Kaikkia näitä keskusteluja katellessa ja lueskellessa tulee toisaalta vähän parempi olo kun tietää ettei oo ainaa. Toisaalta taas kauhee olo kun huomaa että kuinka moni kärsii tästä paskasta.
Mulla tosiaan osasto ajat takana mutta huomenna lääkäri jossa varmastikkin verikokaat josta näkee heti että en todellakaan oo mihinkään parantunut. Tää tuntuu aivan kauheelta koksa oon muulta osin just nyt ilonen elämään enkä haluais mennä takain osastolle jossa oikeesti mun kuuluis nytkin olla. Mä häpeän niin paljon ja en kestäis sitä. Mulla ei ole masennusta mutta olen tosissani ajatellut jos osastolle/sairaalaan takasin joudun, ´niin mä en varmaan enään jaksa.
Saispa tän paskan poissaa sormia napsauttamalla, tai sitten saispa elää tän kanssa ilman kenenkään vlittamista.
Jos, ja kuten varmasti tulee tapahtumaankin, mä joudun sairaalaan niin haluaisin johonkini kunnon bulimiaklinikalle että pääsisin eroon ikuisiks ajoiks tästä helvetistä. Mutta ei musta varmaan siihenkään oo. Tää tunne tässä aamua odotellessa on aivan kauhee. Oon yrittäny nyt vetää kalium pitosia safkoja tossa mutta mitä se auttaa. Oksensin kuitenkin kaksin kertaa..
Onko moni ollut ossalla ja joutunut takas. Ymmärtäs varmaan mua, ehkä : (
Mulla tosiaan osasto ajat takana mutta huomenna lääkäri jossa varmastikkin verikokaat josta näkee heti että en todellakaan oo mihinkään parantunut. Tää tuntuu aivan kauheelta koksa oon muulta osin just nyt ilonen elämään enkä haluais mennä takain osastolle jossa oikeesti mun kuuluis nytkin olla. Mä häpeän niin paljon ja en kestäis sitä. Mulla ei ole masennusta mutta olen tosissani ajatellut jos osastolle/sairaalaan takasin joudun, ´niin mä en varmaan enään jaksa.
Saispa tän paskan poissaa sormia napsauttamalla, tai sitten saispa elää tän kanssa ilman kenenkään vlittamista.
Jos, ja kuten varmasti tulee tapahtumaankin, mä joudun sairaalaan niin haluaisin johonkini kunnon bulimiaklinikalle että pääsisin eroon ikuisiks ajoiks tästä helvetistä. Mutta ei musta varmaan siihenkään oo. Tää tunne tässä aamua odotellessa on aivan kauhee. Oon yrittäny nyt vetää kalium pitosia safkoja tossa mutta mitä se auttaa. Oksensin kuitenkin kaksin kertaa..
Onko moni ollut ossalla ja joutunut takas. Ymmärtäs varmaan mua, ehkä : (
Vastaukset 2
Vanhimmat
piti vielä jatkaa että kaikista hirveimmätä tuntuis kun perhe sais tietää että ne oo parantunut. se murtais mut täysin.
PS. Anteeks noi kirjotusvirheet :S
oli vielä pakko lisätä että mun ajatusmaailm kyllä muuttui sen verran että en enään halua laihduttaa/olla laika. Tai ehkä oikeasti haluan mutta en tietoisesti.
Tällaiset aijatukset tulevat mieleen kun näkee jonkun muun kauniin laihan..
Vastatkaa olkaa kiltit jos osaatte.