Olen 17v nuori mies. Olisi pari ongelmaa ja aion puhua ilman puhesuodatinta.
Ensimmäinen koskee tulevaisuutta. Ei ole hajuakaan, mitä haluisin tulevaisuudelta. Ei tee mieli lähtä enää opiskelemaan tämän jälkeen. Uutisissa ja kaikkialla lukee miten on liian pitkiä työpäiviä ja tulee burn-outteja. Oma äiti työskentelee melko myöhään, ja kun saapuu kotiin niin laittaa ruokaa ja tekee samalla jotain muuta. Myöhästyy töistä, kun herää liian myöhään. Harmittaa tällänen, eikä ite voi tehdä mitää asialle. En halua tällästä tulevaisuudelta. Pois kaikki sellanen ja ajatus perheestä.
Mieluummin lähtisin kiertämään maailmaa ja lopuksi asettua jonnekin etelään.
Toinen ongelma mihin tarvitsisin neuvoja ja apuja. Suorastaan vituttaa, että stressaan ja ajattelen kaiken negatiiviisesti. Olen mustasukkanen melkein kaikesta. Tämä kaikki koskee vielä nuoria samanikäisiä naisia. Olen saanut nykyään kavereita ja ollut jopa ulkona, joten pitäisi olla ilonen.
Kuitenkin mitään yhteyttä en saa NAISIIN. Aina rupee vituttamaan, kun näkee jonkun puhuvan tietyn naisen kanssa esim. ihastuksen. Välillä menee yöunet tälläsen paskajutun takia. "Pääsispä puhumaan niiden kanssa". Tälläsiä turhia juttuja mietin, ku istuskelen siellä lukiossa. Ajatukset eivät pysy opiskelussa. Kun ei ole ilonen, niin miten voi edes keskittyä opiskeluun?
Koko juttu naisista on täysin turha, mutta mielelle ei voi mitään. Aikaa on vaikka kuinka naisille myöhemmin, mutta pakko olis päästä nyt puhumaan tai tutustua jne.. Pitäis olla välittämättä asiasta. Se ihastuskin. Ei siihen mitään mahollisuuksia ole. Ei edes päin kato enää. Jotkut muut naiset kattoo välillä, mutta ei se mitään sen kummempaa ole. Joko heitä pelottaa meikun katseet, ovat kuulleet jonkun vittumaisen juorun tai sitten olen vaan niin ihana. Jälkimmäistä se ei ainakaan ole. Jos olen niin ihana, nii mikä ongelma on puhua mulle, kun muillekin puhuvat ilman ongelmia?
Tälläsistä asioista murehdin tällä hetkellä.
Sanokaa jotain millä saan tälläsen paskan pois päästäni. Täällähän näistä on hyvä puhua. Olis hyvä saada mielenrauha ja elää vain. Miksi ne naiset edes on niin tärkeitä tai miksi pitää ajatella ja murehtia?
Ensimmäinen koskee tulevaisuutta. Ei ole hajuakaan, mitä haluisin tulevaisuudelta. Ei tee mieli lähtä enää opiskelemaan tämän jälkeen. Uutisissa ja kaikkialla lukee miten on liian pitkiä työpäiviä ja tulee burn-outteja. Oma äiti työskentelee melko myöhään, ja kun saapuu kotiin niin laittaa ruokaa ja tekee samalla jotain muuta. Myöhästyy töistä, kun herää liian myöhään. Harmittaa tällänen, eikä ite voi tehdä mitää asialle. En halua tällästä tulevaisuudelta. Pois kaikki sellanen ja ajatus perheestä.
Mieluummin lähtisin kiertämään maailmaa ja lopuksi asettua jonnekin etelään.
Toinen ongelma mihin tarvitsisin neuvoja ja apuja. Suorastaan vituttaa, että stressaan ja ajattelen kaiken negatiiviisesti. Olen mustasukkanen melkein kaikesta. Tämä kaikki koskee vielä nuoria samanikäisiä naisia. Olen saanut nykyään kavereita ja ollut jopa ulkona, joten pitäisi olla ilonen.
Kuitenkin mitään yhteyttä en saa NAISIIN. Aina rupee vituttamaan, kun näkee jonkun puhuvan tietyn naisen kanssa esim. ihastuksen. Välillä menee yöunet tälläsen paskajutun takia. "Pääsispä puhumaan niiden kanssa". Tälläsiä turhia juttuja mietin, ku istuskelen siellä lukiossa. Ajatukset eivät pysy opiskelussa. Kun ei ole ilonen, niin miten voi edes keskittyä opiskeluun?
Koko juttu naisista on täysin turha, mutta mielelle ei voi mitään. Aikaa on vaikka kuinka naisille myöhemmin, mutta pakko olis päästä nyt puhumaan tai tutustua jne.. Pitäis olla välittämättä asiasta. Se ihastuskin. Ei siihen mitään mahollisuuksia ole. Ei edes päin kato enää. Jotkut muut naiset kattoo välillä, mutta ei se mitään sen kummempaa ole. Joko heitä pelottaa meikun katseet, ovat kuulleet jonkun vittumaisen juorun tai sitten olen vaan niin ihana. Jälkimmäistä se ei ainakaan ole. Jos olen niin ihana, nii mikä ongelma on puhua mulle, kun muillekin puhuvat ilman ongelmia?
Tälläsistä asioista murehdin tällä hetkellä.
Sanokaa jotain millä saan tälläsen paskan pois päästäni. Täällähän näistä on hyvä puhua. Olis hyvä saada mielenrauha ja elää vain. Miksi ne naiset edes on niin tärkeitä tai miksi pitää ajatella ja murehtia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin vielä jatkoja. Eli joku joka on kokenut tällästä (varsinkin naisasioissa) voisi kertoa elämänfilosofiaansa ja sanoa auttavia sanoja. Oikeasti meinaa pää haljeta tässä. Ei edes tarvi olla kokenut tai mies kunhan tulis jotain mikä auttais..
Vedä kätees ja rauhoitu.
kiitos =)
SULLA ON VARMAAN VAIKEAA,NIIN ON MUILLAKIN.OLIN TÄNÄÄN KÄYTTÄMÄSSÄ CP-VAMMAISTA POIKAANI PSYKIATRILLA,JOKA OLI SANONUT ETTEI VOI AUTTAA POIKAANI.HÄN KULKEE KYYNÄRSUVOJEN KANSSA,AJAA KÄSIHALLINTEISTA AUTOA,ELI PÄÄSEE LIIKKUMAAN ,JOS EI HYVIN NIIN KUITENKIN.NYT ALKANUT MASENNUS KESTÄNYT JO VAIKKA KUINKA PITKÄÄN,JA AINA VAAN PAHENEE.ELI.EI HALUA ELÄÄ VAMMAISENA,HALUAA OMAN ELÄMÄN,JOTA EI SAA KUN EI SAA TERVEITÄ JALKOJA.KIROAA KOKO SYNTYMÄNSÄ,SEKÄ JUMALAN ,JOTA EI KUULEMMA OLE JA JOS ON TOIVOO ETTÄ TAPPAISI HÄNET. EI NÄÄ PIENINTÄKÄÄN VALON PILKAHDUSTA MISSÄÄN,EIKÄ TÄLLÄHETKELLÄ JAKSA EDES AJATELLA MITÄÄN.JOTENKIN TUNTEE OLEVANSA AINUT JOKA KÄRSII VAMMAISUUDESTA.MUTTA ÄITINÄ YMMÄRRÄN AIKA HYVIN MILTÄ HÄNESTÄ TUNTUU.ELI HÄNELLÄ EI OLE OMASTA MIELESTÄÄN MITÄÄN ELÄMÄÄ TULEVAISUUDESSAKAAN,EIKÄ HÄN HALUA ELÄÄ SELLAISENA.JOS JOKU KEKSII AVUN TÄHÄN TILANTEESEE,JOHON EI LÄÄKÄRIKÄÄN OSAA MITÄÄN SANOA ,OLEN IKUISESTI KIITOLLINEN.KOHTA MEITÄ ON KOKO PERHE HOIDOSSA,KOSKA ON RASKASTA KATSOA TOISEN TUSKAA,VARSINKIN OMAN LAPSEN.
No anteeks. Olisit tehnyt siitä oman aiheen. Tarviinki jotain, mikä näyttää miten typerästä valitan. Eihän mun ongelma ole mitään tohon verrattuna. Ei se ole edes ongelma.
Olet varmaan mietiskelevä herkkä tyyppi ja sun iässä noi ajatuksetkin on varmaan aika tavallisia (en halua vähätellä kuitenkaan). Jotenkin musta tuntuu, että sä vaan funtist ja oletat liikaa - todennäköisesti muut ei ajattele susta muuta kuin että seuraat ja tarkkailet tilanteita ja ehkä siksi vähän varovat, kun eivät tiedä ajatuksiasi.
Ota ihan rennosti, ja pyri olemaan vaan oma itsesi, uskalla nauraa jne... luulen että enempi kuvittelet ja suurentelet asioita ja IHAN TUHAAN.
Itse aina ajattelen, etä mitä sillä on väliä mitä muut ajattelevat, pääasia että itse viihtyy;) Toisaalta 100 v:n kuluttua ei ainakaan ole mitään väliä.
Aikuistuminen on vaikeeta.
Ei pahaa oloa tartte anteeksi pyytää.Tämä nyky-yhteiskunta on niin kiireistä ja pimeetä ,että paha olo vaan lisääntyy.Ja aina pitäis kaikki masennuksen oireet ottaa vakavasti.Onneksi niitä ei tarvii enää kenenkään hävetä.Jos vaan keksii mistä saa apua ,sitä kannatta myöskin hakea ja pyytää.Kun oliskin vaan yks resepti joka auttais kaikille,niin ois asiat hyvin.Toiselle auttaa lääkitys ,toiselle terapia,ja joillekin molemmat yhdessä.Ja jollekin ei taas löydy heti mitään keinoa,kuten kerroin pojastani.Mutta aina kannattaa kokeilla ja käyttää kaikki apu,mitä on saatavissa,koska masentuneen ihmisen elämä pahimmillaan on ihan helvettiä.Eli aina kannattaa yrittää.
Olet kovin nuori ja elat aikaa, jolloin kaikki on kovin dramaattista. Yrita ymmartaa se, vaikka eihan se helpota oloa.
Opiskelusta, valivuosi on ihan varteenotettava suunnitelma, menna vaikka raksalle tekemaan duunia ja pohtimaan mita elamalta haluaa. Armeijaan voi myos menna lukion jalkeen. Sekin varmasti auttaa tuntemaan itseaan.
Sitten ne naiset, tai siis me naiset. Ihminen on luotu elamaan parisuhteessa, joten sen ja seksin kaipuu varsinkin sinun iassa on asiaankuuluvaa. Hormonit jullaa niin kuin ei olisi huomista. Muista kuitenkin, etta naiset ovat ihan niinkuin sinakin. Peloissaan siita mita pojat hanesta ajattelee ja kyseenalaistavat oman viehattavyytensa. Hyva harjoittelukeino voisi olla vaikka taman suomi24.fi:n treffit palsta. Etsit vaan noin omanikaisesi tyton ja alat kirjoittelemaan hanelle. Kun tytot eivat ole enaa niin mustisia olentoja niin sit ehka voit alkaa juttelemaan niille satunaisesti valitunneilla ja koulumatkoilla.
Ihastuksesta sen verta, et jos tytto on sinulle hymyillyt ja et ole edes ohimennen heittanyt hymyilevaa "moi"ta, niin han varmasti olettaa, ettei sua vaan kiinnosta. Lukioikaiset tytot eivat yleensa uskalla tehda alotteita, ei uskaltanut ainakaan mun aikana. :)
Muutaman "moi"n jalkeen voitkin sit siirtya keskustelemaan vaikka jostain kurssista tms. "Sahan oot mun kanssa silla *** kurssilla, tajusitko sa sita *** kohtaa?"
Ja jos tytto ei oikeasti ole kiinnostunu, niin et sa kasvojasi meneta, kunhan et julista samantien ikuista rakkautta. :)
*sori aakosten puute, tassa nappiksessa niita vaan ei ole*