"elämään kyllästynyt"

Tunnen vahvaa masennusta ja ahdistusta. Tunnen myös vahvaa yksinäisyyttä vaikka muutamia ihmisiä onkin olemassa. En kykene masennuksen takia tekemään työtä. Olen liki 25 ja olen koko elämän vain sinnitellyt opiskelussa, monia vuosia olen myös ollut tekemättä mitään. En tajuu miksei mun kaverit tai vanhemmat anna mulle sitä jotain arvoa elämään. Edes terapia ei tunnu riittävän elämän arvoon. Olen erittäin heikossa kunnossa. Kroppa ja mieli on todella väsyneitä. Ajattelen kaikkea pahaa vaan itelle, tulee hyvä olo ku aattelee jotain pahaa. En tiedä haluunko pois täältä, mutta olen todellankin loppuun palanut. Tuskin oon ainoo tällänen nuori mies. En kaipaa mitään ihme vastauksia/sääliä. Jos joku haluu jotain laittaa nii mielellää omia realistisia kokemuksia.
2284
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Et ole ainut. Minäkin tunnen syvää masennusta ja yksinäisyyttä. Mulla on joitakin kavereita, perhe ja sukulaisia, mut tuntuu välillä että minut torjutaan masennuksen takia. Ja minullekin tulee hyvä olo kun ajattelee mitä pahaa voi tehdä itselleen. Tuntuu että olen syyllinen kaikkeen mikä menee pieleen mun elämässä. Ja halu tehä itsemurha on suuri. Olen kuitenkin taistelija enkä luovuttaja, olethan sinäkin.

Äänestä
  • En aio luovuttaa. En anna periks kyl millää mutta kyllä tää sattuu tää kaikki. Sen takii kaikki ku ite on niin heikko ja väsynyt nii ei pääse millää täst "kuoresta" irti ja ei nää ulkopuolelle yhtään. Tää vuos tuntuu viel pelottavalta ku en tiiä mitä rahaa tuun saamaan loppuvuodesta vai saanko mitään ja mitä oon valmis tekemään et saisin rahaa. En tiiä ku en jaksa. En jaksa ajatella yhtään mitään ylimääräistä. Kiitos vastauksestasi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Henri.... kirjoitti:

Tunnen vahvaa masennusta ja ahdistusta. Tunnen myös vahvaa yksinäisyyttä vaikka muutamia ihmisiä onkin olemassa. En kykene masennuksen takia tekemään työtä. Olen liki 25 ja olen koko elämän vain sinnitellyt opiskelussa, monia vuosia olen myös ollut tekemättä mitään. En tajuu miksei mun kaverit tai vanhemmat anna mulle sitä jotain arvoa elämään. Edes terapia ei tunnu riittävän elämän arvoon. Olen erittäin heikossa kunnossa. Kroppa ja mieli on todella väsyneitä. Ajattelen kaikkea pahaa vaan itelle, tulee hyvä olo ku aattelee jotain pahaa. En tiedä haluunko pois täältä, mutta olen todellankin loppuun palanut. Tuskin oon ainoo tällänen nuori mies. En kaipaa mitään ihme vastauksia/sääliä. Jos joku haluu jotain laittaa nii mielellää omia realistisia kokemuksia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu