Niin on mennyt keskenmenostani 4 vuotta. Avomieheni ei halunnut käsitellä kanssani surua, lopulta päädyimme eroon. Hän oli ainoa mies jonka kanssa halusin naimisiin ja perheen. 4 vuotta tuosta keskenmenosta seurustelen uuden miehen kanssa, joka päivästä toiseen puhuu tulevaisuuden vauvastamme(jota ei siis vielkä ole) ja potee valtavaa vauvakuumetta. Minä pelkään hiljaa...vanha tuska noussut pintaan. En uskalla enää raskautta, koska kokemus oli niin kipeä, että repi minut aivan rikki.
Käsitelkää surunne ajallaan. PUHUKAA!! hakekaa ammattiapua ajoissa.
Käsitelkää surunne ajallaan. PUHUKAA!! hakekaa ammattiapua ajoissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse sain kolme keskenmenon (12/05, 03/06,10/06) ja viimeinen 06/08 synnytin pojan.
Keskenmenon pelko ei hävinnyt kertaakaan raskauksien aikana, vaikka viimeisessä kuulin sydämenäänet usein ja näin ultrakuvat, tunsin liikkeet. Se pelko on jäytävä.
Mutta on vain oltava rohkea.
Me käsittelimme miehen kanssa surun ensin kumpikin omilla tahoillamme ja puhuimme vasta viimeisen raskauden aikana asiasta ääneen yhdessä.
Miestä oli syönyt minut vaikenemiseni, mutta asia oli itselleni niin kipeä ja katkera, etten halunnut siitä puhua.
Kerro uudelle miehellesi tapahtuneesta ja peloistasi.
Kun tulet raskaaksi voit pyytää tukea neuvolastakin.
Hyvää jatkoa.
Itsekkin keskenmenon kokeneena. Sitäpaitsi, märehtiminen ei auta asiaa.
Ei kannata ajatella, että on tulossa hulluksi, niinkuin minä ajattelin. Kannattaa yrittää puhua ystäville, hekin voivat ehdottaa hyviä konsteja miten ahdistuksesta pääsee pois. Ihmisillä voi olla paljon tietoa, mistä ei tiedä ennenkuin avaa keskustelun!
Ystävät toki tukena, kuten aina, ihanat sellaiset. Mieheni ei halunnut enää yrittää uutta vauvaa, halusi erota. Tähän ei auttaneet mitkään keskustelut. Meidän olisi pitänyt käydä ammattilaisella puhumassa tämän asian vaikutuksesta suhteeseemme. Teillä toisilla voi olla eri tilanne, jos jatkatte elämäänne saman miehen kanssa. Minä menetin sekä pienen elämänalun, että parisuhteeni. Se vain oli liikaa kerralla.