En tiedä, mitä tehdä. Asian taustat ovat suunnilleen tässä:
* isällä ja äidillä oli keskinäinen testamentti rintamiestontille rakennettuun taloon
* isä kuoli v. 1983 ja lapset luopuivat lakiosastaan äidin hyväksi (verotusarvo oli aivan mitätön)
* nuorin sisar päätti v. 2002 myydä talon toiselle siskolle ja haki verotustodistuksen, jossa verottajan arvo oli 80.000 mk > tätä edeltävästi kiinteistön verotusarvoa oli alennettu kahdesti, 10 % kerrallaan, kirjallisen pyyntöni perusteella (olisi pitänyt arvioittaa, mutta äidillä ei ollut varaa maksaa arviota ja sisaret eivät halunneet), lisäksi kiinteistöstä oli muitakin kuluja; kiinteistöveron lisäksi vakuutusmaksut ja sähkökulut
* kiinteistö oli ollut asumaton 10 vuotta
* kv:n arvio v. 2002 oli 7000 euroa, sisaret suostuivat suullisesti luovutukseen paitsi tämä nuorin
* lahjakirja tehtiin > sisaret hylkäsivät yli 80-vuotiaan äitinsä, vain minä ja lahjoituksen saanut sisareni kävimme
* siis ei käyntejä, ei kukkia, meidän mustamaalaamistamme ja solvauksia ympäri kylää
* äiti kuoli vuosi sitten > ei minkäänlaista apua tarjolla, hoidimme sisareni kanssa kahden kaikki > irtaimistonjakoyritys päättyi ennen kuin oli alkanutkaan. Sisaret olivat (siis ne 6) tehneet enemmistöpäätöksen, että toiseksi vanhimmman sisareni mies toimisi puheenjohtajana. Tämä tuli paikalle ja oli vahvasti juovuksissa. Kävi lahjoituksen saaneen sisaren puolisoon kiinni ja minullekin puristi mustelmat molempiin käsivarsiin.
> tämän jälkeen tuli vähän väliä kirjallista viestiä, jokainen nimesi itsensä vuorollaan pesänjakajaksi; jatkuvaa uhkailua poliisilla, ulosottomiehillä jne., törkeitä tekstiviestejä minulle ja sisarelleni
> esiintyivät kaikki kuusi nimimerkin takana "rintaperilliset"
* hakivat rintaperillisinä käräjäoikeudeltä pesänjakajaa > viimeisin lausumapyyntö tältä lakimieheltä oli 31.10. mennessä, jonka jälkeen hän tekee päätöksensä
> sisaret painostivat nuorimman sisareni rakennusmiehen antamaan lausunnon siitä, että lahja oli ollut arvokkaampi kuin kiinteistövälittäjän arvio antoi ymmärtää > sama kirvesmies oli ollut myös sisareni rakennustyömaalla, hän tarvitsi töitä ja on kolmen pienen lapsen isä
> sisareni ulkorakennuksen oli suunnitellut myös sama rkm, kuin lahjoituksen saaneen sisareni kotitilan kunnostuksen ja laajennuksen > tätä rkm:ia oli painostettu antamaan lausunto hinnasta (nuorin sisaremme oli määrännyt hintahaitariksi 15000-20000 euroa) ja lisäksi hän ei ollut hyväksynyt ensimmäistä lausuntoa, jossa rkm oli kertonut, että vanhasta rakennuksesta oli enempi haittaa kuin hyötyä ja sen kunnostaminen tuli kalliimmaksi kuin uuden tekeminen
> ei ollut kaivoa, ei saunaa, vain 1954 rakennettu alkuperäiskunnossa oleva ja ilman mukavuuksia, ainoastaan sähköt > sekä kirvesmies että rkm tunsivat asiasta syyllisyyttä ja peruivat kirjallisesti lausuntonsa. Rkm:n lausunto on toimitettu pesänjakajalle
> nyt asia seisoo > pesänjakaja ei nähtävästi uskalla tehdä päätöstä
> oma asianajajani sanoo, että voi mennä kolmekin vuotta
> kyselin tänään käräjäoikeudesta, mitä voisi tehdä > pyyntö sinne, että pesänjakaja pitää vaihtaa > muuta neuvoa eivät anna, eivätkä ota mitään kantaa mihinkään
Asia on vaikea. Yritin osaltani pitää äitini puolta, hoidin häntä yksin kuuden vuoden ajan kunneka tämä sisareni tuli Etelä-Suomesta avukseni. Kuusi sisarusta solvaavat ja parjaavat edelleen. Puolisot soittelevat jälkikäteen ja pyytelevät anteeksi. Minun mittani on täysi ja olo on toivoton. Äitini suremiseen ei ole jäänyt aikaa, kun on oltava koko ajan puolustuskannalla. Nyt vielä tunne siitä, että pesänjakajakin on "jumissa" tämän asian kanssa. Lisäksi arvoton irtaimistomme seisoo meidän varastossamme ja odottaa. Itsekin tarvitsisimme varastomme käytöömme - kunnostimme sen edellisenä kesänä ennen äitimme kuolemaa.
Siis apua ei saa mistään. Jonkun verran helpotti tämä kirjoittaminen. Painotan vielä, että äitini oli aivan järkevä ja toimintakykyinen kirjoittaessaan lahjakirjan eikä antanut periksi, vaikka sisareni uhkailivat jo silloin häntä mielisairaalaan toimittamisella.
Jotenkin sitä vain on liian hyväuskoinen. Arvelin minäkin aikoinani, että aika tekee tehtävänsä. Ei edes äidin kuolema muuttanut mitään. Minut ja sisareni on suljettu pois "rintaperillisyydestä" ja kaikesta yhteydenpidosta sukuun. Syyttely on hurjaa, tervehtimisiä ei heidän puoleltaan tule. Aika ei paranna tätä haavaa eikä asian viivyttely. Onko meillä ylikävellyillä oikeusturvaa tai mitään takarajaa, mihin mennessä pesänjakajan pitäisi toimia?
* isällä ja äidillä oli keskinäinen testamentti rintamiestontille rakennettuun taloon
* isä kuoli v. 1983 ja lapset luopuivat lakiosastaan äidin hyväksi (verotusarvo oli aivan mitätön)
* nuorin sisar päätti v. 2002 myydä talon toiselle siskolle ja haki verotustodistuksen, jossa verottajan arvo oli 80.000 mk > tätä edeltävästi kiinteistön verotusarvoa oli alennettu kahdesti, 10 % kerrallaan, kirjallisen pyyntöni perusteella (olisi pitänyt arvioittaa, mutta äidillä ei ollut varaa maksaa arviota ja sisaret eivät halunneet), lisäksi kiinteistöstä oli muitakin kuluja; kiinteistöveron lisäksi vakuutusmaksut ja sähkökulut
* kiinteistö oli ollut asumaton 10 vuotta
* kv:n arvio v. 2002 oli 7000 euroa, sisaret suostuivat suullisesti luovutukseen paitsi tämä nuorin
* lahjakirja tehtiin > sisaret hylkäsivät yli 80-vuotiaan äitinsä, vain minä ja lahjoituksen saanut sisareni kävimme
* siis ei käyntejä, ei kukkia, meidän mustamaalaamistamme ja solvauksia ympäri kylää
* äiti kuoli vuosi sitten > ei minkäänlaista apua tarjolla, hoidimme sisareni kanssa kahden kaikki > irtaimistonjakoyritys päättyi ennen kuin oli alkanutkaan. Sisaret olivat (siis ne 6) tehneet enemmistöpäätöksen, että toiseksi vanhimmman sisareni mies toimisi puheenjohtajana. Tämä tuli paikalle ja oli vahvasti juovuksissa. Kävi lahjoituksen saaneen sisaren puolisoon kiinni ja minullekin puristi mustelmat molempiin käsivarsiin.
> tämän jälkeen tuli vähän väliä kirjallista viestiä, jokainen nimesi itsensä vuorollaan pesänjakajaksi; jatkuvaa uhkailua poliisilla, ulosottomiehillä jne., törkeitä tekstiviestejä minulle ja sisarelleni
> esiintyivät kaikki kuusi nimimerkin takana "rintaperilliset"
* hakivat rintaperillisinä käräjäoikeudeltä pesänjakajaa > viimeisin lausumapyyntö tältä lakimieheltä oli 31.10. mennessä, jonka jälkeen hän tekee päätöksensä
> sisaret painostivat nuorimman sisareni rakennusmiehen antamaan lausunnon siitä, että lahja oli ollut arvokkaampi kuin kiinteistövälittäjän arvio antoi ymmärtää > sama kirvesmies oli ollut myös sisareni rakennustyömaalla, hän tarvitsi töitä ja on kolmen pienen lapsen isä
> sisareni ulkorakennuksen oli suunnitellut myös sama rkm, kuin lahjoituksen saaneen sisareni kotitilan kunnostuksen ja laajennuksen > tätä rkm:ia oli painostettu antamaan lausunto hinnasta (nuorin sisaremme oli määrännyt hintahaitariksi 15000-20000 euroa) ja lisäksi hän ei ollut hyväksynyt ensimmäistä lausuntoa, jossa rkm oli kertonut, että vanhasta rakennuksesta oli enempi haittaa kuin hyötyä ja sen kunnostaminen tuli kalliimmaksi kuin uuden tekeminen
> ei ollut kaivoa, ei saunaa, vain 1954 rakennettu alkuperäiskunnossa oleva ja ilman mukavuuksia, ainoastaan sähköt > sekä kirvesmies että rkm tunsivat asiasta syyllisyyttä ja peruivat kirjallisesti lausuntonsa. Rkm:n lausunto on toimitettu pesänjakajalle
> nyt asia seisoo > pesänjakaja ei nähtävästi uskalla tehdä päätöstä
> oma asianajajani sanoo, että voi mennä kolmekin vuotta
> kyselin tänään käräjäoikeudesta, mitä voisi tehdä > pyyntö sinne, että pesänjakaja pitää vaihtaa > muuta neuvoa eivät anna, eivätkä ota mitään kantaa mihinkään
Asia on vaikea. Yritin osaltani pitää äitini puolta, hoidin häntä yksin kuuden vuoden ajan kunneka tämä sisareni tuli Etelä-Suomesta avukseni. Kuusi sisarusta solvaavat ja parjaavat edelleen. Puolisot soittelevat jälkikäteen ja pyytelevät anteeksi. Minun mittani on täysi ja olo on toivoton. Äitini suremiseen ei ole jäänyt aikaa, kun on oltava koko ajan puolustuskannalla. Nyt vielä tunne siitä, että pesänjakajakin on "jumissa" tämän asian kanssa. Lisäksi arvoton irtaimistomme seisoo meidän varastossamme ja odottaa. Itsekin tarvitsisimme varastomme käytöömme - kunnostimme sen edellisenä kesänä ennen äitimme kuolemaa.
Siis apua ei saa mistään. Jonkun verran helpotti tämä kirjoittaminen. Painotan vielä, että äitini oli aivan järkevä ja toimintakykyinen kirjoittaessaan lahjakirjan eikä antanut periksi, vaikka sisareni uhkailivat jo silloin häntä mielisairaalaan toimittamisella.
Jotenkin sitä vain on liian hyväuskoinen. Arvelin minäkin aikoinani, että aika tekee tehtävänsä. Ei edes äidin kuolema muuttanut mitään. Minut ja sisareni on suljettu pois "rintaperillisyydestä" ja kaikesta yhteydenpidosta sukuun. Syyttely on hurjaa, tervehtimisiä ei heidän puoleltaan tule. Aika ei paranna tätä haavaa eikä asian viivyttely. Onko meillä ylikävellyillä oikeusturvaa tai mitään takarajaa, mihin mennessä pesänjakajan pitäisi toimia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sattupa samanlainen hullunmylly meiänkin miniälle. Oli lähellä henki lähtee kun kaikki ahnenhtivat samalla astialla. Oikeusapunetin juristit saivat sitten lopulta hääettyä ne ketaleet ja panivat asiat kuntoon. Että suosittelen teillekkin!
täällä eri nimimerkeillä itseään. Taitaa olla asiakkaista pula.
Sisaruksesi suoltavat vaatimuksia ja uhkauksia yms sitä vauhtia ettet kerkeä keskittyä kaikkeen ja siinä sivussa saattaa lipsahtaa joku tärkeä mihin nimen omaan pitää reakoida.
Jos rahasta ei ole kiinni että pystyy uhrata pari tonnia niin kysele tunteeko joku tehokkaan asianajajan ja ota yhteyttä häneen ja pyydä hoitamaan homma.
Alä ota halvinta sillä he ovat monestikkin saamattomia, oma tehokas asianajaja haki erään yrityksen selvitystilaan kahdessa viikossa, muilta menee kuukausi jopa kaksi. Ei ollut halvin mutta tehokas kyllä.
Neuvosi sinänsä hyvät, mutta kysyjän selostuksen mukaan pesässä on käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja ja kysyjällä myös lakimies.
Virkajakoa ei määrää itse pestatut lakimiehet, joten kysyjän on vain odotettava jakokirjaa, mutta sen jälkeen tietysti voi 6kk aikana alkaa oikeustoimiin muita osakkaita vastaan.
Minä painin kanssa perinnönjakoasian kimpussa ja myös meidän pesässä on määrätty pesänselvittäjä/jakaja.
Jostain syystä hän suosi leskeä eikä halunnut noteerata vattimuksiani esim. pesän josta.
Joka tapauksessa pesänselvittäjä teki omituisen päätöksen jota harkittuani en ajatellut moittia vaan olisin antanut tulla sen voimaan ja muilla keinoilla olisin ajanut asiat oikeaan suuntaan.
Mutta vähän ennen moiteajan päättymistä leki rupesi hankalaksi ja sai pesänselvittäjän perumaan päätöksensä ja juttu on taasen auki.
2 vuotis kautta kohta juhlitaan kun pesänselvittäjä ratkoo asiaa.
Nyt tuntuu vain siltä että pesänselvittäjä alkaisi kuunnella minun mielipiteitäkin, kiitos siitä minun asianajajalleni joka on takonut järkeä pesänselvittäjän päähän.
Ilman kunnollista asianajajaa homma ei olisi mennyt oikein mitenkään.
Pesänselvittäjä on nainen ja leski myös, olisiko siinä ollut syy.
vastauksista. Asia nytkähti tänään eteenpäin - nämä kuusi sisarusta olivat pyytäneet erinäisiä todistuksia äidin viime vuosista ja tehneet muhkeita laskuja sekä vaativat myös hankkimansa pesänjakajan kulut meidän maksettavaksemme. Todisteet, joita on montakymmentä sivua, ovat niin sekavia, että ne melkein todistavat meidän väittämämme oikeiksi. Tuntuu kauhealta, kun vuoden sisällä menettää äitinsä ja kuusi sisartaan ja se tuntuu kauhealta, että nämä sisaret heittelevät juttuaan ikään kuin pommia umpimähkään - ei ole väliä, keneen se sattuu ja ketä se satuttaa. He myös painottavat lausumissaan rehellisyyttä, vaikka itse kiristivät monia ihmisiä millä ketäkin. En ole ollut vielä yhteydessä lakimieheeni - tiedän minä, että pesänjaossa ei näillä heidän lausumillaan ole mitään merkitystä - pitäisi jaksaa hakea oikeutta sitten myöhemmin käräjillä. En usko, että voimat riittävät. Täytyy nyt miettiä yön yli ja huominenkin - tämän toisen sisaren lakimies on ollutkin jo yhteydessä siskooni ja valanut toivoa. Vuosia vain voi kulua ja mitätön rahallinenkin (n. 30 000 euroa koko rahallinen omaisuus) voi huveta pesänjakajan palkkioihin hyvin äkkiä. Eli toisen kerran he menettävät kaiken!