Tunnen että

Tehkää ja tehkää. Raata raata vaan, kyllä sinä jaksa. Tuntekaa, tuntekaa. No niin, tunteethan kertovat meille meistä itsestämme. Siinäpä se, ei muuta.

Missä on Jeesus, sinun Jeesuksesi? Rakastatko sinä Jeesusta? Varmaan hän täyttää sen lopun, mitä itse et kykene.

Ei kuitenkaan mitään uutta auringon alla, sillä piru on vanha. Näinhän se vanhempi veli on raatanut pellolla työssä iät ja ajat. Ei vaan mene muiden Jumalan lasten kanssa yhteiseen iloon, syötetyv vasikan nautintaan.

Jos te lihalle lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman, mutta jos te lihan työt Hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.

Lihan jälken elämistä on myös kaikki itse itsensä vanhurskauttamiseen pyrkivät teot. Olivatpa mitä laatua hyvänsä.

Vanhurskaus on Jumalan lahja Jeesuksen Kristuksen kautta, Kristukseen uskovalle. Sitä ei voi millään toillaan ansaita.
Ja tässä kulkee raja elävän ja kuolleen välillä. Lainvanhurskauden ja uskonvanhurskauden välillä.

Lihan kurittaminen ja säkkiin pukeutuminen, yhdessä päähän ripotellun tuhkan kanssa, ei sinua pelasta, mutta tekee oman vanhurskauden orjaksi ihmis- ja syntikeskeiseksi. Ihmiseksi joka vahtaa ja vertailee itseään ja muita heidän tekojensa kautta. Elää lihalle lihan jälkeen.

Lestadius veljemme sanoo hyvin tästä asiasta:
He kaivavat maata (lihaansa) kynsillänsä ja luulevat sieltä löytävänsä aarnihaudan.

EI OLE OLEMASSA MUUTA VANHURSKAUTTA, kun KRISTUKSEN vanhurskaus. Ja se on omistettavissa vain uskolla, ilman omia töitä. Piste!

Jos ja kun vanhurskauttamisoppiin tulee vika, niin koko rakennus on liikkuvalle hiekalle silloin rakennettu. Silloin tulee/on pimeys.

Ihminen ei enää näekään olevansa kokosyntinen jokasekunti. Ja tarvitsevansa sen virran puhdistavan voiman koko ajan, joka vuotaa Jumalan ja Karitsan istuimesta.

Ajattelen niin, että tällainen ihminen joka elää teoissaan ja tekemättä jättämisissään, ei tunne vielä Kristuksen vanhurskautta. Oikeastaan tiedänkin sen, sillä olen elänyt kummankin vaiheen syvällisesti läpi elämässäni.

Kerrattakoon vielä kerran. Ihminen ei ole syntinen sen vuoksi että hän tekee sytiä ja syntejä, vaan ihminen tekee syntiä ja syntejä, koska hän ON syntinen.

Ilman Kristusta, hänen lahja-vanhurskauttaan ihminen ei pärjää taivastiellä millisekuntiakaan. Omat teot eivät auta, vaan ainoastaan horjumaton usko Kristuksen ansioon, jonka lahjaksi on omakseen saanut, se auttaa.

Ero on kun yöllä ja päivällä näiden kahden vanhurskauden välillä. Uskonvanhurskaus on todella ihana ja iloinen asia. Siinä on todellinen ilo vapaus ja rakkaus vallitsee.

Raataja kyntää kymmentä sarkaa, joista
yksikään ei tule koskaan valmiiksi. Aina on puutostila.

"Vohlaakaan et ole minulle antanut, iloitakseni ystävieni kanssa", näin tuo vanhin veli valitti Isälle. "Mutta kun tämä minun veljeni tuli joka, plaa plaa, ja vielä porttojenkin kanssa teki sitä ja tätä, niin sinä ruoja menit ja teurastit tuon parhaan syöttövasikan, tuolle koijarille.

Kuuli laulun ja hypyn. Tanssit oli päällä ja ilo katossa. Itsekin olisi saanut mennä, vaan eipä mennyt samaan iloon toisten armahdettujen kanssa. Pellolle meni kyntöhommiin takaisin.

Meissä jokaisessa asuu kyntömies, joka odottaa vuoroaan ja oikeuksiaan, saada hieman ansiosidonnaista päivärahaa. Mutta samaan koppaan on laitettava liha ja liha.
"Hyvä" liha ja paha liha.

Jos te lihalle lihan jälkeen elätte, niin....

2. Kor. 3:12   Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat

2. Kor. 3:13   emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.

2. Kor. 3:14   Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
2. Kor. 3:15   Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;

2. Kor. 3:16   mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.


2. Kor. 3:17   SILLÄ HERRA ON HENKI, JA MISSÄ HERRAN HENKI, ON SIINÄ ON VAPAUS.

2. Kor. 3:18   Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

2. Kor. 4:1   Sentähden, kun meillä on tämä virka sen LAUPEUDEN MUKAAN, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2. Kor. 4:2   vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä VÄÄRENNÄ JUMALAN SANAA, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

2. Kor. 4:3   Mutta jos meidän EVANKELIUMIMME on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

Paisi Kristuksen lahjavanhurskautta, joka uskolla ilman omia tekoja lahjana omistetaan, ei ole iankaikkista elämää! TOTUUS ON KRISTUS, ja Hän on mtös Tie ja Elämä. Aamen.

Pyytäkää päästä ahtaasta portista sisälle, sillä monta on jotka pyrkivät, mutta eivät taida.

Ahdas portti on usko Kristukseen. Ja kaita tie, yksin Jeesus Kristus, Hän kerran perille vie.
Armosta te olette autuaat, ette itse teistänne. Jumalan lahja se on.