sikiön

Luulisi että tuohon pään kokoon vaikuttaa myös perintötekijät. Meidän suvussa on taas isot päät :). Tyttökin päiväkodissa on usein naureskellut (hyvällä, ei pahalla) parhaan ystävänsä pientä päätä...se on hänen mielestään ollut vain niin hassu, kun on tottunut isompiin päihin. Älä liikaa huolestu vielä.

oli viikolla 27, painoa 1050g sanottiin että pää on normaalia pienempi, mutta ei kannata huolestua ja aika isopäisenä syntyi!

tyttövauva, nyt 2 kk. Me ravattiin myös kasvukontrolleissa, tosin vasta loppuraskaudessa. Ekassa kontrolliultrassa rv 37 1 BPD eli pään halkaisijan mitta vastasi viikkoja 32 6, eli jätätti yli neljä viikkoa. Seuraavassa kontrollissa rv 39 1 pään koko vastasi viikkoja 34 0, eli nyt oli jäljessä jo viisi viikkoa. Näin pään kasvukäyrän, ja tytön mitta oli jo alakäyränkin alapuolella. Painoarvio tuolloin viikkoa ennen LA:ta oli vain 2,5 kg.

Olin tietysti tosi huolissani, koska liian pieni pää kuulostaa tosiaan vammaisuuden oireelta, tai ainakin sellaiselta, että täytyy olla jotain vakavaa vikaa. Meilläkin kun pään koko ei ollut enää edes alakäyrällä, niin tuli vietettyä jokunen uneton yö...

Katsoin, että teidän vauva on painonsa puolesta tällä hetkellä nätisti keskikäyrällä, meillä oltiin ihan alakäyrällä, joten tuskin teillä on aihetta huoleen. Ja kun pään koko kerran jätättää vain pari viikkoa. http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=section&id=10&Itemid=86 Täällä voit itsekin piirrellä sikiön kasvukäyriä.

Meillä tyttö syntyi rv 39 3 2,8 kiloisena, päänympärys oli 33 cm, eli normaali vaikkakin pieni. Ultran mukaanhan olisi ollut "epänormaalin" pieni, eli hiukan oli mittavirhettä. Mitään vikaa ei ole kukaan löytänyt, vaikka lapsivuodeosastolla vihjailtiinkin kaikenlaista, mm. että on keskonen ja tulee neurologisia ongelmia pienen koon takia. :D

Tyttö kannatteli päätään jo synnytyssalissa. Makasi mun vatsalla ja suht hallitusti nosti päänsä katsellakseen ympärilleen. Siinä sitten ihmeteltiin, että onpa harvinaisen tomera vauva. Alkoi hymyillä neliviikkoisena tarkoituksellisesti. Maanantaina neuvolassa sai "moitteita", kun täti otti käsistä kiinni ja tyttö veti jo itseään istumaan... Ei saa kuulemma kehittyä näin nopeasti. :D Höpöttelee, nauraa ääneen, kääntyilee, on löytänyt kätensä jo aikoja sitten. Menee edellä kehityksessä, joten se niistä ongelmista sitten...

Halusin vain rohkaista, ettei pieni koko ole mikään vamma, vaikka minullekin sellaista vihjailtiin ihan ammatti-ihmisten toimesta. Tämä mun kirppuni on ihan malliesimerkki, ei viitteitäkään kehitysongelmista. Toiset vauvat vaan on pienempiä, ja nykyään pienet on harvinaisia kun vauvojen syntymäpaino on koko ajan nousussa. Sen takia yritetään sitten väkisin löytää joku syy, miksi yksi on pieni kun toiset on mörssäreitä. Pakkohan siinä on olla jotain vikaa kun poikkeaa valtavirrasta. ;)

Noista mitoista piti vielä jaaritella, että ultran mukaan meilläkin pää jätätti sen kuukauden, mutta reisiluu vastasi aina viikkoja. Pää oli siis suhteessa liian pieni ja ns. epäsymmetrisesti pieni. Oli siis odotettavissa normaalipituinen, mutta pienipäinen ja tosi laiha vauva. Pituutta tällä oli vain 46 cm, että se siitä normaalimitasta. Symmetrisesti pienihän hän todellisuudessa oli.

Älä mieti liikoja, pikkuinen vauva on ihan yhtä ihana kuin isompikin, ellei jopa pikkuisen ihanampi. ;)

Tämä on jo vähän vanha ketju mutta vastaanpa omaltakin osalta.
Mekin käymme kasvukontrolleissa sikiön pienen koon takia, erityisesti pään halkaisija on pienempi. Meiltä tutkittiin kromosomit lapsivedestä (koska pieni koko on joskus yhteydessä kehitysvammaan), mutta ne osoittautuivat normaalin tytön kromosomeiksi. Eli kaikki siltä osin kunnossa. Sikiö on myös virkeä ja muuten hyvävointinen. Viimeinen kasvukontrolli oli rv 33. Silloin painoarvio oli 1540g. Kovasti lääkärit ihmettelevät pientä kokoa, mutta minä uskon kaiken olevan hyvin. :) Itsekin olin syntyessäni alle 3kg vaikka synnyin 2 vko lasketun ajan jälkeen.
Sinun vauvasi on vielä melko normaalin rajoissa, älä huolestu! :)

Minä en tiedä kyllä sikiöjutuista mitään, mutta haluaisin muistuttaa, että aikuisillakin ihmisillä on eri kokoisia päitä. Itse olen perinyt isältäni aika ison pään, mutta pienempipäisen äitini sisaren tytär (kolmikymppinen) on todella pienipäinen (niin pienipäinen, että pienipäisyys ihan näkyy kun vertaa muuhun kroppaan). Ihan normaali aikuinen kuitenkin, jolla on yliopistotutkinto, vakituinen työ sekä perhe.

Älä murehdi!