Ja suoraan asiaan:
Itse olen lapsuudesta asti ollut hoikkarakenteinen ja pari vuotta takaperin aivan riisitautinenkin. Ihan lapsuudesta lähtien ruokavalioni oli aivan päin hanuria, sillä päivä alkoi yleensä makupalalla, koulussa pieni määrä ruokaa, kotona toinen pieni ateria ja illalla leipä ja teetä. Terveydenhoitajat sanoivat aina että massaa kannattaisi hankkia ja antoivat erilaisia ruokailuohjeita, mutta enhän minä näistä välittänyt. Liikuin myös todella paljon. Joka päivä tuli pelailtua jalkapalloa, sählyä yms ja ruokailu alkoi syrjäytymään kun aamu makupalan jälkeen lähdettiin pelailemaan ja tultiin illalla takaisin. Eväitähän ei ollut koskaan mukana muuta kuin se vesipullo, josta hädin tuskin tuli edes hörpättyä. Vuonna 2006 syksyllä terveydentarkastuksessa painoni oli juuri ja juuri yli 50kg. Pituus oli 180cm. Tehkää omat diagnoosinne painoindeksistä. Tällöin aloin huolestumaan omasta painostani sillä en halunnut sen menevän alle 50. Tästä pikkuhiljaan alkoi meikäläisen mässäilykausi. Päivässä rupesin syömään 5-7 kertaa ja joka kerralla isoja annoksia, plus sitten munkkia, karkkia, limua sekä sipsiä lähes joka päivä. 1,5 vuotta ja painoni oli noussut 77kg. Vielä ei kannata onnitella sillä tästä ne ongelmat vasta alkoivat: Ruoansulatus alkoi pikkuhiljaa rasittumaan liikaa ja aluksi kärsin lievästä refluksitaudista jonka seurauksena ruoka alkoi tökkimään niin että oksentelin melko usein ruokailun jälkeen ja tästä ruokatorvi tietenkin tulehtui. Asia paheni pahenemistaan ja sitten gastroskopian kautta sain selville että ruoansulatukseni oli aivan viuturullaan: Diaknoosi kertoi että mahaportti oli löystynyt. Tämä oli ainoa jonka diaknoosista ymmärsin itse sillä loppujen tulkitsemiseen olisi tarvittu tulkki suomentamaan kun ei kauheasti ihmisen anatomia hallussa ole, mutta useat negatiiviset sanonnat kuten "arpinen", "revähtynyt", "normaalia huonompi" sanonnat tekivät selväksi sen että romuna on mahaosasto. Leikkaukseen ei lähetetty nuoren ikäni takia (19v) vaan lääkäri määräsi lääkekuurin ja sillä on menty tähän asti. Vituttavaa aikoinaan oli se että stressi ja jännitys aiheuttivat ylenpalttista huonoa oloa, polttoa kurkussa ja oksentelua, mutta ajan mittaan olen oppinut sietämään stressiä ja eivätkä oireet niin pahoja enään ole. Ja mainittakoon vielä että kesken armottoman lihoituskuurin minulle iski "laihuuskammo" ja pelkäsin laihtumista. Päivässä oli pakko vetää ne 5-7 ateriaa että sai mielenrauhan... Saattoi aihe venyä hieman avautumiseksi, mutta muistutan näin kaikkia lihottajia maltillisuudesta. Ylenpalttinen mässäily ruoalla ja herkutelulla on vain pahaksi itselleen. Itse en aikoinani halunnu ymmärtää proteiinien ja hiilihydraattien merkitystä ja halusin vain että tarvittavat kalorit tulevat täyteen, oli ne sitten prodeja tai hiilareita. Painoaikoinani huipulla olin melko kauhea näky kun olin ns "laihaläski", eli siis proteiinit karsittu hiilihydraateilla. Maha ja makkarat röhötti ja lihakset olivat olemattomat. Nykyään säännöllinen ruokailu, liikkuminen, punttien nostelu sekä herkuttelun vähentäminen ja proteiinin turvaaminen on tuonut enemmän lihasmassaakin joka alkaa erottumaan rasvakerroksen alta. Parasta tässä on sekin että näillä elämäntavoilla myös refluksitauti on saatu kuriin jollain tapaan. Nykyisin pituus on edelleen 180cm ja paino on 69kg. Hoikempi nykyään olen, mutta tyytyväinen siihen. En enään ala siihen ylenpalttiseen mässäilyyn ja ruoan kurkusta alas pakottamiseen... Toimikoon varoituksena kaikille jotka sitä massaa nopeasti haluavat. Perehtykää terveellisiin menetelmiin älkääkä mässäilkö...
Itse olen lapsuudesta asti ollut hoikkarakenteinen ja pari vuotta takaperin aivan riisitautinenkin. Ihan lapsuudesta lähtien ruokavalioni oli aivan päin hanuria, sillä päivä alkoi yleensä makupalalla, koulussa pieni määrä ruokaa, kotona toinen pieni ateria ja illalla leipä ja teetä. Terveydenhoitajat sanoivat aina että massaa kannattaisi hankkia ja antoivat erilaisia ruokailuohjeita, mutta enhän minä näistä välittänyt. Liikuin myös todella paljon. Joka päivä tuli pelailtua jalkapalloa, sählyä yms ja ruokailu alkoi syrjäytymään kun aamu makupalan jälkeen lähdettiin pelailemaan ja tultiin illalla takaisin. Eväitähän ei ollut koskaan mukana muuta kuin se vesipullo, josta hädin tuskin tuli edes hörpättyä. Vuonna 2006 syksyllä terveydentarkastuksessa painoni oli juuri ja juuri yli 50kg. Pituus oli 180cm. Tehkää omat diagnoosinne painoindeksistä. Tällöin aloin huolestumaan omasta painostani sillä en halunnut sen menevän alle 50. Tästä pikkuhiljaan alkoi meikäläisen mässäilykausi. Päivässä rupesin syömään 5-7 kertaa ja joka kerralla isoja annoksia, plus sitten munkkia, karkkia, limua sekä sipsiä lähes joka päivä. 1,5 vuotta ja painoni oli noussut 77kg. Vielä ei kannata onnitella sillä tästä ne ongelmat vasta alkoivat: Ruoansulatus alkoi pikkuhiljaa rasittumaan liikaa ja aluksi kärsin lievästä refluksitaudista jonka seurauksena ruoka alkoi tökkimään niin että oksentelin melko usein ruokailun jälkeen ja tästä ruokatorvi tietenkin tulehtui. Asia paheni pahenemistaan ja sitten gastroskopian kautta sain selville että ruoansulatukseni oli aivan viuturullaan: Diaknoosi kertoi että mahaportti oli löystynyt. Tämä oli ainoa jonka diaknoosista ymmärsin itse sillä loppujen tulkitsemiseen olisi tarvittu tulkki suomentamaan kun ei kauheasti ihmisen anatomia hallussa ole, mutta useat negatiiviset sanonnat kuten "arpinen", "revähtynyt", "normaalia huonompi" sanonnat tekivät selväksi sen että romuna on mahaosasto. Leikkaukseen ei lähetetty nuoren ikäni takia (19v) vaan lääkäri määräsi lääkekuurin ja sillä on menty tähän asti. Vituttavaa aikoinaan oli se että stressi ja jännitys aiheuttivat ylenpalttista huonoa oloa, polttoa kurkussa ja oksentelua, mutta ajan mittaan olen oppinut sietämään stressiä ja eivätkä oireet niin pahoja enään ole. Ja mainittakoon vielä että kesken armottoman lihoituskuurin minulle iski "laihuuskammo" ja pelkäsin laihtumista. Päivässä oli pakko vetää ne 5-7 ateriaa että sai mielenrauhan... Saattoi aihe venyä hieman avautumiseksi, mutta muistutan näin kaikkia lihottajia maltillisuudesta. Ylenpalttinen mässäily ruoalla ja herkutelulla on vain pahaksi itselleen. Itse en aikoinani halunnu ymmärtää proteiinien ja hiilihydraattien merkitystä ja halusin vain että tarvittavat kalorit tulevat täyteen, oli ne sitten prodeja tai hiilareita. Painoaikoinani huipulla olin melko kauhea näky kun olin ns "laihaläski", eli siis proteiinit karsittu hiilihydraateilla. Maha ja makkarat röhötti ja lihakset olivat olemattomat. Nykyään säännöllinen ruokailu, liikkuminen, punttien nostelu sekä herkuttelun vähentäminen ja proteiinin turvaaminen on tuonut enemmän lihasmassaakin joka alkaa erottumaan rasvakerroksen alta. Parasta tässä on sekin että näillä elämäntavoilla myös refluksitauti on saatu kuriin jollain tapaan. Nykyisin pituus on edelleen 180cm ja paino on 69kg. Hoikempi nykyään olen, mutta tyytyväinen siihen. En enään ala siihen ylenpalttiseen mässäilyyn ja ruoan kurkusta alas pakottamiseen... Toimikoon varoituksena kaikille jotka sitä massaa nopeasti haluavat. Perehtykää terveellisiin menetelmiin älkääkä mässäilkö...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.