Rakkaudella

sen taidon kun osaisi että eläisi tätä hetkeä vaan.
Tähän myöhäiseen hetkeen.......tarttuisin
pysähtyisin kuuntelemaan
mitä rakkaudella kerrottavaa
yön hiljaisuudessa

tuollaisia ajatuksia heräsi

*born third* kirjoitti:

sen taidon kun osaisi että eläisi tätä hetkeä vaan.
Tähän myöhäiseen hetkeen.......tarttuisin
pysähtyisin kuuntelemaan
mitä rakkaudella kerrottavaa
yön hiljaisuudessa

tuollaisia ajatuksia heräsi

..mikään estää tarttumasta hetkeen, itsestä lienee kiinni sekin, niin runomaailmassa, kuin elävässä elämässäkin. Henk. koht. eläisin mielummin sitä oikeata elämää, mutta kaikki ei aina etene niinkuin itse toivoo. Toisaalta ihminen on vuosien saatossa oppinut ottamaan elämän sellaisena, kun se tulee. Joskus asiat onnistuu, toiset taas ei. Aina ei voi itse vaikuttaa lopputulokseen, jos kaksi ihmistä on kyseessä. ;P

Keltainen-toukokuu kirjoitti:

..mikään estää tarttumasta hetkeen, itsestä lienee kiinni sekin, niin runomaailmassa, kuin elävässä elämässäkin. Henk. koht. eläisin mielummin sitä oikeata elämää, mutta kaikki ei aina etene niinkuin itse toivoo. Toisaalta ihminen on vuosien saatossa oppinut ottamaan elämän sellaisena, kun se tulee. Joskus asiat onnistuu, toiset taas ei. Aina ei voi itse vaikuttaa lopputulokseen, jos kaksi ihmistä on kyseessä. ;P

.. siis, tarkoitin aikatauluja lähinnä tässä tapauksessa. ;P

Keltainen-toukokuu kirjoitti:

.. siis, tarkoitin aikatauluja lähinnä tässä tapauksessa. ;P

olet vielä linjoilla sillä olen hirmu yksinäinen ja paha olla tällä hetkellä.

*born third* kirjoitti:

olet vielä linjoilla sillä olen hirmu yksinäinen ja paha olla tällä hetkellä.

alkuun tekstejäsi, havaitsin, että olet mielistynyt tummiin sävyihin ja haluat kuvastella ajatuksiasi ja sielusi sisintä runon mitalla, kuten itsekin asian ilmaisit.

Itselleni nuo tummat sävyt eivät ole ominaisinta ja tunnen aina luettuani tuskaa ja ahdistusta tarvetta lohduttaa ja tuoda positiivisia puolia asioista esiin, se on taas minulle luonteista, riippumatta asiayhteydestä.

Puhe, kirjoittaminen ja kaikki ilmaisuun liittyvät tekniikat auttavat poistamaan pahaa oloa. Ei kannata kuitenkaan jäädä yksin käpertymään tuskaan ja pahaan oloon vaan hakea apua, olkapäätä joka kuuntelee.

En tiedä tuskasi todellista syvyyttä ja ahdistuneisuuden astettasi, mutta tiedän, että noidankehää on vaikea katkaista ilman riittävän pitkiä yöunia, säännöllistä ruokailua ja ennekaikkea jonkun täytyy olla edes hetkittäin "läsnä ja kuuntelulla".

Laitan nyt yhden linkin, tarvitset tai et, josta voi saada jonkinlaista apua, ehkä?

http://www.apua.info/

Mä pidän sun tyylistä kirjoittaa, mutta toivottavasti ei kenenkään tarvitse aina kirjoittaa tuskasta, kärsimyksestä ja ahdistuksesta, koska hänen oma elämänsä on yhtä "helvettiä". Sinussa on ainutlaatuista herkkyyttä, joka paistaa teksteistäsi läpi, millaisiahan lentoja auringon säteet saisivat runoihisi, niitä odotellessa.

Zemiä ja hymyjä aamuusi

Ilolias Rohmantti kirjoitti:

alkuun tekstejäsi, havaitsin, että olet mielistynyt tummiin sävyihin ja haluat kuvastella ajatuksiasi ja sielusi sisintä runon mitalla, kuten itsekin asian ilmaisit.

Itselleni nuo tummat sävyt eivät ole ominaisinta ja tunnen aina luettuani tuskaa ja ahdistusta tarvetta lohduttaa ja tuoda positiivisia puolia asioista esiin, se on taas minulle luonteista, riippumatta asiayhteydestä.

Puhe, kirjoittaminen ja kaikki ilmaisuun liittyvät tekniikat auttavat poistamaan pahaa oloa. Ei kannata kuitenkaan jäädä yksin käpertymään tuskaan ja pahaan oloon vaan hakea apua, olkapäätä joka kuuntelee.

En tiedä tuskasi todellista syvyyttä ja ahdistuneisuuden astettasi, mutta tiedän, että noidankehää on vaikea katkaista ilman riittävän pitkiä yöunia, säännöllistä ruokailua ja ennekaikkea jonkun täytyy olla edes hetkittäin "läsnä ja kuuntelulla".

Laitan nyt yhden linkin, tarvitset tai et, josta voi saada jonkinlaista apua, ehkä?

http://www.apua.info/

Mä pidän sun tyylistä kirjoittaa, mutta toivottavasti ei kenenkään tarvitse aina kirjoittaa tuskasta, kärsimyksestä ja ahdistuksesta, koska hänen oma elämänsä on yhtä "helvettiä". Sinussa on ainutlaatuista herkkyyttä, joka paistaa teksteistäsi läpi, millaisiahan lentoja auringon säteet saisivat runoihisi, niitä odotellessa.

Zemiä ja hymyjä aamuusi

sanoistasi, ne ilahduttivat paljon.
Totta on että kirjoitan tummia sävyjä vaikka en tosin aina mutta hulluinta on että tekstiä syntyy parhaiten melankolisena.
Joskus herää ajatus että kumpa olisin todella "okalintu" ja saisin laulaa onnellisena kauniisti edes sen yhden ainoan kerran.

Ilolias Rohmantti kirjoitti:

alkuun tekstejäsi, havaitsin, että olet mielistynyt tummiin sävyihin ja haluat kuvastella ajatuksiasi ja sielusi sisintä runon mitalla, kuten itsekin asian ilmaisit.

Itselleni nuo tummat sävyt eivät ole ominaisinta ja tunnen aina luettuani tuskaa ja ahdistusta tarvetta lohduttaa ja tuoda positiivisia puolia asioista esiin, se on taas minulle luonteista, riippumatta asiayhteydestä.

Puhe, kirjoittaminen ja kaikki ilmaisuun liittyvät tekniikat auttavat poistamaan pahaa oloa. Ei kannata kuitenkaan jäädä yksin käpertymään tuskaan ja pahaan oloon vaan hakea apua, olkapäätä joka kuuntelee.

En tiedä tuskasi todellista syvyyttä ja ahdistuneisuuden astettasi, mutta tiedän, että noidankehää on vaikea katkaista ilman riittävän pitkiä yöunia, säännöllistä ruokailua ja ennekaikkea jonkun täytyy olla edes hetkittäin "läsnä ja kuuntelulla".

Laitan nyt yhden linkin, tarvitset tai et, josta voi saada jonkinlaista apua, ehkä?

http://www.apua.info/

Mä pidän sun tyylistä kirjoittaa, mutta toivottavasti ei kenenkään tarvitse aina kirjoittaa tuskasta, kärsimyksestä ja ahdistuksesta, koska hänen oma elämänsä on yhtä "helvettiä". Sinussa on ainutlaatuista herkkyyttä, joka paistaa teksteistäsi läpi, millaisiahan lentoja auringon säteet saisivat runoihisi, niitä odotellessa.

Zemiä ja hymyjä aamuusi

kadonnut valheellinen onni jota sain hetken kokea ja lähimmäisen menetys ovat syynä tämänhetkiseen olotilaani.

*born third* kirjoitti:

sanoistasi, ne ilahduttivat paljon.
Totta on että kirjoitan tummia sävyjä vaikka en tosin aina mutta hulluinta on että tekstiä syntyy parhaiten melankolisena.
Joskus herää ajatus että kumpa olisin todella "okalintu" ja saisin laulaa onnellisena kauniisti edes sen yhden ainoan kerran.

kasvaa se valtameri...

Elämä on enenkaikkea asennekysymys ja tahtotila.

Sä pystyt muuttumaan
kun tahdot tarpeeksi
uskot asiaas
ja luotat itseesi

sä pystyt muuttumaan
kun nostat katseesi
ja annat
itselles anteeksi

sä pystyt muuttumaan
voit vaikuttaa

sä pystyt muuttumaan
joksikin toiseksi
sä pääset irti
ja tahdot tarpeeksi

sä vanhat unelmat
voit tehdä todeksi
kun luotat itseesi
ja lujasti

sä pystyt muuttumaan...


Aivan kuten kanamuna hautuu hiljaa ja hitaasti, taitaa onnellisen laulun siemen jo olla kylvetty.

Mä näen jo pienen hymyn kasvoillasi ;)

*born third* kirjoitti:

olet vielä linjoilla sillä olen hirmu yksinäinen ja paha olla tällä hetkellä.

.. oisin mieluusti ollut avuksi, mutta onneton olen iltauninen ja aamuvirkkukin, ja nukkumaanmenoaika oli mennyt pahasti ohitse, minä siis nukahdin. Olen tosi pahoillani, etten ollut saatavilla, onneksi sentään sait toisen kirjoittajan seuraksesi. :)