Onko luonto vaikuttanut sinuun jossain tietyssä paikassa erityisesti? Missä on sinun mielestäsi kaunein maisema?
Itse koin uskomattoman kauniin auringonlaskun Kolilla ja hävettikin vähän, kun en voinut mitään sille, että kyyneleet alkoivat valua poskilleni. Se oli hämmentävää.
Itse koin uskomattoman kauniin auringonlaskun Kolilla ja hävettikin vähän, kun en voinut mitään sille, että kyyneleet alkoivat valua poskilleni. Se oli hämmentävää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
auringonlaskun aikaan kun kaikki värjäytyy punertavaksi ja toinen on myrskyävä meri.
rakennettiin, ihailin aina sitä isoa soramonttua, hienoja punaisia koneita, ja aina erilainen sorakassa.
Milloin karkeampaa milloin hienommpaa.
Ja hienot valot, yötä myöten.
olisin yhtenä aamuna ajellessani halunnut pysähtyä ottamaan valokuvia, kun tuulilasista avautui huurteista, kallioista metsää, moottoritien valot näkyivät valkenevassa aamussa kauniina monipolvisina ketjuina ja autojen renkaat olivat luoneet ajoradoille omia linjojaan. Silmieni edessä aukeni luonnon omaa grafiikkaa. Kauneus ei ollut ainoastaan katsojan silmissä.;))
kun mennään, siellä ovat upeat punertavat kallioleikkaukset, kivi on punaista graniittia tai jotain. Kallioiden päällä kitukasvuista mäntyä.. pakko on auto pysäyttää.. ja jäädä hetkeksi ihailemaan Siihenkun vielä tuo auringonlasku osuu, näitä maisemia löytyy, sieltä kun lähdetään Hangon tieltä poispäin ja tuonne Saloon päin...ajaamaan.
t.friidu
On kansallismaisema, ei ihme että siellä
herkistyy.
Mielestäni siellä on joku aivan erityinen henki ja ilmapiiri.
Oon ollut siellä paljonkin, työn, harrastusten
ja vapaa-ajan puolesta. Pielinen on kesällä
aivan mahtava, jos on mahdollista niin käy ihmeessä veneilemässä siellä.
Koli lumoaa, siellä on tyyntä rauhaa.
Talvella ne tykkylumiset puut, kesällä Pielisen
kirkkaus ja rantakalliot.
Erityisesti on mielessä nouseva ukkosmyrsky siellä, talvella kuusten humina kun lumikengillä tarvottiin vaaran päälle.
Laineen liplatus yöllä veneen laitaan Loma-Kolin leirintäalueen rannassa ja nuotiotuli hiekkarannalla.
Lasten riemut laskettelumäessä ja itsellä tutisevat polvet Paha-Kolin rinteessä.
kohta minäkin itken !
näin yhden viikon aikana niin paljon erilaisia kauniita maisemia, etten kai koskaan ennen. Pääsimme kajakeilla sellaisiin paikkoihin, mihin ei millään muulla välineellä pääsisikään. Välillä meloimme maankohoama-alueella suurten siirtolohkareitten välissä niin matalassa vedessä, että piti takamuksella keventää kajakkia eteenpäin päästäkseen. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja läpinäkyvää. Välillä keskellä Merenkurkkua ei näkynyt muuta kuin merta, kun vanhoilla mainingeilla keinuessamme vedenpinnan korkeusero vaihteli pari metriä. Siellä on myös monenlaisia, tutustumisen ja ihailemisen arvoisia saaria. Ainakin Tankkarin majakkasaarelle liikennöidään säännöllisesti mantereelta. Se on vierailun arvoinen paikka, jossa on myös mökkimajoitusta tarjolla. Suosittelen lämpimästi.
Merenkurkkuun voisin lähteä mielelläni uudelleenkin melontaretkelle. Ei ihme, että sekin on valittu maailman aarrelistalle, toivottavasti perintö säilyisi tuleville sukupolville.
..siellä suunnalla on myös kaunis ja upea paikka, yks juhannus viettettiin siellä. Oulun seudulla tuo aava meri, ei saaria näkyvillä, oli myös omalla karulla tavallaan kokemisen arvoinen juttu..erilainen merimaisema. Jotenkin majasteetillinen. Mutta, kyllä tuo Turun Airisto on kaunein, upein ja ainutlaatuisin paikka Suomessa sittenkin. Minun mielestäni. Kolin upeat vaaramaisemat, ja Pohjois-Karjalan upeat mäntymetsät, joo ei niille löydy vertaa...Kotkan saaristo on toinen paikka jossa, voisin olla vaikka koko kesän...Keski-Suomessa taas tuolla Saariselän ja Jyväskylän upeissa maisemissa...Lapissa meistä ei kukaan vielä ole käynyt. Mutta, Pohjois-Savon lempeät maisemat ovat tulleet myös jonkun verran tutuksi. Siellä tuo luonto on pehmeä ja kaunis. Lehtometsät ovat lempeät.
Ja täällä Stadissa taas on montakin mestaa, missä viihtyä...esimerkkinä vaikka tuo Villinki. varsinkin kesäisin. Sydämeni paikka kuitenkin on Sipoon ja Helsingin rajalla oleva Porvarinlahti...sinne kun kaikki kauniit muistot liittyvät...sinne aina kundien kanssa kesäisin pyöräretkiä teimme, kun he vielä lapsia olivat. Kundi ja sen parhaat kaverit, Kaikulaaksoksi tämän paikan lapset nimesivät, siellä kun sai vapaasti huutaa ja kaiku vastasi...Nyt sekin paikka ei enää ole entisensä, sinne kun tämä junaraide menee Vuosaaren satamaan rakennettiin, tarpeellinen Stadille tuo satamahanke silti oli.. mutta, silti, voihan vitsi.
Ylipäätänsä eiköhän Suomessa monia upeita paikkoja, vaikeaa niistä on sanoa..mikä upein...ja parhain.
t.friidu
Lähes päivitäin löytyy jotakin erityisen kaunista, minkä äärelle pitää pysähtyä hetkeksi.
Maasta nousevat jääpatsaat, urkupillit ja vedenpintaan syntyvät kuviot jäätymisen aikaan.
Marraskuinen täysikuu -07 Länsi-Suomessa. Ilta uinti kuun sillalla. Aamun sinisyys, tyyni meri, aavistus punaa ja violettia horisontissa, sitä meren peiliä en raskinut rikkoa.
ja vaihteleva on näkymä, kun hytisen tupakalla rappusilla. Puita, ranta, aina eri asussa.
Kauneutta löydän joka päivä kulkutieni varrelta.
Jotenkin katson maisemaa siten, että esimerkiksi tuulessa heiluvat koivun ritvat tai taivaalla lentävä musta lintuparvi ovat jotenkin mielessäni kuin "musiikkia".
En osaa sitä sen paremmin selostaa. Näen ne kuin runollisina kuvina, jotka tuottavat mielihyvää.
Kiinnitän väreihin paljon huomiota. Joku intensiivinen väri itsessään voi saada minut hyvälle tuulelle ja antaa energiaa.
Rumakin maisema voi olla kaunis. Tylsällä teollisuusalueellakin voi olla muodoissa ja väreissä kauneutta. Erilaiset valo-olosuhteet luovat myös kauneuselämyksiä.
Pirunpelloiksi myllerretyt aukkohakkuut saavat minut surulliseksi.
Ihmisten käsityksissä kummastuttaa se, että jotkut ihmiset, jotka ihailevat perinteisiä "Katso-tässä-kaunis-maisema-maisemia" kuten Lapin tunturit ja Koli, saattavat surutta hakata omakotitalotonttinsa edestä metsän aukoksi.
Näyttää vähän erikoiselta kun sentin sängeksi ajetun nurmikon reunalta alkaa aukkohakkuu. Tällaista näkee täällä päin Suomea.
Keväisenä aurinkoisena aamuna lähren kotoani ja ajan keskustaan.
Määrätyssä kohdassa näen laajan laakson ja sen keväisen ,vaalean vihreän laihon jota aurinko valaisee vastavalolla katsojaan nähren.
Kasvoille sattuva valon lämpö ja vehreys yhristettynä ojien varjoihin on todella kaunista.
Ensi keväänä yritän kuvata sitä uurella kamerallani,ominaisuuret pitäis riittää.
nautinnon.
sanoakaan, niin paljon niitä kauneimpia on tullut nähdyksi...
Salon ohitustiellä vauhti joskus putoaa, kun siellä näkee niin kauas joka suuntaan ja silmä lepää.
Kiimingistä ajoimme kerran talvella Pudasjärven Kipinän kylään, lumikuormassa suon kituliaat männyt keskellä ei mitään, oli sykähdyttävää kaikessa lohduttomuudessaan.
Hämeessä olen saanut tutustua kesäisin ikivanhoihin aitoihin kesantoihin ja luonnonvaraisiin kukkiin,ojanpientareet on tulvillaan näitä ihanuuksia.
Sitten 5-tien varrella Siilinjärven kohdalla kallion päällä oleva Kultainen kauris,ylväänä valaistuna!
Silloin en itkulleni mahda mitään....
Ja sateenkaari ja paljon muuta....
..Stadista ei mene kauan kun ajaa Hämeenlinnaan, meillä kun ei tuota kesämökkiä ole, no yksi Juhannus ajattiin tuonne Aulangolle, siellä on tämä kaunis vanha Puisto. Sinne ylhäälle näköalatornille kun kiivettiin, ja sieltä alas katseltiin, niihin maisemiin, niin tuli tuo Aleksis Kiven kuvaukset Hämäläisestä maisemasta ja Seitsemästä Veljeksestä elävästi mieleen...Sielläkin on kaunis Puisto jossa, kesäisin valkoiset joutsenet uivat pareittain...uskomattaman kaunis paikka sekin...
t.friidu
oli todellinen hellepäivä, aurinko paistoi täydeltä terältään, soutelimme hiljakseen järvellä.
Nostimme airot, ja jäimme kuulostelemaan ympäristöämme.
Ei kuulunut mitään muita ääniä, kuin luonnon omia. Linnut sirkuttivat soolojaan, sudenkorennot surahtelivat järven pintaa, aallot liplahtelivat lähes tuulettomassa kuumuudessa.
Vesi oli silmiähivelevän kirkasta, pikkukalojen parvet kirmailivat kilpaa.
Siitä jäi täydellisen rauhan muistikuva mieleen.
Toki, on paljon tallessa muitakin näkymiä, mutta tuo nyt päällimmäisenä.