että lähivanhempi ei saa muuttaa toiselle paikkakunnalle useamman sadan kilometrin päähän lapsen kanssa jos etävanhempi ei yhteishuoltajuudessa tähän suostu?
auttakaa ystävää joka yrittää saada rakastamansa naisen kanssa yhteisen tulevaisuuden.
pitääkö tällainen paikkaansa vai voiko olla ihan vaan vittuilua toiselta osapuolelta?
kaikki tapaamiset järjestäisimme yms esteitä ei ole,onko syytä pelästyä?
kokemuksia?
:O
auttakaa ystävää joka yrittää saada rakastamansa naisen kanssa yhteisen tulevaisuuden.
pitääkö tällainen paikkaansa vai voiko olla ihan vaan vittuilua toiselta osapuolelta?
kaikki tapaamiset järjestäisimme yms esteitä ei ole,onko syytä pelästyä?
kokemuksia?
:O
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lähivanhemman velvollisuuksiin kuuluu yllä pitää lasten suhdetta muualla asuvaan vanhempaan. Tästä velvollisuuden täyttämisestä ei kerro muuttaminen satojen kilometrien päähän. Lähivanhemmuus tuo mukanaan paljon iloa mutta myös velvollisuuksi. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että hyvä vanhemmuus on lähes ikuista muuttuen isovanhemmuudeksi ja siihen sisältyy sitoutuminen omiin lapsiinsa pitkäksi ajaksi. Tämä sitoutuminen tuo mukanaan myös velvollisuuden asua sillä paikkakunnalla, jossa lapsi on asunut ja jossa hänen toinen vanhempansa on.
Rakkausasioissa en viitsisi neuvoa mutta sanon kuitenkin: parempi olisi, jos rakkaus muuttaisi sinne missä lapsikin on: se olisi sitä todellista rakkautta:)
sitten etävanhempi saa/voi muuttaa parin sadan kilometrin päähän ilman ongelmia? Eikö etällä olekaan velvollisuuksia lasta kohtaan?
Laki ei kiellä kumpaakaan vanhempaa muuttamasta asuinpaikkakuntaansa. Katson, että molemmilla vanhemmilla on vastuunsa vanhempina, ja niin etä kuin lähikin tämän vastuunsa jättää osin kantamatta muuttaessaan kauas lapsestaan tai lapsensa kanssa. Lähin velvollisuudesta ylläpitää omalta osaltaan lapsen ja etävanhemman suhdetta on erikseen maininta, mikä johtuu todennäköisimmin siitä, että lapsi on suurimman osan kuukaudesta lähin luona. Maan tapahan on tehdä useimmiten isistä neljänpäivän vanhempia / kk. Jokainen vanhempi joutuu tekemään valintoja työn, rakkauden, huvin, tai minkä tahansa syyn vuoksi elämänsä aikana. Yksikään näistä syistä ei kuitenkaan saisi mennä lapsen edun ohi.
onko lähi mielestäsi vastuussa lapsen ja etän suhteesta?
Maan tapa ei ole tehdä isistä neljän päivän/kk vanhempia, vaan useimmiten isä on itse osaltaan vastuussa tapaamisten määrästä. Kyllä lastenvalvoja (ainakin meidän kaupungissa) tekee sellaisen sopimuksen kuin vanhemmat haluavat, mutta sopimuksen noudattaminen on tietenkin eriasia. Meillä sopimuksessa lukee viikoittain, mutta tosiasiassa tapaamisia on vuosittain, etän saamattomuudesta johtuen.
Mielestäni esim. parin sadan km välimatka ei ole este varsinkaan isomman lapsen tapaamisille, vaan asia on järjestely kysymys.
Niin kuin kirjoitin on lähi OMALTA OSALTAAN vastuussa lapsen suhteen ylläpitämisestä etävanhempaan. Eiköhän loppumetreillä mitata itse kunkin kantaman vastuun vaikutus suhteisiin -kaikkiin ihmissuhteisiin.
Useimmiten ISÄ... USEIMMITEN ISILLE TARJOTAAN JOKA TOISTA VIIKONLOPPUA ja useimmat isät valitettavasti hyväksyvät tämän ainoana mahdollisuutenaan.
Parin sadan kilometrin välimatka ei ole este minunkaan mielestäni, jos lapsen ja etävanhemman suhde on kevyellä pohjalla. Jos molemmat vanhemmat ovat läsnä lapsen elämässä, kyllä se silloin minusta tarkoittaa samaa elämisen piiriä. Esimerkiksi sitä, että lapsi voi poiketa vaikkapa kertomaan isälleen koulupäivästä, isä voi mennä katsomaan lapsensa harrastuksia jne -tai äiti;)
vittuilua. Päin vastoin. Vittuilua se on muuttavan vanhemman puolelta. Miksei tänän muuttamista hinkuvan vanhemman se uusi parempi puolisko voi muuttaa? Sehän olisi ihanteellinen ratkaisu.
Muutto on lapselle rasite, aikuiset kestävät sen niin paljon paremmin.
viikko sitten, ettei yhteishuoltajuus ole lähivanhemman ja huollettavan muutolle este, jos muutto tapahtuu Suomen rajojen sisäpuolella.
päätöksessä on maininta, että vaikka olisi yhteishuoltajuus, niin sekään ei estä lähivanhempaa muuttamaan mm. perhesyiden, opiskelujen tai työn takia. Eli ei etävanhempi pysty millään tavoin estämään Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuvaa muuttoa. (Mulla tosin yksinhuoltajuus, joten en edes tarvitse etävanhemman suostumusta.)
Ja hyvä niin.
tylsä tilanne. mut meillä muutti etä kauas. silti toimii tapaamiset. onhan se tietty vähä,ett mistä suunnasta katsoo.
miettisin kyllä tuhat kertaa että erottaisin = vierottaisin, tietoisesti lapset isästään ( tai äidistään). Se kyllä tulee ajan kanssa vaikuttamaan yhteydenpitoon. Melko varmaan vanhempi/lapsi suhde etääntyy. Siitä taas seuraa ( voi seurata) tuhoisia tunteita jossain kehitysvaiheessa.
Murrosikä on pelottavin ja haastavin, mutta koko lapsuus ja nuoruus on arkaa aikaa identiteetin ja koko persoonan kehitykselle. Harkitkaa tarkkaan. Ajatelkaa yläpäällä eikä alapäällä. Kyllä niitä uusia puolivanhempiehdokkaita löytyy lähempääkin.
Sellaisia, ettei lapset kärsi biologisen vanhemman suhteidenpidosta.
tämä oli minusta varsin törkeä kannanotto.
lapsi tulee varmasti otetuksi huomioon ensin,mutta lähin elämää ei saa sanella vain se että hänen pitää laittaa jokin elämänalueensa unholaan ja luopua onnesta vain siksi että isukki kerkee käväsemään kerran kahdessa viikossa.
lapsen laiminlyönnistä kun ei ole kyse vaan ymmärsin kertojan olevan ihan täysjärkinen ihminen.
nykypäivänä hyysätään aivan liikaa kaikkia niitä jotka ovat omasta halustaan jättäneet tapaamiset minimiin.asiat ovat jokaisella henkilökohtaiset ja erilaiset mutta en lähtisi neuvomaan sinun tavallasi että kyllä se rakkaus lähempääkin löytyy,kuullostat katkeralta.
itse olen sitä mieltä että mitä nuorempi lapsi on niin sitä kivuttomammin käy paikanvaihto ja ero,lapsi kerkiää tottumaan uuteen tilanteeseen joka toivottavasti on pysyvä.
jos vaikka uudessa perheessa on uusia siskoja tai/ja veljiä niin asia saattaa olla paljon positiivisempi.
kertoja kertoi myös olevansa karjatilallinen mikä minusta on ihanaa kahdesta syystä:työtä ja luontoa riittää.
älkää tuomitko niin jyrkästi jos olette itse käyneet saman läpi huonommin.oman mielipiteensä saa sanoa mutta rakkausasioissa kun aletaan neuvomaan niin minulla nousee niskakarvat pystyyn jo ammattini puolesta.
eläköitynyt sosiaalivalvoja
Hienoa että täältä löytyy joitain ihmisiä,joilla järki päässä.
Täyttä asiaa koko kirjoitus.
Kiitos :-)
muutta toiselle paikkakunnalle. Kyllähän se kumppanikin tietenkin voisi muuttaa, mutta jos on esim. vakituinen työ kyseisellä paikkakunnalla niin tässä työllisyystilanteessa ei moni uskalla alkaa vaihtamaan työpaikkaa, ja jos tällä etävanhemmalla se muuttaminen olisi työnkin puolesta helpompaa.
Ei sitä rakkautta voi aina omalta paikkakunnalta löytää, ja vaikka lapseen kuuluu sitoutua ei se tarkoita että sitoutuu vähemmän jos muuttaa. Kyllähän ihmiset joutuvat muuttamaan työnkin perässä.
neuvoista ja mielipiteistä.
tilanne on tosi hankala tämän asian vuoksi eikä kenenkään kättä väännetä.tuntuu vaan hullulta sellainen pelottelu että jos muutat niin...kun kaikenmaailman aikoja yms on räknätty juuri etävanhemman eduksi.
riitoja emme halua ja siksi ylisympaattisella naisystävälläni on kova huoli myös siitä että onko ex-miehellä hyvä mieli järjestelyistä.
minä en häntä väkisin voi pyytää mukaani enkä pyydäkkään,muuttamaan en täältä pysty sillä olen karjatilallinen.
luoja suo meille yhteisen tulevaisuuden jos niikseen on,jos rakkaus on lapsen edun vuoksi joistain asioista luopumista niin täytyy siihen olla valmis itsekin.
kaikki pitää kuitenkin minusta tapahtua toista kunnioittaen ja yhteisymmärryksessä eikä epätoivoisin keinoin toisen mieltä pahoittamalla.
kiitokset kaikille