Sähkön hinta - vain taivas kattona

Milloinkahan sähkön hinnan seurantaan kehitettäisiin samanlainen netissä saatavilla oleva hintaseurantajärjestelmä, kun on esimerkiksi tietokonetuotteiden kohdalla (MBnet hintaseuranta). Vertailua tehtäisiin paitsi sähkön hankintahinnan myös siirtohintojen suhteen. Siinä olisi projekti, josta olisi kuluttajille tänä päivänä todellista käyttöä. Nappia painamalla näkisit, kuka myy sähköä halvimpaan ja kuka kalliimpaan hintaan - todellinen hintakilpailukin olisi turvattu. Meillä on ollut sähköpörssit jo kohta kymmenen vuoden ajan, mutta kuluttajalta puuttuu edelleenkin mahdollisuus hintaseurantaan. Kotitalouksien sähkön hinnan kilpailuttamisesta on muodikkaasti puhuttu jo vuosia, mutta yksittäisen kotitalouden on lähestulkoon mahdotonta seurata reaaliaikaisesti eri sähköyhtiöiden hinnoittelua sähkön hankintahinnan ja sen siirtohintojen suhteen.

Sähkön hintaan vaikuttavat neljä tekijää: sähkön siirtomaksut (37%), sähkön hankinta (31%), verotus (sähkövero 8% alv 18%) ja sähkön myynti (6%) (Energiamarkkinavirasto, 2003). Samanaikaisesti kun kuluttajien määrä on kasvanut, sähkön hinta on laskenut 1930-luvulta lähtien aina vuoteen 1993 saakka, jolloin arvonlisävero lisättiin hintoihin. Tämän jälkeen sähkön hintakehitys oli muutaman vuoden nouseva, koska ennakoitiin tulevaa sähkön kilpailuttamista. Sähkön myyntihinta - ei siis sähkön siirtohinta - on ollut kilpailun piirissä jo vuodesta 1998 lähtien. Lisääntynyt kilpailu piti huolen kolmen ensimmäisen vuoden ajan siitä, että kotitalouksissa käytettävän sähkön hintakehitys oli laskeva. Sähkön reaalihinta lähti kuitenkin uudelleen nousuun kesällä 2001. Vuonna 2002 sähkön hinta nousi keskimäärin yli seitsemän prosenttia ja kuluvan vuoden aikana tahti on vain kiihtynyt, kun siirtomaksujen yhteydessä perittävä sähkövero nousi 5-6%:a - tämän vuoden sähkön hinnan nousu tulee ylittämään viime vuoden luvut. Sähkön hinnan nousuun on vaikuttanut ainakin kaksi peräkkäistä kuivaa kesää ja sähkön siirtohinnan nousu. Kun muistetaan, että sähkön siirtomaksut ovat suurin hintaan vaikuttava tekijä, sähköyhtiöillä on suuri kiusaus nostaa sähkön siirtomaksujaan erilaisin kikkailuin, vaikka sähkön hankintakulut laskisivatkin. Energiayhtiöistä ainakin Helsingin Energia on vuodenvaihteessa laskemassa siirtohintojaan - miten lie muualla? Vaikka sähkön siirtohinta kuluttajalle laskeekin Helsingissä, kuluttajan sähköstä maksama hinta kuitenkin nousee! Energian hinnan laskiessa yleissiirron perusmaksun korotus nostaa kokonaishintaa. Eipä siis ole ihme, että kuluttajan on nykyisellään vaikea vertailla sähkön hintoja. On myös hyvä muistella muutama vuosi taaksepäin, kun Energiamarkkinavirasto puuttui erään paikallisen sähköyhtiön sähkön siirtomaksujen ylihinnoitteluun - sähköyhtiön katsottiin saaneen noin 20 miljoonan markan kohtuuttoman hyödyn vuosina 1998 ja 1999.

Sähkön hinnassa on kysymys myös siitä, paljonko kuluttajat ovat valmiita maksamaan teollisuuden sähkölaskusta. Kotitaloudet kun maksavat sähköstään huomattavasti enemmän kuin teollisuus - kilpailukyvyn nimissä. Kun kotitalousasiakkaan sähkön hinnan muodostumista verrataan esimerkiksi keskisuureen teollisuusasiakkaaseen, huomataan melkoinen ero hinnan muodostuksessa. Liekö siihen vaikuttanut se, että teollisuus pääsi kilpailuttamaan käyttämänsä sähkön hintaa paria vuotta ennen kotitalouksia. Kun kotitalousasiakkaalla sähkön hankinnan osuus - siis osuus, mitä voidaan kilpailuttaa - on kokonaiskakusta noin 31%:a, vastaava luku teollisuudessa on peräti 47%:a. Näin teollisuus saa kilpailuttamisen myötä selkeästi suuremman edun. Etu korostuu lisää teollisuuden suurempien yksittäisten ostovolyymien muodossa - yksittäinen kotitalous ei tähän pääse. Moni kerrostaloasukas ei edes tiedä, että hänkin voisi kilpailuttaa kuluttamansa sähkön hintaa ja yksittäistä kotitaloutta parempaan tarjoukseen on mahdollista päästä, jos esimerkiksi koko kerrostalo tilaa sähkönsä yhdestä paikasta. Teollisuudessa ovat myös sähkön siirtomaksut ja sähkön myynnistä aiheutuneet erät pienempiä kotitalouksiin verrattuna - teollisuutta rasittaa vain 26%:n sähkönsiirtomaksu (kotitaloudet 37%) ja sähkön myynnistä aiheutuneet kustannukset ovat teollisuudelle vain noin prosentin luokkaa (kotitaloudet 6%).

Pohjoismaille on yhteistä, että meidän sähköntuotannosta suurin osa tuotetaan edelleen vesivoimalla, mikä on altis esimerkiksi vuosittaiselle vaihtelulle johtuen nyt vaikka niistä kuivista kesistä. Tämä on osaltaan lisännyt nousupainetta kuluttajalle päätyvän sähkön hinnoitteluun, kun on haluttu turvata teollisuuden energiantarve. Tulevaisuudessa, kun ydinvoiman osuus sähköntuotannossa edelleen kasvaa ja vuosittainen tuotannonvaihtelu vähenee, voitaisiin kuvitella kotitalouksien ja teollisuuden sähkönhinnoittelun eroa voitavan nykyisestään kaventaa.