Hei!
Haluaisin vaan kuulla muiden mielipiteitä tilanteestani, koska minusta tuntuu että perhe, jossa tyttäreni asuu, ei aivan vastaa yleistä käsitystä siitä millainen sijaisperheen "kuuluisi" olla.
Tästä saattaa tulla pitkä juttu, mutta toivottavasti edes joku jaksaa lukea.
Eli, olin juuri ja juuri 19- vuotias, kun sain lapseni, ilman miestä, eli olin siis tyttäreni syntymästä asti yksinhuoltaja. En halua kertoa sen enempää syitä, miksi sain lapsen, ne ovat hyvin henkilökohtaisia ja merkityksettömiä tässä asiassa. Olin hyvin masentunut jo ennen raskautta, raskauden aikana masennus vain paheni, ja lopulta tyttäreni synnyttyä olin masentuneempi kuin moni osaa edes kuvitella. Jaksoin hoitaa lasta moitteettomasti kotona suuren sisarusparveni ansiosta n. 3 kuukautta, mutta lopulta en yksinkertaisesti vain jaksanut, ja pyysin tukea sosiaalitoimesta. Olen itsekin ollut teini-ikäisenä huostaanotettuna, mutta en osannut mitenkään odottaa tälläistä lopputulosta apua pyytäessäni.
Alkuun sossun perhetyöntekijät kävivät luonani kerran viikossa, mutta koin sen lähinnä arvostelevana kyttäämisenä, en niinkään apuna. Lopulta pyysin itse, että lapseni sijoitettaisiin joksikin aikaa jonnekin, jotta saisin hoitoa itselleni. Minulla ei siis missään vaiheessa ole ollut minkäänlaista päihdeongelmaa, en ole koskaan pahoinpidellyt lastani tai muuten laiminlyönyt häntä, olin vain yksinkertaisesta jumalattoman väsynyt elämääni. Puhuimme aluksi työntekijämme kanssa, että tyttäreni olisi kesän sijoitettuna pois kotoaan, jotta minä saisin hoitoa masennukseeni, esim terapian aloitettua ja mahdollisesti lääkityksen.
Olin siis vakaassa uskossa , että kukaan ei yrittäisi viedä lastani, kun kerran itse olin pyytänyt apua tilanteeseeni. Tyttäreni sijoitettiin aluksi lastenkotiin ns. vastaanotto-osastolle. Noin kuukauden kuluttua eräässä palaverissa sosiaalityöntekijä nosti esiin, että ei ole hyäksi tyttärelleni niin vauva ikäisenä, että häntä hoitava henkilö vaihtuu useita kertoja vuorokauden aikana, eikä hän näin ollen ehdi tottumaan kehenkään kunnolla. Olin tietenkin samaa mieltä, olenhan aina ajatellut vain lapseni parasta.
Samassa palaverissa sossuntäti kertoi pariskunnasta, joka oli vasta alkanut sijaisvanhemmiksi, eikä heillä vielä ollut yhtään sijaislasta. Pariskunta myös asui samalla paikkakunnalla, joten voisin edelleen tavata lastani yhtä usein kuin lastenkodissa ollessaankin (n. 2-3 kertaa viikossa) Hän myös mainitsi, että pariskunta ei itse voinut saada lapsia, ja siksi he olivat ryhtyneet sijaisvanhemmiksi. Tässä kohtaa hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa jo soida, näin jälkeenpäin ajatellen, mutta olin kovin nuori ja naiivi, enkä sitä silloin tajunnut.
Seuraavassa palaverissa tapasin kyseisen pariskunnan, jotka vaikuttivat mukavilta ihmisiltä. Muistan kuitenkin ikuisesti, kuinka pariskunnan nainen vastasi minulle kun kysyin miksi he olivat päättäneet ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Hän nimittäin vastasi minulle, että siksi, koska adoptointi on niin vaikea ja pitkäkestoinen prosessi Suomessa. Mielestäni se oli jo silloin omituinen vastaus, mutta koska sossutädit edelleen vakuuttivat minulle, että lapseni olisi heidän hoidossaan vain kesän loppuun, ajattelin vain, että parempi hänen on heidän luonaan kuin siellä lastenkodissa. Samala allekirjotin paperin, josa suostuin tyttöni uuteen sijoituspaikkaan, ja heti kun olin saanut nimeni siihen, niin sijaishuollon sossu suunnilleen hyppäsi penkiltään ja ilmoitti, että tämä ei enää olekaan ihan parin kuukauden sijoitus.
Muutenkin minusta tuntuu että minua on koko huostaanotto prosessin ajan vedätetty ihan täysillä johtuen varmaan siitä, että olin niin nuori, etten ymmärtänyt mitään oikeuksistani tai sossuntätejä yms koskevista laeista. olen myös jutellut useiden muiden perheiden kanssa, joiden työntekijänä tämä samainen sijaishuollon sossu on ollut, ja kaikkialta olen kuullut hänen olevan kiero ja että hänellä on tapana pimittää erilaisia asioita biologisilta vanhemmilta.
Alkuun sain tavata tyttöäni perheessä kerran viikossa muutaman tunnin ajan valvotusti, mutta silloinkin sijaisäiti saattoi välillä juosta yläkertaan paiskomaan ovia, yleensä puhuttuani itsestäni tyttärelleni äitinä. Ihan alusta asti he myös kutsuivat minua ensisijaisesti etunimelläni, myös lapselleni puhuessaan, mutta itsestään käyttivät kuitenkin nimityksiä isä ja äiti. Tämä loukkasi minua valtavasti, mutta varsinaisesti kamelin selän katkaisi se, kun sain puhelun tädiltäni yhtenä päivänä, ja hän kehotti minua ostamaan erään naistenlehden. En nyt muista oliko se me naiset vai anna, mutta kipaisin samantien ostamaan kyseisen lehden kioskilta, ja romahdin täysin kun luin sen artikkelin josta tätini oli minulle soittanut.
Jutussa kyseinen sijaisäiti hehkutti onneaan lapsen vihdoin saatuaan, vannoi ettei koskaan enää anna lasta oikeille vanhemmilleen ja kehotti myös muita lapsettomia pariskuntia ryhtymään sijaisvanhemmiksi. Juttu oli puolitoista aukeamaa pitkä, täynnä kuvia lapsestani ja tästä naisesta ja väärää informaatiota sijaisvanhemmuudesta. Voitte varmasti kuvitella miltä tämä minusta tuntui.
Soitin välittömästi sijaishuollon sossulle ja sijaishuollon johtavalle sossulle, mutta kummatkin vain puolustelivat tätä sijaisäitiä. Tämän jälkeen soitin aivan raivoissani sijaisperheeseen ja vaadin selitystä. Sijaisäiti väitti, että lehdessä oli vääristelty hänen sanomisiaan ja itkien pyyteli anteeksi. Tämän jälkeen soitin kyseiseen lehteen, josta kerrottiin tämän naisen itse ottaneen yhteyttä ja pyytäneen tekemään tälläisen jutun hänen onnestaan. Lisäksi he kertoivat, että tuo nainen oli ennen jutun julkaisua lukenut kyseisen tekstin ja sen hyväksynyt. Lehdestä luvattiin tehdä oikaisujuttu myös minun näkökulmastani, mutta mitään sellaista ei kuitenkaan koskaan tehty.
Hieman rauhoituttuani soitin myös sosiaaliasiamiehelle tästä lehti jutusta, joka myös luki sen, ja sanoi että sekä perheelle, että sosiaalityöntekijöille pitää ehdottomasti antaa varoitus. Kumpikaan taho ei tätä varoitusta ole kuitenkaan koskaan saanut. Minun mielestäni jo pelkästään sen lehtijutun kuvat rikkoivat vaitiolovelvollisuutta, ja tuntui ihan kamalalta lukea lehdestä, kuinka tämä nainen julisti kaikille suomen naisille, ettei aio ikinä antaa lastani takaisin.
Kyseisen lehtijutun jälkeen välini sijaisperheeseen tulehtuivat pahasti, ja vaikka asiaa luvattiin käsitellä seuraavassa neuvottelussa, sitä ei kuitenkaan missään vaiheessa olla käsitelty. Muutaman kuukauden päästä sijaishuollon työntekijä vain totesi että se asiahan on jo molemmin puolin käsitelty. Melkein heti tämän jälkeen minulle myös ilmoitettiin, että perhe muuttaa muutaman viikon päästä n. 300km:n päähän kodistani. ihmetellessäni miten sellaista voi tehdä niin nopealla varoitusajalla, minulle kerrottiin että perhe oli suunnitellut kyseistä muuttoa jo ennen kuin tyttäreni annettiin heille, minulle vain oli luvattu, että lapseni pääsee sellaiseen perheeseen joka asuu samalla paikkakunnalla minun kanssani, jotta voisin häntä helposti tavata.
Lapseni on nyt viisi vuotta asunut tässä perheessä, joista neljä vuotta he ovat asuneet 300km:n päässä minusta. Sijaishuollon sosiaalityöntekijä on myös pitänyt kaksi huoltosuunnitelma neuvottelua ilman minua, yhden niin, että hän ilmoitti minulle ajan ja päivämäärän jolloin se perheessä pidettäisiin, ja sitten kun saavuin ko. neuvotteluun, niin hän ilmoitti lähtevänsä, koska olikin jo tullut tunnin sovittua aikaisemmin, ja kaikki asiat olivat jo selviä, eli siis kaikki päätökset tehtiin ilman minua. Toisiesta neuvottelusta hän soitti minulle ja ehdotti aikaa neuvottelulle, mutta kun sanoin ettei se sovi minulle, hän lupasi etsiä toisen ajan joka sopisi kaikille. Viikon päästä minulle tuli kirje josta ilmeni, että huoltosuunnitelma oli hänen ehdottamanaan päivänä tehty, ja että minä olin ilmoittamatta jättänyt saapumatta kyseiseen neuvotteluun.
Minulle on myös kaikki nää vuodet väitetty, että tyttäreni tietää minun olevan hänen oikea äitinsä, ja että hän ymmärtää miksi käyn häntä katsomassa, mutta viime kesänä minulle sitten selvisi sekin, ettei hän oikeasti edes tiedä että olen hänen äitinsä. Ajattelin nimittäin, että hän olisi jo tarpeeksi vanha juttelemaan näistä asioista kanssani, mutta tyttöpä huusi minulle päin naamaa, että minä valehtelen, ja että hänellä on vain yksi äiti, tämä sijaisäiti. En oikeasti enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä tälle asialle, kukaan ei tunnu olevan minun puolellani. Huostaanottoa ei voida edes ajatella purettavan, koska lapseni ei ole koskaan ollut edes kotilomilla. Tpaan nykyään lastani muutaman kerran vuodessa, koska sossu on määrännyt, että saan käydä perheessä vain yksin, kun ennen sain ottaa esim siskojani mukaan, ja suoraan sanottuani minua ei hirveästi huvitä tämän kaiken jälkeen käydä heidän kotonaan, jossa he esittävät etteivät ole mitään väärää koskaan tehneetkään. Kaikista eniten sattuu se, että tiedän etten ole lapselleni koskaan mitään pahaa tehnyt, hänet on vain huijattu minulta lapsettoman pariskunnan tyttäreksi.
Haluaisin vaan kuulla muiden mielipiteitä tilanteestani, koska minusta tuntuu että perhe, jossa tyttäreni asuu, ei aivan vastaa yleistä käsitystä siitä millainen sijaisperheen "kuuluisi" olla.
Tästä saattaa tulla pitkä juttu, mutta toivottavasti edes joku jaksaa lukea.
Eli, olin juuri ja juuri 19- vuotias, kun sain lapseni, ilman miestä, eli olin siis tyttäreni syntymästä asti yksinhuoltaja. En halua kertoa sen enempää syitä, miksi sain lapsen, ne ovat hyvin henkilökohtaisia ja merkityksettömiä tässä asiassa. Olin hyvin masentunut jo ennen raskautta, raskauden aikana masennus vain paheni, ja lopulta tyttäreni synnyttyä olin masentuneempi kuin moni osaa edes kuvitella. Jaksoin hoitaa lasta moitteettomasti kotona suuren sisarusparveni ansiosta n. 3 kuukautta, mutta lopulta en yksinkertaisesti vain jaksanut, ja pyysin tukea sosiaalitoimesta. Olen itsekin ollut teini-ikäisenä huostaanotettuna, mutta en osannut mitenkään odottaa tälläistä lopputulosta apua pyytäessäni.
Alkuun sossun perhetyöntekijät kävivät luonani kerran viikossa, mutta koin sen lähinnä arvostelevana kyttäämisenä, en niinkään apuna. Lopulta pyysin itse, että lapseni sijoitettaisiin joksikin aikaa jonnekin, jotta saisin hoitoa itselleni. Minulla ei siis missään vaiheessa ole ollut minkäänlaista päihdeongelmaa, en ole koskaan pahoinpidellyt lastani tai muuten laiminlyönyt häntä, olin vain yksinkertaisesta jumalattoman väsynyt elämääni. Puhuimme aluksi työntekijämme kanssa, että tyttäreni olisi kesän sijoitettuna pois kotoaan, jotta minä saisin hoitoa masennukseeni, esim terapian aloitettua ja mahdollisesti lääkityksen.
Olin siis vakaassa uskossa , että kukaan ei yrittäisi viedä lastani, kun kerran itse olin pyytänyt apua tilanteeseeni. Tyttäreni sijoitettiin aluksi lastenkotiin ns. vastaanotto-osastolle. Noin kuukauden kuluttua eräässä palaverissa sosiaalityöntekijä nosti esiin, että ei ole hyäksi tyttärelleni niin vauva ikäisenä, että häntä hoitava henkilö vaihtuu useita kertoja vuorokauden aikana, eikä hän näin ollen ehdi tottumaan kehenkään kunnolla. Olin tietenkin samaa mieltä, olenhan aina ajatellut vain lapseni parasta.
Samassa palaverissa sossuntäti kertoi pariskunnasta, joka oli vasta alkanut sijaisvanhemmiksi, eikä heillä vielä ollut yhtään sijaislasta. Pariskunta myös asui samalla paikkakunnalla, joten voisin edelleen tavata lastani yhtä usein kuin lastenkodissa ollessaankin (n. 2-3 kertaa viikossa) Hän myös mainitsi, että pariskunta ei itse voinut saada lapsia, ja siksi he olivat ryhtyneet sijaisvanhemmiksi. Tässä kohtaa hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa jo soida, näin jälkeenpäin ajatellen, mutta olin kovin nuori ja naiivi, enkä sitä silloin tajunnut.
Seuraavassa palaverissa tapasin kyseisen pariskunnan, jotka vaikuttivat mukavilta ihmisiltä. Muistan kuitenkin ikuisesti, kuinka pariskunnan nainen vastasi minulle kun kysyin miksi he olivat päättäneet ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Hän nimittäin vastasi minulle, että siksi, koska adoptointi on niin vaikea ja pitkäkestoinen prosessi Suomessa. Mielestäni se oli jo silloin omituinen vastaus, mutta koska sossutädit edelleen vakuuttivat minulle, että lapseni olisi heidän hoidossaan vain kesän loppuun, ajattelin vain, että parempi hänen on heidän luonaan kuin siellä lastenkodissa. Samala allekirjotin paperin, josa suostuin tyttöni uuteen sijoituspaikkaan, ja heti kun olin saanut nimeni siihen, niin sijaishuollon sossu suunnilleen hyppäsi penkiltään ja ilmoitti, että tämä ei enää olekaan ihan parin kuukauden sijoitus.
Muutenkin minusta tuntuu että minua on koko huostaanotto prosessin ajan vedätetty ihan täysillä johtuen varmaan siitä, että olin niin nuori, etten ymmärtänyt mitään oikeuksistani tai sossuntätejä yms koskevista laeista. olen myös jutellut useiden muiden perheiden kanssa, joiden työntekijänä tämä samainen sijaishuollon sossu on ollut, ja kaikkialta olen kuullut hänen olevan kiero ja että hänellä on tapana pimittää erilaisia asioita biologisilta vanhemmilta.
Alkuun sain tavata tyttöäni perheessä kerran viikossa muutaman tunnin ajan valvotusti, mutta silloinkin sijaisäiti saattoi välillä juosta yläkertaan paiskomaan ovia, yleensä puhuttuani itsestäni tyttärelleni äitinä. Ihan alusta asti he myös kutsuivat minua ensisijaisesti etunimelläni, myös lapselleni puhuessaan, mutta itsestään käyttivät kuitenkin nimityksiä isä ja äiti. Tämä loukkasi minua valtavasti, mutta varsinaisesti kamelin selän katkaisi se, kun sain puhelun tädiltäni yhtenä päivänä, ja hän kehotti minua ostamaan erään naistenlehden. En nyt muista oliko se me naiset vai anna, mutta kipaisin samantien ostamaan kyseisen lehden kioskilta, ja romahdin täysin kun luin sen artikkelin josta tätini oli minulle soittanut.
Jutussa kyseinen sijaisäiti hehkutti onneaan lapsen vihdoin saatuaan, vannoi ettei koskaan enää anna lasta oikeille vanhemmilleen ja kehotti myös muita lapsettomia pariskuntia ryhtymään sijaisvanhemmiksi. Juttu oli puolitoista aukeamaa pitkä, täynnä kuvia lapsestani ja tästä naisesta ja väärää informaatiota sijaisvanhemmuudesta. Voitte varmasti kuvitella miltä tämä minusta tuntui.
Soitin välittömästi sijaishuollon sossulle ja sijaishuollon johtavalle sossulle, mutta kummatkin vain puolustelivat tätä sijaisäitiä. Tämän jälkeen soitin aivan raivoissani sijaisperheeseen ja vaadin selitystä. Sijaisäiti väitti, että lehdessä oli vääristelty hänen sanomisiaan ja itkien pyyteli anteeksi. Tämän jälkeen soitin kyseiseen lehteen, josta kerrottiin tämän naisen itse ottaneen yhteyttä ja pyytäneen tekemään tälläisen jutun hänen onnestaan. Lisäksi he kertoivat, että tuo nainen oli ennen jutun julkaisua lukenut kyseisen tekstin ja sen hyväksynyt. Lehdestä luvattiin tehdä oikaisujuttu myös minun näkökulmastani, mutta mitään sellaista ei kuitenkaan koskaan tehty.
Hieman rauhoituttuani soitin myös sosiaaliasiamiehelle tästä lehti jutusta, joka myös luki sen, ja sanoi että sekä perheelle, että sosiaalityöntekijöille pitää ehdottomasti antaa varoitus. Kumpikaan taho ei tätä varoitusta ole kuitenkaan koskaan saanut. Minun mielestäni jo pelkästään sen lehtijutun kuvat rikkoivat vaitiolovelvollisuutta, ja tuntui ihan kamalalta lukea lehdestä, kuinka tämä nainen julisti kaikille suomen naisille, ettei aio ikinä antaa lastani takaisin.
Kyseisen lehtijutun jälkeen välini sijaisperheeseen tulehtuivat pahasti, ja vaikka asiaa luvattiin käsitellä seuraavassa neuvottelussa, sitä ei kuitenkaan missään vaiheessa olla käsitelty. Muutaman kuukauden päästä sijaishuollon työntekijä vain totesi että se asiahan on jo molemmin puolin käsitelty. Melkein heti tämän jälkeen minulle myös ilmoitettiin, että perhe muuttaa muutaman viikon päästä n. 300km:n päähän kodistani. ihmetellessäni miten sellaista voi tehdä niin nopealla varoitusajalla, minulle kerrottiin että perhe oli suunnitellut kyseistä muuttoa jo ennen kuin tyttäreni annettiin heille, minulle vain oli luvattu, että lapseni pääsee sellaiseen perheeseen joka asuu samalla paikkakunnalla minun kanssani, jotta voisin häntä helposti tavata.
Lapseni on nyt viisi vuotta asunut tässä perheessä, joista neljä vuotta he ovat asuneet 300km:n päässä minusta. Sijaishuollon sosiaalityöntekijä on myös pitänyt kaksi huoltosuunnitelma neuvottelua ilman minua, yhden niin, että hän ilmoitti minulle ajan ja päivämäärän jolloin se perheessä pidettäisiin, ja sitten kun saavuin ko. neuvotteluun, niin hän ilmoitti lähtevänsä, koska olikin jo tullut tunnin sovittua aikaisemmin, ja kaikki asiat olivat jo selviä, eli siis kaikki päätökset tehtiin ilman minua. Toisiesta neuvottelusta hän soitti minulle ja ehdotti aikaa neuvottelulle, mutta kun sanoin ettei se sovi minulle, hän lupasi etsiä toisen ajan joka sopisi kaikille. Viikon päästä minulle tuli kirje josta ilmeni, että huoltosuunnitelma oli hänen ehdottamanaan päivänä tehty, ja että minä olin ilmoittamatta jättänyt saapumatta kyseiseen neuvotteluun.
Minulle on myös kaikki nää vuodet väitetty, että tyttäreni tietää minun olevan hänen oikea äitinsä, ja että hän ymmärtää miksi käyn häntä katsomassa, mutta viime kesänä minulle sitten selvisi sekin, ettei hän oikeasti edes tiedä että olen hänen äitinsä. Ajattelin nimittäin, että hän olisi jo tarpeeksi vanha juttelemaan näistä asioista kanssani, mutta tyttöpä huusi minulle päin naamaa, että minä valehtelen, ja että hänellä on vain yksi äiti, tämä sijaisäiti. En oikeasti enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä tälle asialle, kukaan ei tunnu olevan minun puolellani. Huostaanottoa ei voida edes ajatella purettavan, koska lapseni ei ole koskaan ollut edes kotilomilla. Tpaan nykyään lastani muutaman kerran vuodessa, koska sossu on määrännyt, että saan käydä perheessä vain yksin, kun ennen sain ottaa esim siskojani mukaan, ja suoraan sanottuani minua ei hirveästi huvitä tämän kaiken jälkeen käydä heidän kotonaan, jossa he esittävät etteivät ole mitään väärää koskaan tehneetkään. Kaikista eniten sattuu se, että tiedän etten ole lapselleni koskaan mitään pahaa tehnyt, hänet on vain huijattu minulta lapsettoman pariskunnan tyttäreksi.
Vastaukset 41
Vanhimmat
siihen naistenlehteen uudestaan yhteyttä ja teetät jutun "sijaisvanhemmat varastivat lapsni".
Siihen sitten liitteeksi siitä sij.äidin jutusta, kuinka hehkutti, ettei anna lastasi koskaan takaisin.
Mukaan myös sen sossun haastattelu, joka koko homman junaili jne.
Tuleepa ainakin yleiseen tietoisuuteen.
Samassa jutussa voisi sitten haastatella myös Risikkoa ja mahd. muitakin päättäjiä. Sun sossutoimiston johtajaa jne.
Sen lehden minäkin lupaan ostaa, vaikka en ns. juorulehtiä yleensä hanki.
Ihmeen pitkään olet vain asian kanssa ihmetellyt, tekemättä mitään. Kuinka olet yleensä pysynyt kasassa?
Veikö masennuksesta toipuminen liian pitkään, ettet pystynyt pontevammin toimimaan, vai ?
Mitä on kirjattu huost.oton syyksi. Kun syy on poistunut, pitäisi aloittaa huostan purkusuunnitelmat.
Vaadi, että sijarit kuljettavat itse lapsen tapaamaan sinua, koska kierosti muuttivat niin kauas.
Oletko jo kunnossa, et pystyisit pitämään lasta kotilomilla?
Lapsi on aivopesty, mutta nyt olis sossun tehtävä vakuutella lapselle, että sinä olet hänen oikeaäitinsä ja oikaista kaikki muutkin valheet, mitä lapselle on syötetty.
Jo pelkästään sijaislasten kuvien ja nimien julkaiseminen on luvanvaraista. Jos meidän sijaislapsista laitetaan kuvia tai juttuja lehteen esim. koulusta oli juttu, niin kysyttiin omilta vanhemmilta ja sossulasta lupa!Sijaisvanhemmat eivät voi näitä asioita päättää. Perhehoitoliiton lakimies sanoi kerran, että siinäpä luette tiilenpäitä, jos ette tätä usko!Muutenkin juttu oli aivan uskomaton. Voisitko saada lakimiehen ja alkaa penkomaan tätä juttua? Kyllä oikeuden pitää voittaa!
niin otat asian uudelleen käsittelyyn. Sinulla on oikeus lapseen. Siis todellakin, eihän sijaislapsesta saa valokuvia laittaa mihinkään lehteen tai juttuun ilman sinun lupaa! Jo siinä on rikottu lakia. Ja itse sijaisvanhempana karsastan adoptiomaista suhtautumista sijaislapseen, se on itsensä pettämistä, mutta myös sen lapsen. Mitäpä muutakaan se herkästi lapsettomalla parilla voi olla, siksi heidän motiivinsa täytyisi kyllä kyseenalaistaa, kun sijaisperheeksi valitaan. En sano että kaikki lapsettomat näin ajattelevat, jotkuthan on omasta tahdostaan lapsettomia, vois kuvitella että sellaset ihmiset kykenee biologisten vanhempienkin kanssa yhteistyöhön, eikä kuvittele, että lapsi on nyt sit heidän ja siitä vielä maksetaankin!
näköjään oikeesti tapahtuu, niin onko sitten ihme, että meidät kaikki leimataan lapsenryöstäjiksi biopuolella.
Tämä on kyllä taas aivan uskomaton juttu.
Ihmettelen vaan, et kuinka tämä äiti on odottanut näin pitkään ja tyytynyt vain ihmettelemään.
yhtään ihmettele, että kyseinen äiti on vain tyytynyt ihmettelemään...enkä usko että kyseinen 5 vuotta pelkästään ihmetelyksi on mennyt, vaan onhan hän yrittänyt kaikin keinoin, käyttäen apuja, mistä ei ole yhtään ollut mihinkään. viisi vuotta on kuitenkin lyhyt aika "pyrokratian" keskellä, kun siihen tahtomattaan joutuu ja hyvää hyvyyttään uskoo, että kaikki toimii ja apun "todelliseen" tarpeeseen saa ja tulee. Jokaisen lastaan rkastavan bio vanhemman oikea tarkoitus, on saada lapsi takaisin, niin pian kun siihen itse pystyy tai se on mahdollista.
Tässäkin tuo, että nuo sijaisvanhempien muutot on suunniteltu etukäteen ja tämän kautta saatu, lasten ja äidin tapaamiset "jäihin" ja vieraanuttaminen, täydellä latauksella käyntiin, on ollut sossujen tavoite.Masennuksesta kärsivää äitiä on käytetty erittäin törkeäälä tavalla hyväksi ja tätä linjaa on vedetty varmasti, joka asiakirjassa hyvin esille, jotta huostaanoton purku ei olisi mahdollista. Tuosta masennuksesta ja jälkihoidosta on hyvin vaikea päästä yli, jos siihen ei enää huostaanoton jälkeen saa apua, enää ollenkaan. Sossuilla vain huosta on apu kaikkeen, mielivaltaiseen toimintaan.
Se on selvää, että huostan jälkeen, varsinkin kun siihen sisältyy alku "shokki" sen osalta, että sinua on lasten biologisena vanhempana jymäytetty oikeen kunnolla, saa kyllä jokaisen vanhemman jolta lapsi on huostaanotettu ja tämäm jälkeen sossut kääntää kelkkansa, vain ja ainoastaan tarkoituksenaan rikkoa perheet ja saada lapselle uusi elämä, uudessa perheessä, oli tämä "perhe" sijoitusperheenä mikä tahansa.
Hyvin tuttua tuo aloittaja äidin kertoma. Kokemusta on, eikä tilanne täälläkään ole muuttunut 7 vuoteen mihinkään.
Voimia ja jaksamista, kyllä lapsi vielä paikkansa äidin sydämmesssä saa tietää, kun vartuu. Vanhempana tämä vain tuntuu ikuisuudelta, jolle ei loppua näy.
raskaalta tuntuu lukea tollasta, kun tietää, miten paljon niitä todellisia avun tarvitsijoita on lapsissa ja sitten saa kuulla, että joitakin lapsia pidetään huostassa vailla mitään todellista tarvetta ja vain takana kieroilua ja suurta murhetta vanhemmille ja lapsillekin usein.
Toi kuulostaa niin kamalalta ja toivoisi koko ajan, ettei se olisi totta, mutta kuten ennenkin olen todennut, niin ei nämä jutut ihan tyhjästä lähde, et pakko on uskoa.
Paljon on tietty sellasiakin, jotka täällä keksii ja valehtelee, mutta jotenkin luulisin pystyväni erottamaan ne oikeat jutut keksityistä, kuten sunkin kohdalla, kun jaksat toistaa sitä omaa kohtaloasi ja se on aina sama. Monta muutakin, yleensä äitiä on tullut vastaan, jotka vaikuttavat todella rehellisiltä ja toistavat tarinaansa samanlaisena.
Joka valehtelee ei muista, mitä aikasemmin on sanonut ja jää siten valheestaan kiinni.
Tosi tarina ei muuksi muutu, eikä sitä pysty unohtamaan.
Pistää niin vihaksi, kun näitä joutuu lukemaan. Mitähän ihmettä voitais tehdä, että tollaset käytännöt loppuisivat.
Tuntuu, ettei kukaan tosissaan välitä. Ei siis ainakaan ne, jotka voisivat asioihin vaikuttaa ja vaatia, että kaikkien on noudatettava lakeja.
Miksi sossut ovat kaikkien lakien ulottumattomissa ja valehtelemalla selviytyvät tilanteesta, kuin tilanteesta, ihmettelen vaan.
kun löytyisi vastaus...
Jotenkin kun saisi "joukko kanteen" aikaseksi kaikilta huostaanotettujen lasten vanhemmilta, joille sossut on tehneet vääryyksiä, mutta niin paljon jo on nähnyt moni, että "tietty" kynnys on monelta ylitetty, eikä voimavaroja riitä.
voisitkos kirjottaa mulle siihen mun tällasia juttuja varten avaamaani sähköpostiin, eli [email protected].
Tunnen mielenkiintoa asiaasi kohtaan ja yrittäisin auttaa, jos suinkin mahdollista.
En tässä viitsi tän enempää, kerron tarkemmin, mitä tarkoitan, jos otat yhteyttä.
Voithan itsekin avata "salaisen" sähköp. os. jos et halua paljastaa itsestäsi enempää.
lastensuojeluasiat!
Ja koko tämä 2000-luvun alku on ollut lastensuojeluviranomaisten koko viranomaistoiminnan ja -touhun kannalta enemmän kuin kyseenalaista.
Milloin ensimmäinen lastensuojeluviranomainen joutuu käräjäoikeuteen vastaamaan omista tekemisistaään viranomaisena,
se on enää vain ajan kysymys.
Todella pöyristyttävä tapaus ap:n kirjoittajan kohdalla. Jos voit ottaa yhteyttä EOA:han ja kysyä sieltä neuvoa miten perheesi asiassa pitää menetellä
että oikeus toteutuu.
Niin että viranomaisten toiminta tutkittaisiin kaikkien perheesi asiaan sekaantuneiden viranomaisten ja yksityishenkilöidenkin osalta.
Amalia on puhunut kiinnostuksesta tekemään työtä nuorien äitien ja heidän vauvojensa kanssa. Jos olisi olemassa joku ko. järjestelmä tukemaan nuoria äitejä ja vauvoja, niin tämän kaltaiset tapaukset olisivat tapahtumatta. Tukiäiti hoitaisi vauvaa äidin kanssa. Ohjaisi ja neuvoisi ja antaisi aikaa äidin toipumiselle. Ja kun asiat tulisivat kuntoon, voisi äiti palautua omaan elämäänsä rauhassa, eikä tarvitsisi joutua tämän aloittajan kertomaan ihan kamalaan tilanteeseen. Sijaisäitinä olen kohdannut perheitä, jossa sijaislapset ovat perheen ainoita lapsia. Eikä millään pahalla, mutta minulle tulee aina tunne että ovat ihan omineet lapset ja se on väärin.Hyvää hoitoa ja rakkautta pitää antaa, mutta ei koskaan saa unohtaa kenen äidin ja isän lapsia ovat!
siinä mun ajattelemassa systeemissä ei edes puhuttaisi mistään huost. otosta, vaan korkeintaa toipumisesta ja oppimisesta elämään äitinä lapsen kanssa. Olisi mahdollisuus saada apua ja neuvoja kaikessa mitä vain osaan.
Luultavasti kuitenkin huomattavasti enemmän, kuin minua kymmeniä vuosia nuoremmat ja vähemmän kokeneet. Ei siis mitään ammattilaisen neuvoja, vaan äidillisiä, kokeneemman "sisaren" opastusta.
Kun ei mitään huostapapereita olisi edes tehty, niin ei olis mitään purkamistakaan ja kun tuntuu, et äiti pärjää omillaan, niin sitte vain muuttaa kotiinsa.
Olen myös ajatellut, että ei suhde tarvis siihenkään vielä loppua, jos on hyvään yhteistyöhön päästy, vaan aina saisi soittaa ja kysyä tarpeen tullen, mihin neuvoja tarvii, vähän kuin omalle äidille soittaisi.
Kaikilla kun ei ole sitä mahdollisuutta.
Aloittajalla ei ollut osaamisongelmaa vaan masennus. Hän oli lääketieteellisen avun ja levon tarpeessa. Miksi hänen potilaana piti luopua lapsestaan juridisesti huostaan. Miksi missään ei ole ketään, joka ei veisi lapselta äitiä siksi, että äiti on sairas ja tarvitsee lepoa.
Miksi masentunut katsotaan osaamattomaksi, vaikka kyseessä on sairauden estämä jaksaminen, joka korjaantuu levolla ja sairauden hoidolla. Miksi lapsi joutuu maksamaan noin kovan hinnan huostaanotetuksi joutumalla. Miksi äidin osaaminen olla äiti kyseenalaistetaan sairastapauksissa. Eihän flunssainenkaan jaksa hoitaa lasta. Koska näemme ensimmäisen flunssan takia huostaanotetun?
tällasten äitien avuksi pitäisi kehitellä vaihtoehtoisia tapoja hoitaa asiat ilman mitään huostaanottoja.
Sen kaltaista mallia äitien avuksi olen tässä kehittelemässä, ettei tämän kaltaisia tilanteita enää koskaan syntyisi.
Olen tietty realisti, et en voi itskään kaikkien apuna olla, mutta jos homma toimii, niin hekä toiminta laajenisi koko maan kattavaksi.
hänen kuntansa sosiaaliviranomaisia lain edessä vastuuseen tekemisistään!
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710
Sosiaalihuoltolaki 17.9.1982/710
1 LUKU
Lain soveltamisala
1 §
Sosiaalihuollolla tarkoitetaan tässä laissa sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia, sosiaalista luottoa ja niihin liittyviä toimintoja,
joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä
.............
Sosiaalipalvelut
17 §
Kunnan on jäljempänä säädetyin tavoin huolehdittava seuraavien sosiaalipalveluiden järjestämisestä:
1) sosiaalityö;
2) kasvatus- ja perheneuvonta;
3) kotipalvelut;
............
20 §
Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.
21 §
Kotipalveluja annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille,
jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista.
....................
__________________
Laki kunnallisista kodinhoitajista on astunut voimaan Suomessa vuonna 1950
eikä nykyisen Sosiaalihuoltolain tarkoituksena ole ollut voimaanastuessaan sivuuttaa
aiemmin voimassa ollutta lakia kunnallisista kodinhoitajista.
Päinvastoin Sosiaalihuoltolain tarkoituksena on ollut saada aikaan parempi ja varmemmin toimiva sosiaalihuolto omille kansalaisilleen koko maassa.
Mutta mitä on tässä maassa saatu aikaan? Hirvittäviä kohtaloita perheissä; viranomaisten toimesta viety (kidnapattu?) vauvoja, lapsia ja nuoria esimerkiksi köyhyyden, vanhempien uupumisen, väsymyksen, sairauden vuoksi.
Kamalaa ja hirvittävää elämän tuhlausta!
Hanki asianajaja ajamaan juttuasi ja vahingonkorvausta. On äärimmäisen tärkeää, että lapsesi saa tietää, että et ole koskaan halunnut luovuttaa häntä sijaisvanhempien lapseksi. Tämä on tärkeää lapsen KOKO tulevaisuuden ja KOKO aikuisiänkin eheän käsityksen ja itsetunnon takia. Lapsesi sijaisvanhemmat ovat nostaneet itsensä jumalan asemaan sossun avustuksella. Mielestäni suurimman vastuun kantaa kuitenkin sosiaaliviranomaiset koska he ovat tietoisia rikkomuksista ja sallineet sen vaan jatkua polkien lapsesi oikeuksia ja äidin oikeuksia. He ovat tehneet lukuisia virkavirheitä ja virkavelvollisuuden laiminlyöntejä, josta virkamiehet joutuvat Suomessa henkilökohtaiseenkin vahingonkorvaus- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen, joka lapsen kidnappaus aina on. Nuoren masentuneen äidin erehdyttäminen noin on virkarikos. Lapsen sukuoikeuden polkeminen ja valehtelu sekä esiintyminen lapsen vanhempina salaten oikea äiti lapselta on myös rikos.
Pistä juttu liikkeella, jotta lapsesi viimeistään isona saa tietää sinun yrittäneen ja siitä jää ainakin dokumentit hänen luettavakseen.
Lisäksi tuo sosiaalivirkailija pitää kertomuksesi mukaan toimintalinjanaan lapsenryöstöjä, joten jatkettu rikos on aina pahempi.
Ennemmin tai myöhemmin sossutantan on lain mukaan selvitettävä huostaanotetulle lapselle hänen ikätasonsa mukaisesti miksi hänet on huostaanotettu. Viimeistään tällöin lapsellesi selviää, että sijaisäiti ei ole hänen oikea äitinsä vaan hän on maksettu äiti. Hän saa hoidosta palkkion ja kulukorvauksen. Oikea äiti ei moisista eduista nauti. Olisi hyvä valmentaa lasta tähän etukäteen, ettei totuus tule shokkina kun valhe paljastuu lapselle.
mun mielestä viisi vuotiaalle voisi jo hyvin selittää ja selvittää sukulaisuus suhteet, muutenkin.
Tuon ikäiset ovat jo kovin kiinnostuneita tietämään serkuistaan, isovanhemmistaan, jo paljon aikasemminkin, kummeistaan jne.
Meidän lapset ovat imeneet itseensä kaiken sen, minkä olen heidän taustoistaan osannut kertoa.
Halusivat, et kerron uudestaan ja uudestaan.
Ne juttuhetket oli aina parhaita ja toinen kiinostava aihe heille oli, kun kerroin omasta lapsuudestani, mitä tein ja minkälaista silloin oli.
Mitä syötiin , mitä leikittiin, mitä kotihommia piti tehdä, minkälaiset kaupat oli silloin jne.
Pyysivät kertomaan samat jutu uudestaan ja uudestaan. Samoin joitakin juttuja mitä muistin omien vanhempieni kertoneen omasta lapsuudestaan. Se oli heille, kuin satukirjaa olisi lukenut.
Kiitos rohkaisevista vastauksistanne, oli helpottavaa lukea niitä. En siis enää ole ollut muutamaan vuoteen masentunut, enkä varmasti olisi ollut niinkään pitkään, jos tätä koko lapsenyöstöjuttua ei olisi ollut. Nykyään käyn normaalisti töissä, minulla on vakava parisuhde ja asun mieheni ja koiran kanssa. Missään vaiheessa ongelmani ei siis ole ollut se, etten olisi osannut hitaa lastani, minulla on 9 nuorempaa sisarusta, joten olen hoitanut lapsia koko pienen ikäni. Olin vain niin masentunut ja voimaton, etten yksinkertaisesti jaksanut huolehtia lapsestani täyspainoisesti. En ole saanut mitään apua koskaan tämän asian hoitamiseksi, koska en oikeasti ymmärrä noista lakikiemuroista mitään, enkä ole ollut edes varma onko tuo touhu ollut oikeasti laitonta, vai vaan siinä rajoilla. Lisäksi minua on pelottanut se, että mitä jos lapseni ei haluakaan asua kanssani, tai edes käydä luonani kotilomilla. Onhan sekin kuitenkin mahdollista, että hän on kamalan vihainen minulle, kun tajuaa että olen hänet vauvana hylännyt. Tähän koko viiden vuoden hullunmyllyyn liittyy niin paljon ristiriitaisia tunteita, että minua melkein pelottaa ryhtyä koko selvitysprojektiin, koska tiedän sen olevan aikaa- ja voimiavievää puuhaa.
ap
p.s. amalia, kirjoitan sinulle joku päivä sähköpostia, uskon että olet oikeasti hyvä ihminen. :)
odottamaan postiasi.
Eipä paljon voi ihmisiä auttaa, mut jos edes henkisenä tukena ja jonkinlaisena "piiskurina" voi olla, niin onhan sekin tyhjää parempaa, eiks vain?
vakavassa tilanteessasi oikealta taholta apua perheellesi ja viranomainen on tätä vaikeaa tilannettasi käyttänyt enemmän kuin HYVÄKSI!
Avun- ja tuenpyyntö sosiaaliviranomaisten suuntaan voi siis johtaa aivan pienen vauvan pitkäaikaiseen huostaanottoon.
Näin meillä Suomessa toimitaan viranomaisissa:
ihnmillisesti, oikeudenmukaisesti ja niin ammattitaitoisesti.
ja vuosikerta ja numero oli kyseessä?
Tämä teksti oli niin aukoton ja särötön, kaikki kliseet sisältävä juttu, liian täydellinen ollakseen uskottava.
Niin kuin tuossa kirjoitin, lehti oli Anna tai Me Naiset, lehti on vuodelta 2003 kesällä, tai kesän jälkeen ilmestyneessä numerossa, en muista numeroa, koska minulla on tallessa vain se juttu, ei koko lehteä. Täällä suomi24:n keskustelupalstoilla on aina ihmisiä, jotka epäilevät ihmisiä valehtelijoiksi heti kun kertoo jotain, joka saattaa naarmuttaa sitä kaunista kuvaa joka suomesta hyvinvointivaltiona annetaan. En usko että kovinkaan moni olisi jaksanut kirjoittaa noin pitkää juttua ihan vaan valehdellakseen, mitä hyötyä siitä minulle edes olisi? Ja mun käsityksen mukaan aukottomuus vain puhuu totuuden puolesta, päinvastoin, jos kirjoituksessani olisi ollut monia aukkoja ja virheitä, eikö se puhuisi ennemminkin valehtelun puolesta?
ap
kyselyn kumpaankin lehteen siitä missä numerossa tämmöinen juttu oli. Kiinnostavaa.
saat vastauksen, niin kertonet meille muillekin.
Kiinnostaa nähdä se juttu.
otsikon nimeä ja toimittajaa joka jutun kirjoitti?
artikkeli (niin hän sanoi), joten siitähän täytyy löytyä nuokin tiedot.
ovat tarinat että monet eivät usko. kyllä ne silmät aukeaa joskus. Yhdellä tuttvallani on niin kans uskomaton juttu että jos hän sen tänne kertoisi varmaan kaikki teilaisi. Hältä vietiin kanssa vauva adoptoitiin (ensin sijaislapseksi) vaikka nimeä ei ole paperissa. kaikk dokumentit hävitetty. Asiaa tutkitaan edelleen vaikka 4 vuotta kulunut. Ei edes teidä lapsen asumispaikakuntaa ja nimikin muutettu.
Eduskunnan Oikeusasiamiehen tutkittavaksi.
Hänen viranomaistyönkuvaansa kuuluu selvittää viranomaisten toimet lapsia koskevissa asioissa. Onko toimittu lain mukaisesti jne.
Kerätkää kaikki mahdollinen virallinen asiakirja eri viranomaisilta mitä tuttavasi lapsen kohtalosta löytyy ja pyytäkää EOA:ta selvittämään onko lapsen asiassa toimittu Suomen lakien mukaisesti.
Siitä hän saa palkkansa ja hänet on nimetty ja ilmoitettu myös YK:n tahollekin,
että hän selvittää suomalaislasten yksittäisiä tapauksia viranomaisissa lapsiasiavaltuutetun sijasta.
_____________
http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/oikeusasiamies/lapsen-oikeudet.htx
Lapsen oikeudet kaikessa huomioon
Perustuslaki takaa lapsille tasa-arvoisen kohtelun yksilöinä ja antaa heille oikeuden vaikuttaa kehitystasonsa mukaan itseään koskeviin asioihin.
Lapsen oikeuksia koskee myös YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista. Sopimus hyväksyttiin vuonna 1989 ja se tuli voimaan Suomessa vuonna 1991.
Painopistealue oikeusasiamiehen työssä
Lapsen oikeudet ovat olleet vuodesta 1998 eduskunnan oikeusasiamiehen työn yksi painopistealue.
Eduskunnan toivomuksen mukaisesti oikeusasiamies ottaa laillisuusvalvonnassaan lapsen oikeudet huomioon arvioidessaan kaikkea viranomaistoimintaa, jonka vaikutukset kohdistuvat lapsiin.
Esille lastensuojelussa ja sosiaalihuollossa
Useimmiten lapsen oikeudet ovat esillä lastensuojelussa ja sosiaalihuollon alueella.
Oikeusasiamiehelle tulevat kantelut koskevat usein vanhempien riitoja lapsen huollosta
tai lastensuojeluviranomaisten toimia.
Lapsen oikeudet tulevat esille myös kanteluissa terveydenhuolto- ja opetusviranomaisten sekä poliisin ja tuomioistuinten menettelystä.
Tutkimuksia omasta aloitteesta
Oikeusasiamies tutkii omasta myös aloitteestaan, miten lasten oikeudet toteutuvat eri viranomaisten toiminnassa.
Hän on tutkinut esimerkiksi yksin tulleiden pakolaislasten oikeuksien toteutumista ja lasten psykiatrista hoitoa.
Laajin selvitys on vuodelta 2002 ja se koski valtion koulukoteihin sijoitettujen lasten perusoikeuksien toteutumista. Oikeusasiamies tarkasti vuosina 2000 - 2001 kaikki valtion koulukodit, arvioi mm. niiden eristämiskäytäntöjä ja erityisen intensiivisiä hoitojaksoja sekä oikeutusta huumetestauksiin.
Oikeusasiamies on selvittänyt myös, miten viranomaisten toimin voitaisiin ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa perheissä.
Tarkastuksilla huomiota lasten oloihin
Tarkastuksillaan oikeusasiamies on perinteisesti kiinnittänyt erityistä huomiota laitoksissa olevien lasten oloihin.
Tarkastusten kohteena ovat ollet esimerkiksi koulutustoimi, koulukodit, lastensuojelun yksiköt ja kuntien järjestämä perheasioiden sovittelu.
hävinneet ja luulen, että tuttavani on jo luovuttanut (ei halua puhu asiasta ja ei vissiin enää juristiakaan) on uusi perhe ja lapsia. Ei varmaan tunnistaisi edes omaa lastaan jos näkisi kaupassa. Virkailjatkin jo suurin osa eläkkeellä ja loput ei muista.
Se on erittäin raskauttavaa virkamiehelle, jos hän on hävittänyt todisteet. Nostaisin kyllä metelin, koska sillä lapsella on oikeus tietää ettei äiti hylännyt häntä. Nämä selviää dokumenteista, joita EI SAA eikä varmaan ole hävitetty, ainoastaan pimitetty.
Kaikki hallinnolliset dokumentit ja päätökset diarisoidaan, juuri siksi, ettei kukaan pääse nyysimään välistä mitään pois. Joten takuulla on löydyttävä dokumentit.
nk.vedätetään. Asiasta on jo niin kauna että kaikki osapuolet ovat väsyneet. lapsihan ei edes tuntisi äitään jne. Tietenkin mielenkiintoinen juttu saattaisi viroiyä esim. jonkun sairauden kohdalla jossa tarvittaisiin tietoa verisukulaisista vaikkapa luovuttajaa. Alkaisko paperit löytymääm. Edm. tuli mieleen tässä kirjoitellessa.
Ihan alkoi ahdistaa puolestasi :/ Oletko ollut yhteydessä asianajajaan joka voisi sinua auttaa tässä asiassa? Tällä palstalla tai tuolla biovanhempien puolella olen nähnyt joidenkin tiettyjen asianajajien nimiä jotka voisivat parhaiten osata auttaa sinua tässä asiassa. Eikä kannata murehtia sitä lapsen suhtautumista. Toki hänelle on tehty todella julmasti uskottelemalla että sijaisäiti on hänen äitinsä mutta onneksi lapset ovat toipuvaisia. Varmasti oikean avun (ei siis sossun) turvin saatte luotua läheiset ja hyvät välit ja lapselle on varmasti tärkeää viimeistään isompana tietää miten äiti hänestä taisteli.
Voimia sinulle kovasti! Pyydä vaikka jotain tukihenkilöksi auttamaan näissä byrokratian rattaissa jos tuntuu ettet itse niistä niin tiedä.
Leeni Ikonen
Ja laitoin linkkejä joissa on aiheita hänestä ja saat esikuvaa henkilöstä ja hänen työstään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000020961374
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000020931330
http://www.knuutilaki.net/esittely.html
....................................................HS 12.5.2007 Mielipiteet
Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä huostaanotettujen lasten pakkoadoptiosta. Asiaan liittyy monenlaisia ongelmia koskien sekä ulkomailta adoptoituja lapsia että kotimaisia adoptiolapsia. Nykyisin huostaanotettuina on myös adoptiolapsia.
Kotimaisia adoptioasioita säätelee v. 1985 voimaan tullut laki lapseksiottamisesta, jonka mukaan alaikäisen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, mikäli sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen.
Lapseksiottamista ei voida lain mukaan vahvistaa, mikäli sen johdosta on annettu tai luvattu korvausta. Nykyinen laki edellyttää pääsääntöisesti, että lapsen vanhemmat antavat suostumuksensa lapseksiottamiseen.
Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua hoitavat Suomessa Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia.
Kansainvälisen adoption hoitaminen on luvanvaraista toimintaa, mutta adoptioneuvonta lakiin perustuva aja maksutonta. Neuvonnan suunnittelu ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.
Käytännössä adoptioperheet kohtaavat usein lapsen murrosiän myötä ongelmia, jotka ovat huomattavasti biologisen lapsen murrosikää moninaisempia.
Adoptiolapset käy elämässään läpi aikanaan koettua hylkäämiskokemustaan. Monella adoptiolapsella on oppimisen ongelmia.
Kaikilla lapsen kohtaavilla tahoilla tulisi olla tietämystä ja valmiutta tukea lapsen kiinnittymistä vanhempiinsa, eikä lähteä syyllistämään vanhempia lapsen käytösongelmista.
Monelle adoptiovanhemmalle voi olla yllätys, että heidät lapselle apua hakiessaan syyllistetään huonoiksi kasvattajiksi.
Sosiaalitoimi voi esittää lapsen sijoitusta kodin ulkopuolelle, vaikka tämä voi olla tuhoisaa hänen kehitykselleen.
Pelastakaa Lapset ry_llä on moninainen rooli lasten asioissa. Yhdistyksen toimintaan kuuluvat paitsi adoptioasiat myös sijaisperheasiat. Kunnat ostavat siltä lakimiespalveluja ja sen lakimiehet avustavat kuntia lasten huostaanottoasioissa.
Järjestö, joka auttaa perhettä saamaan itselleenadoptiolapsen, voi siten myöhemmin olla tämän lapsen huostaanottoprosessissa mukana sijoittamassa adoptiolasta sijaisperheeseen tai laitokseen.
Pitäisikö huostaanotettu adoptiolapsi adoptoida uudelleen pakkoadoptiolla, jos adoptiovanhemmat vastustavat?
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuore tukimus (2.4.2007) selvittelee laajan aineiston (1990-luvun alusta marraskuuhun 2005 saakka) pohjalta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijoituspäätösten syitä Helsingin kaupungissa. Sijoitusten ensisijaiset syyt löytyvät kouluvaikeuksista, 37 %, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, 52 %.
Adoptiovälittäjien tulisi seurata jälkihuoltona maahamme tuotujen lasten kohtaloa, mutta adoptiovälittäjät ilmoittavat, ettei lastenkotiin sijoitettujen lasten määrää ole tilastoitu.
Oletan, että lapsen luovuttajamaita kiinnostaisi erityisesti tällainen tieto. Asian tulisi luonnollisesti kiinnostaa myös adoptiovälittäjiä.
Pakkoadoptioehdotukset huostaanotettujen lasten kohdalla eivät näe lapsen etua. Ihmisoikeussopimukset lähtevät siitä, että huostaanotto on vain väliaikainen toimi ja kaikkien viranomaistoimien tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion huostaanottojen rajuun kasvuun erityisesti 2000-luvulla.
Suomen valtion tulisi näin ollen kiinnittää huomio perheiden peruspalveluiden toteutumiseen ja niiden laatuun, perheiden tukitoimiin ja oikeudenkäyntimenettelyn heikkouksiin.
Nykyistä ottolapsilakia ei tule laajentaa pakkoadoption osalta. Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ympärille on syntynyt monenlaista liiketoimintaa, eikä lapsikauppa käsitteenä ole kaukana totuudesta.
Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo
Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä huostaanotettujen lasten pakkoadoptiosta. Asiaan liittyy monenlaisia ongelmia koskien sekä ulkomailta adoptoituja lapsia että kotimaisia adoptiolapsia. Nykyisin huostaanotettuina on myös adoptiolapsia.
Kotimaisia adoptioasioita säätelee v. 1985 voimaan tullut laki lapseksiottamisesta, jonka mukaan alaikäisen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, mikäli sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen.
Lapseksiottamista ei voida lain mukaan vahvistaa, mikäli sen johdosta on annettu tai luvattu korvausta. Nykyinen laki edellyttää pääsääntöisesti, että lapsen vanhemmat antavat suostumuksensa lapseksiottamiseen.
Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua hoitavat Suomessa Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Pelastakaa Lapset ry ja Interpedia.
Kansainvälisen adoption hoitaminen on luvanvaraista toimintaa, mutta adoptioneuvonta lakiin perustuva aja maksutonta. Neuvonnan suunnittelu ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.
Käytännössä adoptioperheet kohtaavat usein lapsen murrosiän myötä ongelmia, jotka ovat huomattavasti biologisen lapsen murrosikää moninaisempia.
Adoptiolapset käy elämässään läpi aikanaan koettua hylkäämiskokemustaan. Monella adoptiolapsella on oppimisen ongelmia.
Kaikilla lapsen kohtaavilla tahoilla tulisi olla tietämystä ja valmiutta tukea lapsen kiinnittymistä vanhempiinsa, eikä lähteä syyllistämään vanhempia lapsen käytösongelmista.
Monelle adoptiovanhemmalle voi olla yllätys, että heidät lapselle apua hakiessaan syyllistetään huonoiksi kasvattajiksi.
Sosiaalitoimi voi esittää lapsen sijoitusta kodin ulkopuolelle, vaikka tämä voi olla tuhoisaa hänen kehitykselleen.
Pelastakaa Lapset ry_llä on moninainen rooli lasten asioissa. Yhdistyksen toimintaan kuuluvat paitsi adoptioasiat myös sijaisperheasiat. Kunnat ostavat siltä lakimiespalveluja ja sen lakimiehet avustavat kuntia lasten huostaanottoasioissa.
Järjestö, joka auttaa perhettä saamaan itselleenadoptiolapsen, voi siten myöhemmin olla tämän lapsen huostaanottoprosessissa mukana sijoittamassa adoptiolasta sijaisperheeseen tai laitokseen.
Pitäisikö huostaanotettu adoptiolapsi adoptoida uudelleen pakkoadoptiolla, jos adoptiovanhemmat vastustavat?
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuore tukimus (2.4.2007) selvittelee laajan aineiston (1990-luvun alusta marraskuuhun 2005 saakka) pohjalta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijoituspäätösten syitä Helsingin kaupungissa. Sijoitusten ensisijaiset syyt löytyvät kouluvaikeuksista, 37 %, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, 52 %.
Adoptiovälittäjien tulisi seurata jälkihuoltona maahamme tuotujen lasten kohtaloa, mutta adoptiovälittäjät ilmoittavat, ettei lastenkotiin sijoitettujen lasten määrää ole tilastoitu.
Oletan, että lapsen luovuttajamaita kiinnostaisi erityisesti tällainen tieto. Asian tulisi luonnollisesti kiinnostaa myös adoptiovälittäjiä.
Pakkoadoptioehdotukset huostaanotettujen lasten kohdalla eivät näe lapsen etua. Ihmisoikeussopimukset lähtevät siitä, että huostaanotto on vain väliaikainen toimi ja kaikkien viranomaistoimien tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomion huostaanottojen rajuun kasvuun erityisesti 2000-luvulla.
Suomen valtion tulisi näin ollen kiinnittää huomio perheiden peruspalveluiden toteutumiseen ja niiden laatuun, perheiden tukitoimiin ja oikeudenkäyntimenettelyn heikkouksiin.
Nykyistä ottolapsilakia ei tule laajentaa pakkoadoption osalta. Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ympärille on syntynyt monenlaista liiketoimintaa, eikä lapsikauppa käsitteenä ole kaukana totuudesta.
Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo
olemme nyt kuulleet sinun versiosi. Sosiaalitoimistosta tulisi varmaan vähän erilainen. Kysymys on nyt siitä, että sinä et pysty asettamaan lapsesi etua omasi edelle vaan takerrut joihinkin mitättömiin pikkuseikkoihin kuten lehtijuttu. Totuus on, ettet sinä pystynyt hoitamaan lasta ja lapsi sai onnekseen hyvän sijaisperheen. Kaikki muu on höpölöpöä tuon ulkopuolella. Lapsen etu on pysyä sijaisperheessä, integroitua tämän lapsettoman pariskunnan lapseksi ja se on siinä. Tietenkin lapsesi kokee sijaisäidin äidikseen ja eikö se olekin hyvä, että lapsi on saanut äidin? Eikö olisi kamalaa, jos sijaisäiti ei oikeasti kokisi äidillisiä tunteita tätä sijaislastaan kohtaan? Valitettavasti sinulla on asiasta pahamieli, mutta lapsihan tässä on pääasia ja hänellä on asiat hyvin.
ihan pikku juttu, et menettää kieroiudella oman lapsensa.
Sen kun vaan jatkaa elämäänsä. Kuka nyt oman lapsensa perään jaksaisi itkeä.
Sij.äidin suru on varmaan paljon suurempi?????
erilainen virkakertomus asiasta. Jos sen kertomuksen laatijat vielä joutuisivat oikeuteen laatimansa asiakirjan kanssa niin voisi heilläkin olla sen jälkeen suru puserossa.....
Viekkaudella ja vääryydellä ei ole koskaan tässä maailmassa saatu mitään hyvää taikka oikeudenmukaista aikaiseksi.
Puolustuskyvytön pieni lapsi keneltä on viety valehtelulla ja vääryydellä oikeus omiin vanhempiinsa
joutuu varmasti tämän tosiasian eteen jossain vaiheessa elämäänsä
eikä kukaan voi taata sitä että hän tälläisesta koko elämänsä kestävästä ja kokemastaan valheesta ja vääryydestä selviäisi.
tai jopa useampia? Miksi aina oletetaan "automaattisesti" että virallisen tahon versio on se oikea?
Kyllästyttää kuulla miten virallisen tahon lausuntoja ei voi ohittaa, miten niin moni ihminen ei voi olla väärässä tai miten luotettavia virallisen tahon henkilöt ovat. Itse tiedän tasan tarkkaan mikä tilanne meillä perheessä on, ei kukaan muu. Minä en liioittele tippaakaan vaan kerron sen mikä on totuus. Virallinen taho perustaa käsityksensä perheestämme parin kerran käyntiin ja nekin käsitykset ovat käsittämättömän virheellisiä...
Minä uskon että harvalla on intresseissä palstoilla jatkuvasti mesota jostain valheellisesta jutusta.
Enkä ole alkuperäinen enkä kukaan muukaan, kunhan kirjoitin.
Hei. Olen jutelut tästä koko tapauksesta nyt taas asianajajan kanssa, mutta kaikki heistä arvelevat ettei minulla juurikaan enää ole mahdollisuuksia saada lastani takaisin kotiin, johtuen pitkästä sijoitusajasta. Eli olen taas lähtöpisteessä, enkä oikeasti tiedä mitä enää voin tehdä. Kukaan ei tunnu haluavan puuttua siihen seikkaan, että koko huostaanotto on alunperinkin ollut turha, ellei peräti laiton.