iloisuus kysymys?

Olen perusiloinen persoona, joka ilostuu tavallistakin enemmän siitä, että elämä koskettaa positiivisella tavalla. Konkreettisesti tämä tarkoittaa hyvinkin pieniä tapahtumia; aurinko näyttäytyy tai jokin ihminen kehonkielellään osoittaa, että kaikki on ihan jees.

olisivat liian helppo vastaus, mutta nyt hymyilyttää heti kun ajattelen pientä kisumisua, joka tulee ainokaiselleni pikkuveljeksi ensi kuussa.

Liikunnasta koen 100% onnea, vaikka kesken pahimman väännön saatan tuntea kipua ja agressiotakin. Olo on viimeistään suihkun jälkeen kuin pilvessä kävelisi.

Työstäni ja asiakkaistanikin saan iloa. Tiedän kuinka harvinaista on saada tehdä työtä, joka ei tunnu työltä ja olen siitä kiitollinen joka päivä.

Ilo läikähtää myös sydämessä kun mese kilahtaa odottamatta taustalla ja ihastukseni ilmoittaa olemassaolostaan. Tämä on ehkä pienin yksittäinen asia listassani, mutta ei suinkaan vähäisin!

Totta, listaahan voisi jatkaa loputtomiin... Pitäisi useamminkin ajatella niitä hyviä asioita jotka tahtovat jäädä arkisten ongelmien taakse.

Oikein hyväntuulista päivää kaikille!

iloisia

Tulen iloiseksi vaikka minkälaisista asioista. Luistelusta järven jäällä, tähtitaivaasti, kävelyretkistä pimeässä, kun kaupungin valot loistavat, tekstareista rakkailta ihmisiltä, perheen luona käymisestä, nukkumisesta puhtaissa, tuoksuvissa lakanoissa, siitä, että saan opiskella itseäni kiinnostavia juttuja. Ja viime aikoina minulla on ollut pulppuavan iloinen ja onnellinen olo, koska tunnen hallitsevani elämäni täysin ja minulla on hyvä ja rauhallinen olo. :) Iloista päivää kaikille!

Hassu sana pötkähti ulos,iloitku.Mä olen aika usein viimeaikoina "iloitkenyt",johtunee siitä että olen niin onnellinen parisuhteesta,on paljon pieniä ilonaiheita.Ja sitten kun on uupunut töistä/opiskeluista,niin kyyneleet tulee äärettömän helposti.Kuten eilen katsoessa Metsolat-sarjaa,kulta hymyili vieressä mun niiskutukselle ja ottihan lopulta kainaloon:)Mutta siis pienet ilot on parhaita,sellaisia löytyy joka päivältä jos osaa katsoa.
Tänään,harmaan päivän keskellä tulin iloiseksi kun siskoni sanoi tulevansa käymään meillä viikonloppuna(hän on nuorempi ja suhtautuu ujostellen tyttöystävääni.)
Iloa aiheutti myös naapurin mukulat kouluun lähtiessä.Suloisia pikkukoululaisia ylisuuret reput selässä.

Siitä kun työpaikan lounasruokalassa on lempiruokaani.

Siitä kun saa pitkän sähköpostin ystävältä, tai postikortin.

Siitä kun sade ropisee ikkunaan. Tai kun kävelee ulkona iltahämärissä ja kuu nousee.

Siitä kun näkee lenkillä hassun pienen koiran.

Siitä, että saa liikkua ja urheilla ja onnistuu ylittämään itsensä. Tai kun tajuaa, miten paljon on saavuttanut.

Ja ihastuksen näkemisestä, hänen kanssaan juttelemisesta, muistoista ja kaikista jutuista jotka yhdistävät häneen.

jotenkin vaikea kysymys, kun on oikeastaan niin tajuttoman paljon asioita, joista tulee iloiseksi.

Aloitetaan vaikka siitä, että olen hyvin usein muuten vain iloinen, siis ihan arkiaamunakin työpaikalle kävellessä on semmoinen hymyilevä olo, katselee taivaan upeaa väriä, puita, joskus täysikuutakin, kaikkea mahdollista ja miettii, että onpas elämä mukavaa.

Tulen iloiseksi myös hymyilevistä ihmisistä, kivoista ihmisistä, joiden kanssa on mukava olla, eläimistä, positiivisista yllätyksistä (kuten siitä, että tässä eräänä aamuna työmatkalla vastaani tuli pyörillä varustettu koiravaljakko, kaupungissa!), rauhallisista yksin vietetyistä hetkistä, musiikista, irtokarkeista, värikkäistä vaatteista, omasta ihanasta vuoteesta, johon saa ryömiä väsyneenä, mielettömistä kirja- ja musiikkilöydöistä kirpparilla.

Iloa tuottavat hyvin monet yllättäen eteen tulevat asiat tai ilmiöt, jotka jollain tavalla vaan valostuttavat elämää, naurattavat, hämmästyttävät. Tulen aina vain vuosien jälkeenkin hirmuisen iloiseksi siitä kun näen murun kun ollaan oltu omilla teillä, ei vaan voi olla hymyilemättä ja kuplimatta sisältä.

Juuri nyt. Iloiseksi tulee vaikka hyvästä palautteesta, siitä että tietää olevansa rakastettu ja tärkeä jollekin. Iloa on myös hyvä musiikki, runo, kaunis ilma, ruoka&juoma, kaikki mitä maa päällään kantaa. Erityisen iloiseksi minut saa kukkasilla, mutta joskus pelkkä olemassaolokin riittää pohjattomaan iloon.