Mulla perhe, aika pienet lapset vielä ja vaimo. Hyvä duuni ym. Tässä juuri tajusin kuinka viina on alkanut tai oikeastaan vie mua jo. Kun mietin taakse päin lomia, juhlia tai tavallisia viikonloppuja niin kyllä aika surkeelta näyttää.
Viime viikonloppu oli kait aika tyypillinen. Perjantaina pari lonkeroa jääkaappiin silmänlumeeksi, loput lonksut tiukkaa viinaa jemmaan/jemmoihin. Vähänkin kun tilaisuus niin lonksu huikalla huiviin.
Lauantaina tuli juhlittua kapakassa aamuun asti. Sunnuntaina ku heräsin niin olipa maukas olo. Päivällä lähdin sitten kaupungille kävelylle. Ostin six-packin ja vedin sen puiston pusikoissa enkä kokenut oikeen edes humaltuvani, vähän olo parani.
Töissä olo apaattinen yleensä ma ja ti, ke ehkä jo parempi. Lomat tullu juotua enempi tai vähempi juuri tuolla jemmapullo-systeemillä tai pulloja voi olla useampiakin.
Vaan nyt olo jotenkin erilainen ku ikinä. Mä olen pysähtynyt oikeen kunnolla, meinaan jättää noi rypemiset ja läträämiset. Katotaan nyt, ainakin tiedostan asian. Itseinho toimintatavoilleni ainakin melkoinen ja motivaatiota tuntuis olevan. Perhekin hajoomassa.
Kokonaan en ole alkoholia pois jättämässä. Voihan tää olla itsensä huijaamista, mutta ainakin kokeilen sellaista käyttämistä kuin mulla aiemmin oli. Jos ei pelaa niin jääköön mokoma myrkky. Mulla liian paljon menetettävää.
Viime viikonloppu oli kait aika tyypillinen. Perjantaina pari lonkeroa jääkaappiin silmänlumeeksi, loput lonksut tiukkaa viinaa jemmaan/jemmoihin. Vähänkin kun tilaisuus niin lonksu huikalla huiviin.
Lauantaina tuli juhlittua kapakassa aamuun asti. Sunnuntaina ku heräsin niin olipa maukas olo. Päivällä lähdin sitten kaupungille kävelylle. Ostin six-packin ja vedin sen puiston pusikoissa enkä kokenut oikeen edes humaltuvani, vähän olo parani.
Töissä olo apaattinen yleensä ma ja ti, ke ehkä jo parempi. Lomat tullu juotua enempi tai vähempi juuri tuolla jemmapullo-systeemillä tai pulloja voi olla useampiakin.
Vaan nyt olo jotenkin erilainen ku ikinä. Mä olen pysähtynyt oikeen kunnolla, meinaan jättää noi rypemiset ja läträämiset. Katotaan nyt, ainakin tiedostan asian. Itseinho toimintatavoilleni ainakin melkoinen ja motivaatiota tuntuis olevan. Perhekin hajoomassa.
Kokonaan en ole alkoholia pois jättämässä. Voihan tää olla itsensä huijaamista, mutta ainakin kokeilen sellaista käyttämistä kuin mulla aiemmin oli. Jos ei pelaa niin jääköön mokoma myrkky. Mulla liian paljon menetettävää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Jos ei pelaa niin jääköön mokoma myrkky. Mulla liian paljon menetettävää. "
mitä tarkkaan ottaen pitää tapahtua jotta huomaat, että "ei pelaa" ?
miten olet ajatellut sen vaiheen jälkeen raitistua ?
Itsekin monia vuosia töissä vasta torstaina olin suunnilleen kunnossa, ja sitten olikin jo perjantai, eli ryyppyilta odotti. Aina.
Perjantain kinkereiden jälkeen etunojat lauantaina, ja loppuaikoina sunnuntainakin. Se vuosien mittaan syö ihmistä, hermoja ja fysiikkaa. Melkein aina krapuloivasta ihmisestä ei ole paljon minkään muun tekijäksi, kuin vilkuilemaan kelloa, että joko kohta päästään hörpylle?
Hyvä, että tiedostat, missä menet ja mitä on pelissä.
Ikävä kyllä, viinalle persoille miesihmisille tuppaa perheen hajoamisen jälkeen usein käymään niin, että hanat narahtavat täysin auki.
Näinhän tämä on... nyt keskiviikko ja aikalailla alkaa olla siedettävä tai jopa ns normaali olo. Ei energinen, en ole leppoisakaan kuten yleensä mutta ok. Juuri nyt ajatus perjantaipullosta tuntuu vastenmieliseltä eli siinä mielessä tilanne ei ollenkaan normaali.
Ehkä tämä tästä.
Kun aikasi yrität tuota kohtuukäyttöä, siinä kuitenkaan onnistumatta, niin et koskaan tule takaisin tänne kertomaan kuinka kävi. Inhoat itseäsi yhä enemmän, kun juominen pyhistä lupauksista ja päätöksistä huolimatta vain kiihtyy. Se tulee olemaan hidasta kävelyä kohti tuhoa, yksi askel taakse ja kaksi eteenpäin...yksi taakse ja kaksi eteen...
Noista oireistasi, "hajupulloineen" ja jemmapulloineen, salajuomisineen ja "ongelman tiedostamisineen", olet kuin alkoholismin oppikirjasta, oikea malliesimerkki alkoholistista. Sinusta ei kohtuujuoppoa enää saa!
Voi olla, että olet oikeassa.
Toisaalta tämä tällainen jemmapulloilu on minulle uutta puhumattakaan pe-su kestävästä kännäilystä.
Näin sitä olen tuumaillut että kokeilen ainakin ns kohtuukäyttämistä. Keskittyä tuntemuksiini kun otan lasin.. toisen ja sitten annan olla. Että olisiko se mahdollista hallita tuntemuksiaan?
Muistan kun joskus oli lasin tai kaksi ottanut eikä heti siihen perään vaan lisää kiskonut, niin "hohto" meni ikään kuin ohitse.
En mä tiedä, harjoittelen ja kokeilen. Koitan oppia itseäni tuntemaan. Jos menee perseelleen niin sitten yrittänen olla kokonaan ilman vaikka aika outo ajatus se nyt onkin.
Minulla oli täysin sama tilanne noin puoli vuotta sitten.Silloin tein päätöksen että minun osalta kohtuukäyttön "harjoittelu"on ohi ja aloin tarttumaan ongelmaan järin ottein.Ensin a-klinikka ja sitten AA,olen sannut olla raittiina 22.6 lähtien helppoa ei ole ollut mutta aika on ollut tosi palkitsevaa ja päivääkään en vaihtaisi pois.Paluuta vanhaan ei ole..
Ok.. hienoa kuulla että kokemus ollut hyvä vaikkakin haastava. Voihan se olla, että täysraittius sitten se minunkin vaihtoehto, mutta.. miten sen sanoisi.. on tunne että pitää ainakin kokeilla, kurkata oven taa ja löytää se mulle sopivin juttu. Toisaalta, miksi sen raittiuden pitäs aina olla viimeinen vaihtoehto?
Muuten, tällainen palsta tosi arvokas. Saa hiukka perspektiivia tähän omaan ongelmaansa.
On hyvä kun hoksaat ongelmasi ja mihin se vie.
Ehkä kokeilet menetelmääsi ja onnistut kerran, pari, palaat entiseen , yrität taas.
Tuo on sitä kamppailua mikä todella kuluttaa. Parempi vain olisi päätyä nollalinjaan ja yrittää etsiä tukea/apua.
Voisit aloittaa puhumalla vaimosi kanssa miten aiot selviytyä ongelmastasi. Kun hän on vielä vierelläsi, uskon, että tukee ja kannustaa. Silloin olet astunut ensimmäisen tosi ison askeleen. Voit enemmän keskittyä itsesi parantamiseen ja perheesi ymmärtää sinua paremmin. Keikuttelet vaakalaudalla, mutta koeta ajatella elämääsi tulevaisuudessa ja mitä ihan varmasti menetät jos jatkat.
Sinun olisi pystyttävä luopumaan alkoholista. Luopuminen kauhistuttaa jos on koukussa, mutta mikään muu ei auta, valitettavasti.
Hissuttelusi ja tissuttelusi vain pahentaa tilannettasi, ajatuksesi pyörivät kuitenkin alkoholissa.
Aloitus on vaikea, mutta mitään ei saavuta ponnistelematta. Kun olet ollut muutaman kuukauden raittiina, voit miettiä kokeilisinko nyt ja miltä tuntuisi olo sitten juhlimisen jälkeen. Takaan, että huomaat eron, etkä ole ainoa.
Tiedän ettei mun "menetelmä" kyllä mikään fiksu... Kuitenkin mun täytyy vakuuttaa ensin itseni siitä, että kuinka etenen ja sitten jutella vaimolle.
Mulla ei ole aiemmin ollut näin voimakasta fiilistä siitä, että tämä tie on nyt nähty ja tiedän minne se johtaa. Arkena en juo, mutta viikonloppuna repeilee. Joskus perjantai päivät torstait olleet aika piinaavia, kun odottanut iltaa. Tai arkena jos ollut mahdollisuus juoda esim duunin pippaloissa tms, niin juotu on. Aina.
Ajatus luopua kokonaan alkoholista ei sinänsä tunnu kauhistuttavalta, mutta kovin vieraalta. Uskon kyllä heitä, jotka esim tähänkin ketjuun vastanneet enkä halua omakohtaisesti kokea kaikkea.
Mulla kyllä vahva mieli kun motivaatio vaan kunnossa. Riittävän vahva..? Mjaa-a.. Kaikki vaan vaatii aikansa. Taidan aloittaa testaamiseni siitä, että kieltäydyn seuraavasta tilaisuudesta juoda.
Kiitokset sinulle nais-näkökulmasta, nimimerkistä naiseksi sinut oletan.