olen tässä
yhtä paljaana
kuin kohdusta ulosvedettynä syntymäni hetkellä
mutta paljon, paljon enemmän kokeneena
vuosisataisia kyyneleitä vuodattaneena
ripirinnan
kipujen ja elämäni kanssa
kaiken se tuskan, hampaiden kiristyksen
ja ihmisten
jotka ohittivat minut
heidän
jotka aiemmin tarttuivat katseeseeni
ja joiden toivoin olevan
kohdallani kappale yhteistä tulevaisuutta
ihmisistä rakentuvaa historiaa
meillä on yhteinen taivas ja yhteinen maa
sama ilma ja avaruus
rakkaus ja rakkaudettomuus koettuina
juurtumiset ja irrottautumiset
lepoa
sielut kaipaavat lepoa jaksaakseen
kädet tarttumista käteen
sylit lämpöönsä toista
käpertyvää, läsnä olevaa
anna minun olla tässä
anna unohdus kipeimmälle
anna uskoa huomiseen
ja jos vielä voin jotain pyytää
että rukoukseni kuulisi joku
vaikka Jumala
jos Hän sittenkin on olemassa
ja anteeksiantamus
jos olen sen mielestäsi ansainnut
yhtä paljaana
kuin kohdusta ulosvedettynä syntymäni hetkellä
mutta paljon, paljon enemmän kokeneena
vuosisataisia kyyneleitä vuodattaneena
ripirinnan
kipujen ja elämäni kanssa
kaiken se tuskan, hampaiden kiristyksen
ja ihmisten
jotka ohittivat minut
heidän
jotka aiemmin tarttuivat katseeseeni
ja joiden toivoin olevan
kohdallani kappale yhteistä tulevaisuutta
ihmisistä rakentuvaa historiaa
meillä on yhteinen taivas ja yhteinen maa
sama ilma ja avaruus
rakkaus ja rakkaudettomuus koettuina
juurtumiset ja irrottautumiset
lepoa
sielut kaipaavat lepoa jaksaakseen
kädet tarttumista käteen
sylit lämpöönsä toista
käpertyvää, läsnä olevaa
anna minun olla tässä
anna unohdus kipeimmälle
anna uskoa huomiseen
ja jos vielä voin jotain pyytää
että rukoukseni kuulisi joku
vaikka Jumala
jos Hän sittenkin on olemassa
ja anteeksiantamus
jos olen sen mielestäsi ansainnut
Vastaukset 10
Vanhimmat
On uskottava ystävyyteen ja
ystäviin muuten häviämme.
On uskottava tämän päivän
varjot väistyy pois katoaa
surumme.
Maailmaa emme voi muuttaa,
vain sitä mitä itse tahdomme.
Itsestämme löytää jotakin uutta,
samalla ostaa ystävät vierelle.
Katsoa miten eriväriset linnut,
sovussa taivasta korsitaa.
Pyrkiä unohtamaan tummat
kaiut, ystävältä saa valkeaa.
Älä anna pperiksi, vaikka tänäin
onkin suru. Yksi yö ja kirjo
ajatusten, tämä huomenna karhea
muiston muru.
Luota ja usko, se on huomisen
omaisuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=27IiNyTczOU
Muista että ystävyys ja
ystävät eivät vaikene.
Mutta siihen pukeutuneet
piiloutuvat.
Voimia ja kannustusta sinulle.
ystävyyteen, kun on kokenut sen mitä minä.
Runosi puhuu kauniisti, kuten aina. Ei oikea ys-
tävä katso ohitse tai puukota selkään, vaan sei-
soo vierellä, kannustaa ja tukee. Mutta olen ko-
kenut nyt sen pimeämmän puolen, ja toivon mukaan
viisastuin edes hiukan sen myötä.
Voima- ja kannustustoivotuksesi upposi minuun,
usko pois.
Lämpimät kiitokset Sinulle, Sinä olet ainakin
seissyt rinnallani koko ajan.
kauniisti, vaikka mielessäsi varmaan myllertää.
me kaikki kuulimme.
muista linda, tunteet ovat tunteita, puheet puheita ja kirjoitukset kirjoituksia, mikään niistä ei niin pahaa ja peruuttamatonta saa aikaan etteikö toivoa paremmasta ole, jos todellista tahtoa löytyy ;)
kyllä myllersi, myllertää se vieläkin niin pirus-
ti ! Aivan käsittämättömiä asioita huomasin ei-
len, sellaisia joita en olisi uskonut näkeväni.
Mutta pitää pureskella pitkään ja hartaasti.
Tosin sain kokea hyvääkin, sikäli kuin se nyt tu-
li sydämestä. Tietysti haluan uskoa siihenkin,
niin kuin olen kovasti hyväuskoinen kai liiankin
usein elämäni aikana ollut. Olen pettynyt, ehkä
näiden keskustelujen kautta esille tulleen asian
suhteen eniten. Jotenkin minulla on se lapsenus-
ko kuitenkin tuolla sisimmässä, en tiedä onko se
huono vai hyvä asia.
Voi kuinka haluaisin uskoa tuohonkin, mitä sanot
' etteikö toivoa paremmasta ole, jos todellista tahtoa löytyy '
Tahtoa, nimenomaan sitä tahtoa tarvittaisiin. It-
se olen jo taipunut, muilta se jää nähtäväksi.
Kiitos Ilolias, Sinulla ainakin on ymmärrystä ja
empatiassakin löytyy. Arvostan mielipiteitäsi.
Olen aina pitänyt kirjoitustyylistäsi niin nytkin. Tuot tunteesi esiin avoimesti ja rehellisesti, kunnioitan Sinua suuresti.
Kirjoitan tähän jo aikaisemmin tallentamani "hajatelman" Ihmisyydestä, joka monilla tuntuu olevan kadoksissa, ainakin mitä olen havainnut lukiessani tänään tuossa aiemmin sivulla näkyvää "viestisumaa".
Tämä kirjoitukseni ei ole runo, vaan vastasin sillä joskus menneessä ajassa eräälle sivulle kirjoittaneelle seuraavin sanoin (löytyy runosivuiltani):
"Kukaan ihminen ei ole niin köyhä, ettei hänellä olisi mitään annettavaa. Antakaamme siis se mitä meillä on, vaikka vain pieni hyväksyvä ajatus, jollekin se voi merkitä enemmän kuin uskommekaan.
Jos emme osaa antaa, emmekä nauttia toisen onnesta, emme osaa rakastaakaan.
Antaminen on elämän suurin onni, silloin tunnemme elämän olevan elämisen arvoista.
Hymyilkäämme, silloin maailmakin hymyilee meille ja on hieman parempi paikka elää ja olla.
Ymmärtäkäämme toisiamme, itsekkyys karkoittaa elämisen ilon. Jokainen haluamme onnistua elämässä ja usein onnistummekin. Epäonnistuneita olemme elämässä silloin, kun näemme viat vain toisissa ihmisissä. Silloin kun olemme täynnä omaa hyvyyttämme ja erinomaisuuttamme, emme voi nähdä toisten ihmisten viisautta ja hyvyyttä.
Vaietkaamme asioista joita emme ymmärrä tai emme edes halua ymmärtää. Tämä koskee kaikkea mitä ympärillämme koemme ja näemme.
Oppikaamme toisistamme, se on lahja minkä saamme ilmaiseksi, samalla voimme lähettää hyväksyvän ja kiittävän ajatuksemme lähimmäisemme sydämeen.
Minä lähetän lämpimän ajatukseni Sinun sydämeesi, linda.
Terveisin, merluza
Yksi erityinen lause palautteestasi osui heti
' Epäonnistuneita olemme elämässä silloin, kun
näemme viat vain toisissa ihmisissä '
Kuinka totta tuo onkaan. Olen myöntänyt omat vir-
heeni, pyytänyt julkisesti anteeksi eilen
kaikilta, joita kohtaan olen tehnyt väärin. Niin
tein myös n. 1,5 vuotta sitten, silloinKAAN ei
minun anteeksipyyntöäni haluttu ottaa vastaan.
Missä silloin mennään ?
Ainakin sen johtopäätöksen voi vetää, että vihaa
on helppo jatkaa antamatta anteeksi, piiloutumal-
la mustan verhon taakse ja puukottamalla sopival-
la hetkellä selkään.
Paljon, paljon muutakin elämän tosiasiaa kerrot
palautteessasi, joihin haluan ehdottomasti uskoa
ja yhtyä.
Sydänalassani on hyvä olo luettuani Sinua Mer.
Olet kulkenut vierelläni jo melko kauan ystävänä,
sille annan suuren arvon.
Runollista, rakkaudellista kevättä Sinulle ja
suurensuuri kiitos !
ja ymmärtää jokaista
terveisin kerppuli
että Hän kuulee.
Kiitos kerppunen.
..tiedät muutoinkin, että pidän runoistasi, mutta jätän nyt varmuudeksi sormenjälkeni.
tämän runon synty on runoista ja ihmisistä,
ystävyydestä ja sen päättymisestä saanut
aiheensa.
Kiitos paljon sanoistasi.