Niin, mulla olis pari kummallista kysymystä elämänkertoineen ja toivoisin niihin asiallisia vastauksia:
1. Onko osastolla tupakointi sallittua? Jos ei niin onko tupakointi yleensäkään mahdollista sinne jouduttua? Kokemuksia?
2. Olen tietoisesti syömishäiriöinen, mutta painoindeksini on normaali, 18.
Tällä hetkellä luuni ovat näkyvillä vähän ja selällään lattialla makaaminen sattuu luisevan selän takia. Olen yleisesti lihaksikas, ja tästä syystä painan enemmän kuin ulkoapäin kuvittelisi. Äitini vahtii tekemisiäni koko ajan, on kuulemma huolissaan musta kun en koskaan mene enää minnekään ja makaan kotona tylsistyneenä. Eilen sain kylmän tuomion äidiltä, täräytti vaan suoraan että epäilee mun laihduttavan. Tästä tietysti vedin herneet nenään ja suutuspäissäni paiskoin ovia loppuillan. Nukun päivässä useita tunteja eikä kouluhommat huvita yhtään, oksentelen terveellistäkin ruokaa pois ja kituutan useita päiviä sellaisella 200-300kcal per päivä. En ahmi ollenkaan herkkuja, oksennan päivittäin ulos turvallisiakin ruokia (esim 1 omena). Mietin koko päivän syömisiäni ja olen skipannut useita kaveriyökyliä ruoan takia.
Voinko joutua silti osastolle vaikka olenkin numerollisesti normaalipainoinen? Kuinka itse "jäitte kiinni" syömishäiriöstä ja jouduitte osastolle? Entä huomioidaanko siellä kasvisruokavalio, vai tuputetaanko naamaan liharuokaa "kyllä normaali ihminen syö lihaa, sä lopetit sen syönnin kun aloit laihduttaa" -periaatteella?
2. Sitten vielä äärettömän supertyperä kysymys, mutta kysympä silti: lyhentääkö anoreksia? Siis meinaan painuuko luusto tosiaankin jotenkin kasaan kuten jostain videosta ymmärsin? Kellään kokemuksia?
Entä pidättekö 170cm tyttöä liian pitkänä?
Tajuttomasti kysymyksiä, kiitos jos joku ihana ihminen suostuu vastaamaan. Kuten yllä jo mainitsinkin, en kirjoittanut tänne saadakseni vastaukseksi "leikkaa pääsi ja jalkasi irti" tai "mee puhumaan kouluterkkarille" -vastauksia.
1. Onko osastolla tupakointi sallittua? Jos ei niin onko tupakointi yleensäkään mahdollista sinne jouduttua? Kokemuksia?
2. Olen tietoisesti syömishäiriöinen, mutta painoindeksini on normaali, 18.
Tällä hetkellä luuni ovat näkyvillä vähän ja selällään lattialla makaaminen sattuu luisevan selän takia. Olen yleisesti lihaksikas, ja tästä syystä painan enemmän kuin ulkoapäin kuvittelisi. Äitini vahtii tekemisiäni koko ajan, on kuulemma huolissaan musta kun en koskaan mene enää minnekään ja makaan kotona tylsistyneenä. Eilen sain kylmän tuomion äidiltä, täräytti vaan suoraan että epäilee mun laihduttavan. Tästä tietysti vedin herneet nenään ja suutuspäissäni paiskoin ovia loppuillan. Nukun päivässä useita tunteja eikä kouluhommat huvita yhtään, oksentelen terveellistäkin ruokaa pois ja kituutan useita päiviä sellaisella 200-300kcal per päivä. En ahmi ollenkaan herkkuja, oksennan päivittäin ulos turvallisiakin ruokia (esim 1 omena). Mietin koko päivän syömisiäni ja olen skipannut useita kaveriyökyliä ruoan takia.
Voinko joutua silti osastolle vaikka olenkin numerollisesti normaalipainoinen? Kuinka itse "jäitte kiinni" syömishäiriöstä ja jouduitte osastolle? Entä huomioidaanko siellä kasvisruokavalio, vai tuputetaanko naamaan liharuokaa "kyllä normaali ihminen syö lihaa, sä lopetit sen syönnin kun aloit laihduttaa" -periaatteella?
2. Sitten vielä äärettömän supertyperä kysymys, mutta kysympä silti: lyhentääkö anoreksia? Siis meinaan painuuko luusto tosiaankin jotenkin kasaan kuten jostain videosta ymmärsin? Kellään kokemuksia?
Entä pidättekö 170cm tyttöä liian pitkänä?
Tajuttomasti kysymyksiä, kiitos jos joku ihana ihminen suostuu vastaamaan. Kuten yllä jo mainitsinkin, en kirjoittanut tänne saadakseni vastaukseksi "leikkaa pääsi ja jalkasi irti" tai "mee puhumaan kouluterkkarille" -vastauksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei, enpä osaa kaikkiin kysymyksiis vastata, mutta koitan nyt parhaani mukaan :)
1.osastolla sisällä nyt ei tietenkään saa polttaa, mutta jos olet sen verran hyvässä kunnossa, että saat ulkoilla, niin sitten se varmastikin onnistuu!
2.tilantees kuulostaa sen verran pahalta, että olis ihan sun oman edun mukaista mennä osastolle jos vaan paikan saat! tuosta kierteestä on VAIKEA päästä pois omin avuin! Ja mitä pidempään annat tilanteen jatkua, sitä vaikeammaksi kaikki muuttuu ja sitä vaikeampi oireista on päästä eroon!
2. ei se heti lyhennä, mutta jos hormonitoiminta on pitkään hyvin heikkoa, ja sairastut osteoporoosiin, niin sitten kyllä toden totta voi selkäranka painua kasaan!
(170 cm tyttö on just sopiva, potuttaa kun en ikinä ite ihan yltäny siihen pituuteen :) )
Koitapa parantua, ja kysele toki lisää neuvoja jos tarttet :)
On tosi hyvä et oot kuitenkin tiedostanu asian, siitä se paraneminenkin helpommin lähtee liikkeelle!
Itse sairaalassa työskentelen ja osastolta saa yleensä poistua tupakalle, mutta yleensä siitä ja muistakin säännöistä neuvotellaan osaston henkilökunnan kanssa. Harvassa sairaalassa on sisätiloissa tupakointimahdollisuus. Ongelman vakavuudesta riippuen ja luottamuksesta sinuun hoitajat ja lääkäri loppupeleissä päättävät pääsetkö tupakalle. Toivottavasti. Tässä mun tiedot, lisätköön muut...
Kiitos vastauksista! Tupakoida en tietenkään sisällä ajatellut vaikka osastolle joutuisinkin, mutta sitä vaan mietin etten montaa päivää ilmankaan voisi olla..
Ei se siellä sairaalassa se tupakka niin maistukaan. Joku fiiliskysymys kai se on. JA sitten tuosta pituudeta; Missimitoissa(saat olla reilusti pitempikin) olet. Suurin osa naisista haluaisi olla pidempiä tai lyhyempiä mitä nyt ovat. Mutta n. 80% naisista olisi mieluummin pitempi kuin nyt. Sopivaksi pituudeksi kyselyissä vastataan yli 170 cm; koska se mitta(170-180 cm) on tyypillinen missimitta ja näin julkisuudessa usein esillä.
Pituuskyselystä oli piristävää kuulla, kiitos :)