Minulla tulee sellaisia lamaantumiskohtauksia että en jaksa edes ajatella että pitäisi kävellä pesuhuoneesta makuuhuoneeseen omaan sänkyyn nukkumaan. Kun kohtaus on päällä, usein mielessäni käy itsetuhoisia ajatuksia ja pelkään etten jaksa enää koskaan liikkua tai tulen hulluksi. Useinmiten kohtaus tulee jos puoliso vaikka ei jaksa puolinukuksissa ottaa syliin. Pelkään hylkäämistä. Olen käynyt aikaisemmin psykologilla ja arkeni on helpottunut huomattavasti. En käy tällä hetkellä. Nukun paljon ja olen jatkuvasti väsynyt. Tavalliset arkiaskareet tuntuu toisinaan ylivoimaisilta.
Onko normaalia että voimat menee noin loppuun? Olen alkanut kärsiä ahdistuskohtauksista. Puoliso alkaa olla todella hämmentynyt. Asiat josta kohtaus laukeaa, ei ole samat tai niitä ei voi kuulemma nähdä mitenkään.
Pitäisikö minun mennä hoitoon vai onko tämä normaalia ahdistusta?
Koko meidän perhe kärsii minun alakulosta ja puoliso erityisesti kohtauksista. Puoliso pelkää että jotain lopullista tapahtuu.
Sain kaksi vuotta sitten voimakkaassa ahdistuskohtauksessa psykiatrilta diaknoosin keskivaikeasta masennuksesta. Sitä hoidettiin muutamalla terapiakäynnillä ja arjen helpottamisella. Kuvittelin että se auttoi, olo oli hyvä kun terapia lopetettiin. Kuitenkin kohtaukset jatkuu lievempinä.
Voiko tämä olla paniikkihäiriötä? Fyysisiä oireita minulla ei juuri ole, halvaannun vain paikalleni enkä jaksa yhtään mitään. Ikäänkuin muserrun.
Auttakaa hyvät ihmiset. Me olemme puolison kanssa jo ihan väsyneitä tähän.
Onko normaalia että voimat menee noin loppuun? Olen alkanut kärsiä ahdistuskohtauksista. Puoliso alkaa olla todella hämmentynyt. Asiat josta kohtaus laukeaa, ei ole samat tai niitä ei voi kuulemma nähdä mitenkään.
Pitäisikö minun mennä hoitoon vai onko tämä normaalia ahdistusta?
Koko meidän perhe kärsii minun alakulosta ja puoliso erityisesti kohtauksista. Puoliso pelkää että jotain lopullista tapahtuu.
Sain kaksi vuotta sitten voimakkaassa ahdistuskohtauksessa psykiatrilta diaknoosin keskivaikeasta masennuksesta. Sitä hoidettiin muutamalla terapiakäynnillä ja arjen helpottamisella. Kuvittelin että se auttoi, olo oli hyvä kun terapia lopetettiin. Kuitenkin kohtaukset jatkuu lievempinä.
Voiko tämä olla paniikkihäiriötä? Fyysisiä oireita minulla ei juuri ole, halvaannun vain paikalleni enkä jaksa yhtään mitään. Ikäänkuin muserrun.
Auttakaa hyvät ihmiset. Me olemme puolison kanssa jo ihan väsyneitä tähän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ei tuo varmaan paniikkihäiriö ole.Kyllä Fyysiset oireet ovat myös kovat paniikissa..hikoilua,Tärinää,voimakas sydämen hakkaus jne.Paniikissa on enemmän levoton ja rauhaton olo kuin että olisi vain väsynyt ja ei jaksa mitään.
Anemia ,kilpirauhaset,hormonit,uupumus ja masennus.Käy ihmeessä lääkärissä apua hakemassa itsesi ja perheesi vuoksi.Ei kuullosta paniikkihäiriöltä.
Miksi et mene terapiaan uudestaan, jos se kerran auttoi?
Puolisolle semmoisia terveisiä että millainen on puoliso joka ei jaksa ahdistuksen keskelläkään ottaa syliin.. Läheisen masennus / paniikkihäiriö on tietysti aina kova ja vaikea paikka mutta sen kanssa pitää oppia joskus elämään, eikä vaan yrittää päästä sieltä mistä aita on matalin.
Oireesi kuullostavat ihan normaalilta masennukselta.. Varaa aika psykiatrille niin katsotte yhdessä olisiko masennuslääkkeistä apua tilaasi!!