Sain tänään tietää, että työpaikkani ainoa sielunkumppani on saanut uuden, tosi hyvän työpaikan. Olen erittäin iloinen hänen puolestaan. Samalla surullinen. Olemme tehneet kuusi vuotta melko tiiviisti hyvää ja tuloksekasta yhteistyötä. Kummankaan panosta ei tällä hetkellä esimies arvosta -kateutta ilmeisesti. Saimme yhdessä ihan mielettömästi aikaiseksi. Onneksi itse alan tekemään tutkimusta ja voin olla poissa useamman kuukauden tänä vuonna. Toivon, että uusia tuulia tulee eteen ja edellytykset omien kykyjen, taitojen ja osaamisen arvoiseen työskentelyyn on tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet. Uni ei silti meinaa tulla - tuleva yksinäisyys organisaatiossa ahdistaa.
Työpaikalta lähtee ainoa sielunkumppani :-(
Harmittaa
6
417
Vastaukset
- mimmimus*
Toivoisin, että päätyisit ajattelemaan olevasi organisaation yksi tärkeä kokoonpanija. Esimies ei voi olla koko maailma, ei edes organisaation perustajanaan. Pidä siitä yhteishengen tuottamasta hyvästä fiiliksestä edelleen kiinni, se on henkistä pääomaa. Lykkyä pyttyyn sano..:)
- sinun kannalta
hyvä työpari on harvinaisuus nykyään.
tunne tai olen kokenut ainakin jotain samansuuntaista.
Kun arvostamani, samaa kieltä puhuva, rakas kollega lähti talosta, aloin käydä "viettämässä kahvitunteja" netissä ja keskustelupalstalla. Miesvaltaisessa työympäristössä "tosimiehet" alkoivat hallita keskusteluja kahvihuoneessa. Kun lisäksi pari arvostamaani johtavassa asemassa ollutta hyvää kollegaa oli vähän aikaisemmin jäänyt eläkkeelle, näytti keskinäinen arvostus ja yhteishenki kokonaan kadonneen työyhteisöstä. Omasta osaamisestaan ja asemastaan epävarmat miehet alkoivat temppuilla oman pätevyytensä osoittamiseksi. Jokainen alkoi kulkea "lastu olkapäällä", käynnistyi uskomaton vehkeily ja miehinen valtataistelu. Siinä käytettiin muitakin kuin rehellisiä aseita.
Tuntui tosi helpottavalta päästä aikanaan jatkamaan matkaa eri suuntaan. Vasta silloin tajusin, miten raskaan jakson olin joutunut omaa oravanpyörääni polkemaan. Jos olisin ymmärtänyt aikaisemmin, olisin varmasti hypännyt pois kyydistä vaikka ihan tyhjän päälle. Toisaalta jakso tarjosi mielenkiintoisia uusia näkökulmia ihmismieleen ja käyttäytymiseen.
Kannattaisikohan sinunkin käyttää muutama hetki aikaa kartoittaaksesi omia toiveitasi, osaamistasi, heikkouksia, vahvuuksia, uhkia ja mahdollisuuksia?
Toivotaan, että uudet tuulet nostavat leijasi aurinkoisten näköalojen yläpuolelle! Onnea ja jaksamista sinulle.- Pirre*
naisia syytetään juonimisista ja vehkeilyistä, eli ei ne vehkeily ole vehkeistä kiinni.
- suuuuuri kärrsä
Pirre* kirjoitti:
naisia syytetään juonimisista ja vehkeilyistä, eli ei ne vehkeily ole vehkeistä kiinni.
Ymmärrän tunteesi. Tunne että yksin on kauhea, ihan istuisi yksin kivellä keskellä myrkyävää merta.
Minulla oli kiva kaveri työssä, olin hyvin onnellinen kun sain niin hauskan kaverin, ei pitänyt minua omien negatiivisten tunteiden roskiksena.
Vaan jo puolen vuoden jälkeen hän alkoi muuttua ja kas, minäkin joka kuljen pilvissä, huomasin että hän on joutunut kiusaajien kynsiin.
Puolustin häntä minkä kerkesin ja lausuin hänestä pelkkää plussaa, mikä oli totta.(luulin.)
Meillä oli sellaista keskinäistä mustaa huumoria ja millä sitä sitten työtänsä höystää kuin lapsekkaalla huumorilla.
Oma tarkoitukseni ei ollut ketään vitseilläni loukata.
Olen sellainen että kestän itseäni kohtaankin lausuttuja vitsejä ja lausun niitä myös itsestäni.
Vaan työkaveri lähti muualle.
Tiedättehän mitä sitten tapahtui !
Hän oli viimeisinä kuukausina kertonut kaikille meidän "huumorituokiosta" ja näköjään keksinyt että minä olen kaikkien näiden vitsien äiti.
Vitsini siis selkäni takana muuttuivat pahansuoviksi.
Esimerkiksi eräs työtoveri saapuu aina puolituntia aikaisemmin työpöydälleen, hän ei tee työtä vaan anteeksi nyt minä keksin tämän:
- "rakentaa puolustusmuuria joka aamu sinkoakseen työmääräyksiä ympäriinsä tykeillään".
Onko tää paha, kun tää asia on näin. Tämä henkilö esimerkiksi näkee työtöytänsä takaa työhöntulijat ja arvioi kuka mitenkin on onnistunut pukeutumaan sään mukaan onnistuneesti ja lausuu näille sen tuomionsa.
Usein asuvalinta hänen mukaansa ei ole hyvä.
Noin, nyt minä sitten olenkin seuraava savustuksen uhri.
Miksen ymmärrä pitää kitaani kiinni?
Vaan luulen että lähtenyt ystäväni halusi kostaa minulle ja esitti asiaa värittäen minulle epäedullisesti.
Kostoko?
Puolivuosi on lyhyt aika tuntea työkaverinsa oikeasti.
Nyt olen joutunut tilanteeseen jossa minulle ei kerrota mitään oikeastaan mistään.
Vinoillaan pukeutumisesta, kampauksesta ja oikeastaan vähän kaikesta toisin sanoen työelämäni on nyt helvettiä.
En ole saanu tilaisuutta puolustautua lainkaan. miulla ei ole työssä ketään jolle puhua.
Jos johtaja saapuu huoneeseen, kaikki muuttuvat kuin silmänräpäytyksessä ihan "mukaviksi".
Kirousta kirouksien perään, vielä kuulkaa 7 kuukautta.
Minun paras työkaveri jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten. Työpaikka muuttui kylmäksi, kolkoksi. Alkoi työpaikka kiusaaminen. Uusi työkaveri on vain varjo entisestä.
Mutta ystävyytemme tämän entisen työkaverin kanssa säilyi. Hän käy silloin tällöin täällä meillä kahvilla.
Ymmärrän että tuntuu pahalta mutta ei hän minnekään lopullisesti katoa. Pitäkää yhteyttä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271974
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001720Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy571360Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?771334Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M311028Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51933Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47926Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44882- 109863
- 73856