Kaverillani on jo yli kaksi vuotta ollut anoreksiaa ja bulimiaa. Välillä on mennyt paremmin ja välillä taas ei. Hän ei itse kertonut sitä minulle, vaan kuulin sen toiselta, meidän molempien kaverilta. Hän ei siis tiedä, että olen jo kaksi vuotta tiennyt. On koko ajan ollut normaalipainoinen. Hänen vanhempansa ovat tienneet jo kauan. Luin salaa hänen tekstareitaan ja niistä näki, että hän on ainakin joskus ollut hyvin masentunut. Tiedän, en olisi saanut ja haluankin pyytää anteeksi kunhan uskallan.
Kysymys kuuluu siis: Miten otan asiat puheeksi vai pidänkö kenties turpani kokonaan kiinni? Haluaisin niin kovasti auttaa, koska todella välitän hänestä, mutta pelkään tekeväni vain enemmän pahaa kuin hyvää.
Kysymys kuuluu siis: Miten otan asiat puheeksi vai pidänkö kenties turpani kokonaan kiinni? Haluaisin niin kovasti auttaa, koska todella välitän hänestä, mutta pelkään tekeväni vain enemmän pahaa kuin hyvää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sanoisin, että älä mene ihan suoraan sanomaan mitään. Ja jos puutut asiaan kovin radikaalilla otteella, saatat menettää kaverisi.
Yritä joskus "saada kaverisi kiinni itseteosta", silloin oli ainakin minulle itselleni helpompi alkaa puhua ongelmasta ja samalla hakea jonkinlaista "lohtua" kaverista, kun olo oli kurja rajun oksentamisen jälkeen. Tosin varaudu siihen että tilanne on todella nolo ja vaikea kaverillesi, enemmän kuin sinulle.
Bulimikolle on hirveä häpeä jäädä kiinni, mutta sen kautta saa joskus tunnustettua ongelman.
Jos olet valmis auttamaan kaveriasi sillä riskillä ettei hän ehkä halua olla enää sinun kaverisi, kokeile, mutta mieti tarkkaan asiaa ennen kuin menet sanomaan mitään. Äläkä vain missään nimessä tuomitse hänen tekemisiään, vaan ymmärrä ja tue ja tarjoa apua.