eläkeläiselle?
Ovatko päiväsi kuin harmaata sarkaa vai onko siinä enimmäkseen iloisen värisiä väriläiskiä?
Koska olen vielä uusi asukas tällä kylällä, niin olen yrittänyt ahmia itseeni tietoa mistä tällä kylällä toiset eläkeläiset nauttivat yhdessä ja mikä tekee olon mielekkääksi kun on omissa oloissaan.
Yhteisiä juttuja, joihin olen osallistunut:
Maanantaina on kahvikekkereitä, tavataan toisiaan ja vaihdetaan kuulumisia, nauretaan ja hassutellaan.
Tiistaina on "dementiahiihtoa", jolloin kokoonnutaan kl 10 pankin edustalla ja tehdään parin tunnin lenkki. Lenkin päätteeksi mennään yhdessä kahvilaan ja hörppästään pullakahvit, ennenkuin itsekukin "menee omalle maalleen".
Keskellä viikkoa on kuoroharjoituksia niille, jotka osaavat laulaa.
On eläkeläisten kokoontumisia bingo-iltoineen, arpajaisineen ja tansseineen. (Niissä en ole vielä käynyt.)
Yksin ollessa olen paljon ulkona. Täällä on fantastinen luonto.
Muistan kun señora Lyyli kirjoitti ennen joulua viime vuonna onnen tunteesta ajellessaan Mazdallansa valkoisessa talvimaisemassa.
Mahtaakohan olla jotakin samanlaista, mitä tunnen kun esimerkiksi uimarannan kohdalta lähtiessäni lenkkipolulleni pääsen ensimmäisen vastamäen päälle ja mäellä odottaa halkaistusta männystä tehty tukeva penkki, jolle istahdan vetämään henkeä ja edessäni avautuu ihana järvimaisema, alati ilmettään vaihteleva.
Silloin tunnen itseni onnelliseksi, että saan kokea jotakin tällaista, joka päivä jos jaksan lähteä lenkille.
Nautin siitä, että aamulla ei ole kiirettä. Haen aamulehden ja levitän sen keittiön pöydälle. Istun ja luen aamiaista syödessäni.
Voin päättää päivieni ohjelmasta vapaasti.
Joskus väsyttää kovasti. Silloin on ihanaa hautautua lämpimän peiton alle ja ottaa nokoset keskellä päivää. Kukaan ei toru siitä.
Kiireettömyys on minulle suurinta nautintoa eläkkeelle päästyäni ja antaa elämäniloa juuri sen takia että minulla on nyt valta päättää itse kuinka päiväni käytän.
Joskus innostun maalaamaan, joskus olen vaipunut musiikin maailmaan, kirjoja saattaa olla muutama kappale yöpöydällä.
Useimmat mieltä viihdyttävät asiat ovat hyvin yksinkertaisia ja eivät maksa mitään.
Ovatko päiväsi kuin harmaata sarkaa vai onko siinä enimmäkseen iloisen värisiä väriläiskiä?
Koska olen vielä uusi asukas tällä kylällä, niin olen yrittänyt ahmia itseeni tietoa mistä tällä kylällä toiset eläkeläiset nauttivat yhdessä ja mikä tekee olon mielekkääksi kun on omissa oloissaan.
Yhteisiä juttuja, joihin olen osallistunut:
Maanantaina on kahvikekkereitä, tavataan toisiaan ja vaihdetaan kuulumisia, nauretaan ja hassutellaan.
Tiistaina on "dementiahiihtoa", jolloin kokoonnutaan kl 10 pankin edustalla ja tehdään parin tunnin lenkki. Lenkin päätteeksi mennään yhdessä kahvilaan ja hörppästään pullakahvit, ennenkuin itsekukin "menee omalle maalleen".
Keskellä viikkoa on kuoroharjoituksia niille, jotka osaavat laulaa.
On eläkeläisten kokoontumisia bingo-iltoineen, arpajaisineen ja tansseineen. (Niissä en ole vielä käynyt.)
Yksin ollessa olen paljon ulkona. Täällä on fantastinen luonto.
Muistan kun señora Lyyli kirjoitti ennen joulua viime vuonna onnen tunteesta ajellessaan Mazdallansa valkoisessa talvimaisemassa.
Mahtaakohan olla jotakin samanlaista, mitä tunnen kun esimerkiksi uimarannan kohdalta lähtiessäni lenkkipolulleni pääsen ensimmäisen vastamäen päälle ja mäellä odottaa halkaistusta männystä tehty tukeva penkki, jolle istahdan vetämään henkeä ja edessäni avautuu ihana järvimaisema, alati ilmettään vaihteleva.
Silloin tunnen itseni onnelliseksi, että saan kokea jotakin tällaista, joka päivä jos jaksan lähteä lenkille.
Nautin siitä, että aamulla ei ole kiirettä. Haen aamulehden ja levitän sen keittiön pöydälle. Istun ja luen aamiaista syödessäni.
Voin päättää päivieni ohjelmasta vapaasti.
Joskus väsyttää kovasti. Silloin on ihanaa hautautua lämpimän peiton alle ja ottaa nokoset keskellä päivää. Kukaan ei toru siitä.
Kiireettömyys on minulle suurinta nautintoa eläkkeelle päästyäni ja antaa elämäniloa juuri sen takia että minulla on nyt valta päättää itse kuinka päiväni käytän.
Joskus innostun maalaamaan, joskus olen vaipunut musiikin maailmaan, kirjoja saattaa olla muutama kappale yöpöydällä.
Useimmat mieltä viihdyttävät asiat ovat hyvin yksinkertaisia ja eivät maksa mitään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
hetkellä ja näin sateisena päivänä tuntuu tosiaankin kaikki olevan pelkkää harmaata sarkaa,
ei värin vilaustakaan missään.
Olenkin koko päivän istuskellut kotona ja sisällä pohdiskellen mitä oikein pistäisi alulle. Joulusiivouksetkin voisi aloittaa vähinerin, kun ei oikein jaksa monenlaista touhua yhdellä kertaa päätökseen asti saattaa. Vaikka eipä sitä meikäläisellä niin kovin paljoa tekemistä ja touhua olekkaan mutta pienemmätkin askareet niin helposti väsyttävät.
Kesällä se taas onkin hienoa, kun pääsee pyöräilemään ja muutenkin luonnosta nauttimaan.
Sinulla on noita taitoja vaikka millä mitalla, maalatakin osaat. Oletko peräti ammattimaalari?
Minun isäni oli maalari, mutta ainoastaan vain maalaili talojen ulko-ja sisäseiniä, lattioita sun'muita, työmiesmaalari vain.
Häneltä perin luultavasti taipumuksen maalaamiseen ja olenkin monasti keittiönkaappini maalannut.
Äiti taas ompeli itselleen ja meille kolmelle tyttärelle kaikki vaatteemme, ja häneltä kai perin tämän ompelupuolen.
Mutta nyt meni pipariksi aloittamasi aihe, kun aloin kirjoittamaankin elämänkertaani.
Minä olen sellainen yksinoleskelija (oikeammin kaksin) etten ole "päässyt" kiinni noihin eläkeläisten rientoihin. En osaa seurustella ja siksi ei ole tullut lähdettyä minnekään kun ei ole lisäksi vielä ketään "hihasta vetäjääkään".
Kyllä tälläkin pikku-paikkakunnalla on kaikenlaista toimintaa,itse en vain kaikesta mitään tiedä kun en mukana ole ollut.
Siksi kai tänne palstalle itseni "tunginkin" kun täällä voi ainoastaan kirjoitella. Vaikka todeta täytyy, etten tätäkään hallitse niinkuin pitäisi.
Sinä kun paljon liikut ihmisten seurassa, oletko huomannut että "elävässä" maailmassakin löydetään nuo toisten huonommat puolet, mistä sitten voidaan panetella ja näykkiä?
Ajetaan seurasta pois heikompi henkilö vai kannustetaanko?
Juuri tuollaisen panettelupelon takia olen koko elämäni ajan yrittänyt pysytellä enemmän omissa oloissani.
Kyllä tämä kirjoitus nytkin meni piloille täysin, mutta kirjoittelenkin vai aikaa tappaakseni. Toivottavasti en tällä kertaa ketään loukannut.
juuttua arkipäivään niin, ettei pääse minkään alkuun.
Itselläni on sellaisia aikoja että annan joskus tekemisten venyä viime tippaan, ennenkuin on PAKKO ryhtyä toimimaan.
Nytkin on ollut kauan lämpimiä ilmoja ja ikkunoitten pesu olisi ollut järkevää tehdä nyt ennenkuin pakkaset tulevat. Se puuha on vaan siirtynyt, koska olen tällä hetkellä nauttinut enemmän maalaamisesta kuin ikkunoitten pesusta ;)
En ole koskenut maalaustarvikkeisiini kolmeen vuoteen, mutta nyt kun "pää aukesi" niin en malta lopettaa jonkun ikkunan pesun takia.
Ei tule enää vedottua edes velvollisuuden tunteeseen.
En minä mikään ammattimaalari ole, iloinen amatööri vaan. Olen maalannut pienestä saakka.
Eläkkeelle päästyäni olin vuoden mittaisessa taidekoulutuksessa muitten nuorten kanssa :D Nuoret menivät jatkokoulutukseen taideakatemioihin ja muihin alan kouluihin, minä olin "täysinoppinut" ja olen maalaillut omaksi ilokseni. Itselle vaan ei tahdo jäädä mitään, ne viedään käsistä ja sanotaan että "pianhan sinä uusia maalaat".
Ensi kesänä aion minäkin maalata keittiön kaappeja, luukut jätän kuitenkin ammattimaalarin tehtäväksi. Sinulla onkin oikeita maalarin niksejä kun olet isältäsi oppia saanut.
Eilen ostin lisää kankaita kaupunkireissulla että jos haluja on niin on materiaalia mille maalata.
Tänään on pakko siivota ja oltava vähän vieraskoree, kun saan huomenna nuo Tukholmasta muuttaneet naapurit saunavieraiksi.
Aion tarjota iltapalaa ja saunakahvit.
Olin heidän oppaanaan eilen kaupungilla, siinä meni koko päivä, mutta hauskaa meillä oli.
Tapasin kaupungilla entisiä "ovinaapureitani" ja erään entisen kurssitoverini. Yllättäviä ja miellyttäviä tapaamisia.
Minäkin tein löytöjä second hand-putiikeissa.
Ostin taidekirjoja, satuinpa löytämään Karin pilapiirroskirjan vuodelta 1977 (Keisarivalssi).
Minulla on hänen kirjojaan ennestäänkin. On kiva muistella sen aikaisia juttuja Suomesta.
Viikko sitten olin etsimässä uutta tikkitakkia, mutta en löytänyt mieleistäni.
Yhdestä second hand-putiikista löysin untuvatakin, näytti melko käyttämättömältä ja oli kallis merkki. Kaipa joku, jolla on varaa heittää kalliita vaatteita kierrätykseen, oli sen hyljännyt, minun suureksi iloksi. Maksoin siitä vaan 60 kruunua, n. 6€!
Toisesta putiikista ostin hopeisia kahvilusikoita, jotka olivat kaunniissa kotelossa ja maksoivat 45 kr, n. 4,5€.
Päivän ostokset päätin kun löysin yksisilmäisen
minkkikaulurin, siis sellaisen kokonaisesta minkistä tehdyn asusteen kun joskus 30-40luvulla käytettiin. Kettupelleriinistä olen unelmoinut, se olisi upea löytö. Tietysti sellaisen voisi teettää turkkurilla, mutta se tulisi liian kalliiksi.
On sitten toinen juttu, uskaltaako tuota kauluria käyttää julkisesti. Vegaanit olisivat heti kimpussa, tuskin auttaisi sanoa että minkki on ollut kuollut jo 70 vuotta :)
Tuosta toisten syrjimisestä minulla ei niin paljon kokemusta ole, mutta jos olen huomannut esim. ennen työpaikalla, niin olen puolustanut sellaisia jotka eivät itse osaa puoliansa pitää.
Kaikista ärsyttävimpiä tietysti ovat sellaiset ihmiset jotka ovat suuna päänä joka paikassa, joille toisten mielipiteet ovat pelkkää ilmaa.
Onhan näilläkin palstoilla saatu muutama hyvä esimerkki ;)
Todellisessa elämässä välttelen eripuraa aiheuttavia ihmisiä, joitten katson olevan pelkkiä "energiavarkaita". Miksi tuhlata aikaansa joutavaan kun on mukavempiakin asioita mihin aikansa käyttää.
Jostakin syystä olet herkkä ja itseesi helposti ottava, jos vapaaehtoisesti vetäydyt syrjään kaikesta kanssakäymisestä.
Entäpä jos ajattelisit, että sellaiset näykkijät ovat pieniä ihmisiä? Sinulla on suurempi ja ymmärtäväisempi sydän.
ensimmäisee kysymyksee tykkään vastata. mie ko oon niin hullu värien perrää.
kyl minun päivät on värien läiskiä täysi. :))väreillä on niin ihmeellinen vaikutus ihmisee,toivon et ihmiset huomaisivat sen.
kyllä hyö tahtomattaa huomaakin, näkkeehän sen siin ,jos ihminen on masentunu tai on allapäin, ei hää punasta mekkoo tai puseroo paa päällee.mutta jos on ilosella päällä niin vaistomaisesti käsi ossuu kirkkaaseen värriin.
juhla vaateena mie piän tummaa,mutten koskaa mustaa.minul on tummansininen leninki mihi kuuluu anopilta saatu iso nyplätty valkonen kaulus,sitä käytän esimerkiks itsenäisyyspäivän iltana ko pukeudun linnan juhlii.(television ääreen.)
pukeudun kyllä arkisinkii väreihin,kesäl kukallissii talvel yksvärisiin. teen niin et jos on pimmeetä ja sadetta jatkunt pitkää,paan hyvin kirkkaita värejä päällein, se nostaa mielialaa.
tännääkin minul oli oranssi villamekko jonka opiskelija tek viime talvena minulle ,se on hyvin kaunis ja väri pukkee minua,saan ain kehumissii ko on se päälläin.
olin kaupunkilla remontti tavaraa ostamas toivon kanssa tännää. käytii hampurilais paarissa syömässä ja sitte menin viel eläkeläisten talolle.siel ko patistavat minnuu keksimää mitä esitän pikkujoulus, enkä yhtää välittäs.
sie toimit aivan oikee, et otat selvää kylän tapahtumist,silviisii pääsee kotiutummaa noppeemmin.
sehä tuntuu olevan vilkas paikka ko noin paljo toimintaa. tuo lenkkeilykkii on mukava ko ei tarvii yksin männä ,sillo tullee lähettyykin.sie oot aika enerkinen ihminen ko jaksat niin monnee männä.
ja keväällä sitte saat istuttaa pihhaan kasviksii ja kukkii ,se vast aikaa on,kaikkein parasta:)
sammaa mieltä oon aamuhetkistä eläkkeellä,saap istuu ihan rauhassa, ei tarvii ehtii bussiin tai ajoissa töihin,voi vaa katsella ikkunasta ja miettii mitähän tännää tekis,et mainittas:)
siekii oot käynny "lähteellä" kun istut siellä penkillä ja katsot järvi maisemaa. se tunne mikä valtaa ihmisen vain hetkeks,on jottain hyvin suurta, sillo tuntuu kuuluvansa tähän kaikeuteen.
sille tunteelle ei löyvy sanoja, hää tietää joka niitä kokkee,ja jokkainen kokee jos vaa hidastaa tahtiaa.
toiset kertoo et hyö saa taide nautinnoista sammaa suurta tunnetta,katsoes vaik jottain hienoa maalausta tai konsertissa, jollo hyö kokkee myös liittymistä johonkii suurempaa kokonaisuuteen.
mie tunnen sen monast luonnossa. mutta myös joskus kesä aamusin ,istun ylleensä rappusilla saikkaa juomas ja kisut peuhaa nurmella,sillo siin saattaa joskus tulla hyvä olo, mihi ei ole mittää suurta näkyvää aihetta. niin ettei onnee suuria tarvita.
nyt ko vilkasin uuvestaa otsikoo, et mistäs oli kyse,niin sehä onkii ensimmäinen kysymys;) ja vastaamatta viellä,kaikkee muuta tuli kyl puhuttuu.;)
"mikä antaa elämänilloo."
mikäkähän se olis,joka päivä on jottain,välil ko on tiedos juhlii eläkeläisten talol,välil ko toivo pyytää syömää, se ko remontti mennee hyvin, se ko satteen jälkee näkkee aurinkoo, et se taitaa olla millo mikin ,ain eri päivinä eri.
tuliskohan tuost yhteen laskettuna ,että tarkoitus. että ihmisel pittää olla tarkoitus.
vai oisko se toivo,ehkä toivo pittää panna sittenkin etusijalle ,jos oli ihmisel minkälaiset olot hyvänsä ,jos hää menettää toivonsa, niin ei oo mittää jälel.
niin se mandelakin ,hää ko vankilassa viru vuoskymmenii, sano ettei menttänyt toivoaan,siks hää sen kesti.
toivo ei tarkota että toivoo jottain saavansa, vaan ihan toivoo tunteena. huomaan etten pystykkää sitä sannaa selittämmää, siin pitäs olla filosooffi,mut mie tiiän mitä se on,ja se piisaa;)
tämä kirjottaminen jää minult tältä illalla tähän, nyt on niin valmis pettii et ei mää montaa sekunttii ko oon unes. hyviä öitä kaikille toivoo lyyli
Minun elämääni antavat ilon ystävät ja luonto.
Voi kuinka oli kiva katsella kun linnut ja oravat kilpaa söivät.
Ja mikä rauha ja hiljaisuus metsässä onkaan,nyt vain hirviporukoita on aika paljon näin viikonloppuisin.
Ilon elämään tuo myös jos saa olla vähän aikaa terveenä ja jaksaa kuunnella mieli musiikkiaan ja sepustaa jonkinlainen runonpätkä.
Onnenpäivät:
Tuhat onnen päivää,
kun alkukankeudesta on päästy,
ja sinä helkyt ja sykit
kuin kulkunen.
Ja aurinko paistaa sinuun
ja sinusta minuun,
kuin aamunuotiolla,
jonne ei kuulu
maailman pauhu ja näy
tuhannet kyyneleet.
on jo ehtinyt harrastaa vaikka mitä. Käsitöitä , monenlaisia, olen tehnyt aina kulloisenkin tarpeen tai innostuksen sanelemana. Joka vuosi tuli kudottua eräätkin tumput ja sukat, mutta nyt en enää sukkia kudo - paitsi yhdet itselleni sisätöppösiksi.
Olen maalannut tauluja ja posliinia ja olisin ostanut oman polttouuninkin, mutta kun ei löytynyt paikkaa mhin sen sijoittaisi.
Minulla on edelleenkin telkkaria katsoessa käsityö käsissä tai ainakin ulottuvilla niin että voin ottaa sen käteen jos ei tule mukavaa katsottavaa.
Viimeiset vuodet olen innostunut ja tehnyt etupäässä ristipistotöitä. Siinä on mukana sekä villalangoilla että muliinilangoilla ja myös pieniä, vaativia posti- ja joulukortteja.
Olen vuosia tuonut korttien paperiaihioita ulkomailta sillä suomalaiset korttiaihiot ovat rumia.
Uuttakin olen yrittänyt opetella nimittäin n.s. nauhakoristelua, mutta kylläpä osottautui vaikeaksi.
Olisikohan näissä käsityöharrastuksissa osuutta siihenkin että naiset yleensä elävät kauemmin kuin miehet. Ajatukset pyörivät näissä töissä eikä tule muistaneeksi niitä omia kremppoja.
Olen saanut tänä talvena tai sanotaanko syksynä aikaseksi 4 kanavataulua 40x50sm suojelusenkeli ja toinen tansipari tyttö pitkine huhla hula hameineen sukkia tusinan verran ,nyt ajattelin huilailla ja kirjoitella,mutta taitaa ruveta tökkimään. Mutta voinhan vaihtaa kanavaa ,jos raskaaksi käy. mut kiitos kuitennii,
aivan ihanaa, et vain kopsaa muiten juttuja vaan kaivelet vanhoja, parasta oot mitä palsta voi toivoa, puspus.
pahimmasta päästä, misä oin vihaa täyteen on sielu voinut tlla- Otamme osaa ukkoni ja minä.
Miksi heta ei saisi rauhassa kirjoitella?
Tuo häiriköintisi tuntuu pahalle meistä muistakin.
Alotus on hyvä, vaikkavanha onkin.
Elämän halua antaa t o i n e n ihminen, jos ihminen jää vahan yksin kuten kaikille meille niin käy josski vaiheessa elämää,
silloin ihminen mettää usein elämän halunsa, niin on käyny myös omalla kohdallani,
koitan silti selviytyä kunnialla yksinkin tämän loppuelämän, kuvittelen että kaikki rakkaani siellä jossakin pilvien päässä mua odottaa.
Vanhuskin tarvitsisi muutaman hyvän ihmisen ympärilleen, yksin vanhus unohtaa kohta santkin, ei osaa enään puhua ei jaksa hakeutua muitten seuraan, jokin yhteys toisiin ihmisiin pitäisi olla kaikilla.
Hyvä ketju saa kirjoittaa omista ahkeroinneista, koko päivä mennyt kellarissa, vain yksi laatikko mutta tarpeeksi suuri.
Piti aluksi hakea tuoli että jaksoin edes alkaa purkamaan, ja mikä parhaita siellä niitä mieluisia muistoja suorastaan tulvahteli, jokaisesta nostetusta esineestä ja tilkusta tulisi yksi tarina.
Oli kerää, puolaa, vyyhteä, värejä ja suteja niitä minä läksin hakemaan kun olisi vähän sudittavaa.
Valmiiksi leikattua nukka lankaa, kaikki samanmittaista ja nipuissa, tein siellä kokeeksi tontun, siihen ei työvälineitä tarvinnut, niput vain solmitaan ja liitetään toisiinsa.
Sabluunia joita käytin paljon kuviointeihin, muistot tulvivat ajatuksiini, naurahtelin ääneen.
Nuoruudessa kun ei voimat ihan pienistä lopu ja unen tarvekin on aivan toista kuin nyt, silloin odotettiin lapsikatrasta kotiin, askarreltiin mitä mieli teki ja sellaista minkä voi jättää käsistään kunnes taas on aikaa jatkaa.
Sieltä kellarin uumenista sain voimia ja hyvää mieltä, ja varmasti ei mene monta päivää kun menen taas jatkamaan, täytyy miettiä mitä sille kaikelle tekee.
Ainakin on saatava joku järjestys kun ajattelin lahjoittaa lastenlapsille mitä he haluavat, toivoisin että heillä löytyy samanhenkisiä kavereita voisin toimia mentorina, voi miten hienon sanan löysin...;-D
Jokohan tässä nyt tuli avauduttua tarpeeksi, katsoin tämän vanhan ketjun sopivaksi, alussa oli oikein mielenkiintoisia kirjoituksia, kirjoitettu ennen kuin tiesin tästä koko keskustelupastajutusta.
MDK on lähettänyt tuon viestin runsaat 9v. sitten myöhäissyksyllä. Silloin oli usemmalla meistä vielä hiukan enemmän virtaa kuin nyt. Ehkä?
Kukaan noin kauas voi muistaa. Mutta kysymys on aina ajankohtainen, mikä antaa elämänhalua?
Peruslähtökohdat pitäisi olla kunnossa; kohtuullisessa määrin terveyttä ja elämänpuitteet jotakuinkin kunnossa.
Panosta vitamiinien ja hivenaineiden saantiin päivittäin, etenkin näin pimeänä vuodenaikana. Nappaan aamupuuron jälkeen Remunkin joskus mainostamaa Mivitotalia 30ml mehuun sekoitettuna.
Sitten kirkasvalolaitehoitoo ehkä runsaan ½ h verran. Näin vanha kone alkaa yskähdellen toimimaan. Aamiaisen jälkeen ettosille. Ja ei kun mäkee...
Jos on uuno, missä on vika?
Otsikkoon viitaten * mikä antaa elämänhalua* vastaan: nauru!
Katselin tv 3 uutisia, jonka jälkeen tuli Paavo Lipposen vaalimainos. Musta kuva saapui lähemmäksi,...vakava jykevä mies ilmoitti minulle tasaisella äänellä: * Ei ole mitään pelättävää*
No, ääneen nauroin,..mitään niin huvittavaa ei tänään toistaiseksi ole sattunutkaan :DDDDD
Sinullahan *kukkahame* on aarreaitta kellarissasi:D Toivottavasti lastenlapsesi ovat käsistään tekeviä ja kiinnostuneita askartelusta:D
Vaalipaineita on tulossa tämän vuoden aikana, laajemmaltikin kuin Suomessa, paljon on pelissä joka taholla!
Huovisveikko kirjoitti, että jälkiviisaus on se kaikkein imelin viisaudenlaji. Uskon tohon ja mieluusti sitä käytän.
Mut lainapöksyillä sulalle tie asvaltille istuminen vois olla kans yks. Mut ehottomasti rökäle nauru hyvän herjan fiksaajalle.
Niin kun tämä kirjailija J Tervo. Oletetusta pressanjuhlien vähäisestä asiayhteyksien tulkintavajeesta, J T tykitti täysillä.
Juhlien yhtenä kommentaattorina toiminut toimittaja Matti Rönkä sai lisänimen; Matti "mönkä" Rönkä!
Se jaksoi ilahduttaa vielä eilisen sään puolesta kurjimmistakin kurjimman päivän yli.
Oikeasti Matti Rönkä on minulle kuin sukulaispoika. Hänen mummonsa on luultavasti Maaningalta.
Samat sanat kuin texanell,nauruhan se on joka virkistää ja virvoittaa!
Kaikenlainen hauskanpito,myös vitsit,kun ne on hyvin kerrottu,ilahduttaa."mörkö se lähti piiriin,tintantan tallalalei",tuli tuosta Lipposesta mieleen.
Virkistää ja piristää, kun ei tule katselluksi televisiotakaan kuin aniharvoin, lukea tätä palstaa ja kirjoitella siihen.
Täytyy tänään kokeilla naurua ihan* iliman pilikoillani*, jos vaikka menisin metsään ja nauraisin siellä kaikin voimin.
Nauruun pitää olla hyvä aihe tai muuten tyhjän nauranta antaa merkkejä aivan jostain muusta kuin hyvästä olosta?
Ei kun kokeilemaan ensin...
eläin
Elämän halun antaa ensinnäki :
----- terveys työ, toiset ihmiset, ihmisellä on olatava tunne että on tärkeä muille ihmisille, hyväkytty ,
emme kukaan pärjää hyvin yksinämme.
rakastakaamme toisiamme
En ole ajatellut koko asiaa.
Olen vain elänyt.
Keväisen syöpäleikkaukseni jälkimainingit ovat vielä menossa mutta teen oman osuuteni niin hyvin kuin pystyn. Muuta on turha miettiä.
Tietenkin kaksi leikkausta "oheispalveluineen" määräsivät kesän aikataulut mutta eilen uskalsin varata ensimmäiset kevään lennot.
Hassuinta on etten koko aikana ole tuntenut itseäni sairaaksi.
Vain liikkumis- ja liikerajoitteiseksi.
Viime viikkoina olen hiljalleen alkanut palauttamaan fyysistä kuntoani joka tämän ikäisellä ukolla ehtii kuukausien vaalasuorassa vetelehtimisen aikana romahtamaan.
Kuten mainitsin, en ole miettinyt mitään elämänhalua.
Olen vaimoni kanssa elänyt näissä puitteissa eikä tuo puoliskokaan ole tilanteeseen hermostunut.
Heti kun hän vapautui 3:n päivän välein tehtävästä kotisairaanhoidollisesta toimenpiteestä, lähti kehoituksestani kaverinsa kanssa virkistymään viikoksi Saksaan.
Tuo onkin ihan terve suhtautuminen ja helpottaa toipumista, kun kaikki osaisivatkin suhtautua ilman etukäteen murehtimista:)
Se kun ei vie yhtään eteenpäin, pikemminkin normaali muu elämä hoitovaiheiden välillä, ylläpitää elämänmakuista yhdessäoloa.
Tuo elämänilo jo sinänsä tulee tasapainoisesta mielestä, kun arvomaailma on kunnossa, ei yleensä ole tarvetta keljuilla, niin kotona kuin muuallakaan.
Ihan kiva lukea, että noin järkevästi toinen toistanne huomioitte.
Hyvää jatkoa vaan!
Hauska juttu tämä kun minäkin olen päässyt "liena" nikkeineni esille.
Mutta ei naurata, ei, vaikka kuinka hauska olisi.
Ihmettelyni vain että olen osannut noinkin mukavasti kirjoittaa .
Olen tosin samaa mieltä kuten joku kirjoittaja mainitsi, että aihe täytyy olla minkä takia nauretaan, muuten naurava tuntuu tyhjän naurajalta.
Kuulostaa ihan kauhealta kun tulee TV;tä noita valmiiksi naurettuja lähetyksiä
HUH, huh
Eakkaat läheiset antaa elämän halua, mutta jos niitä ei enään ole katoaa myös halu elää, tavallaan se on luonnonlaki, vanhojen on poistuttava nuorten tieltä.
Eiköhän se elämän halu tule samoista asioista kuin silloinkin kun ketju avattiin,
MdK16.11.2003 19:33
Hyvä avaus antaa tyhjäpäille aihtta ruotia asiaa