Kirjoitin sinulle vastausta Jemin ketjuun, joka sitten poistui samanaikaisesti. Esitit sellaisen näkökulman, että kristityn ei tarvitse epäillä kun on uskon löytänyt. Kirjoitin sinulle muutamia ajatuksia, jotka minulle heräsivät tuon johdosta.
Jos kristityn ei tarvitse epäillä, miksi sitten epäilet ja valvot muun muassa Jemin perässä, ja ajat häntä ulos? Kirjoitit hänelle tosi pahasti siihen tyyliin, että olet tehnyt valintasi, ja olet pihalla kuin lumiukko -ko? Ei ehkä sanatarkasti, mutta ajatus oli tämä. Ei se -ko varmaankaan Jemiä paljon lohdutellut, kun uskonsisar lakaisee toista täyttä höyryä ovesta pihalle.
Kuule rakas ämmä. Jos jollakin on jotakin kysyttävää, tulee seurakunnan olla niin nöyrä, että vaivautuu ja ennen kaikkea haluaa selvittää tämän mieltä painavan kysymyksen hänen kanssaan. Se on ehdoton seurakunnan velvollisuus. Jos ihmiselle vain sanotaan, että kyllä se kirkastuu/kyllä se on näin/ei sinun siitä tarvitse mitään ymmärtää/älä epäile seurakunnan oikeassa olemista, niin ei se kysymys sillä mihinkään katoa. Se vaivaa ihmisen sisällä, aiheuttaen pahaa oloa ja mieltä. Taikasana on rakkaus. Ihminen ei koe, että seurakuntaäiti häntä rakastaa, jos hän ei pääse niin sanotusti "äidin syliin". Jos äiti sanoo, että kyllä sinä siitä kasvat, niin lapsi kokee itsensä turvattomaksi. Lestadius kuvaa tätä tilannetta niin, että lapsen täytyy huutaa kovemmin, jotta vanhin nostaa hänet "maailman kylmältä lattialta".
Sinä olet sisukas, ja olet selvästi päättänyt pitää, tiukasti vieläpä, sen puolta jonka olet oikeaksi todennut. Mutta näin tehdessäsi joudut ummistamaan toisen silmäsi, eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta nähdä toista puolta. Siihen toiseen puoleen mahtuu paljon. Voin todistaa sen siten, että kerron sinun vastanneen tämän puolen mietteisiin ja ajatuksiin yli viisituhatta kertaa tällä palstalla. Ei se kysely vastaamalla lopu, vaikka sisukas ja ahkera oletkin.
Rukoilen sinulle rakkautta näkemään lähimmäisen tarpeen, tuskan ja jopa hädän. Rukoilen, että ymmärtäisit sen, ettei kristinusko ole vahvojen selviytymisuskonto, vaan heikkojen matkalaisten lepopaikka ihan riittävän kovassa maailmassa. Sitä ei kovuutta tarvitse tuoda uskovien keskelle. Juutalaiset laskekoot askelensa.
Jos kristityn ei tarvitse epäillä, miksi sitten epäilet ja valvot muun muassa Jemin perässä, ja ajat häntä ulos? Kirjoitit hänelle tosi pahasti siihen tyyliin, että olet tehnyt valintasi, ja olet pihalla kuin lumiukko -ko? Ei ehkä sanatarkasti, mutta ajatus oli tämä. Ei se -ko varmaankaan Jemiä paljon lohdutellut, kun uskonsisar lakaisee toista täyttä höyryä ovesta pihalle.
Kuule rakas ämmä. Jos jollakin on jotakin kysyttävää, tulee seurakunnan olla niin nöyrä, että vaivautuu ja ennen kaikkea haluaa selvittää tämän mieltä painavan kysymyksen hänen kanssaan. Se on ehdoton seurakunnan velvollisuus. Jos ihmiselle vain sanotaan, että kyllä se kirkastuu/kyllä se on näin/ei sinun siitä tarvitse mitään ymmärtää/älä epäile seurakunnan oikeassa olemista, niin ei se kysymys sillä mihinkään katoa. Se vaivaa ihmisen sisällä, aiheuttaen pahaa oloa ja mieltä. Taikasana on rakkaus. Ihminen ei koe, että seurakuntaäiti häntä rakastaa, jos hän ei pääse niin sanotusti "äidin syliin". Jos äiti sanoo, että kyllä sinä siitä kasvat, niin lapsi kokee itsensä turvattomaksi. Lestadius kuvaa tätä tilannetta niin, että lapsen täytyy huutaa kovemmin, jotta vanhin nostaa hänet "maailman kylmältä lattialta".
Sinä olet sisukas, ja olet selvästi päättänyt pitää, tiukasti vieläpä, sen puolta jonka olet oikeaksi todennut. Mutta näin tehdessäsi joudut ummistamaan toisen silmäsi, eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta nähdä toista puolta. Siihen toiseen puoleen mahtuu paljon. Voin todistaa sen siten, että kerron sinun vastanneen tämän puolen mietteisiin ja ajatuksiin yli viisituhatta kertaa tällä palstalla. Ei se kysely vastaamalla lopu, vaikka sisukas ja ahkera oletkin.
Rukoilen sinulle rakkautta näkemään lähimmäisen tarpeen, tuskan ja jopa hädän. Rukoilen, että ymmärtäisit sen, ettei kristinusko ole vahvojen selviytymisuskonto, vaan heikkojen matkalaisten lepopaikka ihan riittävän kovassa maailmassa. Sitä ei kovuutta tarvitse tuoda uskovien keskelle. Juutalaiset laskekoot askelensa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
seurakunta (esim. n. 800 henkeä) menee vaikkapa Jemille kyllään ja pyytelee anteeksi , että on olemassa... No, ei sentään...kyllä tiedän, mitä ajat takaa..Mutta en oo ajanu Jemmiä minnekkään...!!!Huh sinnuo, mitä väität. Minulla ei ole sellaista valtaa eikä halua. Mutta tietyllä tavalla Jemmi on puolensa valinnut...En voi häneen yhtyä...eli me olemme eri mieltä tietyistä asioista.
En usko, että löytyy Jemin lisäksi yhtään toistakaan ihmistä, jonka kanssa voit olla täydelleen samaa mieltä kaikissa uskonasioissa.
Hyvä jos et ole ajanut, etkä ole edes ajamassa Jemiä mihinkään. Pidä siinä suhteessa lupauksestasi kiinni, ja rakasta häntä kuten ennenkin. jos sinulle kaikki on selvää, sinulla ei ole käsittääkseni mitään hätää. Voit rauhassa olla vähän itsekäskin välillä, kuten jossakin viestissä kirjoitit.
Totta puhuakseni, sinun kirjoitustyylisi on sellainen, että siitä saa poisleikkaavan kuvan varsin pienellä kuvittelulla. Mutta olen tyytyväinen, että se oli vain minun kuvitteluani, etkä ole poisleikkaamassa ketään. Nytkin kyllä kirjoitit, etä Jem on puolensa valinnut, mita sitten lausuntosi tarkoittaneekaan....
Kirjoitin sinulle muuten ihan tosissani ja rakentavassa hengessä tuon avauksen. Olen pahoillani, jos se ei herättänyt ajatuksenpoikastakaan.
Lopuksi, voitko muuten hieman paljastaa, mistä asiasta erityisesti olet eri mieltä? Ihan uteliaisuuttani kysyn.
tuli hyvä mieli tuosta viestistäsi. Se oli rakentava, eikä niin lyttäävä, kuin viestisi minulle yleensä. En todellakaan ketään aaja pois...Jumalan valtakunta on totuuden patsas ja perustus...Se on se minun periaatteeni, joka eroaa Jemmin periaatteista....Kiitos , että ymmärsit nyt minut oikein.
Jos sinulla on hyvä mieli, niin silloinhan keskustelua olisi hyvä jatkaa. En koe omia kommenttejani kovin lyttäävinä, mutta myönnän tarttuvani (ehkä liian) hanakasti joihinkin asioihin.
Onko Jumalan valtakunta ainoa ero periaatteissasi suhteessa Jemin periaatteisiin?
Minua myös kiehtoo kovin sinun näkemyksesi siitä, millä tavalla ja sanoilla kuvailisit Jumalan valtakuntaa totuuden patsaana ja perustuksena. Tietysti mahdollisimman selkeästi, ettei tarvitse tulkita rivien välejä, ja "pienellä präntättyä tekstiä".
Jumalan valtakunta on täällä maan päällä oleva aemovaltakunta, jossa Jumala asuu Pyhän Henkensä kautta. Tämä valtakunta koostuu armahdetuista syntisistä ja heikoista ihmisistä, mutta Jumala on luvannut olla heikoissa väkevä. Tässä uskovien yhteisössä on anteeksiantamuksen evankeliumi, eli ihminen voi toiselle saarnata Pyhän Hengen valtuuttamana synnit anteeksi.Pyhän Hengen vuodattamistapahtumassa opetuslapsille, Jeesus sanoi heille: Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut..ja joilta te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt taivaassa. Tällainen on Jumalan valtakunta. Lisäksi Raamattu puhuu, että Jumalan valtakunnassa on nuhteen , neuvon ja opetuksen sana. Pyhä Henki on sanan kirkastajana ja pyhittäjänä.Yksittäiset jäsenet ovat erehtyväisiä, mutta Jumalan tahdosta, totuus asuu jumalan valtakunnassa.Siksi me tiedämme siellä saavamme oikeat neuvot ja nuhteet erehdyksiimme.
Luulen ymmärtäväni ainakin suurin piirtein sinun selvityksesi. Kiitos siitä. Olen pahoillani, mutta haluaisin edellen tarkentaa kyselyilläni. Pakkohan sinun ei ole vastailla.
Onko Jumalan valtakunnalla jotakin, joka sinulle itsellesi osoittaa, että tuo lähimmäinen on oikein uskomassa ja tuo ei?
Toinen kysymykseni kohdistuu sitomiseen. Joka tosin on Raamatun Sanaa ja itsenstä Vapahtajan suulla lausuttu. Kysyisin siitäkin, että miksi sitomista pidetään niin suuressa arvossa? Silläkin uhalla, että sen kanssa voi tulla pahojakin erehdyksiä? Minusta tuo Raamatunkohta ei aukea, elle lue koko kappaletta. Siitä selviää, miten kymmenentuhannen leiviskän velan anteeksi saanut palvelija kiristää kanssapalvelijaansa kurkusta muutaman vaivaisen penningin vuoksi. Me joudumme helposti tähän, jos alamme määritellä toisen velkoja.
Kolmas kysymys on, miten näet ihmisen voivan ottaa toiselta Pyhän Hengen osallisuuden pois, jos kerran hän on sen Kristukselta (vrt Pyhän Hengen vuodattaminen) lahjaksi saanut? Näin ajattelen ihmistä kohdeltavan, jos hänet suljetaan armosta osattomaksi.
Neljäs kysymys: Voitko tarkentaa, voiko Jumalan valtakunta erehtyä? En saanut siitä ajatuksestasi täysin kiinni.
Viidenneksi vielä: Yritän edelleen kirjoittaa rakentavassa hengessä, enkä halua tehdä mitään vastakkainasettelua. Jos kysymykseni kuulostavat provosoivilta, ei sinun tarvitse vastata.
Jumala on se , joka näkee sydämen tilan. me ihmiset voidaan toisiamme petkuttaa. Mutta uskovalla on tietyt piirteet ja käyttäytyminen, joka kertoo hänen sydämensä tilasta. Esim. hän haluaa tulla jumalanlasten seuroihin sanaa kuulemaan ja uskomaan, hän pitää uskovia rakkaina sisarinaan ja veljinään, ei puhu kenestäkään pahaa.. Ennenkaikkea hän haluaa vaeltaa muiden uskovien tavoin syntien poispanijana. Yksittäinen ei sido toista synteihin..vaan puhuttelee häntä kahden kesken ,jos jokin hiertää välejä. Sitomista ei kyllä kukaan halua kenenkään kohdalle, eikä se varmaan oo yhtäkkinen toimenpide. Jumalan valtakunnan pääasiallisin ja ehdottomasti ainut tärkein tehtävä on kuuluttaa kaikkien syntien anteeksiantamusta kaikille luoduille.Ihminen itse sanoutuu ulos Pyhän Hengen osallisuudesta syntien ja ylitsekäymisten tähden, jos hän ei halua niitä korjata., ja usskoa armosta anteeksi. Hän saattaa töillänsä osoittaa luopumustaan.Jumalan valtakunta on totuuden patsas ja perusta. Yksittäiset sen jäsenet ovat erehtyväisiä.
En kai saanut sinua hermostumaan kyselylläni? Päättelin, kun laitoit huutomerkin nikkini perään, että nyt olet oikein tosissasi.
Ekana kysyin tuota "oikein uskomista". Se on todella tärkeä asia. Esimerkiksi täällä minulle on usea henkilö sanonut, että en ole "oikein uskomassa." Se on aika hyvin nähty, vain sen perusteella, mitä olen kirjoittanut. Itse olen täysin samaa mieltä kanssasi, että Jumala on se, joka näkee sydämen tilan. Siksi en edes halua kuulla kenenkään suusta epäilyjä toisen uskosta. Minusta se on tarpeetonta, jopa syntiä jossakin tilanteessa.
Tokana kysyin sitomisesta. Siinäkin olen samaa mieltä kanssasi. Kukaan yksittäinen ihminen ei sido. Minä käännyn sen kannalle, että koska Kristus on sen Pyhän Hengen kautta näin määrännyt, sitominenkin tehdään Kristuksen nimeen, jos ylipäätään on tarpeellista ketään sitoa. Silloin se on toimitettu Kristuksen oman ilmoituksen jälkeen, ja siitä on otettu ihmisen työ pois. Ihminen itse sanoutuu pois Pyhän Hengen osallisuudesta, kyllä. Mutta vedoten ensimmäiseen kysymykseen, mikä on oikea mittari? Kuka punnitsee synnin painavuuden, joka aiheuttaa sitomisen? Parempi on, ettei ihminen ainakaan.
Edelleen olen samaa mieltä, että seurakunnan pääasiallinen tehtävä on kuuluttaa syntien anteeksiantamusta. Seurakunnalla on toki myös muita tehtäviä. Minusta vihonviimeinen tehtävä on sitominen. Ei ollenkaan sellainen, joka otetaan seurakunnan eteen kuin vitsa pöydälle näkyviin.
Kolmanteen kysymykseeni et tainnut vastata. Ilmeisesti et koe, että niin olisi kenellekään tehty.
Neljännen kysymyksen vastauksen tulkitsen niin, että Jumalan valtakunta ei erehdy. Tulkitsinko vastauksesi oikein? Toisin sanoen, erehtyväiset ihmiset muodostavat erehtymättömän seurakunnan? Tästä ajattelen eri tavalla kuin sinä. Minusta on täysin selvää, että erehtyväinen ei ole erehtymätön missään olosuhteissa. Tai vajavainen ei ole täydellinen, Jne. Tähän on olemassa myös Raamatunkohta, jossa vaimo lakaisee huonetta. Vaimonhan ei tarvitsisi lakaista, jos mitään ei olisi päästetty katoamaan. Raamatunkohdassa nimenomaan lukee, että raha jonka vaimo on kadottanut.
Viidenneksi halusin vain todeta, että haluan keskustella näistä asioita rakentavassa hengessä. Reaktiostasi en ollut ihan varma, kuten jo totesin.
Minulla olisi paljon asioita mielessä, mutta eipä niitä voi samaan viestiin kirjoittaa. Tuskin jaksat tätäkään lukea loppuun. Iloitsen siitä, että olen monesta kohtaa periaatteessa samaa mieltä kanssasi. Siitä, miten käytännössä asiat seurakunnan sisällä toimivat, meillä on erilainen tulkinta. Iloitsen myös siitä että vastasit. Olen usein miettinyt, että isotkin kiistat alkavat jostakin pienestä tulkinnasta, joilla ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä vanhurskauttamisen kanssa. Esimerkiksi körttiperheen lapsi saattaa kysyä, voiko hän pitää sen uskonperinnön, jonka hän on saanut, vai pitääkö hänen etsiä vl-usko pelastuakseen.
Vielä yksi ajatus. Eräs viisas ihminen sanoi joskus keskustelussa, että ei sen loppujen lopuksi ole väliä, mistä keskustellaan, kunhan keskustellaan. Lopullista vastausta ei kuitenkaan voi saada.
etkä vain tölväissyt asian vierestä hipaistulla piikillä. Alat kehittyä myös ihmisenä, ilmiantaja lyyleri!
kehittyny??!!!!Toisaalta tällasella keskustelupalstalla ei jaksa ihan pitkiä juttuja lukeakkaan.
Viittasit mun kirjoitukseen?
Opettele mieluummin perustelemaan mielipiteitäsi edellisen kirjoituksesi tapaan, kiitos.
Tuossa yllä kirjoitettiin mm.
"Jos jollakin on jotakin kysyttävää, tulee seurakunnan olla niin nöyrä, että vaivautuu ja ennen kaikkea haluaa selvittää tämän mieltä painavan kysymyksen hänen kanssaan. Se on ehdoton seurakunnan velvollisuus."
Kun tuo edellä lainattukin lause littynee jo monille tuttuun asiaan, voi esittää joitakin asioita sen tiimoilta.
On aivan oikein sanoa, että seurakunnalla tulee olla valmiutta ja nöyryyttä vastata seurakuntalaisen kysymykseen.
Minä olen vaan saanut ko. tapauksesta sen käsityksen (liekö väärä?), että yleiseen lehteen laitettiin kirjoitus, joka sisälsi myös tavallaan uhkavaatimuksen erota liikkeestä, ellei toimita, niinkuin kirjoittaja vaati.Siinä vaadittiin aikalailla erinäisiä toimenpiteitä liikkeeltä.
Ymmärtääkseni tämä SAMA kirje on sitten 2. toimenpiteenä lähetty(aivankuin kopiona) myös SRK:lle, siis virallinen kirje, joka osoitettunaSRK:lle, vaati käsittääkseni vastataakseen ehkä SRK:n johtokunnann käsittelyn, ennenkuin voidaan SRK:n nimissä vastata.Siksikin vastaus tuolta taholta ei voi tulla nopeasti, mitä kyseistä kuviota kirjeen lähettäjä ei selvästikään ole ymmärtänyt.
Kun juuri vuodenvaihteessa oli iso kokous( jossa ei voida kenenkään yksittäisen ihmisen kirjettä alkaa ex-temporena käsittelemään n.800 kokoontujan voimin(sitäkin joku odotti..), ei seuraava kokous voi olla aivan lähiaikana.
Tietääkseni johtokunta kokoontuu muutaman kerran vuodessa,harvakseltaan, joten on vääristelyä väittää, ettei SRK haluaisi vastata kirjeen lähettäjälle.kyse on pakostakin viiveestä vastauksen saamisssa.
Mutta en ole saanut sitä kuvaa , että ko. henkilö olisi kertonut ottaneensa yhteyttä seurakuntaansa, siis kotisiioniinsa, minkä kuvan Sectori tuossa lainauksessa mielestäni annoit.
On aivan varmaa, että kotisiionissa halutaan ao.n kanssa kyllä kaikessa rauhassa ja rakkaudessa keskustella, jos ao. niin haluaisi, valitettavasti en ole saanut sellaista kuvaa asiasta palstoja lukiessani.
Yllätyin monen muunkin lukijan kanssa kun ao. toisella
palstalla kertoi, ettei hänellä ole tarvetta OMALLA kohdallaan sielunhoidolliseen keskusteluun, vaan hän on muiden puolesta taistelemassa ja asialla.
Kyl minun mielestäni vastineena sectorin väitteeseen: tämän ao:n pitäisi myös olla niin nöyrä, että todella oikastikin lähestyisi kotiseurakuntaansa mieltään vaivaavilla kysymyksillä, eikä ylönkatsoa sitä ja ohittaa se ja lähettää ne ensin julki kaikelle mailmalle levittää asiansa ja sitten lähettää sen kattorganisaatiolle,ohittaenkotisiioninsa/seurakuntansa ja siten olla lähestymättä kotiseurakuntaansa asiassaan.
Tämänviimeksi kirjoitun kuvionhan sectori esitit tämän ao:n tehneen, kun sanoit aivan oikein, että seurakunnan on velvollisuuskin siihen vastata, olen aivan samaa mieltä.
Toivon että pyrkisit varmistaman ,että esittämäsi yhteydenotto kotiseurakuntaan on ko. asian tiimoilta tapahtunut, kun kerran esitit niin tapahtuneeksi.
Vaikea olla ajattelematta, että ao:lla on tarkoitus kerätä mahdollisamman paljon huomiota,julkisuutta teeseilleen. Ajattelen, että jos päällimmäinen tarkoitus olisi saada vastauksia ja päästä yht, keskusteluun, että myös edistyä tavoitteissaan , valittu tie antaa taatusti huonomman tuloksen, kuin olisi asiassa henkoht. lähestyminen kotisiionin kanssa, keskustelu voi sitten tarvittaessa laajeta myös niin, että kyselijä saa keskustella myös laajemmalla tasolla ja useamman henkilön voimin.
Harmittavan paljon on näil palstoil ollut asioiden suhteen täysin huuhaa-tietoa, sitä tääl tahtoo olla, kun tämmöset asiat halutaan ao:sten toimesta tuosa tänne käsiteltäväksi tääl huutoäänestyksellä. totuus ei taida aina voittaa..
Kiitos pitkästä vastauksestasi. Joudun kuitenkin pitämään edelleen kiinni siitä ajatuksesta, että seurakunnalla on velvollisuuksia seurakuntalaisiaan kohtaan. Opetusta tulee voida arvostella, kuten Korinttilaiskirje sanoo. Kuuliaisuus seurakunnalle on hyve, mutta se ei voi olla syy vaikenemiseen vääryyden edessä. Toivon sinun kirjoittavan jatkossa samalla nimimerkillä, niin voin tunnistaa sinut. Jumalan siunausta.
pääpaino Jimiman kirjoituksessa oli SRK:n johdolla pidetyt maanlaajuiset hoitokokoukset.
Kirjoituksessasi esität, että Jemiman olisi pitänyt kääntyä asiassa kotisiioninsa puoleen ja keskustella siellä hoitokokousasiat selviksi. Uskotko, että siellä oltasiin pystytty antamaan ja oltaisiinko edes haluttu antaa hoitokokouksista riittävä selvitys, kun sitä selvitystä ei edes SRK kykene antamaan tai ei ilmeisestikään halua antaa?
Sen verran hyvin tunnen vl-liikkeen toimintatapoja, että ns. keskustelu kotisiionissa pyrkii ja johtaa aina tiettyyn lopputulokeen, mistä Jemimakin on ollut varsin hyvin tietoinen, eikä siksi sellaista vaihtoehtoa uskoakseni edes harkinnut.
"On aivan varmaa, että kotisiionissa halutaan ao.n kanssa kyllä kaikessa rauhassa ja rakkaudessa keskustella, jos ao. niin haluaisi, valitettavasti en ole saanut sellaista kuvaa asiasta palstoja lukiessani."
mieleeni, että kenen autuuteen tarvitaan tarkkaa selkoa vuosikymmenten takaisista asioista.!!???
juuri sinun tulisi tuntea oman uskonliikkeesi opetukset ja historia, koska nojaat uskosi niin vahvasti siihen.
Miksi se ei sinua kiinnosta, mitä sinulle siellä opetetaan?
ei historia, ei menneet asiat...minun erheeni tai jonkun muun erheet vaikuta siihen, että tänä päivänä saan uskoa syntini anteeksi tässä asumassani armovaltakunnassa.
jotka lapsuudessaan pelkäsivät ja jännittivät hoitokokouksissa, kun heidän rakkaita isovanhempiaan ja vanhempiaan piinatiin julkiripeillä, joissa piti olla aivan tietynlaiset sanat ja äänenpainot, että voitaisiin hyväksyä edelleen yhteisön jäseneksi.
Nämä henkilöt ovat nyt hieman sinua nuorempia, eivätkä vieläkään saata luottaa täydellä sydämellä opetukseen, jota heidän sydämensä ei pitänyt oikeana.
He ovat mukana vain peloteltuina ja pakotettuina ja saavat ulkonaista turvaa noudattamalla perinnäissääntöjä. Pyhä Henki ei vaikuta heissä enää.
ei sydämestään kristitty asu Jumalan valtakuntaa. Kyllä asujilla on rauha ja ilo...eikä menneisiin takertuva anteeksiantamaton mieli. Ei anteeksiantamattomalla mielellä jaksa tällä tiellä vaeltaa. Täällä itsekin tarvii paljon anteeksiantamusta..
Kun olisi mahdollisuus sopia asiat?
Parempi olisi selvittä asiat eikä uskoa tunkion päältä.
Meillä on vaimon kanssa keskustelevat välit, ollaan katsottu parhaaksi puhua asiat halki ja anteeksipyynnön kautta voi jatkaa puhtaalta pöydältä. Mutta tapansa kullakin...
Mitä tuo tarkoitti?
kysymykseen???
selvittänyt?Vaikuttais siltä, ettet!
sekä anteeksi pyytämisestä ja anteeksiantamisesta?
selvittää vaikeat asiat!"
Näinhän hän on meille kirkastanut täällä jo vuosikausia.
jo kerran sanonut, ihmisen on hyvä tietää oma historiansa ja oman kulttuurinsa historia ja oman uskontonsa historia, sen hyvät ja sen pahat puolet.
Niin, että me voisimme niitä hyviä asioita edelleen tuottaa ja niitä pahoja asioita oppisimme välttämään.
En usko, että kenenkään autuus siitä kummemmaksi muuttuu, mutta sen omalle tunnolle, joka on pahojaan tehnyt, se varmaan tekee hyvää, tunnustaa ne vanhatkin virheet joita on aikoinaan tehnyt.
Voi olla rakas lyyleri, että juuri sinun kaltaiset henkilöt ja ennen kaikkea naiset, vaikeuttavat niiden henkilöiden tunnustusta, jotka haluaisivat sen tehdä ja puhdistaa omat pöytänsä. Ehkäpä sinun tuomiosi onkin se suuri este ettei niin tapahdu. Se sokea ja luja luottamus siihen, että pahuutta ei ole voinut tapahtua.
estä ketään tunnustamasta syntejään. niitähän meille tulee harva se päivä. Kenenhän nyt pitäisi sinun mielestäsi tunnustaa ja mitä...voiko toisen puolesta sitä tehdä...? Entä, jos tarkoittamasi synnit on jo sovitettu.. ? Pitäisikö niitä vielä muistella?! Muisteletko sinä anteeksiannettuja syntejä??Onko kukaan sinua loukannut , ootko halunnut häntä puhutella ja antaa sitten hänelle anteeksi. ? otatko joka kerta tavatessasi vielä puheeksi nämä vanhat asiat???
Menneisyyden ei tarvi olla meille painolasti, eikä este tänä päivänä armosta uskomiselle! Eikä toisten synnit meitä kadota.
täällä toitottaa.
on valhetta ja väärän todistuksen antamista lähimmäisestä.
Niin hoitokokouksissa kuin raiskauksessakin. Olet julma, kova, ja häikäilemätön "ihminen".
se, että hän menee puhuttelemaan.
>>Uhrin vastuulla on se, että hän menee puhuttelemaan.
siihen saakka kun uhri etsii hänet käsiinsä ja nöyrtyy puhuttelemaan?