Itse olen vl-perheen vesa, mutta en suostunut menemään vl-riparille. Millaista oli vl-riparilla? Oli kiva lukea toisten kokemuksia.
Kokemuksia
vl-rippileiriltä
7402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sitä on turha lukea!
vl-riparia käynyt? Olitkos silloin vl vai lutherilainen vai hellari? Kun olet niin monessa ehtinyt olla mukana :) Ootko käynyt upotuskasteellakin vai hengasitko "hurmahenkien" ihan muuten vaan?
Se on vähän sellainen se weha. "Hurmahenkien" kanssa hengatessaan Weha oli oikein ihmeiden julistaja numero yksi :) Muistatko? Voi minä niin rakkaasti musitan nuo ajat... Nyt sitten ollaan vuorostaan vain-me-opin suurin kannattaja, jopa prohveetta?
Että voi saada rehellisiä vastauksia.
Kirkosta eronnut, ja kirkon kirooja.
Taisit tehdä tarkoituksellisen harharetken ja menit ei-vl:n kanssa naimisiin. Menitkö maistraatissa naimisiin ?
Kyseinen henkilö oli siis isosena riparillamme 80-luvulla. Potki huoneemme paperikorin sisällön pitkin lattiaa koska siinä oli roskia. Jatkuvasti huusi kuin hinaaja aamuin illoin. Laittoi meidät iltayöstä alushousuillamme seisomaan lipputangolle asentoon koska rikoimme hiljaisuus-sääntöä, koko leirin katsellessa ja leiri-isännän ilkkuessa lasiovien takana...
Tätä kaikkea kirkko katsoo läpi sormien ja antaa SRK:n jatkaa lasten oikeuksien sortamista rippikouluissaan! Käsittämätöntä, kerrassaan käsittämätöntä.
parhaimpiin kokemuksiin. En vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään muuhun. Sain uusia ystäviä ja oli mukava keskustella ja oppia uskonasioista. Pääsin ripille vuonna -84.
Jouduin riparileirille missä ei ollut yhtään ystävää, toki muutaman paikallisen tunsin nimeltä. Eli siellä jouduin tutustumaan ennestään tuntemattomiin vl-nuoriin ja se tekohurskaus mikä sieltä paljastui niin muiden nuorten kuin isoistenkin kohdalta alkoi suorastaan kuvottamaan. En ollut oikeastaan uskovainen sinne mennessäkään mutta se kyllä söi uskon rippeetkin. Leirin jälkeen sitten pohdin enemmänkin uskon asioita ja rukoilinkin että jos Jumala on olemassa niin antaisi siitä jonkinlaisen tunteen "sydämeeni" että tietäisin mille polulle suuntaan. Mitään sellaista vastausta minkä olisin ymmärtänyt en kuitenkaan saanut. Enkä ole saanut tähän päiväänkään mennessä.
Jos palataan asiaan niin sinällänsä leirillä oli ihan mukavaa, pelattiin palloa, uitiin, poltettiin tupakkaakin "salaa", tehtiin kaikenlaisia jekkuja yms mitä nuoret nyt yleensäkin puuhastelee yhdessä. Mutta uskoa leiri ei millään lailla vahvistanut, päinvastoin.