Pahoittelen tätä viestiä. En keksi muuta paikkaa mihin purkaa ajatuksia. Pahoittelen myös "tönkköä" kirjoitusasua, en viitsi juuri nyt, tässä olotilassa, ruveta miettimään parhainpia muodollisuuksia.
Minulla on kamala nälkä. Syön päivässä todella vähän, vaikka ulospäin näyttää siltä kuin söisin koko ajan ja paljon. En syö, sylkäisen suurimman osan ruoasta pois. Se jo itsessään on niin lapsellista touhua. Mutta ei siitä sen enempää, olen huomannut että netissä tuon "häiriön" mainitseminen synnyttää suurta provosoitumista ihmisissä. Tänään kuitenkin söin hieman erästä ruokaa ja huomenna ja ylihuomenna on myös muutama juttu joissa minun on pakko syödä muiden ihmisten nähden. En ole ikinä oksentanut enkä aiokaan oksentaa. Mutta tekisi niin kovasti mieli vetää vaikka mitä, ahmia ja nauttia ruoasta sylkäisemättä sitä ulos. Olin lihonut aamusta kilon.
Viime viikonloppuna söin puolikkaan lautasellisen ruokaa ja illemmalla myös, nautin siitä enkä kokenut huonoa itsetuntoa koska paino ei noussut. Se oli itseasiassa vain laskenut, ja ajattelin että alan korjaamaan syömisiäni siitä päivästä lähtien. Jos paino olisi noussut, olisin varmaan rypenyt itsesäälissä tähän päivään (ma) asti ja sitten "aloittanut kaiken alusta", liikkunut hurjasti ja antanut itseni nääntyä lisää. Mutta jos syön aluksi vaikka sen saman määrän, puoli lautasellista, salaattia? Enhän liho siitä, ei ole mitään mörköjä mitä pelätä sillä minun on kuitenkin tarkoitus laihtua, ja tiedän miten teen sen oikeaan tapaan. Se voisi lähteä siitä. Lisäten sitten aina määrää hieman. Olen lisäksi yläkanttiin normaalipainossa, eli aihetta on laihtua. Tapa vain on väärä, todella väärä.
Minulla on eräät housut, joihinka yritin mahtua syksyllä vaikka väkisin. Ne kiristivät joka puolelta, totta kai. Lopputuloksena jouduin ompelemaan niihin napin uudelleen kiinni. Se oli jotenkin niin huvittava hetki, kun tiedostin itsekin miten epätoivoiselta sivusta katsojan silmissä varmasti olisin näyttänyt. Pullero yrittää ahtaa liian pieniä housuja jalkaansa vain koska on niin turhautunut olemaan lihava. Nyt ne housut ovat jo liian suuret. Ja olen siitä ihan tyytyväinen.
Tahtoisin niin lopettaa tämän syömisieni vahtaamisen ja laihtua ihan normaalilla tavalla. Siihen olisin jo enemmän kuin valmis mutta pelottaa niin kamalasti lukemat vaa'assa sitten kun alan syömään normaalisti, tai vähän enemmän kuin nyt siis. Alussa se tietysti pomppaa hurjasti ylöspäin, sillä tällaisella itsensä kituuttamisella saavutetut tulokset tuskin on kovinkaan pysyviä ja luonnolliseti paino nousee kun tämän lopettaa. En tahtoisi nähdä taas niitä lukemia joista juuri olen päässyt eroon, vaikka laihduttaisinkin sen jälkeen itseni terveellisesti normaalipainoiseksi. Ei ole kärsivällisyyttä... Ja se on ihan minun oma vikani.
Minulla on kamala nälkä. Syön päivässä todella vähän, vaikka ulospäin näyttää siltä kuin söisin koko ajan ja paljon. En syö, sylkäisen suurimman osan ruoasta pois. Se jo itsessään on niin lapsellista touhua. Mutta ei siitä sen enempää, olen huomannut että netissä tuon "häiriön" mainitseminen synnyttää suurta provosoitumista ihmisissä. Tänään kuitenkin söin hieman erästä ruokaa ja huomenna ja ylihuomenna on myös muutama juttu joissa minun on pakko syödä muiden ihmisten nähden. En ole ikinä oksentanut enkä aiokaan oksentaa. Mutta tekisi niin kovasti mieli vetää vaikka mitä, ahmia ja nauttia ruoasta sylkäisemättä sitä ulos. Olin lihonut aamusta kilon.
Viime viikonloppuna söin puolikkaan lautasellisen ruokaa ja illemmalla myös, nautin siitä enkä kokenut huonoa itsetuntoa koska paino ei noussut. Se oli itseasiassa vain laskenut, ja ajattelin että alan korjaamaan syömisiäni siitä päivästä lähtien. Jos paino olisi noussut, olisin varmaan rypenyt itsesäälissä tähän päivään (ma) asti ja sitten "aloittanut kaiken alusta", liikkunut hurjasti ja antanut itseni nääntyä lisää. Mutta jos syön aluksi vaikka sen saman määrän, puoli lautasellista, salaattia? Enhän liho siitä, ei ole mitään mörköjä mitä pelätä sillä minun on kuitenkin tarkoitus laihtua, ja tiedän miten teen sen oikeaan tapaan. Se voisi lähteä siitä. Lisäten sitten aina määrää hieman. Olen lisäksi yläkanttiin normaalipainossa, eli aihetta on laihtua. Tapa vain on väärä, todella väärä.
Minulla on eräät housut, joihinka yritin mahtua syksyllä vaikka väkisin. Ne kiristivät joka puolelta, totta kai. Lopputuloksena jouduin ompelemaan niihin napin uudelleen kiinni. Se oli jotenkin niin huvittava hetki, kun tiedostin itsekin miten epätoivoiselta sivusta katsojan silmissä varmasti olisin näyttänyt. Pullero yrittää ahtaa liian pieniä housuja jalkaansa vain koska on niin turhautunut olemaan lihava. Nyt ne housut ovat jo liian suuret. Ja olen siitä ihan tyytyväinen.
Tahtoisin niin lopettaa tämän syömisieni vahtaamisen ja laihtua ihan normaalilla tavalla. Siihen olisin jo enemmän kuin valmis mutta pelottaa niin kamalasti lukemat vaa'assa sitten kun alan syömään normaalisti, tai vähän enemmän kuin nyt siis. Alussa se tietysti pomppaa hurjasti ylöspäin, sillä tällaisella itsensä kituuttamisella saavutetut tulokset tuskin on kovinkaan pysyviä ja luonnolliseti paino nousee kun tämän lopettaa. En tahtoisi nähdä taas niitä lukemia joista juuri olen päässyt eroon, vaikka laihduttaisinkin sen jälkeen itseni terveellisesti normaalipainoiseksi. Ei ole kärsivällisyyttä... Ja se on ihan minun oma vikani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
IHAN ku mun suusta...Mäkin haluaisin niiin paljon pystyä lopettamaan tän kaloreiden laskemisen, vaa'alla ravaamisen ja läskieni puristelun peilin edessä ja alkaa syödä TERVEELLISESTI ja terveellisempiä määriä, mutta pelkään myös niin paljon sitä alussa tulevaa painon nousua että en uskalla aloittaa!! Olen myös kyllä miettinyt että voisin alkaa iiihan piikuhiljaa nostamaan määriä jotka syön, niin ehkä se paino ei sitten nousis niin räjähdyksenä:) Tsemppppppiä!