Erottu jo noin 4 vuotta sitten. Meillä 6 vuotias lapsi.Mitä mieltä olette ku vanhemmat ei pidä samoja rajoja. Koskee esim. nukkumaanmenoaikoja. Nyt otetiin käyttöön tiukempi linja koska pojalla ongelmia tottelevaisuudessa ja vanhempien kunnioittamisessa. Isälle puhutiin yhdessä lapsen kanssa sovituista säännöistä mutta näitä hän ei ole kumminkaan pitänyt. Minua raivostuttaa mutta en ole tästä vielä puhunut exän kanssa.
äiti pohtii
abc kissa kävelee
7471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on toimittu niin, että kahdessa kodissa on kahdet säännöt. Useimmat säännöt ovat samoja mutta eroavaisuuksiakin löytyy. Lapsille asia ei ole koskaan ollut ongelma. Kerran tai kaksi olen kyselyyn todennut "meillä toimitaan näin ja siellä noin". Tämä on riittänyt ja saa riittää;)
Eikö ensinnäkin nämä säännöt pitäisi sopia vanhempien keskenään, eikä niin, että toinen vanhempi sanelee, miten asioita tulee tehdä.
Lisäksi, eihän ydinperheessäkään usein vanhemmat toimi täsmälleen kaikessa samalla tavalla. Miksi näin olisi erottuakaan?
Miksi puutut exäsi vanhemmuuteen ja sanelet millainen hänen tulisi olla ja miten toimia?
Exäni on exäni osittain juuri tuosta syystä. Isä ja isän tekemiset eivät saaneet mitään arvostusta..kotitöistä sääntöihin. Eli äiti teki mielestään yksin kaiken, komensi yksin jne. Objektiiviset tosiasiat puhuivat ihan jtn muuta.
Kannattaisi ehk' siis ottaa se tukki ensin omasta silmästä, eikä syyttää aina toista vanhempaa ja mustamaalata toista vanhempaa.
Etäisä joka hoitaa lastansa kunnolla
pienellä riitasoinnulla kuitenkin: Jos kyseessä on nimenomaan arkipäivien nukkumaanmeno ajat,niin kyllä ne vaan vaikuttaa lapsen seuraavaan päivään koulussa levottomuutena ja väsymyksenä.
Ei sen varjolla,ettei eroperheessä saa toisen vanhemmuuteen puuttua,saa kuitenkaan lapsen elämää heilauttaa raiteiltaan!
Joku ymmärrys sentään..
Meilläkin on kahdessa perheessä erisäännöt. Itse pidän kotona arkisäännöt ja ruutiinit kunnossa, kun poika on isällään niin on aika paljon vapaampaa se oleminen siellä.
Kyllähän se välillä suututtaa että isä on se kiva, ja itse se joka komentaa, mutta varmaan lellittelisin itsekkin poikaa paljon jos näkisin niin paljon harvemmin. Ja minusta se pääasiallinen kasvatus hoidetaan sen lähivanhemman luona, se etävanhemman luona oleminen on sitten vahän niinkuin lomalla olis.
En nyt sano että ihan "hunnigolle" pitää heittäytyä, mutta jokainen tavallaan =)
niin minäkin isäpuolena asetan rajoja ja kasvatan arjessa,mut sitten muksut menevät iskän luokse "lomaileen" viikonlopuiksi ja iskä onkin se kiva jätkä.No ehkä lapset sitten aikuisena osaavat arvostaa isäpuolen arkipäivien kasvatustyötä(nukkumaanmenot,pesut,aamuherätykset,harrastukset ym.)kun saavat omia lapsia.T: iskäpuoli joka ei kiitosta saa vaikka oman elämänsä sivuun laittaa!!Arvostusta isä-ja äitipuolille kaivaten...
Pääasiassa se kyllä on lapsen omien vanhempien asia miten lapsensa kasvattaa. Hienoa jos isäpuoli tai äitipuoli siihen on valmis osallistumaan. Pitää kuitenkin muistaa, että se on ihan oma valinta sillä puolikkaalla, astuuko elämään jossa tietää joutuvansa perhe-elämän keskelle. Joten en lähtisi valittamaan, että pitää oma elämä sysätä syrjään toisen lapsen takia. Ei oo mikään pakko, jos ei siltä tunnu.
Kyllä meillä menee niin, että lapsen isän kanssa on sovittu yhteisesti joistain säännöistä lapsen elämää ajatellen, on jonkinlainen yhteisymmärrys kasvatuksessa. Eikä lapsi mene lomailemaan isänsä luo, aivan samalla tavalla isä pitää kuria kuin minäkin pidän. Kivoja juttuja voi silti tehdä yhdessä. Lasta voi hemmotella molemmat vanhemmat, vaikka lapsella onkin säännöt elämässään. Tietenkin eroavaisuuksia on, ja niin pitääkin olla, kuten joku jo aikaisemmin sanoi. Arki pyörii sekä isän, että äidin luona, vaikka vähemmän aikaa tietenkin on etän luona kuin lähin.