Valitse vapaus!

Mielestäni on ihan sama mihin uskonyhteisöön ihminen kuuluu, vai kuuluuko mihinkään. Jos todella tuntee ry:n porukan omakseen, on paras pysytellä heidän joukossaan tai liittyä heihin mikäli ei lapsesta saakka ole ollut vl.

Jos taas yhteisö tuntuu ahdistavalta, uskonopetus väärältä ja säännöt turhilta, on paras aloittaa se oma eroprosessi, joka voi kestää useita vuosia. Kokemuksesta voin sanoa, että kun sen on läpikäynyt, osaa paljon tarkemmin arvioida myös muiden uskonyhteisöjen heikkouksia. Kaksinaismoralismi ja tiukkapipoisuus näkyy kirkkaammin kuin koskaan, kun sitä on elämänsä nähnyt, mutta vasta aikuisena avannut silmät katsomaan. Siinähän se on aina ollut, mutta jokin on estänyt tajuamasta sitä. Kun suomukset vihdoin putoavat silmiltä, tuntee itsensä vähintäänkin petetyksi. Kovin mielellään ei antaisi kenenkään huiputtaa toista kertaa niin pahasti.

Uskon on tarkoitus vapauttaa, ei kahlita. Etsin hengellistä kotia edelleen, mutta en vielä tiedä tulenko sitä löytämään. Olen aika onnellinen ilman mitään uskonyhteisöä, mutta joskus mieli tekisi laulamaan ja kuuntelemaan Raamatun selityksiä. Tähän asti kirkko on tyydyttävyt hengellisen tarpeeni, mutta vielä on käytävä kuuntelemassa rauhansanalaisten ja uusheräyksen puheita. Jospa he eivät tuomitsisi ketään helvettiin saarnoissaan.
1110
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ateistit eivät todellakaan tuomitse ketään helvettiin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


entinen "leeperi" kirjoitti:

Mielestäni on ihan sama mihin uskonyhteisöön ihminen kuuluu, vai kuuluuko mihinkään. Jos todella tuntee ry:n porukan omakseen, on paras pysytellä heidän joukossaan tai liittyä heihin mikäli ei lapsesta saakka ole ollut vl.

Jos taas yhteisö tuntuu ahdistavalta, uskonopetus väärältä ja säännöt turhilta, on paras aloittaa se oma eroprosessi, joka voi kestää useita vuosia. Kokemuksesta voin sanoa, että kun sen on läpikäynyt, osaa paljon tarkemmin arvioida myös muiden uskonyhteisöjen heikkouksia. Kaksinaismoralismi ja tiukkapipoisuus näkyy kirkkaammin kuin koskaan, kun sitä on elämänsä nähnyt, mutta vasta aikuisena avannut silmät katsomaan. Siinähän se on aina ollut, mutta jokin on estänyt tajuamasta sitä. Kun suomukset vihdoin putoavat silmiltä, tuntee itsensä vähintäänkin petetyksi. Kovin mielellään ei antaisi kenenkään huiputtaa toista kertaa niin pahasti.

Uskon on tarkoitus vapauttaa, ei kahlita. Etsin hengellistä kotia edelleen, mutta en vielä tiedä tulenko sitä löytämään. Olen aika onnellinen ilman mitään uskonyhteisöä, mutta joskus mieli tekisi laulamaan ja kuuntelemaan Raamatun selityksiä. Tähän asti kirkko on tyydyttävyt hengellisen tarpeeni, mutta vielä on käytävä kuuntelemassa rauhansanalaisten ja uusheräyksen puheita. Jospa he eivät tuomitsisi ketään helvettiin saarnoissaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu