Lapseni käy peruskoulun kolmatta luokkaa.Opettajalta on tullut nyt viestiä, että lapsellani on melkoista vaikeutta matematiikassa.Lapseni on kuitenkin kotona laskenut matematiikan tehtävät näppärästi ja harvoin niissä on korjattavaa ollut.Kokeissa on aina vähintään puolet ollut oikein.Kokeethan ovat todella suuria:A4-paperi täynnä laskuja ja niissä luvut ihmeen suuria näin pienelle koululaiselle.
Mielestäni lapsellani on matikka sujunut ihan hyvin..mutta opettajan mielestä ei kun katsoo luokan keskiarvoa.Jos lapseni ei kotonakaan osaisi ja jos kokeista saisi 4;a kaiken aikaa, olisin huolissani.
Lapseni laskee näppärästi sormien avulla.Nyt tuli tieto, ettei sormia saa käyttää ollenkaan apuna vaan esm.kertolaskut tulisi opetella ulkoa tai käyttää muita välineitä.
Koulussa tunnilla on käytössä kertotaulukko, josta näitä opetellaan.Kummallako tavalla lapsi sitten sisäistää ja oppii asian parhaiten? Ulkoa pänttäämällä vaiko esm. juuri sormia käyttäen? Mielestäni matematiikka on laskemista eikä ulkoa opettelemista.Olenko väärässä?
Itse muistan lapsena koulussa laskeneeni sormien avulla ja olempa tänä päivänä matikassa sen verran hyvä, etten laskimia tarvitse.
Mielestäni lapsellani on matikka sujunut ihan hyvin..mutta opettajan mielestä ei kun katsoo luokan keskiarvoa.Jos lapseni ei kotonakaan osaisi ja jos kokeista saisi 4;a kaiken aikaa, olisin huolissani.
Lapseni laskee näppärästi sormien avulla.Nyt tuli tieto, ettei sormia saa käyttää ollenkaan apuna vaan esm.kertolaskut tulisi opetella ulkoa tai käyttää muita välineitä.
Koulussa tunnilla on käytössä kertotaulukko, josta näitä opetellaan.Kummallako tavalla lapsi sitten sisäistää ja oppii asian parhaiten? Ulkoa pänttäämällä vaiko esm. juuri sormia käyttäen? Mielestäni matematiikka on laskemista eikä ulkoa opettelemista.Olenko väärässä?
Itse muistan lapsena koulussa laskeneeni sormien avulla ja olempa tänä päivänä matikassa sen verran hyvä, etten laskimia tarvitse.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tältä palstalta ei välttämättä kannata etsiä apua. Ehkä ennemminkin tuolta Äidit ja Isät -palstoilta.
Sen verran voin kyllä sanoa, että se sormilla laskeminen pyritään lopettamaan jo 1. luokan lopulla ja viimeistään 2. luokan aikana. Tämä siksi, että lapsi oppisi laskemaan päässään. Vaikka sormet ovatkin konkreettiset apuvälineet (tosin ne ovat aika rajallinen väline kun niitä on vain 10), on laskutoimitusten tekemisen automatisoiduttava niin, että lapsi pystyy laskemaan lukuja päässään. Se on pohja vaikeammille laskutoimituksille, joita alkaa pikkuhiljaa tulla. Siinä lapsesi opettaja on siis ihan oikeassa ja miksipä ei olisi, ammatti-ihminen.
Joitakin asioita on vaan opeteltava ulkoa. Ei kaikkea voi aina laskea uudestaan ja uudestaan. Mietipä nyt jos on vaikka lasku 8 X 7 10. Kun ulkomuistista voi hakea ensin luvun 56, on siihen helppo lisätä 10. Mutta jos pitää joka kerta miettiä erikseen 7 7 7 7 7 7 7 7 ja sitten vielä laskea tämä sormin, siihen tuhrautuu aivan tuhottomasti aikaa ja virheiden mahdollisuuskin on suuri. Vieläpä pitäisi sitten siihen muistaa lisätä se kymppi.
Kyllä minäkin olisin huolissasi lapsesi edistymisestä, jos hän jää selvästi alle luokan keskiarvon. Oppilaita ei tietenkään verrata suoraan toisiinsa, mutta se kertoo hänen osaamisensa tasosta paljon, jos muut suoriutuvat (kirjan omasta?) kokeesta häntä paljon paremmin.
Jos jo kolmannella luokalla on vaikeuksia matematiikassa, täytyy asiaan kiinnittää erityistä huomiota. Ei sinun tarvitse tuosta ottaa nokkiisi, häpeillä lapsesi puolesta tai käydä puolustuslinjalle ("Kyllä sillä menee ihan hyvin"). Ei se mikään häpeä ole, että lapsi tarvitsee enemmän apua ja ohjausta. Eikö sinustakin ole hyvä asia, että opettaja on ottanut asian esille nyt, eikä odottanut esimerkiksi 5. luokalle kun arvosanat laskevat kuin lehmänhäntä ja ongelmat ovat todellisuudessa siellä 1. ja 2. luokan perustaidoissa, joita ei ole hoidettu aikanaan kuntoon?
Mitä taas tulee tuohon ihmettelyyn kokeen laajuudesta ja lukujen suuruudesta, niin opittavan aineksen määrää opetussuunnitelma. Sitä samaa suunnitelmaa toteutetaan jokaisessa 3. luokassa ja siellä siis opiskellaan ihan niitä samoja lukualueita ja laskutoimituksia. Niissä pärjää jokainen oppilas omalla tavallaan.
Hyvin paljon oppimista auttaisi se, että kotona ei suhtauduttaisi negatiivisesti siihen, ettei lapsi pärjääkään aivan koulun vaatimusten mukaan, vaikka tulokset vanhemmalle itselleen kelpaisivatkin. Lapsi ei ole opiskelemassa koulussa vanhempiensa vaatimusten mukaisesti vaan oman potentiaalinsa. Opettajan tehtävä on huomata mahdolliset ongelmakohdat ja yhdessä vanhempien kanssa miettiä kuinka lasta voidaan auttaa eteenpäin, menestymään parhaalla mahdollisella tavalla.
Suosittelen, että olet uudelleen yhteydessä opettajaan ja keskustelet hänen kanssaan siitä, kuinka lastasi voisi auttaa matematiikassa ja millä osa-alueilla tarvitaan erityisesti harjoitusta. Kysy myös onko muita apuvälineitä, joita lapselle voisi tarjota sormien sijaan (esim. legopalikat) havainnollistamisvälineeksi. Voitte yhdessä keskustella tavoitteista, joita lapselle voisi asettaa.
terv. Palstaa satunnaisesti lukeva opettaja
ps. Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, minkälaisia tehtäviä ovat nämä "puolet", jotka lapsesi kokeessa menevät oikein? Onko kyse perustehtävistä? Aika monella lapsella on ongelmia soveltamisessa sekä sanallisissa tehtävissä. Perustehtävät voivat sujua ja ns. tuoda pisteitä kokeessa, mutta ongelmat ovatkin muualla.