Minulla on takana aika rankka vuosi.
- menetin yllättäen parhaimman ystäväni. Hän vaan suuttui, mutta en tiedä mistä.
- Minulla oli siskoni kanssa valtava riita, myöhemmin poistin itse elämästäni myös erään "kaverin".
- olen jo sopinut siskoni kanssa, mutta yhä olen varuillani hänen suhteen.
- töissä on ollut todella vaikeaa, koska jouduin pilkan kohteeksi ja onneksi pääsin vaihtamaan taloa... mutta nyt tässäkin työpaikassani on ihan hirmu ilkee ihminen, joka purkaa turhautumistaan minuun.
- Oma mieheni ei välitä, eikä kuule puhettani ja nyt on ilmennyt, että hänellä on ihan valtavan paljon naisia facbookissa, joista en ole koskaan kuullutkaan ja joille hän lähettelee pikkutuhmia viestejä
ja kaiken tämän päätteeksi veljeni makaa sairaallassa valtavien päänsärkyjen vuoksi. Ollut jo Joulusta asti. Syytä ei tiedetä. Kuvattu on koko pää. Mutta niin kovia on, että mies nukutetaan välillä.
Koen kaiken jotenkin niin turhaksi, enkä tiedä mitä tehdä?
Minua on neuvottu... en välittäisi nyt elämänohjeista, vaan haluan oikeasti jonkun nostavan kortin, riimun, tai mitä vaan, tai katsovan ihan pöydän minulle.
Paljon pyysin, mutta tuntuu vaan nyt siltä, että koko elämäni on muuttumassa.
Kiitos!
ps. olen 38v. kolme lasta ja minulla ja miehelläni on yli 16v. suhde/liitto takana.
- menetin yllättäen parhaimman ystäväni. Hän vaan suuttui, mutta en tiedä mistä.
- Minulla oli siskoni kanssa valtava riita, myöhemmin poistin itse elämästäni myös erään "kaverin".
- olen jo sopinut siskoni kanssa, mutta yhä olen varuillani hänen suhteen.
- töissä on ollut todella vaikeaa, koska jouduin pilkan kohteeksi ja onneksi pääsin vaihtamaan taloa... mutta nyt tässäkin työpaikassani on ihan hirmu ilkee ihminen, joka purkaa turhautumistaan minuun.
- Oma mieheni ei välitä, eikä kuule puhettani ja nyt on ilmennyt, että hänellä on ihan valtavan paljon naisia facbookissa, joista en ole koskaan kuullutkaan ja joille hän lähettelee pikkutuhmia viestejä
ja kaiken tämän päätteeksi veljeni makaa sairaallassa valtavien päänsärkyjen vuoksi. Ollut jo Joulusta asti. Syytä ei tiedetä. Kuvattu on koko pää. Mutta niin kovia on, että mies nukutetaan välillä.
Koen kaiken jotenkin niin turhaksi, enkä tiedä mitä tehdä?
Minua on neuvottu... en välittäisi nyt elämänohjeista, vaan haluan oikeasti jonkun nostavan kortin, riimun, tai mitä vaan, tai katsovan ihan pöydän minulle.
Paljon pyysin, mutta tuntuu vaan nyt siltä, että koko elämäni on muuttumassa.
Kiitos!
ps. olen 38v. kolme lasta ja minulla ja miehelläni on yli 16v. suhde/liitto takana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulle ei kelpaa läheisten tuki, ystävien neuvot eikä työpaikalla työtovereiden toveruus.
Jostain vain pitäisi löytyä se hokkuspokkus ja naps, jostain itsesi ulkopuolelta, että olisit tyytyväinen.
En näe mitään erityistä isoa onnenpotkua joka muuttaisi kaiken nopeasti paremmaksi kohdallasi.
Varmaan joku suostuu sinulle maksusta ennustamaan jotain tosi kivaa isoa elämänmuutosta, mutta minä en sellaista näe.
Voisit miettiä omassa rauhassa saamiasi hyviä ja huonojakin (mielestäsi) neuvoja ja harkita, olisiko mitään ideaa, jos kokeilisit - mitä menetät, mitä voit saavuttaa, mikä voi muuttua paremmaksi.
Riitelemällä ja runnomalla väkisin asioita oman mielen mukaiseen suuntaan ei ihmissuhteissa synny mitään myönteistä.
Halusin vaan, että saisin viisaan neuvon sijasta ennustuksen (jos ymmärrät mitä tarkoitan?)
En ole pahasisuinen akka, vaan nimenomaan ehkä liian kiltti ja siksi jäänyt muiden jalkoihin.
Olen itse ollut aina olkapää muille ja nyt kun kaikki on kääntymässä elämässäni nurinniskoin, ei ole ihmistä, kehen turvaa.
Olen paljon miettinyt asioita päässäni, että miten ja miksi? mutta, vaikka ymmärrän, että minun on pakko vaan jatkaa eteenpäin, huomaan, että olen todella masentunut ja ehkä juuri siksi alan jo kuvittelemaankin juttuja.
En halunnut mitään asiantuntija neuvoja, miten pitää toimia, niinkuin itse täältä olen kerran saanut, kun ystäväni suuttumisesta kysyin, vaan ihan oikean ennustuksen.
- yhden kortin, riimun tai mitä vaan.
Itse kuitenkin väitän, että ystäväni suuttuminen ei ollut minusta kiinni. (en koskaan halua riidellä, mistään. Puhuminen auttaa ja olen itse avoin ja kestän kritiikkiäkin tiettyyn pisteeseen)
Viimeksi kun oltiin lenkillä, naurettiin ja seuraavaksi hän jo huusi minulle puhelimeen, että ei tarvi soittaa, kun valehtelenkin. Enkä koskaan, en milloinkaan ole hänelle valehdellut. Eikä hän halunnut asiaa tarkemmin kertoa. :-(
Työpaikka kiusaajaani ei ole tyytynyt vain minuun, kuulin tänään, mutta ei se silti poista pahaa mieltäni.
Kirjotin kai tylysti, kun sain sinulta tylyn vastauksen.
Työssäni autan ihmisiä ja tiedän viisaat niksit, mutta en näe tulevaan... olisin halunnut jonkun muun näkevän.
Kai minun sitten on mentävä maksulliselle.
Kiitos että edes vastasit.
En vaivaa teitä ja muitakaan enää.
Hassua, että sanoit, ettei apu kelpaa.
Aina kun avaudun jollekkin, he keskeyttää juttuni ja kertovat, miten kamalasti heidän asiat vasta onkin.
- Siinä sitä taas kuunnellaan muiden suruja ja minä tyhmä yritän auttaa, kun en osaa olla auttamattakaan.
En ymmärrä, mitä tarkoitit?
Ja miksi näit minut riidanhaastajana?
Joku joskus kuvaili minut sovittelia, olkapää, iloinen, kiltti, lempeä, kuuntelija, avarakatseinen... ja liian kiltti.
- Jospa näit sittenkin tulevaan... jos minä saan kynteni vihdoinkin esiin ja alan puolustamaan itseäni. Jos sisu tulee pintaan.