että sä vaan yksinkertasesti et uskaltanut. Vaikka kerroin tunteistani, et uskaltanut luottaa ja pelkäsit omia tunteitasi ja minun tunteita ja sitä että sinuun sattuisi, jos olisit yrittänyt kanssani jotain oikeaa. Siitä se kaikki venkoilu ja pakoilu johtui. Ja tuntuu että etsimällä etsit minusta vikoja, joilla voisit itsellesi perustella miksi mun kanssa ei kannattaisi olla. Vaikka tosiasiassa ne minun "vikani" saattavat olla vain sinun mielikuvitustasi ja et vain uskaltanut ottaa asioista selvää ja tutustua siihen minuun millainen oikeasti olen. Säikähdit tunteitasi ja mielummin ajattelit niiden olevan yksipuolisia tai että vain vain pelailin, kuin olisit ottanut riskin ja yrittänyt olla kanssani.
Mä olen tullut
siihen tulokseen
1294676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 129
Vanhimmat
ole kiinnostunut susta!!!!
älä äksyile tuntemattomille. Se ei ollu multa.
Miten tunnistatte noin helposti aina sen oikean?
tahtoo kanssa saman kyvyn.
se on sen poikaystävä.
yksi biisi vielä, joka on soinut päässäni eilen ja tänään:
http://www.youtube.com/watch?v=6IWpN3oXHf4
Mun on kohta lähdettävä pois koneelta, mutta tämän halusin sinulle sanoa, kun sitä ajattelin.
Olisipa minulle tämä viesti, muttei voi olla, koska minulle ei ole mitään tunteita koskaan kerrottu :(
mieltä kuin tuo toinenkin tuossa et hän ei vain yksinkertaisesti ole kiinnostunut sinusta. Joskus kannattaa kohdata totuus eikä kuvitella omiaan ja kirjoitella&kysellä täällä kaikenlaista. Joskus elämä vain on sellaista. Kaikkea ei voi saada vaikka kuinka haluaisi.
ole venkoillut tällä kertaa , enkä mää en ole pakoillut minnekkään..mmhhh..paitsi..no...pikkasen;)
vikoja en ole etsinyt
enkä kää.kää..käää..käää..pelännyt..
vaan sinä olet sen kaiken tehdyt ...joten seli .seli...itselles vaan
ja mielekuvitusta olen aina käyttänyt:)
provoilija olet ihan selvästi. Näkee jo kilometrin päähän..
miehelle vain naiselle
Mun tosiaan pitää ihan kohta mennä, mutta aamulla viimeistään palaan.
omaa musamakua? Jos joku linkittää tänne hyvän biisin, käytät sitä. Jotain omaperäisyyttä.
Saman biisin oon tänne laittanut joskus.
Toi on vaan itsensä kiusaamista. Jos olet tunteesi kertonut, et voi enää muuta kuin toivoa (liekö enää sitäkään). Jos vastapuolela olisi samoja tunteita, kyllä hän juoksisi vastaan. Tsemppiä.
varsinaisesti uskokaan, että meistä mitään tulisi, ja syy miksi ei tullut/tule on tuo mitä aloitusviestissä kirjoitin. Aika vähän näille palstoille kirjoittelen enkä aina ehdi paljon lukeakaan. Mut hyvää illan jatkoa nyt! :)
Luulen ymmärtäväni sua kuitenkin. Se, e ttä ei saa mitään vastauksia, sattuu varmaan kaikista eniten. Varsinkin jos on paljastanut jotain itsestään. Yleensä tunnolliset ja muita huomioivat ihmiset menevät yli puolitiehen vastaan kertoen tunteistaan jne. Se on kaukana pelailijasta se. Tsemppiä.
Ole rehellinen itsellesi ja myös toiselle. Jos sinulla on tunteita niin selvitä ne ja ota myös toisen tunteista selvää. Sitten vain asiaa eteenpäin. Ei kannata jäädä vatvomaan koska se on pahinta. Yksinkertaista toimintaa eikä monimutkaisia mietintöjä. Vaikka osa meistä halajaa tuota että ihastus olisi kuin labyrintti josta ainut poistumistie on ihanaan varmuuteen että toinenkin on yhtä ihastunut kuin itse. Vaikka löydämme ulospääsyn mutta se ei lupaa tuota niin peruutamme takaisin siihen labyrinttiin. Sekin kun on parempi kuin se tyhjyys ilman sitä toista. Ihmisen mieli keksii näitä silloin tällöin jo ihan ajankuluksi ja toisaalta kertoo meidän toiveista. Mutta jos löydät uloskäynnin niin astu siitä ulos vaikka tietäisit sen johtavan pois ihastuksesta elämään ilman sitä toista koska elämä ei ole elämisen arvoista jos se ei ole todellista. Joskus vahvimmat ihmiset ovat niitä jotka osaavat luovuttaa tai perääntyä kun aika koittaa.
olisi aika tulla pois tuolta labyrintistä...
kovin olet eksyksissä siellä..
Ettet se vain ole SINÄ joka on eksyksissä?
a.p kirjoittelee?
tässä kerroitkin juuri itsestäsi, kun toi vois kyllä sopia hyvinkin kohdalleen. No, puuttuihan siitä joitakin oleellisia asioita, mutta silti. :)
Ja tämä oli mun kuvitteellinen vastaus jollekin.
ihan selvä tapaus.
Olet ihastunut ja käännät kaiken edelleen itsellesi suotuisaksi ja jätät jotain rakoa.
Jos se ihminen on ilmoittanut ettei kiinnosta, niin ei kiinnosta
Mitä enemmän itseään nolaa sen enemmän jälkeenpäin nolottaa
ei kai aikuiset ihmiset mieti nolaamisia tai mokia. Eikös ne ole teinihommia. Jos on epäselvyyttä, niin aikuinen selvittää eikä käännä selkää.
kannattaa jossain vaiheessa luovuttaa ja antaa asian olla. Jatkaminen on sama kuin paukuttais päätään seinään.
Juu, ei mua kyllä mikään nolota tässä enkä mitenkään ole itseäni nolannut. Vastapuolen nolotuksista en tiedä. Hassua tosiaan miten tähän viestiin on tullut näin paljon vastauksia, joissa oletetaan tietävän varmasti miten asiat meillä on. :)
No, mut se on toisaalta ymmärrettävää. Jokainen täällä peilaa omaa tilannettaan ja omia nolotuksiaan ym. Sallittakoon se. :)
kai sullekin saa sentään sanoa, että vaikutat juuri sellaiselta, joka peilaa omia tunteitaan aina siihen kohteeseensa.
voihan olla, että näin ei ole. mutta sama fiilis tuli mullekin heti aloitusviestistä.
muiden ihmisten tunteisiin kannattaa joskus soveltaa occamin partaveistä, eikä aina pyrkiä näkemään asiaa itselleen edullisimmassa valossa.
näkisi edullisemmassa valossa ei saisi koskaan mitään aikaiseksi.
Joskus täytyy ottaa riskejä, fantasiat ovat erikseen.
täällä on useampi jotka väittävät samaa asiaa.
Kuitenkaan ketjun aloittaja ei tainnut suoraan sanoa että toista ei kiinnostaisi.
Aivan kuin osa yrittäisi lähettää viestejä toisille henkilöille tai ihmisille yleisesti että ei saisi ihastua jos toinen ei ole heti kiinnostunut.
ei se noin ole. Sen mielikuvan noista aloittajan kirjoituksista saa. Kyllä hän sen tuossa ilmaisee aika selvästi. Minäkin kommentoin jo aiemmin tässä viestiketjussa ja heitin oman kantani nimenomaan tuohon aloittajan tilanteeseen enkä omaani. On todella typerää jatkaa toisen pommittamista ja yksipuolista ihastelua ellei saa vastakaikua tunteilleen.
Juu, tai sitten on yksi henkilö, joka kuvittelee mut joksikin ja laittaa paljon viestejä samasta näkökulmasta. Ehkä hän on loukkaantunut jollekulle ja projisoi sen jonkun näihin viesteihini.
Mähän en ole mitenkään pommittanut ketään ja jopa sanoin tuossa jo aiemmin, etten usko meistä enää tulevan mitään ja että syy miksi ei tule on tuo mitä aloituksessa kirjoitin. Siksi onkin kummallista että tulee tuollaisua viestejä et mitä pitäisi tehdä - pitäisi olla pommittamatta tai pitäisi siityä eteenpäin jne.. Niinhän juuri sanoin tehneeni. :)
Lisättäköön vielä, että tämä nainen oli heti alkuun minusta kiinnostunut ja ilmaisi sen ihan selkeästi.
vielä varmuuden vuoksi sen, että mä en ole eilen tai tänään kirjoittanut tänne mitään muuta kuin tähän ketjuun ja tähän ketjuun vain tällä nimimerkillä. Ja tänäänkään en pysty kovin kauaa täällä olemaan kun muu elämä kutsuu. :)
hyvinkin voi olla.
Huomasin myöskin sivullisena että ainakin yksi henkilö höyryää tänne aivan kuin joku hänestä kiinnostunut olisi jotenkin loukannut häntä.
Niinpä hän käy joka ketjussa kertomassa miten typerää olla kiinnostunut jostakin tai "yrittää mitään" tai "pitäisi uskoa jo".
Jokainen suhde on kuitenkin erilainen.
Tiedä vaikka osa noista yrittää vakuutella itselleenkin etteivät ole kiinnostuneita toisesta joten tulevat tänne sitten meuhkaamaan.
noin voi olla. Ylipäätään ei ole uskottavaa, että joku joka ei ole kiinnostunut pyörisi täällä ja kuvittelisi tänne sen oman "hänen", jolle vastailee. Mä en ole muita ketjuja paljon tänään vielä ehtinyt lukea, mutta vastaavaa toimintaahan täällä näkee jatkuvasti. Voi kun nuokin ihmiset joskus oppisivat käsittelemään tunteitansa, ettei tarvisi täällä tuntemattomille meuhkata.
kirjoittelee kuitenkin monenlaisia ihmisiä. Osa kun eksyy tänne muilta palstoilta vahingossa.
Mahdollisuus että kohtaa sen toisen osapuolen täällä on todella pieni. Täytyy olla aikamoinen sattuma tai kohtalo jotta toisen täältä tunnistaa viestien joukosta.
Osa haluaa tietysti purkaa tuntojaan mutta tosi omituista että kiinnostuksen haluttomampi osapuoli haluaa kommentoida asiaa täällä.
Heti oletetaan muutaman merkin perusteella että se toinen ehkä puhuu juuri hänestä tai vastaavasta jutusta.
Itse sain sinun jutusta sen käsityksen että tunsitte joten kuten mutta hänellä ei ollut haluja tutustua pidemmälle vaikka alkukiinnostusta oli. Monilla menee siinä vaiheessa pupu pöksyyn, joillakin jo heti alussa.
Minäkin olen kommentoinut tähän viestiketjuun juuri tuosta. Siksi tiedän et meitä on useampi kuin yksi henkilö joka on samaa mieltä asiassa (eli et on tosi typerää jahkata täällä päivänselviä asioita, jos toinen ei ole kiinnostunut niin antaa hänen olla ja sen sellaista). Ei ole kyse mistään omakohtaisesta tilanteesta.
enpä täällä sen enempää ole "jahkaillut" kuin vaikkapa sinä siinä. Ihan mukavaa ja vähän yllättävää, että tämä aloitukseni on herättänyt näinkin paljon keskustelua. Ei nämä kommentit kuitenkaan muuta mitään mitä en olisi jo tässä keskustelussa sanonut. Asia on minulle selvä ja siis asia on niin kuin aloituksessa kirjoitin. Tuollaista ääneen ajatteluahan tuo aloitus oli, mutta toki kaikki kommentit ovat tervetulleita. :)
kuinka joillakin pyörii sukat jalssa kun he ovat niin huolestuneita kun joku josta he eivät ole kiinnostuneita ovat heistä kiinnostuneita.
Onhan se ahdistavaa jos toinen ei olekaan niin mieluinen tai jos itseäkin kiinnostaisi muttei uskalla.
Sitä voi sitten purkaa niihin jotka ovat omaan juttuun syyttömiä että jokaisen kiinnostuneen pitäisi oppia samat käyttäytymissäännöt.
Kuuntelevat jotain TikTakin Lopeta-biisiä varmaan parhaillaan.
jaarittelet vähän turhia (ja mieheksi vielä). Tiedätkö miksi niin moni on ottanut kantaa tuohon asiaan? Täällä on niin paljon sellaisia kirjoittelijoita jotka elävät vain haaveissa eivätkä uskalla kohdata totuutta. Se ei ole aina niin ruusuinen kuin ne kuvitelmat/haaveet.
mä ite en kyllä yleensä suo ajatustakaan sellaisille ihmisille, joista en ole kiinnostunut - puhumattakaan siitä että alkaisin kuvitella heitä tänne ja vastailisin "heille". Kyllä siinä jotain muuta täytyy olla jos tänne asiasta kirjoittelee.
eri jos kyseessä olisi nainen? Saako nainen jaaritella ja haaveilla?
Mikä totuus ei ole ruusuinen? Sekö että toinen ei ole kiinnostunut?
Jotenkin tuntuu että joillakin joista joku on kiinnostunut mutta kiinnostusta toiseen suuntaan ei ole näyttää olevan pissa noussut päähän kun ajattelevat olevansa itse ylempänä kuin se kiinnostunut.
ajanviihteenäni ja harjoitellut kirjoittamista, olen lainaillut muista kirjoituksista hyviä sanoja, lauseen pätkiä koska olen kokenut ne kivoina. kannattaa hoitaa todelliset jutut elävässä elämässä, itse hoidan, minusta täällä on oikeus lainailla toisten kirjoituksia, tämä on todellakin viihdettä. jos lähtee kirjoittelemaan jonkun kanssa tänne niin se jää vain fantasiaksi, todelliset jutut tapahtuu irl vai miten se meni...?
mä en tosin tiedä mistään lainailusta mitään kun en edelleenkään ole ehtinyt tänään lukea muita ketjuja. Teen tässä muita hommia samalla ja tämä tuntuu riittävän ajanvietteeksi tällä hetkellä. Mutta onnea sulle ja kannattaa jatkaa harjoittelua! Mistäpä sen tietää vaikka se ennen pitkää alkaisi tuottaa tulosta kunhan vain sitkeästi jaksat harjoitella. :)
nyt edes minne päin suomea sun kaipuu ylettyy??
viisaana vastailemaan ja antamaan hiton hyviä neuvoja ja reseptiä miten pitäsi toimia ja mitä pitäsi jättää tekemättä ,pitäkää jumskautti ne mölyt jo masuissa ..leikitään jukra jotain suhde terapeuttia ..ette näin ja kato näin teet ..menkkää hyvät hyppyset nukkumaan sitä ruusuista unta ja antakaa kerrankin tunteitten virrata vapaina verissä ja suonissa ja jospa sieluissa asti..kun te reppanat kuites uneksitte ja itkette ....tyhjän perään..öitä ja makosia unia vaan jokaiselle......sankarille ..olette voittajia ..jo syntyessään..tiedätte joka asian paremmin kuin kukaan toinen olette käyneet sen kaikista pahimman tuskan läpi ..joten ei teitä enään piä enempää satuttaa ..ai.aiii.aaaaaaaaaa.
mennyt herne nenuun? Voi voi.. ;D
menikin...kkkrrkkkkkjjggg
Mistä on kysymys?
Olisko "joka tapauksessa "jätettävä toinen osa-puoli herran rauhaan ,jos asiat tuottavat epä-varmuutta itsessä?
olisko "joka tapauksessa" jätettävä toinen osa-puoli herran rauhaan ,jos ei saa mitään vastakaikua tunteilleen?
olisiko "joka tapauksessa" ,mentävä itse eteenpäin ,jos kuvitellaan että toinen on vaan säikähtänyt omia tunteita.
mun pitää taas kohta mennä, mutta palailen aamulla, jos täältä vielä innokkaita kommentoijia löytyy. Joten mukavaa illan jatkoa tänne taas! :)
No en lukenut kaikkia vastauksia/kysymyksiä läpi, mutta minne suuntaan tämä viestisi menee?
Itse sopisin tuohon jollain tavalla, tiedän ettei jutusta olisi tullut mitään ja tiedän että kaikki (se pienikin) on ohi nyt.. Mutta silti haluaisin kuulla, että hän olisi miettinyt minua, edes joskus. Ja mieluummin hyvällä kuin pahalla ;)
sen sanoakin, että eteläisessä Suomessa liikutaan aika laajasti ottaen. Ei tuo tietenkään tunnistamista helpota. Kyllä mä uskon että jokainen tietää sen muutenkin jos toinen ajattelee. Itse ainakin tiedän tämän naisen ajatelleen minua paljonkin.
käry kävi ;D
Eipä tää alotus taida kuulua niihin, joita kukaan haluais omia itselleen. Ottaen huomioon että mä kuitenkin sanon tossa etten usko tästä nyt tulevan mitään. Mutta onneks näillä palstoilla riittää kivempia aloituksia, joista jokainen voi valita sen mieleisimmän. :)
Luin tuon aloituksesi useampaankin kertaan. Siinä oli asioita mitkä suorastaan sydäntä kylmäsi. Toivon totisesti, ettei tämä ollut minulle. Tuli samalla kertaa paha mieli ja kuitenkin..oliskohan ikävä oikea sana. Kummallinen olo.
Koko ketjua en jaksa nyt lukea, ehkä teen senkin vielä jossain vaiheessa.
Kiva kuulla, jos kosketti. Tai ei tietenkään kiva, jos kosketti huonolla tavalla. Kiitos kommentistasi kuitenkin. Haluaisitko kertoa tarkemmin mitä ajatuksia heräsi?
Mun on just mentävä nukkumaan, mutta palailen taas. Joten hyviä unia nyt! :)
Jäin vaan jälleen kerran pohtimaan, että ymmärrettiinkö me toisiamme ollenkaan. Siis hän ja minä tuolla oikeassa elämässä. Nyt molemmat tahoillaan tekee omia päätelmiään toisesta ja toisen ajatuksista.
Mietityttää olisinko rohkeampi jos/kun hänet seuraavan kerran näen. Onko se ylpeys, pelko, ujous vai kaikki nämä, kun ei oikeanlaiset sanat suusta tule. Tarkoitan niitä mitä oikeasti haluaisi toiselle sanoa.
minä en tiedä yhtään miten tämä toinen on minua ymmärtänyt ja miten voisinkaan kun ei hän ole ilmaissut ajatuksiaan mitenkään. Biisi, joka tuli mieleeni:
"Tiilitalojen keskellä
hän kirjoitti minulle nimensä
kiinalaisin kirjaimin
vetoavalla hymyllään
houkutteli minut porttikäytävään
Kerran lumitraktori
mursi tästä seinästä palan
täällä on oma tuoksunsa
hämärän kivisen paikan
rautaisen portin öljytyt saranat
Kun siirtyy äkkiä
päivänvalosta pimeään
kestää tottua näkemiseen
sokeana hetkenä hän suuteli minua
eihän voi tuntea ihmistä
joka ei kerro itsestään mitään
Sunnuntaina on juhlavaa
kävellä hiljaisia katuja
olla matkalla tapaamiseen
ihmiset vetävät naruista
vakavia koiria ulkoilutetaan"
(ultra bra: sokeana hetkenä)
Ja: "älä luule etten muista kun kukat putoili omenapuista ja sä kuiskit tähdistä kuista ja sä kuiskit..." (Maija Vilkkumaa)
Koska muuten luulet, että tulette näkemään seuraavan kerran?
Hyvät biisit, varsinkin Maijan..
Eipä me taideta kovin pian nähdä, jos enää ollenkaan. Ellei sitten jossain törmätä sattumalta, mikä on kyllä epätodennäköistä.
On kyllä harmi, koska asioita jäi mielestäni "auki".
Entäs sinä, milloin näet?
Nyt aion urakoida ja lukea koko ketjun.
no toi sopii kyllä myös mun tilanteeseen että ei tulla näkemään kuin ehkä sattumalta ja siihenkin voi mennä aikaa.
Mikä syy sulla on siihen, että et ota häneen yhteyttä?
samankaltainen toi tilanne meillä.
Luin omasta mielestäni ns. rivien välistä ettei hän ole kiinnostunut pitämään yhteyttä kanssani. Koska näin tosiaan luulen, annan hänelle tilaa elää omaa elämäänsä. Toki toivon hiljaa mielessäni, että hän ottaisi minuun yhteyttä.
Aikamoisen ketjun olet saanut aikaan aloituksellasi. ;)
kuin kaikilla palstalla asuvilla. Herätys ja hyvää yötä. Ai niin sivusta heitin.
:D
että ymmärsit oikein sen ettei hän halua olla yhteyksissä. Muuta on vaikea sanoa kun en tiedä tilannettasi tarkemmin. Voitko jotenkin ottaa selvää siitä että haluaako hän olla yhteyksissä vai ei?
Joo tämä ketju sai harvinaisen paljon ihailijoita ja vihailijoita liikkeelle, heh. Mutta ei näitä niin vakavasti pidä ottaa. Tai tietenkin olen vakavissani tässä mitä olen sanonut, mutta tuolla irl:hän ne asiat pitää selvittää, jos on tunne että jotain on jäänyt auki. Toivottavasti tilanteesi selviää!
paljon kai erehtymisen vaaraa ole,jos toinen vastaa hiljaisuudella esitettyihin kysymyksiin. Vai onko? Hiljaisuuskin on eräänlainen vastaus. Tyly sellainen.
Jonkinlaista rohkaisua kaipaan tältä toiselta, että enää uskaltaisin olla missään yhteyksissä.
Totta, asiat täytyy selvitellä oikeassa elämässä ei suinkaan täällä. Suosittelen myös sinulle ;)
Älä sinäkään oleta mitä toisen päässä liikkuu vaan ota selvää.
Huomasin tässä, että tämä keskustelu on kääntynyt pohdiskelemaan minun asioitani. Mikä ei kyllä alunperin ollut ollenkaan tarkoitukseni.
Öitä, nuku hyvin.
tilanne oikeastaan on jo selvä ja siksi kommentoin sun tilannetta. Mun näkemys omasta tilanteestani siis on tuo mitä tässä olen jo kirjoittanut eikä se tässä ole muuttunut. Varsinaisestihan en tuossa aloituksessani edes kysynyt mitään, mutta olenpahan nyt kuitenkin vastaillut kun kommentteja on tullut. Vaikeahan täällä on kenenkään muun tilanteesta tietää, jokaisella on omansa.
ollut mukavaa luettavaa, kun olet jaksanut juttujani kommentoida. Kiitokset siitä.
Miten mahtaisit suhtautua, jos hän ilmestyisi joku päivä eteesi ja antais sulle oikein ison halin? Luulen sun kuitenkin kaikesta huolimatta toivovan vielä jotain hyvää tapahtuvaksi. Et tänne muuten olisi kommentoinut.
No, kunhan tässä pohdiskelen kaikennäköistä. Tämä oli vain yksi niistä pohdinnoista. Enempiä en uskalla kirjoittaa, tiedä vaikka suuttuisit..
Jokainenhan itse tietää oman tilanteensa, kunhan muistaa ettei tee päätöksiä "toisen puolesta".
Taasen on tullut aika toivottaa hyvät yöt.
ai että mä suuttuisin? En mä nyt niin kovin usein mistään suutu. Jos nämä nettijutut alkaa tökkiin niin sehän nyt on helposti ratkaistu sillä et pysyy pois täältä. Mut enpä mä aikoihin ole näitä niin vakavasti ottanut että sellaseen tarvetta olis, vaikka nykyään mä lueskelenkin näitä vähemmän kuin joskus.
Jos tämä nainen mua haluais halata, niin tokihan se mulle sopii. :) Ei mulla häntä vastaan mitään ole. Vaikka en mä mitenkään odota sellasta tapahtuvaksi.
Enkä mä kenenkään toisen puolesta mitään päätöksiä ole tehnyt ja miten voisinkaan. Mä vastaan omista päätöksistäni ja hänkin omistaan.
muuta sä muuten pohdiskelitkaan? :) Jäi vähän kiinnostamaan. Vai luuletko oikeasti että suuttuisin...?
Mulla on ollut tänään vähän vaikea päivä, oon ollut väsynyt ja vähän ärtyinen. Mutta ehkäpä ensi yönä saan nukuttua paremmin (tai ainakin pitempään). Hyviä unia sullekin siis jo nyt!
Kun kerroit hänelle tunteistasi ja tiesit hänen olleen susta kiinnostunut alusta alkaen, niin rohkaisitko mitenkään häntä kertomaan omista tunteistaan sinuun? Joskus yllättyy täysin toisen sanoista, menee tavallaan lukkoon.
Eli sitä mitä itse kirjoititkin aloituksessasi.
Mietipä esim.jos nainen onkin suhun niin tavattoman ihastunut eikä usko omiin mahdollisuuksiinsa ollenkaan. Sitten mies yllättää (iloisesti) kertomalla tunteistaan. Nainen on aivan pihalla, pasmat ihan sekaisin.
Sekin jäi vaivaamaan, että millä tavalla sun mielestä hän etsi susta "vikoja".
Luovutatkohan liian helpolla, tätäkin pohdin. Saadakseen haluamansa, pitää joskus nähdä paljonkin vaivaa sen eteen. Sitä paremmalta saavutettu asia tuntuu. Liian helpolla saatu ei välttämättä tunnu pitemmän päälle miltään. Kylläpäs mä olenkin jaksanut pohtia sun asioita. ;)
Kello laukkaa taas ihan tajutonta kyytiä etiäpäin. Pitänee käydä välillä moikkaamassa NukkuMasaa.
Toivottavasti nukuit hyvin ja pitkään. Niin ja näit jotain kivaa unta.
Hyvää huomenta ja mukavaa keskiviikkoa sulle!
Älä ärtsyile. ;)
Aika paljon kirjoitit tuossa asiaa ja noihin ei ole ihan helppo vastata lyhyesti.
Tuosta vikojen etsimisestä. Ihminen nyt on perusluonteeltaan sellainen, että jos jokin suhde ei onnistu, sitä helposti saattaa etsiä toisesta vikoja. Ja niinhän se usein onkin, että kummassakin on vikaa jos ei onnistu. Silti joskus tuli tunne, että tämä nainen on vähän epäoikeudenmukaisestikin miettinyt ja korostanut joitain puolia minusta, jotka paremmin tutustuttaessa eivät ehkä olisikaan mitään varsinaisia esteitä sille, etteikö meistä olisi voinut tulla jotain. Vaikka onkin varmasti niin että itsellänikin oli alussa vaikea olla täysin oma itseni (niinhän kai kaikilla jossain määrin kun tutustuu uuteen ihmiseen) ja ehkä tarpeettomastikin tulin korostaneeksi joitain piirteitä itsestäni. Kai se on vähän sellaista testaamistakin, että kun sanoo olevansa jonkinlainen ja sitten katsoo sen toisen reaktiota, että kestääköhän se toinen minua.
Siihenkin on vaikea vetää rajaa, että mikä on vain pientä haastetta tarjoavalla tavalla vaikeaa ja missä kohti homma alkaa tuntua mahdottomalta ja siltä ettei toivoa onnistumisesta ole. Ihmissuhteet nyt on noin muutenkin aina vähän vaikeita, etenkin jos tunteita alkaa herätä, ja siksi minusta suhteisiin ei pitäs tai olis tarvetta luoda mitään lisävaikeutta turhanpäiväisellä venkoilulla. Tuokin on tietty vaikea määrittää että mikä nyt sitten on turhaa. Tämä toinenhan ei ehkä ole voinut toimia toisin vaikka olis halunnutkin. Onhan itsellänikin paljon tilanteita ollut, joista jälkikäteen voi ajatella, että olis pitänyt tehdä niin tai näin, mutta silloin kun on toiminut, jollain lailla se toimintatapa on tuntunut oikealta tai jotenkin on ajatellut että minun _täytyy_ tehdä näin. Jokin sisäinen pakontunne.
En osaa sanoa rohkaisinko tätä naista kertomaan tunteistaan. Toisaalta kyllähän suhteissa pitäisi olla vastavuoroisuutta niin että kumpikin tulee vastaan eikä vain niin että minä yritän ja yritän. Ainahan voi sanoa että luovutin liian helpolla, mutta tuo on ikuinen suo, jos siihen lähtee. Vaikka moni tässä ketjussa on väittänyt muuta minä uskon vakaasti siihen että tällä naisella oli vahvojakin tunteita ja kiinnostusta kyllä, mutta sitten ei vain jokin riittänyt - uskallus ehkä lähinnä. Ja jos tässä jotain lähentymistä vielä tapahtuu niin kyllä sen aloituksen on tultava tältä naiselta. Minä olen nostanut jo kädet ylös mahdottoman edessä, mutta en silti torjuisi, jos nainen vielä haluaisi ottaa kontaktia.
ajatuksia tuo päivällinen kirjoitukseni sussa herätti? Vai herättikö mitään? Mukava kuitenkin on ollut jutella sun kanssa. :) Ja hyvä unia!
Kyllähän se herätti ajatuksia. En vain ole ehtinyt kommentoida ja nytkin on kiire töihin. Palaan asiaan myöhemmin.
Mukavaa päivää sulle!
Mukavaa päivää sullekin! :)
Ei epäilystäkään, ettetkö olisi asiaa perin pohjin miettinyt. Vielä kun teidät kaksi saataisiin miettimään näitä yhdessä. Sieltä vois paljastua esim. väärinymmärryksiä ja uusia iloisia asioita, kenties. Sitä huomaa välillä itsekin tulleen väärinymmärretyksi pelkkien eleiden ja käytöksen perusteella. Asiaa tarkemmin tutkailtaessa, huomataankin, ettei toinen tarkoittanut mitään negatiivista. Toinen osapuoli vain käsitti väärin. Eleitä ja ilmeitä voi välillä tulkita niin monella tapaa.
”Silti joskus tuli tunne, että tämä nainen on vähän epäoikeudenmukaisestikin miettinyt ja korostanut joitain puolia minusta” Saanko kysyä kenelle? Sinulleko? Ymmärrän kyllä, ettei tuo tunnu mukavalta. Etkö maininnut hänelle koskaan asiasta?
Haastetta pitää mielestäni suhteessa olla mutta tosiaan, missä menee raja. Sen kai päättää seurusteleva pari itse. Te siis seurustelitte? Jostain olin käsittävinäni, että näin ei olisi ollut? Mietin vain, jos seurustelee eikä osaa/uskalla/halua kertoa tunteistaan toiselle. Onhan tietty henkilöitä joille tunteitten kertominen on todella vaikeaa. Mutta silti, onhan niitä erilaisia keinoja osoittaa toiselle tunteensa.
Oikeassa olet, ihmissuhteet ovat vaikeita. Samaa mieltä kanssasi siitä, että yhdessä pitää suhdetta hoitaa ja vaalia. Itse kannatan avoimesti puhumista tai toiselle voi kirjoittaa kirjeen. Ihan totta, jos on asiat mennyt jo niin solmuun, ettei päästä puhumisessa alkuun. Kirjoittaminen on hyvä tapa saada asia purkaantumaan. No, en minä mikään parisuhdeneuvoja ole enkä sellaiseksi halua.
Tämä tuntuu varmaan jankutukselta mutta sanonpa siitä huolimatta: sinulla on vakaa usko siihen, että hänellä oli vahvoja tunteita ja kiinnostusta sinuun. Mihinkä ne tunteet olisi kadonnut? Entä, jos hän olisi nyt huomannut mitä menetti? Saanut rohkeutta ja uskallusta!? Koska olette viimeksi olleet yhteyksissä?
Tällaisia mietiskelyjä tälle illalle.
Samoin olen tykännyt jutella sun kanssas:)
Hyvät yöt!
vai niin
Tänään ollut raskas päivä, eikä runosuoni sykähtele parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta kirjoittelenpa jotain kuitenkin, kun kerran mietit näitä kanssani. :)
Mä olen luonteeltani sellainen, että mietin asioita. Ja aina olen valmis keskustelemaankin. Vaikka toki joskus itsekin vetäydyn, jos tuntuu että asiat paukkaa päälle liian suurella voluumilla, eikä kaikkea pysty käsittelemään hetkessä. Yleensä kuitenkin pyrin säilyttämään hyvät välit ihmisiin. Se on vain harmi kun joskus tuntuu että joku on mulle vihainen tai loukkaantunut ilman että itse edes tiedän miksi. Näin on tuntunut tämänkin naisen kanssa. En itse _tietääkseni_ ole mitenkään huonosti ikinä häntä kohtaan käyttäytynyt vaan pyrkinyt aina olemaan ystävällinen ja reilu ja suoraselkäinen. Mutta vaikea on tietää mistä kiikastaa jos toinen ei kysymisestä huolimatta kerro. Vaikka tietenkin hänellä voi olla jotain sellaisia loukkaantuneisuuden tunteita, mitä ei halua minulle paljastaa ja hän saattaa olla vihainen noin niinkuin itsesuojeluksi. Itse kyllä, jos häneen jossain törmään, pyrin käyttäytymään edelleen ystävällisesti. Mutta noin muuten se on kyllä hänen vuoronsa jos jotain aloitteita haluaa tehdä, itse olen sen suhteen jo luovuttanut. Onneksi mun elämä on muutoin mallillaan ja paljon muuta puuhaa, joten ei nämä ihmissuhdeasiat niitä peruspilareita kuitenkaan kovin paljon pysty murtamaan.
Yhtä juttua mitä aiemmin kirjoitit mietin eilen kun olin menossa nukkumaan.
Kirjoitit: "Joskus yllättyy täysin toisen sanoista, menee tavallaan lukkoon.
Eli sitä mitä itse kirjoititkin aloituksessasi.
Mietipä esim.jos nainen onkin suhun niin tavattoman ihastunut eikä usko omiin mahdollisuuksiinsa ollenkaan. Sitten mies yllättää (iloisesti) kertomalla tunteistaan. Nainen on aivan pihalla, pasmat ihan sekaisin."
Jos tuo olisi tilanne, niin mitä nainen sitten haluaisi miehen tekevän?
Toisaalta mietin sitäkin, että voihan se olla niinkin että olin vain tälle naiselle jotenkin niin "liikaa", ettei hän vain pystynyt siihen. Itse olin nuorempana paljon ujompi ja arempi etenkin ihmissuhteissa ja silloin jos olin oikein ihastunut saattoi käytökseni vaikuttaa ihan päinvastaiselta. Olin opiskelujeni alussa tosi ihastunut erääseen naiseen, mutta en vain pystynyt käyttäytymään yhtään normaalisti. Eikä sellaisesta tietenkään mitään voi tulla. Samoin kerran myöhemmin eräs nainen oli todella ihastunut minuun ja minä myös häneen ja aloitimmekin suhteen, mutta edelleen olin (näin jälkikäteen ajatellen) aivan liian arka ja kuin suojeluksi olin varmaan vähän torjuva häntä kohtaan. Sekin suhde päättyi siksi lyhyeen. Mutta kyllä kaikista suhteista silti oppii ja iän myötä muutenkin kehittyy ja onkin aina ilo huomata jos tuntuu pystyn edes vähän parempaan.
Tulinkin huomaamattani jaaritelleeksi taas ihan ylipitkästi. Sitä se väsymys teettää. :) En nyt halua ruotia tuon suhteen yksityiskohtia kovin tarkasti, mutta kuten taisin jo sanoakin, minulla ei ole tätä naista vastaan mitään ja mielelläni häntä vielä tapaisinkin, mutta hänen pitäisi jollain tavoin ilmaista jos hän sitä haluaisi. Tai voihan olla että tullaan törmäämään sattumaltakin, mutta nekään tilanteet ei sitten välttämättä ole aina mitenkään otollisia ja voi ennemminkin aiheuttaa lisää väärinkäsityksiä jos huonosti käy. No, mutta itse suhtaudun tulevaisuuteen luottavaisesti, kuului tämä nainen sitten elämääni tai ei. Kyllä hän varmaan jollain tavoin ottaa yhteyttä, jos haluaa. Ei hänellä sinänsä mitään pelättävää pitäisi olla kun en ennenkään mitenkään huonosti ole käyttäytynyt.
Mukavaa iltaa nyt sulle ja edelleen olis kiva kuulla sun ajatuksia! :)
Samanlaista on täälläkin suunnalla ollut, raskas ja tylsä päivä. Onneksi on viikonloppu edessä.
On tietysti hyvä, jos elämä on muutoin mallillaan ja ns. perusasiat kunnossa. Mietin vain, miten pitkälle se loppujen lopuksi kantaa. Pitemmän päälle voi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. Jokainen ihminen haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ei tunteiden tukahduttaminen voi olla hyväksi kenellekään. Ainahan voi toki löytää toisen ihmisen vierelleen. Tai jotkuthan pysyvät vanhassa suhteessaan vaikka tunteita tähän toiseen ei enää ole vaan ne kohdistuvat muualle. Pystyykö sitä unohtamaan sellaista henkilöä oikeastaan koskaan, joka on saanut aikaan suuria tunteita ja tuntemuksia itsessä?
Tuohon mitä olit miettinyt nukkumaan mennessä. Mitään ohjekirjaahan ei oletettavasti tuohonkaan tilanteeseen ole. Itse naisena haluaisin mieheltä tässä kohtaa halauksen ja vaikkapa vielä kerran sanovan pitävänsä tms naisesta. Enpä usko naisen juoksevan pois vaan uskovan miehen tosiaan tarkoittavan mitä sanoo. Me naiset halutaan miehen sanovan monta kertaa, että tykkäävät/pitävät meistä. Hokemaan ei tarvitse alkaa mutta ei sitä liian montaa kertaa voi sanoa.:)
Tämä oli vain yksi esimerkki, ainahan sitä mennään tilanteen mukaan spontaanisti. Toivottavasti, sillä silloin se tulee suoraan sydämestä.
Voihan se olla toisiaan niin, että olit hänen mielestään hänelle ”liikaa”. Musta tuntuu, että meillä naisilla on välillä liian kovat vaatimukset varsinkin itseä kohtaan. Unohdetaan tykätä itsestämme ja samallahan siinä käy niin ettei usko kenenkään toisenkaan pitävän itsestään.
En ole aivan varma mitä hait tuolla ”liikaa” olemisella mutta tuo tuollainen ajatus tuli mieleeni.
Sinä olet lähes samassa jamassa niin kuin moni muukin, minä mukaan lukien, ikävä kyllä. Odotetaan, että se toinen tekisi jotain asian eteen. Tosin, olethan jo tunteesi hänelle kertonut. Se on kyllä rohkeasti tehty. Siinä asiassa olet muita huomattavasti edellä.
Minä niin toivon, että tuo nainen ymmärtää tulla järkiinsä ja ottaa sinuun yhteyttä.
Laitanpa tähän sulle hyvän yön toivotuksin tämmöisen:
http://www.youtube.com/watch?v=tAbBkrXT920
Siispä Hyvää yötä, makoisia unia raskaan päivän päätteeksi. ;)
Mun pitää kohta mennä, mut kirjoitan nopeasti jotain ajatuksia mitä tässä olen ajatellut. En tarkoittanut tuolla "liikaa" ollenkaan sitä että olisin parempi tai jotenkin enemmän kuin tämä nainen. Tarkoitin oikeastaan sitä, miten joitain ihmisiä pelkää enemmän tai he herättävät sellaisia tunteita, että heidän kanssaan käyttäytyy eri tavalla kuin muiden. Siksi kerroin esimerkkinä tuon erään naisen johon olin ihastunut opiskelujeni alussa kun silloin muuten olin kuitenkin paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja moni varmaan piti minua hyvinkin vahvana, mutta tämän naisen kanssa olin niiiin epävarma. Ei se ollut kai mitään hänessä, vaan omissa tunteissani, joita kuitenkaan en osannut hänelle järkevästi ilmaista ja hän saikin minusta varmaan erilaisen kuvan kuin moni muu.
Sitten mietin vahvuutta ja sitä miten minusta usein tuntuu että minulta odotetaan suurempaa vahvuutta ja ylipäätään enemmän kuin muilta. Mutta sitten kun mietin että kuka odottaa ja miksi niin se taitaa kuitenkin olla niin että itse vaadin itseltäni enemmän ja suurempaa vahvuutta kuin muilta. Ja sitten toisaalta, minä todella olen aika vahva. Joskus tuntuu siltä, että minua kohtaan käyttäydytään aika ala-arvoisestikin, mutta silti minä en salli itselleni ala-arvoista käytössä suhteessa muihin. Koska tiedän että pystyn parempaan eikä minulla siksi ole tarvetta vastata huonoon käytökseen huonolla käytöksellä. Toisaalta ihminen joka antaa itsestään hyvin vahvan kuvan on muiden silmissä ehkä aika luokseenpäästämätön. Ja se voi aiheuttaa juuri sitä että toinen jotenkin vetäytyy kun tuntee ettei pääse lävitseni. Eli se vahvuus on tuolla tavoin kaksiteräinen miekka, eikä välttämättä aina hyvä ominaisuus. Mutta ei itseään kuitenkaan voi muuttaa ainakaan kovin nopeasti. Kun mietin että päästäisin irti ja en olisikaan niin vahva niin en tiedä miten. Kai se pohjimmiltaan on luottamuksen puutetta. Kuin roikkuisi käsillään tangosta eikä uskaltaisi päästää irti. Vaikka se irtipäästäminen juuri vapauttaisi jos vaan uskaltaisi päästää irti ja pudota ja luottaisi siihen että se kantaa. Että maailma/elämä ottaisi vastaan, ja voisi vapaasti pudota.
Kiitos tuosta biisistä. Kuuntelin sen juuri ennen nukkumaan menoa ja mietin että hän olisi sen minulle laittanut. :) Minulla soi tänään päässä se Neljän ruusun biisi jossa lauletaan että "mun tapani liikkua kai johtaan harhaan enkä käsitä alkuunkaan..." Nyt piti etsii ton sanat ja näin se meneekin pitemmästi:
"Etsin ymmärrystä ja kaipaan ystävää, olen tehnyt sitä monta päivää
Mun tapani liikkua kai johtaa harhaan eikä käsitä alkuunkaan
Nukkuu tai juttelee tai suutelee se on vain hetken hurmaa
Eikä kukaan voi käsittää kuinka vaikeaa voi olla ymmärtää"
Tuo ei ehkä ole nyt kovin romanttinen biisi, mutta muutenkin on ollut jotenkin enemmän mietiskelevä olo. Romantiikkaan tarvisi sen oikean ihmisen ja nyt tuntuu että hän on niin kaukana...
vielä tähän, kun en eilen oikeastaan vastannut sun pohdintoihin ollenkaan kun omat ajatukset oli niin pinnalla ja kiirus muutenkin.
Itse mä en seurustele pelkästään seurustelun vuoksi vaan joko sen oikean ihmisen kanssa tai sitten en ollenkaan. Sinkku olen nytkin, vaikka tämä nainen tuskin sitä tietää. Saattaa luulla minulla jonkin suhteen olevankin. Emme me kuitenkaan kaikissa asioissa tunne toisiamme niin hyvin ja nämä suhdeasiat on sellaisia, ettei niistä oikein voi kysyäkään kuin ehkä sitten kun ollaan jo melko läheisiä. Ja suhde ja tunteet ei tietenkään ole aina sama asia, joskus voi olla tunteiltaan varattu jollekulle, vaikkei suhdetta olisikaan. Niin minulla ainakin on usein elämässäni ollut. Nuorempana seurustelin paljonkin mutta viime vuosina vähemmän. Kai sitä on tullut niin itsenäiseksi ettei enää tarvi suhteita niin paljon. Viime ajat olen ikään kuin lomaillut näistä suhdeasioista kun välillä on ollut turhankin hektistä. Ei ole tuntunut siltä että jaksaisi mitään uusia suhteita kehitellä. Joskus senkin aika tietty taas tulee, mutta nyt on ihan hyvä näin.
Ja eihän niitä ihmisiä unohda joita kohtaan tunteita on tuntenut, mutta ei ole tarvettakaan. Ajan mittaan niitä ei kuitenkaan enää niin pakottavasti ajattele. Ja jokainen suhde on erilainen ja suhteiden jälkitunteet myös. Itse olen tyytyväinen, että kuitenkin ilmaisin tälle naiselle ajatuksiani ja tunteitani (tai ainakin yritin..) ja tuntuu että siksi en tunne lainkaan epäonnistuneeni hänen kanssaan. Ne suhteet joissa en ole pystynyt tai uskaltanut olla oma itseni ja kertoa toiselle oikeita ajatuksiani ja tunteitani jäivät joskus paljon raastavammin vaivaamaan ja niistä ylipääseminen oli paljon vaikeampaa. Mutta onneksi nekin ovat ajan myötä unohtuneet, tai kyllähän ne ihmiset muistan, mutta en enää tunne sitä epäonnistumisen ja tuskan tunnetta mitä joskus.
Mutta mukavaa sunnuntaipäivää nyt! Kirjoittelehan vielä jos suinkin jotain ajatuksia herää. Mukavaa edelleen sun kanssa jutella. :)
Tänään tämä on soinut mun päässä:
http://www.youtube.com/watch?v=y4cBTeZbQQI
Mun mieli on sellanen jukeboksi. :)
vielä nopeasti sen, että mä en ole tänäänkään tänne kirjoittanut muuta kuin tuon yhden viestin tähän ketjuun. Kun täällä on taas niin paljon näitä riitaisia viestejä enkä kaikkia ketjuja edes ehdi nyt lukea. Olisihan se kiva, jos hän, tämä nainen siis, olisi kirjoittanut minulle ja ehkä ikävöisikin minua, mutta sitä en tiedä... Mutta mukavaa päivää nyt! :)
Viestihierarkia tuli vastaan, joten kirjoittelenpa tänne.
Täällä taas ;)
Näinhän sen pitäisi ollakin, ollaan sellaisen henkilön kanssa kenestä todella välitetään. Aina se ei vain ole mahdollista. Tunteet voi muuttua. Mikä ennen oli sitä suurinta tunnetta, onkin ajan kuluessa haalistunut. Moni pari on tottumuksesta toistensa kanssa. Ehkä siinä on pelkoa yksinäisyydestäkin. Eivät nämä tunteet ja suhteet ole todellakaan yksinkertaisia asioita.
Uskon vakaasti siihen, että jokainen ihminen jonka elämäsi aikana kohtaat, jättää sydämeen ”merkin”. Jotkut jättävät voimakkaamman, jotkut huomaamattomamman merkin. Itsellä tämmöisen voimakkaamman merkin on jättänyt eräs tietty mies. Ensi näkemältä hän tuntui ”omalta”, vaan eipä kuitenkaan koskaan tule olemaan omani. Tiedän tunteiden olleen molemminpuoliset.
Nyt on sanallinen arkku hiukan tyhjillään. Liekö johtuu maanantaista.
Hyvää yötä! Nuku hyvin!
http://www.youtube.com/watch?v=w2uCEFs0ZiU
Kaunis biisi. Mäkin olen jo melkeen unessa, hetken vielä tässä jumittelen. Kauniita unia sulle kuitenkin halusin toivottaa, kun viestisi huomasin. :) Virkeämmillä aivoilla lisää..
ettei tuo mies tule koskaan olemaan omasi? Siis jos kuitenkin tiedät tunteiden olleen molemminpuolisia?
Noinhan se on, että jotkut jättävät voimakkaamman merkin. Ja niitä ihmisiä ei kovin usein kuitenkaan satu kohdalle. Siksikään itse en jaksa nyt varta vasten etsiä ketään, kun se tuntuu jotenkin turhalta. Ne oikeat ihmiset vain sattuvat kohdalle ihan yllättäen. Ja kyllä se minua harmittaa, että olen aina heidät menettänyt. Enkä oikein tiedä miksi on niin. Se on täysin selittämätöntä, miten joku voi tuntua niin oikealta... Eikä se tunne unohdu. Moni kai päätyy yhteen jonkun kakkosvaihtoehdon kanssa, mutta itse en siihen pysty. Olen kai siihen liian rehellinen ja ehdoton, että voisin alkaa vain jonkun kanssa. Se tuntuisi niin valheelliselta, enkä halua elää niin.
On jotenkin tyhjä olo tällä hetkellä ja päänsisäinen jukeboksinikin on hiljainen... Mutta eiköhän se tästä taas.
tarkemmin selitellä tms. mutta siltä se vahvasti vain vaikuttaa, etten häntä koskaan saa.
Mukana sydämessäni varmasti kulkee loppuelämäni. En voi muuta kuin toivoa hänelle kaikkea hyvää elämäänsä. Harmi, ettei me eletä sitä loppuelämää yhdessä.
Kirjoitit, että olet tällä hetkellä sinkku ja kyseinen nainen tuskin sitä tietää. Jospa siinä piileekin syy hänen käytökseensä ja siihen, ettei ota yhteyttä? No, eihän näitä voi tietää, pelkkää arvuuttelua.
Nyt on mentävä juomaan jotain kuumaa, kurkku on kipeä. Ettei vaan olis flunssa iskemässä:(
Sitten peittoihin.
Hyvät yöt!
minusta vaikuttaa siltä, että sinä olet luovuttamassa liian helposti, samaa mistä minua syytit. ;) Vaikea tuohon tosiaan on sanoa, voihan sinulla olla ihan syitäkin ajatella noin, mutta ennemmin uskoisin kuitenkin, ettet ole edes ottanut kunnolla selvää asiasta. Vai miten on?
Tässä minun tapauksessani on juuri niin, että minusta nainen on koko ajan luovuttamassa. Siksi se tuntuukin niin surulliselta ja turhauttavaltakin kun joskus kun tuntuu että on saanut yhden askeleen lähemmäs ja toivo herää, niin sitten nainen pakittaakin taas viisi askelta taaksepäin. Siksi en enää tee mitään, vaan toivon naisen tekevän, jos haluaa. Luulen kyllä, että haluaisikin, mutta sitten on jokin mikä pidättelee.
Ja tietenkin hän saattaa ajatella kaikenlaisia syitä sille, miksi ei tee mitään. Hän voi ajatella, että minulla on joku muu tai mitä tahansa. Mutta tuntuu, että turha minun olisi enempää hänelle vakuutella, varsinkaan kun en voi tietää mikä se perimmäinen syy hänen käytökselleen on.
Hyvää yötä sinulle ja toivotaan ettet flunssaannu. Näe suloisia unia! :)
Mä mietin vielä tuota, että mitä syitä voi olla siihen, että kaksi ihmistä tuntee toisiaan kohtaan samoin, mutta eivät päädy yhteen.
Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen, on se, että toinen on jo suhteessa ja on lapsia/omaisuutta tms., minkä vuoksi ei halua erota vaikka ei puolisoaan rakastaisi vaan jotakuta toista. Tuon ehkä jossain mielessä ymmärrän, vaikka surullistahan se on, ja tuntuu ettei tuollaisessa suhteessa kumpikaan puolisko pitemmän päälle voi olla onnellinen ja lapsetkin saattavat siitä kärsiä ja saavat epäterveen parisuhdemallin. Lapset kuitenkin ovat yllättävän herkkiä vaistoamaan asioita ja varmasti se heihin ja heidän tulevaisuuteensa vaikuttaa.
Muita syitä vois olla yhteisön hyväksynnän puuttuminen, esim. jos pariskunnan ikäero on epätavallisen suuri tai on luokkaeroa tms. Mutta Suomen oloissa tuo ei minusta ole oikeen hyvä syy. Kyllä tänne monenlaisia parisuhteita mahtuu ja itse olisin valmis pitämään suhteessa hyvin matalaa profiilia, jos toinen kokisi sen tarpeelliseksi. Suhteet kuitenkin ovat aina vain kahden ihmisen välisiä.
Mitäs muuta... Välimatka vois olla myös yksi. Esim. jos on opiskeluja/töitä jossain ulkomailla ja välimatka olis niin suuri että näkeminen olis todella vaikea järjestää.
Ja sitten ehkä joku psyykkinen sairaus vois olla. Esim. jos toisella on vakava persoonallisuushäiriö tai vaikka taipumusta väkivaltaan ja hän ei hakeutuisi hoitoon, niin silloin voi olla ettei suhteeseen kannattaisi alkaa, jos toinen vahingoittaisi toista jotenkin käytöksellään.
Nämä nyt tuli mieleen. Omalla kohdallani en kuitenkaan suoranaisesti usko mihinkään noista. Tai ainakaan ne eivät ole mitenkään ilmiselvästi oikeita syitä siihen miksi emme voisi olla yhdessä. Ja siksi päädynkin usein tätä ajatellessani siihen että toinen ei vain uskalla. Se että sanon näin, saattaa tietenkin ärsyttää tätä toista osapuolta ja varmasti minussakin on yhtä lailla epävarmuutta ja pelkoa.
Vanha kunnon aspiriini ja tee kera hunajan nujersivat flunssapöpön.
Mä olen miettinyt monesti sitä, mikä on se syy miksi ei uskalleta puhua asioista toisillemme. Onko se pelko siitä, että menettää kasvonsa toisen silmissä. Pelkää toisen nauravan, kertovan kavereilleen vai mikä se on? Siksi kai nämä nettipalstat on keksitty. Täällä uskalletaan kirjoittaa...tuntemattomana.
Miten se ilmenee, että hän on koko ajan luovuttamassa?
Sehän voi hyvinkin pitää paikkansa, että hän luulee sinulla jo olevan jonkun. Eikä halua tulla kenenkään suhdetta sotkemaan. Etkö voisi mitenkään vinkata hänelle olevasi sinkku?
Mä ainakin epäröisin kertoa tunteistani miehelle, jos tietäisin/luulisin hänellä jo olevan joku toinen. Varmaan muutenkin yrittäisin pysytellä kauempana.
Mielenkiintoisia syitä olit miettinyt sille, etteivät jotkut päädy yhteen. Miksi se onkin niin vaikea kuunnella sydäntään? Aivan liian paljon tehdään järjen mukaan asioita. En toki tarkoita tällä järjen heittämistä romukoppaan. Sitä on joskus ihan järkevää olla järkevä;)
Lapset ovat tosiaan usein monilla se asia, miksi pysytellään yhdessä. Moni pari, lapset mukaan lukien, olisivat onnellisempia asuessaan erillään. Kai sitä ajatellaan, että kun lapsia on saatu, niin yhdessä on pysyttävä hammasta purren. Ainakin siihen asti kunnes lapset ovat aikuisia.
Tuo ikäerohan on nyt puhuttanut kansaa aikalailla Niinistön ja rouvansa ikäerolla. Ei tajua, mitä siihen on muilla sanomista, jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Ikäerosta viis. Niin ja entäs jos se ikäero onkin toisinpäin, nainen vanhempi miestään. Sitä ei kovin helpolla sulateta. Varmaan tuo omat paineensa parille ystävien ja sukulaisten kanssa. Siinä kyllä rakkaus joutuu koetukselle. Ellei ikäero ole ongelma parille, miksi siitä pitää muiden tehdä ongelma.
Mitäs jos sovittais näin tuntemattomien :) kesken, ettei vielä kumpikaan tahoillamme luovuteta. Mitäs sanot?
Mukavaa iltaa!
tai yötä pitäisi kai tässä vaiheessa toivottaa. Hienoa ettet flunssaantunut. :)
Ja sovitaan niin. :) Ettei luovuteta.
Kauniita unia jos nukut jo. Ajattelen untasi.
Ja taas täytyy sanoa, etten ole ehtinyt lukea noita muita ketjuja. Ihan varmuuden vuoksi.
Mä mietin tänään vanhempiani. Miten he ovat rakastaneet toisiaan. Ja pysyneet yhdessä vaikeuksista huolimatta. Ja sen saman toivoisin itselleni. Rakkauden joka kestää ja joka on totta.
Hassua miten tämä ketju pomppii sivulta toiselle, välillä kauemmas välillä lähemmäs.
Tänään on ollut taas aika väsynyt päivä. Toivon kyllä että meistä tulisi vielä jotain, mutta usko siihen vaihtelee. Mitä sinä tarvisit, jotta uskaltautuisit ottamaan yhteyttä tähän sinun häneen?
Itse en kyllä oikein keksi keinoa, miten voisin vihjata olevani sinkku. Jos hän kysyisi, niin tietenkin vastaisin, mutta vaikeaa, jos kumpikaan ei uskalla lähestyä.
Itse en oikeastaan pelkää sitä että hän nauraisi tai kertoisi kavereilleen. Olen sen kynnyksen jo ylittänyt ja eihän nämä asiat tosiaan muille kuulu. Minua pidättelee enimmäkseen se, etten tiedä haluaisiko tämä nainen että häneen mitään yhteyttä otan. En haluaisi aiheuttaa hänelle epämukavuuden tunnetta tai avata vanhoja haavoja, jos hän haluaa vain unohtaa. Tietenkin toivoisin, ettei niin olisi, mutta en voi tietää.
En osaa oikein vastata tuohon, että miten hänen luovuttamisensa on ilmennyt. Monella tavoin, mutta saattaa tietenkin olla että olen joskus tulkinnut häntä väärinkin. Välillä oma epävarmuutenikin saa aikaan sitä, etten uskalla oikein toivoa tai haaveilla. Minullakin on kuoreni ja vaikka tiedostankin että minun pitäisi näyttää enemmän tunteitani, en aina osaa. Jos pelkään tulevani hylätyksi tai muuten tunnen itseni uhatuksi, se kuori nousee automaattisesti päälle ja saatan vaikuttaa etäiseltä, kylmältä tai kovalta. Vaikka pohjimmiltani olen vain arka.
Eihän järki ja tunteet tosiaan aina ole mitenkään ristiriidassa. En tiedä mitä tämä nainen ajattelee, mutta itse en näe siinä mitään epäjärkevää, että olisimme yhdessä. Minusta meidän pitäisi olla yhdessä, koska se vain tuntui niin oikealta. Kuin kuuluisimme yhteen. Kuin olisimme palapelin palat jotka vain yhdessä muodostavat oikeanlaisen kuvan, täydentävät toisiaan. Ja se vetovoima meidän välillämme oli kyllä jotain ihan ennenkokematonta, magneettista, taian omaista. Ei sellaista saisi heittää hukkaan.
Nykyään parit tuntuvat eroavan liiankin helpolla. Pienikin vastoinkäyminen, niin heti ollaan viemässä eropapereita.
Sama juttu omilla vanhemmillani kuin sinullakin, ovat edelleen yhdessä. Vastoinkäymisiä heilläkin ollut mutta niistä ovat selvinneet yhdessä.
Mä tykkään seurata semmosia vanhoja mummoja ja vaareja, jotka yhdessä hissukseen kävelevät rinta rinnan vaikkapa puistossa. Ne on musta ihanan liikuttavan näköisiä. Pitkä elämä yhdessä jo takana ja edelleen yhdessä mennään eteenpäin siihen loppuun asti.
Kyselit mitä tarvisin uskaltaakseni ottaa häneen yhteyttä. Se ei oikeastaan ole tällä hetkellä suurin ongelmani. Yhteyksissä ollaan oltu mutta juteltu vain niitä näitä arkisia asioita. Hyvä niinkin. Odottelen edelleen hänen ottavan minuun yhteyttä.
Sinulle sanoisin pienen pienenä vinkkinä, että lähetä vaikka tekstari hänelle. Siitä se lähtee, toivottavasti. Pikkuhiljaa voi kysellä toiselta ja kertoa enemmän omista asioistaan. Jos kerran ette ole aikoihin tavanneet, niin mikä estää menemästä yhdessä vaikkapa kahville tai leffaan? Mitä siinä menettäisit? ;)
Pian on ystävänpäivä. Uskaltaisitko lähettää hänelle ystävänpäiväkortin? Oikein semmoisen ihanan romanttisen kortin. Varmasti hän ilahtuisi.
Meille molemmille edelleen sama neuvo: puhumalla asiat yleensä selviää.
Tämän olisin voinut itse myös kirjoittaa hänestä:
”Minusta meidän pitäisi olla yhdessä, koska se vain tuntui niin oikealta. Kuin kuuluisimme yhteen. Kuin olisimme palapelin palat jotka vain yhdessä muodostavat oikeanlaisen kuvan, täydentävät toisiaan. Ja se vetovoima meidän välillämme oli kyllä jotain ihan ennenkokematonta, magneettista, taian omaista. Ei sellaista saisi heittää hukkaan.”
Samalla tapaa tunnen hänestä.
Pakko kysyä, että miksi kirjoitat: ” Ja taas täytyy sanoa, etten ole ehtinyt lukea noita muita ketjuja. Ihan varmuuden vuoksi.”?
En tiedä mitä ajat tällä takaa mutta selvennetään myös kohdaltani, etten ole kirjoitellut muihin kuin tähän ketjuun. Muutenkaan en täällä hirveästi vietä aikaani. Nyt olen jäänyt kirjoittelemaan kanssasi. Mikä on ollut tosi mukavaa.
En pääse nettiin perjantai-iltapäivän jälkeen, joten seuraavia kirjoituksia minulta on todennäköisesti tulossa joko myöhään sunnuntaina tai maanantaina. Ihan vain sinulle tiedoksi, ettet ihmettele mihin katosin. Siis, mikäli edelleen haluat kirjoitella kanssani. ;)
Hyvää yötä! Nuku hyvin.
Yön puolelle taas on vierähtänyt. :) Mä kirjoitin etten ole ehtinyt lukea muita ketjuja siksi, kun täällä on välillä noita ilkeitä ym. viestejä ja en halua että "hän" luulee että mä sekaantuisin mihinkään sellaiseen. Itse lueskelen näitä palstoja välillä enemmän välillä vähemmän, mutta kirjoitan hyvin vähän. Silti monet viestit ja ketjut vois olla mun tai hänen kirjoittamia. Mutta harvoin kuitenkaan ovat mun, hänestä en tiedä. ;)
Meillä on sitten sama tilanne tuossakin mielessä, että mäkin ajattelen, että hän ottaa yhteyttä jos haluaa. Kumpi teistä on viimeksi ottanut yhteyttä? Jos sinä, niin sitten ymmärrän, jos odottelet hänen yhteydenottoaan. Mä en edes varsinaisesti odottele. Olisin aika yllättynyt jos hän ottaisi yhteyttä, mutta iloisesti yllättynyt tietenkin. :)
Mukavaa viikonloppua sulle ja mistäpä sen tietää vaikka törmättäisiin niihin meidän "heihin" tuolla yössä. :) Vai miten sulla on, näetkö häntä useinkin jossain?
Kirjoittelehan toki kun pääset taas koneelle. :) Ja kauniita unia!
tulla toivottamaan hyvää viikonloppua sulle.
Eihän sitä koskaan tiedä keneen milloinkin törmää... ;)
Palataan asioihin!
koneelle:)
En minäkään täällä liiemmälti aikaani vietä. Silloin tällöin käyn lukemassa viestejä ja tosi harvoin kommentoin mihinkään. Samoin tuntuu minusta välillä, että hän olisi kirjoittanut joitain viestejä. Ja kyllä niinkin päin, että olisin itse voinut kirjoittaa joitain, niin samantapaisia juttuja. ;) Paitsi etten ole.
Tuosta yhteydenotosta, minä olen viimeksi häneen ollut yhteydessä. Olen tainnut olla liian tyrkky. No, ei voi tietää. Nyt aion todellakin odottaa hänen yhteydenottoaan. Ellei sitä pian kuulu, tiedän etten merkitse hänelle mitään.
Miten kävi viikonlopun "yössä", törmäilittekö?
"Me" ei oikeastaan nähdä, tiedä nähdäänkö koskaan enää. Sekin vetää mieltä surulliseksi.
Vähän semmoinen tunne, että elää vain hiljaisella liekillä.
Mukavaa iltaa ja hyvät yöt jo nyt sulle!
Toivottavasti tyyny on hyvin ;)
Kiireen ja väsymyksen vallassa mennyt tässä viime päivät. Ja enpä tätä naista nähnyt, vaikka tuolla yössä hieman pyörähdinkin. Ja en myöskään tiedä, missä tai koska tullaan näkemään.
Kauniita unia nyt sulle! Kirjoitan huomenna lisää virkeämmillä aivoilla.
Ajattelinpa kirjoitella tänne vielä, jos vaikka tätä kautta saisin sanottua tälle naiselle jotain. Muutakaan keinoa ei tunnu olevan, ja ehkä tämä myös omia ajatuksiani selkeyttää.
Välillä tämä nainen painuu kauemmas mieleni sopukoihin ja tuntuu että alan unohtaakin. Mutta sitten välillä taas tulee jokin muisto mieleen. Eilen mieleeni tuli eräs hetki ja mietin miten tämä nainen niitä yhteisiä hetkiämme muistaa - tunsiko hän samalla tavoin silloin, tai onko jotkin muut hetket jääneet hänelle voimakkaampina mieleen. Niissä hetkissä mitkä ovat jääneet voimakkaina mieleeni ei sinänsä edes ole mitään kovin erikoista. Mieleenpainuvia niistä tekee vain se että meidän välillämme tuntui olevan jotain enemmän kuin mitä muiden ihmisten kanssa olen kokenut. Oikean ihmisen kanssa mikä vain tuntuu niin paljon enemmältä ja sekin, että toisinaan emme tehneet mitään, emmekä puhuneet mitään ja silti siinä oli aina jotain erityistä taikaa välillämme. Emme tarvinneet mitään muuta kuin toisemme niinä hetkinä.
Ja mietin sitä, olisiko minun pitänyt toimia toisin. Olisin voinut aikaisemmin yrittää puhua hänelle asioista mitkä minua vaivasivat. Mutta sitten en tietenkään voi tietää olisiko se muuttanut mitään. Toivon silti, että tämä nainen tietää ja uskoo sen, että hän oli minulle enemmän kuin muut. Hänessä vain oli minulle jotain erilaista.
Millä tavoin sinä muuten otit häneen yhteyttä? Tietääkö hän olevansa sinulle merkityksellinen? Se vain tuntuu niin suurelta haaskaukselta, jos kaksi ihmistä kumpikin kokee samoin, mutta ei sitten usko toisen olevan tosissaan ja sen takia menettävät toisensa. Siltä minusta tuntuu, että meille on käynyt niin. Surullista todellakin.
Mutta mukavaa päivää sinulle! :) Kaunis ilmakin siellä näyttää olevan.
mennä perille tätäkin kautta hänelle mutta niin kuin huomaat, meitä on monta samantapaisessa tilanteessa olevia. Ehkä olisi kuitenkin parempi, joko laittaa kunnon tunnisteet tai parempi vaihtoehto, että olet häneen yhteyksissä tuolla oikeassa elämässä. Kaikesta huolimatta.
Vielä kun kerroit tuossa miten hän tulee mieleesi ja sinulle on jäänyt hyviä muistoja teistä.
Tiettyjen henkilöiden kanssa voi olla puhumatta yhtään mitään pitkiäkin aikoja eikä tilanne tunnu ollenkaan vaivaantuneelta. Päinvastoin. Saman olet näköjään itsekin huomannut.
Oliko teillä koskaan puhetta tuosta, että koitte välillänne olevan jotain erityistä?
Eiköhän hän tiedä merkitsevänsä minulle paljonkin, kun edelleen tekstareita silloin tällöin lähettelen. Kiva olisi saada niitä joskus hänenkin aloitteestaan. Tässä syy miksi koen olevani liian tyrkky. En toki hänelle mitään hankaluuksia halua. Nyt tosiaan olen vakaasti päättänyt odottaa ja katsoa mitä hän aikoo. Voihan se olla niinkin, että tunteet ovat viilenneet hänen puoleltaan.
Lainaan sinun tekstiäsi:
”Se vain tuntuu niin suurelta haaskaukselta, jos kaksi ihmistä kumpikin kokee samoin, mutta ei sitten usko toisen olevan tosissaan ja sen takia menettävät toisensa. Siltä minusta tuntuu, että meille on käynyt niin. Surullista todellakin.” Tämä on niin harmillisen totta.
Tais NukkuMasa jo heittää unihiekat tähän suuntaan, kohta varmaan pöllyttelee sielläkin ;)
Nuku hyvin!
Toi hymiö otsikossa on tänään vähän harhaanjohtava, mutta jatketaan aloittamallani tiellä. ;) Harhaanjohtava siksi että olen väsynyt ja kun näitä palstoja lukee niin olo vain muuttuu tyhjemmäksi kun täällä on tänään taas niin negatiivinen tunnelma, tai siltä tuntuu.
Haluaisin vain, että hän tulisi ja kaikki olisi niinkuin joskus kun olimme iloisia ja aurinko paistoi ja kaikki oli vielä siinä ja mahdollista. Tietäisitpä miten paljon häntä rakastin, hän sai minut aivan taivaaseen joskus. Ja taivas oli sininen
Ja vaikka tasapuolisuuteen pyrkiessäni yritän ajatella ja mietin, että pilasinko minä kaiken - niin ei se vaan ole niin. Kyllä hän olisi voinut sanoa ja puhua toisin silloin. Sitä olisin vain tarvinnut, että hän sanoisi että haluaa olla vain minun kanssani - vain sen olisin tarvinnut voidakseni jatkaa ja uskoa. Minäkin olen niin hauras silloin harvoin kun oikeasti tunteeni ovat heränneet ja niin arka ja epävarma ja valmis pakenemaan, jos pelkään, että hän satuttaa. Voi kun hän olisi nähnyt sen minun pelkoni ja olisi osannut laittaa sanani ja asiat sen mukaan - olisi nähnyt minut niin. Joskus luulin, että kyllä hänen täytyy nähdä se mitä minun sisälläni on - kaikki ne tunteet häntä kohtaan. mutta ei se mennyt niin, toisiltamme eksyttiin
Vieläkin hänen ei tarvitsisi muuta kuin sanoa - mitä vain. Hän saisi minut vieläkin.
hyvän yön toivotus vielä. :) Meinasi unohtua tässä paatoksessani. Näe kauneimpia unia ja toivottavasti aamusi on myös kaunis ja voit hyvin.
Kaunein nainen on hän, niin kauniina hänet muistan. Enkä unohda koskaan. Hän on tallentunut mieleeni kuin elokuvan pätkinä. Niin kauniina.
ole vielä menetetty. Mahdollisuuksia on aina olemassa. Ne pitää vain löytää ja oivaltaa. Miten ajattelet, että pilasit kaiken? Mitähän mahdoit tehdä? Mikä teidät erotti? Missä ennen näitte? Miksi ette näe enää? Onhan näitä kysymyksiä pyörinyt mielessä. Vastaa, jos katsot aiheelliseksi. ;)
Tunnet edelleen niin voimakkaasti häntä kohtaan, etten jaksa ymmärtää miksi et jollain tapaa ole häneen yhteyksissä. Tekstari? Kuulostelet vähän sillä tilannetta. Eikö kuitenkin olisi parempi tietää mitä hän oikeasti sinua kohtaan tuntee kuin arvailla ja pähkäillä sitä täällä tai omassa päässäsi? Uskon, että sinulla on paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää tässä asiassa. Ainakin pääsisit elämässäsi eteenpäin – ties vaikka hänen kanssaan.
Meissä ihmisissä on sellainen kummallinen vika kun me luullaan olevamme ajatusten lukijoita ja oletamme joissain asioissa myös toisten olevan sitä. Hän luulee sinun tietävän mitä ajattelee ja päinvastoin. Eihän se niin mene. Asioista pitää puhua ääneen.
Anteeksi kamala paasaaminen mutta tuo kirjoituksesi sai surulliseksi ja samaaan aikaan pikkasen kiukkuiseksi. Pata kattilaa soimaa. ;)
Voi hyvä mies, anna sille naiselle vielä kerran jokin kunnollinen merkki, että todellakin hänestä välität! Kadut loppuelämäsi, ellet tee asialle mitään vaan ylpeänä odottelet naisen tekevän aloitteen.
Vaikka kirjoitinkin aika kovasti sinulle, en kuitenkaan mitään pahaa tarkoita. Toivottavasti et mieltäsi pahoittanut.
Mutta nyt on mentävä nukkumaan.
Hyvää yötä, nuku hyvin.
Enhän mä toki sun tekstistä mieltäni pahoittanut. Ihan asiaa kirjoitit ja toisaalta sen saman mitä näillä palstoilla aina sanotaan. Silti kaikilla täällä olevilla on kai syynä se, että jostain syystä asioita ei tarpeeksi hyvin ole voitu selvittää tuolla irl.
Omalla kohdallani en sanoisi että kyse on ylpeydestä, koska minähän olen jo ottanut yhteyttä tähän naiseen ja tehnyt (ainakin omasta mielestäni) ihan selkeitäkin aloitteita. Ja vaikka tavallaan tiedänkin, ettei kyse ole siitä etteikö tätä naista olisi kiinnostanut tai ettei hänellä olisi tai olisi ollut tunteita (kyllä oli) niin en minä voi nyt ottaa häneen yhteyttä. Syyksi miksi en voi ajattelisin ihan sellaisen terveen järjen ja sosiaalisuuden ja ihmiskunnioituksen. Jos kerran minä olen tehnyt aloitteita ja nainen ei ole niihin samalla tavoin vastannut niin minusta asia silloin on selvä omalta osaltani. Tämä nainen voi ottaa yhteyttä jos haluaa, sitä en ole ikinä kieltänyt ja (tietääkseni) aina olen hänen yhteydenottoihinsa vastannut. Se, että minun yhteydenotoistani alkaa olla jo aikaa, ei minusta muuta sitä, että pallo jäi tälle naiselle.
Itse en oikeastaan tällaisissa asioissa ole kovinkaan ylpeä vaan olen tehnyt paljonkin kaikenlaisia aloitteita vuosien varrella, enkä yhtäkään niistä ole jäänyt katumaan. Omalta kohdaltani voin täysin allekirjoittaa sen, että niitä tekemättömiä asioita ja sanomattomia tunteita ja sanoja kuitenkin jää aina enemmän katumaan kuin tehtyjä/sanottuja.
Mitään ei silti ikinä ole menetetty, paitsi ehkä sitten kun kuolema jommankumman meistä korjaa. Silloin varmasti todellakin kaduttaisi, mutta minua ei, koska olen aloitteeni tehnyt. Jos tämä nainen jotenkin ilmaisee halunsa olla yhteydessä niin kaikkeen olen valmis. Minä en keksi mitään sellaista merkkiä, minkä voisin antaa, josta tämä nainen tajuaisi että välitän. Jos hän sitä epäilee, tuskin minun vakuutteluni sitä muuttaisi. Se, mitä meille tapahtuu jatkossa, riippuu hänestä. Hän voisi antaa minulle jonkin merkin, vaikka pienenkin, ja varmasti siihen vastaisin.
Unia vielä halusin toivottaa. Toivottavasti päivä on mennyt hyvin.
Sillä mä kai pilasin kaiken kun lopetin meidän suhteen aiemmin. Ja vaikka yritin myöhemmin sitä selittää, niin ei se oikein kai onnistunut. En sitten tiedä mitä olisi pitänyt tehdä. Ja niin päätin antaa hänen olla rauhassa jos sitä haluaa (niin ymmärsin). Kyllä mä toisaalta ymmärrän häntä.
Yritän miettiä tähän jotain... mitä sanoisin... tai biisiä, joka kertois hänelle meistä... mutta en keksi mitään. Sanon sitten vain että kyllä mä rakastin häntä. En uskalla sanoa enää että rakastan, kun... tai voin mä sen sanoo.
Ei oo ollu mun parhaita päiviä. Unia nyt.
Tuli sellanen mielikuva, kun ajattelin itseäni tässä tilanteessa, että ihan kuin olisin purjeveneessä tuulisella merellä ja yrittäisin purjehtia tuulta vasten.. Jos voit kuvitella..
toivottamaan vaikka varmaan jo tähän aikaan nukut. En päässyt koneelle aiemmin, hässäkkä päivä ollut. Nyt on mentävä nukkumaan, että jotenkin jaksais aamulla heräillä.
Palaan huomenillalla kirjoittelemaan enemmän.
Mutta nyt hyvää yötä, nuku hyvin ja toivottelempa samalla jo hyviä huomeniakin.
Mukavaa päivää sullekin ja iltaa ja yötäkin jo, riippuen milloin luet tämän. :)
Mulla on tänään lähinnä olo että haluaisi itkeä, ja usko "meihin" on aika vähissä. No, mut ei kai se mitään. Voin mä olla yksinkin. Ei siinä mitään uutta ja toisaalta on aika paljon kaikkea muuta puuhaa, joten voihan se olla parempikin, että keskityn nyt kevään muihin asioihin.
Minussa on tavallaan kaksi puolta. Toinen, joka on tunteellinen ja herkkä ja arkakin ja toinen, joka on kovan ja itsevarman ja itsetietoisen oloinen. Ne kumpikin on totta, mutta ilmenee aika voimakkaana kontrastina toisiinsa ja voin kuvitella miten se aiheuttaa muille vaikeuksia ymmärtää minua tai jopa sen, etten vaikuta uskottavalta. Tai tuo herkkä puoli on tavallaan enemmän totta, sitä sisempää osaa, mutta tuo vahvan ihmisen kuori usein peittää sitä.
Jooh, täytyy mennä muihin puuhiin nyt, jos tämä mieliala tästä kohenisi. Biisejä soi taas päässä, mutten oikein tiedä...
No tässä yksi:
http://www.youtube.com/watch?v=arUqoKjU3D4
rohkea teko, kun uskaltaa tehdä aloitteen. Epävarmuus toisen tunteista saa itse kunkin lähes epätoivon partaalle. Miksi sitä ei voi toiselle sanoa suoraan, ellei kiinnosta? Tai sanoa, jos kiinnostaa mutta on epävarma, mistä nyt sitten ikinä onkaan. Toisaalta ymmärrän tuon, ettet halua liikaa tuppautua toisen elämään. Niin kuin useasti jo olen todennut, asia vaivaa kuitenkin sinua valtavasti. Ihan jo itsesi takia olisi hyvä saada asiaan jonkunlainen päätös. Oletko samaa mieltä?
Nyt voisit antaa pientä vinkkiä, siitä minkälaista merkkiä häneltä toivoisit? Ja voisitko ajatella kertovasi täällä esim. hänen etunimensä ekan kirjaimen tai jotain vastaavaa. Sillä voisi olla toivottu tulos.
Välillä lukiessani tekstejäsi minulle tulee tunne, että sittenkin olen ”hän”. Jotkut asiat vain osuu kohdalleen mutta niin kai useilla täällä. Ekassa viestissänihän kerroin, etten toivoisi olevani ”hän”. Toisinaan taas tuntuu, että haluankin. Mutta ei niin voi olla, koska ”meillä” ei koskaan ollut mitään suhdetta. Näin täällä kai käy, kun tarpeeksi kauan jonkun kanssa viestittelee. Mielikuvitus tai jokin, tekee tepposet. ;)
Niin ja kyllähän sinä olisit kommentoinut, jos olisit saanut esim tekstiviestejä ”häneltä”.
*tömps* Tömähdin maan pinnalle. :D
Mutta nyt on viikonloppu edessä ja saa hetken huilata töistä. Koitahan sinäkin piristyä ja mennä vaikkapa kaupungin humuun.
Kiitos tuosta biisitä. Vähän oli surullinen.
Tässä sulle vähän piristystä:
http://www.youtube.com/watch?v=ErZl3ZM3Uto
Hauskaa perjantai-iltaa sinulle!
Musta toi on jotenkin hauskasti ilmaistu että "viestin hierarkia on liian syvä". Mut mä olenkin tällanen hullu. :) Mietin merkityksiä ja näen symboliikkaa ja komiikkaa paikoissa, mihin sitä ei ole kai alunpitäen tarkoitettu. Kuten jenkeissä autojen peruutuspeileissä lukee:
"objects in the rear view mirror may appear closer than they are". Tohon kätkeytyy sellasta runollista elämänviisautta. Kuin aforismi. :D Vaikka tossa jälkimmäisessä tapauksessa en selvästikään ole ainoa, joka on nähnyt samoin, kun tuosta lauselmasta on tehty biisikin:
http://www.youtube.com/watch?v=megUE2I58gk
Ehkä mä en sit olekaan niin hullu kuin miltä joskus tuntuu. :D Omanlaiseni vain. :)
Joo, eilinen depismieli meni taas ohi kun illan puuhailin ihan muuta. Ei tämä nettielämä ole kovin terveellistä ihmiselle, ainakaan liian suurina annoksina. Samasta syystä mä en jaksa tän naisen nimikirjaimia laittaa, kun en näe tässä senkaltaista pointtia. Siis vaikka kuinka täällä tuntomerkit sopis ja vaikka sinä juuri olisit hän ;) niin ei se mitään muuta. Asiat kuitenkin tapahtuu tai ei tapahdu tuolla oikeassa elämässä. Täällä on ihan kiva hengailla samanmielisten ihmisten kanssa toisinaan, mutta silti vain se on totta mitä on irl.
Niin, miksi ei voi sanoa... Tuo mitä pohdit. Ihmisillä voi kai olla monia syitä, miksi käyttäytyvät niinkuin käyttäytyvät. Joku voi olla niin arka, että vaikka toinen kuinka osoittais kiinnostusta, niin toinen ei kuitenkaan ihan usko siihen tai sen aitouteen, vaan vaatii aina vain enemmän, ja sitten kun toinen lopulta ei jaksa enää tai toistuvasti loukkaantuu torjumisista, niin sitten tämä torjuja ajattelee, ettei sitä kiinnostanut kun niin helpolla luovutti. Huoh, ihmiset on niin vaikeita, ja itselleen kai kuitenkin aina eniten. Mutta ei ihmisiltä toisaalta voi vaatia muuta kuin sen mihin he kulloinkin pystyvät. Itse en ikinä oikeastaan sen kummemmin ole ollut vihainen tälle naiselle juuri siksi kun näen hänessä kuitenkin niin paljon. Hänessä on paljon voimaa ja potentiaalia, mutta kuin kelmuun käärittynä. Hänen pitäisi vain oikeasti uskaltaa nousta itsensä kokoiseksi. Ja mä olen ihan varma että hän pystyisi siihen, ja niin paljoon ylipäätään, jos vain uskoisi itse siihen. Kyllä mulla hetkittäin on ollut häntä kohtaan pettymyksen ja turhautumisen ja suuttumuksenkin tunteita, myönnettäköön, mutta ei mitään kovin suurta kuitenkaan. Ja itseeni samoin olen välillä vihainen ja kyllästynyt.
Mä olen niin pitkän linjan nörtti, vaikkei sitä päällepäin uskoisi ;D, että tiedän ettei täällä mikään ole ihan sitä miltä päällepäin tai ensisilmäykseltä vaikuttaa. Niinkuin ei toki aina irl:kään, mutta täällä vielä vähemmän. :D
http://www.youtube.com/watch?v=lwIgXd6avWY
Ja sitten vielä yksi biisi. Tämä nyt ei suoranaisesti liity "meihin" eikä tästä siis kannata mitään vinkkiä ottaa ;) mutta mä vain jostain syystä pidän tästä kovasti. Koskettaa mua.
http://www.youtube.com/watch?v=4daihAVu6b4
depikset tähän suuntaan. Mietin pitkään mitä tänne kirjoitan vai kirjoitanko yhtään mitään. Fiilikset on nyt jossain todella alamaissa. Ei johdu viestistäsi ollenkaan, muuten vain on ikävä ja haikea olo ja haluais asioiden olevan toisin ja kaikkea tällaista. Ymmärtänet varmaan.
Minä olen vuorostani muistellut kaikkea mitä tuli hänen kanssaan juteltua ja tehtyä. Paljon hyviä hetkiä ja hauskoja muistoja. Mietin miksi kävi niin kuin kävi. Liekö kohtalon ivaa vai mitä. Myönnän olevani kohtalolle(?) katkera. Hänelle en ole katkera enkä vihainen, asiat vain menivät näin.
Aivan oikeassahan olet, asiat joko tapahtuu tai eivät tuolla irl. Ihmisen mieli on vain sellainen, että haluaa epätoivoisesti uskoa siihen mahdottomaankin. Paras pitää vain kieli keskellä suuta ja järki päässä täällä kirjoittaessa.
Tulipas tästä valituksien valitus. =:-O
Toivottavasti ei tartu takaisin siihen suuntaan.
Neiti Kevät on kaunis biisi ja Helsingistä oli kuvattuna tuttujakin paikkoja.
Oliko tuttuja sinulle? ;-}
Hyvää yötä, nuku hyvin!
tietysti, ettei paha tuuli tartu siihen suuntaan.
;D
t. sama
Ikävä kuulla että sulla oli/on huonot fiilikset. Ja vaikea tietää mitä siihen sanoisin. Mutta toivon todella, että saisit sen miehesi vielä.
Mulla on kiirus just nyt, mutta palaan myöhemmin. Huomenia halusin vain nopeesti toivottaa kun huomasin viestisi. :)
Onko fiilis yhtään parempi?
Mä itsekin olen tosi väsy nyt, mut onneks ens yönä saa nukkuu kunnolla. Ja edelleen on vaikea tietää mitä sulle sanoisin. Siis jos olisit Hän niin tietenkin yrittäisin jotenkin sanoa, että jos kuitenkin ottaisit vielä yhteyttä. Onhan niitä tapoja. Soita, tekstaa, laita spostia, lähetä e-kortti, tule meseen, laita facebookissa viesti, lähetä kirje, tule käymään, tule jonnekin missä olen. jne... :D Mutta jokainenhan kuitenkin tietää itse oman tilanteensa parhaiten, joten sikäli vaikea sanoa. Silti kiva että sullakin on hyviä muistoja hänestä. Toivottavasti niitä tulee vielä lisääkin hänen kanssaan.
Mä niin toivoisin, että tämä mun Hän haluaisi vielä olla mun kanssa. Tai haluaisi olla edes yhteyksissä. Voi kun vois jotenkin telepaattisesti saada hänet uskomaan, että se kannattaisi. Raastavaa.
Mä en oikeen usko kohtaloon. Uskon ihmiseen ja siihen, että ihminen itse tekee kohtalonsa. Joka päivä voi tehdä muutoksen. "No fate. Only the power of will." Toi lukee yhdessä mun paidassa.
Ja joo, onhan tossa Neiti Keväässä tuttuja paikkoja mullekin. :)
Mukavaa iltaa sulle ja ota nyt yhteyttä siihen Häneen! Tämä oli käsky. ;D
paremmat fiilikset kuin eilen. Tänään aurinko näyttäytyi ja paistoi vielä kun töistä lähdin mutta jostain syystä siitä ei osannut siltikään oikein kunnolla nauttia. Kai tämä olo tästä vielä piristyy. En haluais vaipua aivan epätoivoon. Mä haluan edelleen olla iloinen, nauravainen ja nauttia elämästä. Mieluiten hänen kanssaan.
Miksi sanot, että ens (siisi tänä) yönä saa nukkua kunnolla? Miks et muulloin saa? Joo, tiedän kovin on henk.koht. kysymys, vaan itsepä tuon viestiisi kirjoitit.:D Pisti silmään.
Aikaisemmin jo kirjoitinkin tuntevani itseni liian tyrkyksi, kun olen aina ensimmäisenä ottamassa häneen yhteyttä. En enää kehtaa, joku raja se on minullakin.
Eipä taida hän olla kovinkaan kiinnostunut kuulumisistani:( Silti olen niin pönttö, etten halua sitä tajuta. Kenties, jos hän sanoisi suoraan etten kiinnosta. Ehkä sitten jossain vaiheessa suostuisin ymmärtämään. Siellä jossain syvällä sydämessäni elää kuitenkin se pienen pieni toivonkipinä, jos hän sittenkin..
Minä tavallaan taas uskon kohtaloon mutta en siihen, että se määrittää koko elämäsi. Itse voi ja täytyy joskus kohtaloa avittaa. Siihen uskon, että tietyt ihmiset kohtalo tuo elämääsi.
Toivottavasti se sun paitas kuluu kohta riekaleiksi etkä voi enää sitä käyttää. ;D No ei sentään, jokaisella saa olla omat mielipiteensä. Eihän syvällisiä keskusteluja koskaan mistään syntyisi, ellei olisi eriäviä mielipiteitä.
Neiti Kevät taisi kertoa meille missä kumpikin asustellaan???
Hyvää yötä, nuku hyvin!
Ai niin, mä en ole käskytettävissä ;) armeija jäi multa väliin, onneksi. :D
pudonnut viestistäni pois:
Tiedät kyllä millä tuo selviäisi, et haluaako Hän olla kanssasi. Samat konstit mitä minulle esitit ja niitähän oli monta. Ei muuta kuin valitsemaan. Uskot siis telepatiaan enemmän kuin kohtaloon? ;)
Ja nyt niitä öitä!
Pattitilanteessa siis ollaan kumpainenkin, kun kumpikin toivoo jotain, mutta itse ei voi tehdä mitään. Kuin ehkä täällä kirjoitella ja toivoa että se toinenkin kirjoittaisi, ja minulle. Tai sitten jos näkis jossain sattumalta.
Näin meidän kesken ;) mä voin myöntää, että toisinaan olen mustasukkainen tästä naisesta. Hänelle en sitä koskaan ole myöntänyt, enkä kovin helpolla tulis myöntämäänkään. :D Mussa on vaan se huono puoli, että jos tulen epävarmaksi vetäydyn. Eli mua ei kannattaisi yrittää tehdä mustasukkaseksi, jos musta jotain haluaa. Epävarmana olen vain entistä etäisempi ja pidän viileää kuorta. Tai pahimmillaan saatan luovuttaa kokonaan. Jokin tässä nyt kuitenkin pitää vielä mun toiveita yllä ja ajatuksia hänessä. Ei vaivuta epätoivoon, eihän? Jotenkin nämä asiat aina ratkeaa, ennemmin tai myöhemmin.
En tarkoittanut tuolla, että ensi yönä saa nukuttua muuta kuin sitä ettei ole mitään menoja huomenna vasta kuin illalla. Eli siksi saan nukkua. :)
En mä sitä mun kohtalopaitaa juuri pidäkään päällä. Ostin sen joskus joltain festareilta. Siksi ton uskalsin tänne sanoakin. ;D En mä nyt noin selvää tuntomerkkiä uskaltais laittaa tänne, jos sitä paitaa kovasti pitäisin.
Nuku säkin hyvin ja näe kauniita unia.. Sinne uniisi tuon kuiskaan hiljaa
että molemmat odottavat toisen tekevän jotain. Ei hyvä, minä ainakin myönnän suoraan. Putosin totaalisesti kärryiltä tässä: . ”Kuin ehkä täällä kirjoitella ja toivoa että se toinenkin kirjoittaisi, ja minulle”?? Ainakaan tähän ketjuun et ole suostunut niitä tunnisteita laittamaan;) Niin että mistä se oikea Hän nyt sitten oikein tietäisi kirjoittavansa juuri sille omalle hänelleen. No joo, ihan vähän kiusaan sua..
Minäkin salaa toivon näkeväni hänet jossain sattumalta. Mutta ei, me ei liikuta samoissa paikoissa tai sitten liikutaan niissä eri aikoina. En kyllä tiedä mitä tekisin, jos hän yhtäkkiä olisi edessäni. Varmaan pyörtyisin onnesta:D tai kissa veisi kielen, en saisi sanaa suustani.
Eihän mustasukkaisuudessa ole mitään pahaa silloin, kun se ei mene liiallisuuksiin. Mielestäni se on yksi merkki siitä, että välittää toisesta. Kyllähän sitä itse kullakin ilmenee..
Onko hän mielestäsi yrittänyt saada sinua mustasukkaiseksi?
Ei vaivuta epätoivoon, ei. Vaikka välillä maailma näyttää harmaalta ja tylsältä. Onneksi vaan silloin tällöin. Itse uskoisin asian laidan selviävän jollain tapaa, jos näkisimme ja saisimme jutella kahdestaan.
Sinä ja minä ollaan kirjoiteltu tosi kauan toisillemme. Välillä mietin koska sinä kyllästyt ja lopetat.:(
Välillä taas mietin voiko tätä mitenkään enää lopettaa, mihin vedetään raja. Sittenkö kun tämä putoaa kokonaan pois näiltä sivuilta? Yritän tässä vain sopertaa, että olen todella tykännyt kirjoitella sinun kanssasi mutta ymmärrän, ettei tämä voi loputtomiin näin jatkua. Nyyhkis :’(
Ei kai tämä ihan vielä lopu?
Hyvää yötä jo nyt, nuku hyvin!
sä kirjotit niin ihanasti tohon loppuun.. mun sydän särkyy, auuh..
No ei vaan, en mä vielä minnekään tästä oo lähdössä. Sitähän ei ikinä tiedä koska tämä loppuu, joskus vaan. Mutta mukava sunkin kanssa on kirjoitella. :)
En mä tiedä onko tämä nainen yrittänyt saada mua mustasukkaiseksi. Kunhan mietiskelin. Mä mietin vielä tota tossa äskettäin... että mä oon siitä vähän erilainen, etten ole mustasukkainen niinkään fyysisistä kuin henkisistä asioista. Siis suomeksi niin että mua ei haittais jos toisella olis jotain fyysistä jonkun toisen kanssa niinkään kuin se että olis henkistä. Vaikka useinhan noi liittyy toisiinsa ja noi asiat on sellasia mistä pitäs puhuu sit kun suhdetta alottaa. Niin ja siis siksi sanon että erilainen, kun oon saanut kuvan, että monille pettäminen on just sitä että on nimenomaan fyysistä jonkun toisen kans.
Mut mukavaa päivää sulle! :) Mä kirjottelen lisää jos/kun tulee mieleen jotain. Nyt ajatukset vähän jumissa..
sulle. Oma mielentilani on väsynyt ja jotenkin epätietoinenkin. Ei oikein tiedä mitä pitäis ajatella. Eilen olin lopulta melko hyväntuulinen, osittain kiitos ehkä sun piristävän kirjoituksen. :)
Nämä palstat on ihan helvetistä välillä. Niin kaoottista. Tavallaan hyvä, että on muita pakollisia asioita elämässä, ettei ehdi aina näitä lukea. Eipä vaan tunnu edistyvän homma tämän naisen kanssa tuolla irl, ja se saa mielen vähän surulliseksi. Ja kun en tiedä onko sitten niin ettei hän haluakaan kuulla minusta mitään, vai haluaisiko, mutta luulee etten minä halua, tai että minulla on joku muu.
Onhan minulla hänen numeronsa, mutta on kyllä äärettömän korkea kynnys sitä käyttää. Ei hän vastaisi ehkä mitään tai sitten jotain tylyä. Joten ei voi muuta kuin toivoa, että joku ihme tapahtuisi ja näkisimme jossain kahden kesken niin että olisi tilaisuus vaikka vaan pari sanaa vaihtaa. Siitä sen sitten näkisi miten hän minuun suhtautuisi.
Mutta hyviä unia siis ja kauniita ajatuksia sulle! :)
näköjään lähes aina yön puolelle.
Kiitokset toivotuksista. Yritän täyttää eloni kaikenlaisella tekemisellä, etten liikaa vaipuis synkkyyteen.;) Aina sekään ei auta.
Joo, oikeassa olet näitten palstojen suhteen. En enää juurikaan jaksa lukea näiltä palstoilta muita ketjuja. Tulee vaan pahalle päälle, paitsi sinun kirjoituksia lukiessa;)ne piristävät.
Rohkeasti vaan rustaamaan jotain kivaa tekstaria ystävänpäiväksi ja lähetät sen hänelle. Voisin vaikka luvata Hänen vastaavan sinulle varmasti. Onhan siitä tehty joku tutkimuskin, että naiset vastaavat tekstareihin useammin/tunnollisemmin kuin miehet. Kerran se vaan kirpaisee, usko minua. Kokemuksen ääni täällä höpöttää ja minähän laitoin viestin m i e h e l l e ja hän v a s t a s i =) No joo, ei hän sitten aina joka viestiin vastannut… eli tutkimus oli oikeassa:D
Tiedätkö missä hän yleensä liikkuu? Harrastaako jotain, käykö bilettämässä, missä käy kaupassa? Alat vakoilupuuhiin, ellet viestiä uskalla laittaa. Tiedätkö missä hän on töissä vai opiskeleeko vielä? Menet esim työpaikan lähettyville ja kas ”sattumalta” näette. Hups, siinähän vois kätevästi kysäistä häneltä ehtiikö vaikkapa drinksulle tjv. kun ette kerran ole pitkään aikaan nähneet. Mielikuvitusta peliin!
Jaahas, aika painaa pää tyynyyn.
Hyvää yötä, nuku hyvin!
Näe ihanaa unta Hänestä. ;)
Ai sä oikein lupaat että hän vastaa? Mitä sitten kun ei vastaakaan ja saan vielä jonkun häirintäsyytteen päälleni? Voinks mä tulla sit sun luo itkemään et "sä lupasit...." nyyh. ;D
Joo, en mä tiedä pystynkö mitään ystävänpäiväviestiä laittamaan. Joskus aiemmin olisin pystynyt helposti, mutta nyt asiat on menneet vaikeammiksi. Hänen pitäisi aluksi jotenkin vinkata et se olis ok. Niin ja jossain muualla kuin täällä. Nämä palstakirjottelut on jotenkin niin irti todellisuudesta, etten näiden perusteella kyl mitään uskaltais tehdä.
Alkaa melkeen naurattaan tää meidän kirjottelu. Joka toisessa viestissä toinen yrittää ympäripuhua toista laittaan jotain viestiä, ja sit kumpikaan ei kuitenkaan tee mitään. :D Voi luoja. No mut parempi et naurattaa kuin että itkettäisi, kai.
Ja tuo että lähtisin häntä jonnekin vakoilemaan. Tuplanaurut. :D :D Ei se oikeen sovi mun tyyliin. Enkä mä sitäpaitsi edes tiedä missä hän liikkuu, joten se vois olla aika epätoivosta yrittää törmätä häneen "sattumalta".
Noo, mut kyllä tämä joskus ratkeaa.
Mukavaa päivää sulle! Hieman luntakin siellä tupruttaa ja alkaa olla jo valoisampaa. Kevät tulee. :) Mulla soi päässä taas biisejä, mut ne on vähän sellasia, etten taida uskaltaa testata sun huumorintajua. ;) *sensursensur*
No ei. Hullu mikä hullu. Mä siis. Tämä esim. soi:
http://www.youtube.com/watch?v=jSWBjQMQNDM
Niin minä sinulle kuulun niinkuin meri ja tuuli, jotka toisilleen luotuja on. Ehkä mä alan vielä uskomaan siihen kohtaloonkin, jos sut saan. ..tai mihin vaan. Sä saat mut uskomaan rakkauteen.
http://www.youtube.com/watch?v=lvxAQlpVezM
lupaan. Usko jo, kyllä hän vastaa. Johan mä kerroin siitä luotettavasta tutkimuksesta;D
No jo on, jos et yhtä ystävänpäiväviestiä pysty laittamaan. Mur! Eihän siinä välttämättä mitään runoja tartte alkaa rustaamaan. Kerro jo mikä on se vinks vinks mitä tarvitset häneltä. Mistä sinä ymmärtäisit? ;)
Hyvin sanoit tästä meidän kirjoittelusta. Sain hyvät naurut! Taidetaan molemmat olla aika jääräpäitä.
Vai ei mun vakoiluehdotukset oikein napannut =) Miksi ihmeessä ei, se oli niin hyvä suunnitelma. Oikein vedenpitävä. Ei mitään mahdollisuutta mennä pieleen. Hah-hah!
Joo, kevät tulee, hormoonit hyrrää ja sitä rataa. Sitä kait tuo sun valitsema biisikin kertoi. Repesin, kun näin mikä se oli. Ekaa kertaa kuulin… ei siitä kyllä mun lempparia ainakaan vielä tullut.
Mutta toi toinen, Tauskilla oli ainakin kiva gestapo-takki ja oli siinä videossa jotain tutunoloistakin….
Tässä sulle lisää Tauskia:
http://www.youtube.com/watch?v=sxqaw4UVvhM&feature=related
Mikään Tauski-fani en ole mutta tämä saa joka kerta kyyneleet silmiin, kuin nytkin. Soi mulla just tuolla taustalla.
Myönnä pois, kyllä sä oikeesti jo pikkasen uskot kohtaloon. ;)
Jospa vaikka toivottelen hyvät yöt! Nuku hyvin!
Edelleen siellä aurinko paistelee. :) En tiedä johtuuko auringosta vai mistä, mutta tänään oli herätessä jotenkin virkeämpi ja yhtä aikaa rauhallisempi olo - tai ylipäätään vain parempi. Vaikkei ihmissuhderintamalla mitään edistystä olekaan tapahtunut. Ehkä se hyvä tunne kuitenkin jotain tarkoittaa ja ehkä sen tarkoitus tai syy vielä selviää lähipäivinä. :)
Saa nyt tosiaan nähdä sen ystävänpäiväviestin. Mietin, että tässä mun tilanteessa vois olla parempi laittaa jotain muuta ensin, ikään kuin kokeilla kepillä jäätä. Jos tilanne on jäänyt jonkinlaiseen kylmän sodan tunnelmaan, yhtäkkinen iloinen ystävänpäiväviesti vois tuntua jotenkin teennäiseltä, tai siltä kuin haluaisi kieltää aiemmin tapahtuneen. Ihan kuin yhtäkkiä oltaisiinkin ystäviä. Jälkikäteen mä olen miettinyt ettei me harmi kyllä olla taidettu olla ystäviä tämän naisen kanssa oikeen missään vaiheessa. Tai aluksi oli jonkinlainen suhde ja silloin me kai oltiin myös ystäviä, vietettiin aikaa yhdessä jne., mutta sitten kun se suhde päättyi välit etääntyi. Ehkä se on aika tavallista, mut silti se on musta harmi. Kun mä itse kuitenkin pidin tästä naisesta kovasti, myös ilman sitä suhteilumeininkiä, ja mielelläni olisin jatkanut vaikka ystävänä hänen kanssaan, jos hän ei muuta olisi halunnut enää. Mutta aina asiat ei mene niin ja kyllähän mä tuon olen ennenkin kokenut miten toinen suhteen jälkeen käyttäytyy jotenkin vihamielisesti. En mä silti mitään pahaa tästä naisesta ole ajatellut - hänen kai vaan täytyi toimia niin - ja mistäpä sen tietää vaikka välit tästä vielä lähentyisivätkin - tavalla tai toisella.
Mukavaa päivää sulle nyt ja auringonsäteitä! :)
Mietin vielä, että oikeastaan se taitaa olla melko sama, millä tavalla ottaa yhteyttä tai minkälaisen viestin laittaa. Siksi tätä mietin, kun joskus kun on vaikka laittanut jonkin viestin, niin saattaa tulla epävarmuus, että mitä jos se toinen ymmärtää väärin tai ei pidäkään viestistäni, että olisiko pitänyt laittaa jotain muuta. Mutta tuo on minusta turhaa, koska jos toinen on kiinnostunut, niin kyllähän hän kai vastaisi mihin vaan, vai mitä? Itse ainakin vastaisin, jos henkilö jota olen paljon ajatellut laittaisi mitä vain. Jos en olisi varma mitä hän tarkoittaa, kysyisin. Jos toisesta pitää niin kyllähän sitä on valmis antamaan anteeksi ja hyväksymään myös mahdolliset kömpelyydet yhteydenotoissa. Jos ei vastaa mitään, se minusta tarkoittaa, ettei ole valmis tulemaan edes puolitiehen vastaan.
vaikutus taitaa jo pikkuhiljaa tulla esiin. Valo tuo pirteyttä. Kiva mennä töihin, kun on jo valoisaa ja sitä riittää vielä töistä poislähteissäkin.
Toivottavasti sun tuntemukset pitää paikkansa ja sulle tapahtuu jotain hyvää. Pidetään peukkuja!
Mietin tuota ystävänpäiväviestiä, eikö se just ole sellainen jään sulattaja? Tietenkään en tiedä teidän historiaa mutta jotenkin vain tuntuis ko viesti sopivalta ”tunnustelulta”. Eikä mielestäni siinä mitenkään kasvojaan menettäis. Ehän viestiin tarttis mitään sokeri-hunaja-siirappi-löpinää laittaa. Kuule, musta tuntuu, että sinä järkeilet tätä asiaa ihan liikaa. Anna mennä tunteella!
Pitäähän tuo paikkansa mitä sanoit, ettei ole väliä millä tavalla tai minkälaisella viestillä sitä yhteyttä ottaa. Mutta tuo, ettei edes vaivautuisi vastaamaan saa minulla kyllä kiukun nousemaan. Olen nimittäin sitä mieltä, että jo hyviin tapoihin kuuluu vastata viestiin. Ei tarvitse leperrellä eikä valehdellakaan. Asiat voi sanoa useasti niin monella tapaa, fiksustikin. Vastaamatta jättäminen on mielestäni äärimmäisen epäkohteliasta ja välinpitämätöntä toista kohtaan. En vaan jaksa ymmärtää ihmistä, joka ei toisen yhteydenottoon vastaa, ei edes sanomalla ”kiitos”. No meitä on niin moneksi.
Noi kömpelyydet yhteydenotoissa, mistä mainitsit, nehän on vaan ihania. Liian tarkkaan mietitty ja virheetön on oikeastaan aika tylsää. Pitää näkyä lähettäjän luonnetta, sitä omaa itseään. Aitoutta.
Mukavaa viikonvaihdetta sulle! Muista huomenna kaikkia rakkaita ystäviä vaikkapa tekstarilla. :D
Vieläköhän olet täällä? Tämä ketju on alkanut hautautua entistä syvemmälle ja nyt minä puolestani olen miettinyt tätä kirjoitteluamme. Että kuinka kauan jaksamme, jos kuitenkaan tuolla irl ei mitään tapahdu.
Saitko ystävänpäivätoivotuksia? ;) Itse sain joitain, mutta en tältä naiselta. Ja sitten mietin, että tämä on kuitenkin julkista keskustelua ja on mahdollista, että minut tunnistaa tästä joku sellainenkin, jota en edes ole ajatellut tätä kirjoittaessani. Ei se tietenkään niin haittaa, kun en tässä mitään pahaa ole kenestäkään kirjoittanut, enkä pahaa kenestäkään ajattele edes. Mutta tämä keskustelun julkisuus kyllä vähän rajoittaa niin että joutuu miettimään mitä tänne kirjoittaa. Tai sitten tämä nainen tunnistaa minut, mutta luulee, että kirjoitan jollekulle toiselle. Se olisi surullista, jos jotkut väärinymmärrykset aiheuttaisi sen, että pysymme etäällä.
Muutenkin edelleenkin mietin että luuleeko tämä nainen minulla olevan jonkun toisen. Niin ei todellakaan ole, eikä ole oikeastaan ollutkaan sen jälkeen kun hänet tapasin. Hän vain oli jotain niin paljon enemmän. Ei hänen jälkeensä kukaan ole koskettanut minua niin. Ei fyysisesti, mutta henkisesti vielä vähemmän.
Sun kanssa on kuitenkin ollut todella mukava kirjoitella ja tämä on ensimmäinen kerta kun näin pitkään jonkun kanssa täällä kirjoittelen. Joten toivottavasti vielä olet täällä. :) Vaikutat todella mukavalta ihmiseltä noin muutenkin. :)
Eilen oli mielessä joitain ajatuksia, joita kirjoittaisin, mutta nyt mieli on jotenkin tyhjä. Mutta kirjoitan lisää kun taas jotain tulee mieleen. Mukavaa sunnuntai-iltaa! :)
Kaunis biisi sinulle:
http://www.youtube.com/watch?v=3sJPUTTfNbg
olen;) tähän kirjoitteluun on jäänyt jotenkin koukkuun. Eipä taida kauaa enää mennä, kun tämä keskustelu putoaa täältä pois. Minne se muuten sen jälkeen menee? Onko näillä jokin arkistosysteemi? En tosiaan tiedä, kun en näillä palstoilla ole juurikaan pyörinyt. Samoin olen tykännyt kanssas kirjoitella. Et sinäkään hassummalta tyypiltä vaikuta ;D Harmi vaan, ettei meistä kumpikaan osaa/uskalla tai mitä onkaan tuolla irl näitä asioitaan hoitaa.
Ystävänpäivätoivotuksia tuli mutta ei häneltä. Mikä ei kyllä yhtään minua hämmästytä. Tietysti toivoin ihmeen tapahtuvan. Entä laitoitko sinä hänelle toivotuksen?
Käsitinkö oikein, että olisit saanut yst.pvä.viestin missä olisi jokin viittaus siihen, että sinut on täällä tunnistettu? Mielestäni et ole antanut mitään kunnollisia tunnisteita sen paremmin itsestäsi kuin hänestäkään. Tosin enhän tunne sinua irl. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että sinut olisi täältä tunnistettu. Enkä siis usko hänenkään sinua täältä tunnistavan. Sori vaan mutta niin vähillä tunnistimilla mitä olet tänne antanut ei kukaan itseään voi täysin tunnistaa. ;) Arvailuja toki voi olla. Niinhän kävi minullekin. Väärinymmärryksistä mistä puhuit, niistähän selviää puhumalla. Mutta totta kyllä, että koko ajan kirjoittaessa pitää muistaa tämän olevan kaikkien luettavissa.
Sinulla oli siis silloin joku toinen kun te tapasitte? Jos näin on, niin enpä yhtään ihmettele miksi hän pysyttelee etäällä. Kukapas meistä ajatustenlukija olikaan? Minä en ainakaan. Toimi hyvä mies ennen kuin on liian myöhäistä. Ihan voisit itsekin kuunnella kunnolla tuon linkittämäsi ihanan kappaleen sanat oikein ajatuksella.:) Niissä on paljon perää. Kuuntele sitä sydäntäsi ja toimi.
Hyvää yötä, nuku hyvin.
Viime päivinä taas toivo tästä naisesta on etääntynyt. Siitä johtunee, että olen hiljaisempi täälläkin. Ehkä hän on jo siirtynyt eteenpäin tai muutoin luovuttanut. Itse laitoin hänelle ystävänpäivätekstarin. Vain pienen kepeän onnittelun. Ja hän ei vastannut. Luulen että hän on minulle vihainen.
Aikaisempaan kysymyksesi vielä, johon en silloin vastannut: me emme asu samassa kaupungissa.
"Käsitinkö oikein, että olisit saanut yst.pvä.viestin missä olisi jokin viittaus siihen, että sinut on täällä tunnistettu?"
Ei, en tarkoittanut tuota. Nuo asiat nyt vain sattuivat samaan kappaleeseen kun ajatusvirtaani kirjoitin. Ja ei, ei minulla ollut ketään silloin kun tapasimme. Sen jälkeen on ollut, mutta ei ketään jota kohtaan tunteeni olisivat suuremmin heränneet. Ja nyt en jaksa edes yrittää mitään. Olen päättänyt keskittyä kevään muihin asioihin. Vaikka yksinäinen olo onkin toisinaan, kuten nyt.
Kauniita unia..
viesti sai hänet kuitenkin ajattelemaan sinua ja sitä mitä teidän välillä on tällä hetkellä. Voi sieltä vielä vastauskin tulla. Olen kyllä sitä mieltä, että vastaamatta jättäminen on epäkohteliasta ja kertoo ihmisestä aika paljon. Pari ystävinäni pitämääni kaveria eivät edes kiittäneet toivotuksistani. Mitä sekin kertoo minusta(!), en siis ole heidän mielestään ystävä heille. No, ehkä se kuitenkin on enemmän heidän häpeänsä. Tuntuu pahalta kuitenkin.
Samantapaisia ajatuksia on täällä käynyt mielessä, eli keskityn ihan muihin asioihin. Niin taitaa olla parasta, itseään täytyy myös ajatella. Muuten nuppi menee sekaisin pohdiskelusta.
Toista ei voi pakottaa rakastamaan. Haluan hänen olevan onnellinen elämässään vaikka sitten toisen naisen kanssa. Koville ottaa mutta aina ei saa haluamaansa. Ja täytyy tässä kai jollain lailla pysyä nahoissaan, että kehtaa olla, mikäli hänet joskus vielä näen.
Jaksamista sulle toivottelen.
Hyvää yötä, nuku hyvin!
Taas hierarkia tuli vastaan. :)
Kyllähän mä jaksan, hyvinkin. En muista sanoinko jo tässä ketjussa, taisin sanoakin, että itse en ikinä ole ajatellut mitään pahaa tästä naisesta ja mielelläni olisin hänen kanssaan vaikka ystävä tai kaverikin. Olen tuon hänelle sanonutkin.
Luulen vain, että se, että minä muinoin lopetin sen meidän suhteen alun loukkasi häntä niin syvästi, että siksi nyt käyttäytyy noin. Ja siksi en siitä vihainen olekaan. Eikä mitään ongelmia ole kohdata häntä jos/kun satumme näkemään. :) Toivoisin vain, ettei hänenkään vihoissa tarvisi olla, kuten hän tuntuu olevan. Mutta sillehän en lopulta voi mitään. Ja kyllä ne vihat yleensä ajan myötä laantuu. Sitä odotellessa. :)
Jaksamista sullekin ja kauniita unia! :)
Hyvä, jos jaksat edelleen ajatella hänestä pelkkää hyvää.
Joskus tarvitaan enemmän aikaa asioitten sulatteluun. Toivottavasti hän vielä sinulle leppyy ja ottaa sinuun yhteyttä.
Luulen, että tämä tänne kirjoitteluni alkaa olla tässä. Haikealta tuntuu jättää hyvästit sinulle, tulihan tänne pitkän aikaa kirjoiteltua. Tämä on ollut mukavaa ajatustenvaihtoa vaikka asiat sinällään eivät aina niin mukavia ole olleetkaan. Tunnen kuitenkin, että nyt on se hetki poistua tästä ketjusta ja toivottaa sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Toivottavasti elämä tuo sen mitä haluatkin.
Tuntuu, että jätän taakseni hyvän ystävän…niin kuin jätänkin..varmasti tulen kaipaamaan kirjoitteluamme mutta meille molemmille on varmaankin parempi elää sitä oikeaa elämää poissa netistä. Aioin vähitellen irtautua koko palstasta ja keskittyä aivan uusiin asioihin.
Tässä vielä sinulle todella kaunis biisi:
http://www.youtube.com/watch?v=c5IIXeR5OUI&feature=related
Kiitos näistä hetkistä! Oot kyllä symppis!
Hyvää yötä, nuku hyvin!:-*
*surullisena painaa "lähetä viesti"*
aloin oikeasti itkemään kun luin viestisi. En itke usein, mutta ehkä se oli jokin kamelin selän katkaiseva olki. Vai miten se sanonta meni... :)
Piti hetki rauhoittua ennen kuin vastaan. Ja itkeminenhän on vain hyväksi, ehkä itkin kaikkea menetettyä muutenkin. Kaunis oli tuo biisisi.
En tiedä mitä sanoa. Tietenkin toivon hyvää elämääsi ja jos koet nämä palstat huonoksi itsellesi, niin tietenkin on parempi pysyä poissa. Itsekin pidin syksyllä melkein kaksi kuukautta kestävän palstatauon. Ja tämän saman naisen takia, huoh. Kun silloin ajattelin, ettei hän minusta välitä, kiusaa vain. Päätin unohtaa hänet ja treffailinkin muita naisia. Mutta nyt en enää jaksa. Ja onhan aikaakin kulunut. Silloin olin niin loukkaantunut hänelle ja vihainen itselleni, kun annoin hänen kohdella itseäni niin. Enää en ole vihainen, surullinen vain ajoittain. Ja surullisemmaksi asian kai tekee se, että silti häntä ajattelen. Ja jokin minussa edelleen toivoo, että hän ottaisi yhteyttä. Eikä mikään mitä tunnen ole hänen syytään. Minä vain olen tällainen.
Toivottavasti uudet asiat tuovat elämääsi piristystä. Minä en tiedä olenko palstoilla vai en. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Jos se tuo minulle rakkaan ihmisen, ehkä sitten nämä palstat jäävät. En tosin mitään uutta etsi. Elän vain.
Kiitos sinullekin. Olet symppis myös. (Taas minua alkoi itkettää.) En taida oikein kestää mitään hyvästelyjä. Ehkä se on juuri tuo kiltteytesi, joka saa minut itkemään. Ehkä kestän paremmin huonoa kohtelua kuin sitä että joku olisi minun vuokseni surullinen. Se koskettaa minua niin paljon, etten aina meinaa kestää sitä.
Kauniita unia sinulle.. Peittelen sinut lämpimästi ja näet unia kaikista niistä tulevaisuuden päivistä, jotka tuovat sinulle onnellisuuden ja kaiken sen mitä olet aina toivonut.
http://www.youtube.com/watch?v=l5R8jS0RGcs