auttaako nukkuminen

Minut on diagnosoitu viime keväänä vaikeasti masentuneeks. Oireesi kuulostaa tutuilta, mua väsytti jatkuvasti vaikka oisin nukkunu kuinka paljon, en saanu mitään aikaseks ja pienetki asiat tuntu ylitsepääsemättömiltä ( tukan peseminen, kaupassa käynti, ruuan laitto jne. ) Päätösten teko tuntui mahdottomalta ja kaikki tuntui samealta ja harmaalta. Itketti paljon. Monen mutkan kautta päädyin lopulta päivystykseen ja lääkäri teetti minulla depressiotestin ja sain heti diagnoosin ja lääkereseptin sekä puhelinnumeron psykiatriselle sairaanhoitajalle missä aloin heti käydä kerran viikossa. Elokuussa siirryin psykiatrille terapiaan ja nyt olen ottanut monta pientä askelta kohti tervehtymistä. Jälkeenpäin sitä vasta huomaa miten kamalaa se aika oli. Suosittelelen että yrität mahdollisimman pian hakea apua, jos sulla on neuvolaikäisiä lapsia soita neuvolaan ja selitä terveydenhoitajallesi tilanne, hän ohjaa kyllä sinut oikeaan paikkaan ( perheneuvolaan luultavasti ). Jos ei soita terveyskeskukseen tai menet vain sinne päivystykseen ja kerrot kaikki. Apua pitää pyytää, ei sitä kotiovelle tulla tyrkyttään. Tiedän miten vaikea sitä on hakea ja pyytää omasta kokemuksesta, mutta usko mua se kannattaa. Älä anna masennuksen kasvaa, se on aina helpompi hoitaa lievänä kuin vaikeana. Tsemppiä sulle!

sairastunut kirjoitti:

Minut on diagnosoitu viime keväänä vaikeasti masentuneeks. Oireesi kuulostaa tutuilta, mua väsytti jatkuvasti vaikka oisin nukkunu kuinka paljon, en saanu mitään aikaseks ja pienetki asiat tuntu ylitsepääsemättömiltä ( tukan peseminen, kaupassa käynti, ruuan laitto jne. ) Päätösten teko tuntui mahdottomalta ja kaikki tuntui samealta ja harmaalta. Itketti paljon. Monen mutkan kautta päädyin lopulta päivystykseen ja lääkäri teetti minulla depressiotestin ja sain heti diagnoosin ja lääkereseptin sekä puhelinnumeron psykiatriselle sairaanhoitajalle missä aloin heti käydä kerran viikossa. Elokuussa siirryin psykiatrille terapiaan ja nyt olen ottanut monta pientä askelta kohti tervehtymistä. Jälkeenpäin sitä vasta huomaa miten kamalaa se aika oli. Suosittelelen että yrität mahdollisimman pian hakea apua, jos sulla on neuvolaikäisiä lapsia soita neuvolaan ja selitä terveydenhoitajallesi tilanne, hän ohjaa kyllä sinut oikeaan paikkaan ( perheneuvolaan luultavasti ). Jos ei soita terveyskeskukseen tai menet vain sinne päivystykseen ja kerrot kaikki. Apua pitää pyytää, ei sitä kotiovelle tulla tyrkyttään. Tiedän miten vaikea sitä on hakea ja pyytää omasta kokemuksesta, mutta usko mua se kannattaa. Älä anna masennuksen kasvaa, se on aina helpompi hoitaa lievänä kuin vaikeana. Tsemppiä sulle!

Minulle tuli viikko sitten tilanne, että tuntui,ettei jaksa enää. Stressi ja työuupumus ei mennyt ohi joululomilla.Soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen, selostin tilanteen.Menin iltapäivystykseen.Äitini kutsuin tuekseni.Yksin en olisi kyennyt raahautumaan edes sinne odottelemaan.Kannattaa ottaa "saattaja" mukaan, jos ei tunne yksin jaksavan.Olo piristyi heti, kun pääsin lääkärin pakeille, vaikka tietty sain vain lääkereseptit.Mielialalääke ja nukahtamislääke.Olin nukkunut huonosti, lääkäri sanoi, että mun on saatava nukuttua.Siinä mielessä hyvä uni tekee hyvää. Ei kuitenkaan tarkoitus, että nukkuu koko ajan! Eli nukkuminen ei vie masennusta pois. Hoitoa vaatii.Rohkeasti liikkeelle avun hakemisessa. Masentuneisuus on terveydenhuollon ammattilaisille tuttu ja jokapäiväinen asia. Osaavat auttaa! Tsemppiä täältäkin!