on hänen harteillaan. Et ole vastuussa suhteenne toimivuudesta, isäsi on, tai ainakin hänen pitäisi olla.
Älä vaivaa mieltäsi tai omaatuntoasi isäsi kypsymättömyyden tai hänen valitustensa takia. Hän on vastuussa itse itsestään. Mikäli hän ei pysty kohtaamaan tytärtään aikuisena, vastuullisena ihmisenä, jätä tapaamisenne hyvällä omalla tunnolla väliin. Onhan se ikävää jos ei voi pitää kontaktia isäänsä mutta elämäsi on helpompaa kun et joudu kantamaan sellaista vastuuta joka ei sinulle kuulu.
Mikäli isäsi joskus kasvaa aikuiseksi, ymmärtää olevansa isäsi eikä lapsesi, ehkä hän silloin ottaa yhteyttä ja voitte sitten alkaa rakentaa isä/tytär-suhdettanne terveemmältä pohjalta. Onhan toki mahdollista että hän menee hautaan ikuisena valittajana kasvamatta koskaan kantamaan omaa vastuutaan mutta that's it then.
Olen itse ollut samantapaisessa tilanteessa, lapsenani on vain ollut äitini. Nyt vihdoin, 48-vuotiaana, sain katkaistua napanuoran. Tee sinä se aikaisemmin koska se nuora vain vahvistuu ja sitkeytyy ajan kanssa. Ellet tee asialle mitään, huomaat pian olevasi 24 h/vrk kiinni isäsi hyvinvoinninta vastuullisena ja oma elämäsi jää elämättä huolehtiessasi isäsi elämästä.
Katkaise napanuora nyt ja ala elää omaa elämääsi. Jätä isäsi elämä ja hyvinvointi hänen omalle vastuulleen, hän on aikuinen ja pärjää kyllä.
Kaikkea hyvää toivottaen!
Heippa vaan. Meillä on likan, 12v, kanssa tosi kivat välit. Tapaamme joka toinen viikonloppu ja välillä useimminkin ja lomilla hän on luonani vähintään kolme viikkoo. Me leikitään píppeli ja pimppaleikkejä ja niistä pitää kumpikin.