(Varoitus: teksti sisältää kuvauksen kivittämisetä. Jos olet kovin herkkyyteen taipuvainen, sinun ei ehkä kannata lukea.)
Minua on pitkään pohdituttanut ihmisen halu osallistua tuomitsemiseen. Koska siitä on tälläkin palstalla esiintynyt kaksi aika paljon toisistaan eroavaa mielipidettä, haluan tehdä avauksen aiheesta. Otan tähän Raamatunkohdan Joh.8. Siinä fariseukset ja kirjanoppineet tuovat huorintekijän Jeesuksen luokse. He vetoavat Mooseksen lakiin, ja kysyvät, eikö tämä pitäisi kivittää.
Mooseksen lain mukaan huorintekijät tuli kivittää. Näin myös tehtiin. Ajatelkaa. Ihmiset pyhässä vihassa naisen ympärillä. Heillä on kivet käsissä. He tähtäävät naista, kiivaimmat kenties päähän, niskaan tai rintakehään, osa hieman säälien käsiin tai jalkoihin, selkään. Kuitenkin he kaikki seisovat ympärillä, ja o v a t m u k a n a tuomion antamisessa. Kukaan ei asetu tuomitun puolelle. Vaikka joku heittäisi tahallaan ohi välttäen osumasta naiseen, hän on mukana tuomitsemassa. Tavoite on saada nainen hengiltä.
Joskus luemme näistä tapahtumista, aivan kuin ne olisivat satua. Näin kuitenkin tosiaan on toimittu. Tuomitsijat ovat toimineet lain mukaan, ja saaneet muutkin vakuuttuneiksi siitä, että näin tulee tehdä. Tuomio on saatettu loppuun asti, ja tuomittu on menettänyt henkensä. (En osaa sanoa, mitä Mooseksen laki sanoo tuomitun sieluntilasta: oliko kivittäminen "sovitus", vai ajateltiinko sielun joutuvan rangaistuksesta huolimatta kadotukseen.)
Näin tapahtuu siihen asti, kunnes Jeesus kävelee joukon keskelle. Jeesus kirjoittaa hiekkaan jotakin, ja yksi kerrallaan jokainen äsken tuomiosta vakuuttunut henkilö, vanhimmasta nuorimpaan luopuvat kanteesta, ja poistuvat. He ovat tulleet tuntemaan oman syntisyytensä, ja käsittävät, etteivät ole mahdollisia tuomitsemaan toista ihmistä. Yhtään tuomitsijaa ei jää paikalle. Jeesus antaa naiselle anteeksi, eikä tuomitse Hänkään.
Tällaista ei tapahdu enää. Vai tapahtuuko? Onko mahdollista, että otamme näkymättömän kiven käteemme, ja tähtäämme synnin tehnyttä lähimmäistä? Ja olemmeko pohtineet, josko olemme kenties itse ehtineet tehdä aivan väärän laintulkinnan? Jos luemme tuon Joh. 8. Raamatunkohdan, Jeesus ei ole tuolloin vielä meidän kohdallamme saapunut paikalle. Jos olisi, kivi meidän kädestämme putoaisi, ja joutuisimme häveten lähtemään pois. Tuntisimme kenties kiveniskut omassa ruumiissamme.
Täällä palstalla ollaan lähes yhtä mieltä siitä, että hoitokokousten aikaan kiviä heitettiin harkitsemattomasti. Nyt kiistellään siitä, mitä tulisi tehdä kivitetyille. "Henkiin jääneet" ovat luonnollisesti ruhjoutuneita, kenties loppuiäkseen. Kivittäjien puolustajat haluavat taasen sanoa, että kivittäjät ovat pyytäneet kivittämistään anteeksi, ja asia pitää unohtaa. Ja jos jotakin on jäänyt selvittämättä, pitää kivitetyn lähteä kivittäjiensä luokse.
Jos luit, ystäväni, tähän asti, etkä ole varma mitä halusin kertoa, haluan tiivistää sanomiseni tähän lauseeseen: Jos luemme Raamattua, ja uskomme sen sanoman, emme voi hyväksyä ihmisen tuomitsemista.
Minua on pitkään pohdituttanut ihmisen halu osallistua tuomitsemiseen. Koska siitä on tälläkin palstalla esiintynyt kaksi aika paljon toisistaan eroavaa mielipidettä, haluan tehdä avauksen aiheesta. Otan tähän Raamatunkohdan Joh.8. Siinä fariseukset ja kirjanoppineet tuovat huorintekijän Jeesuksen luokse. He vetoavat Mooseksen lakiin, ja kysyvät, eikö tämä pitäisi kivittää.
Mooseksen lain mukaan huorintekijät tuli kivittää. Näin myös tehtiin. Ajatelkaa. Ihmiset pyhässä vihassa naisen ympärillä. Heillä on kivet käsissä. He tähtäävät naista, kiivaimmat kenties päähän, niskaan tai rintakehään, osa hieman säälien käsiin tai jalkoihin, selkään. Kuitenkin he kaikki seisovat ympärillä, ja o v a t m u k a n a tuomion antamisessa. Kukaan ei asetu tuomitun puolelle. Vaikka joku heittäisi tahallaan ohi välttäen osumasta naiseen, hän on mukana tuomitsemassa. Tavoite on saada nainen hengiltä.
Joskus luemme näistä tapahtumista, aivan kuin ne olisivat satua. Näin kuitenkin tosiaan on toimittu. Tuomitsijat ovat toimineet lain mukaan, ja saaneet muutkin vakuuttuneiksi siitä, että näin tulee tehdä. Tuomio on saatettu loppuun asti, ja tuomittu on menettänyt henkensä. (En osaa sanoa, mitä Mooseksen laki sanoo tuomitun sieluntilasta: oliko kivittäminen "sovitus", vai ajateltiinko sielun joutuvan rangaistuksesta huolimatta kadotukseen.)
Näin tapahtuu siihen asti, kunnes Jeesus kävelee joukon keskelle. Jeesus kirjoittaa hiekkaan jotakin, ja yksi kerrallaan jokainen äsken tuomiosta vakuuttunut henkilö, vanhimmasta nuorimpaan luopuvat kanteesta, ja poistuvat. He ovat tulleet tuntemaan oman syntisyytensä, ja käsittävät, etteivät ole mahdollisia tuomitsemaan toista ihmistä. Yhtään tuomitsijaa ei jää paikalle. Jeesus antaa naiselle anteeksi, eikä tuomitse Hänkään.
Tällaista ei tapahdu enää. Vai tapahtuuko? Onko mahdollista, että otamme näkymättömän kiven käteemme, ja tähtäämme synnin tehnyttä lähimmäistä? Ja olemmeko pohtineet, josko olemme kenties itse ehtineet tehdä aivan väärän laintulkinnan? Jos luemme tuon Joh. 8. Raamatunkohdan, Jeesus ei ole tuolloin vielä meidän kohdallamme saapunut paikalle. Jos olisi, kivi meidän kädestämme putoaisi, ja joutuisimme häveten lähtemään pois. Tuntisimme kenties kiveniskut omassa ruumiissamme.
Täällä palstalla ollaan lähes yhtä mieltä siitä, että hoitokokousten aikaan kiviä heitettiin harkitsemattomasti. Nyt kiistellään siitä, mitä tulisi tehdä kivitetyille. "Henkiin jääneet" ovat luonnollisesti ruhjoutuneita, kenties loppuiäkseen. Kivittäjien puolustajat haluavat taasen sanoa, että kivittäjät ovat pyytäneet kivittämistään anteeksi, ja asia pitää unohtaa. Ja jos jotakin on jäänyt selvittämättä, pitää kivitetyn lähteä kivittäjiensä luokse.
Jos luit, ystäväni, tähän asti, etkä ole varma mitä halusin kertoa, haluan tiivistää sanomiseni tähän lauseeseen: Jos luemme Raamattua, ja uskomme sen sanoman, emme voi hyväksyä ihmisen tuomitsemista.
Vastaukset 116
Vanhimmat
>>>Kreikankielessä on tuomitsemiselle monta eri verbiä. Jakeessa Matt 7:1 Jeesuksen sanoissa "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" on verbi 'krino', jonka merkitys Novumin mukaan on
"erottaa, määrätä, päättää, arvostella, ratkaista, vahvistaa, tuomita; käydä oikeutta." (Novum 5, s.478.)
Englanninkielessä verbi on käännetty useimmin teonsanalla 'to judge', mikä tarkoittaa yllämainittuja asioita, joista yksi tärkeimpiä on arvostelun esittäminen ja asioiden erottaminen toisistaan.
Jeesuksen sanat näissä jakeissa on ymmärretty tavattoman väärin ja se on johtanut käsittämättömän mittavaan ulkokultaisuuteen kristittyjen keskuudessa. Ihmiset eivät uskalla enää arvostella tai esittää mielipiteitään mistään asioista, kun pelkäävät syyllistyvänsä tuomitsemiseen. Erityisen pelokkaita kristityt ovat sen suhteen, että jos sanovat vahingossa jotakuta ihmistä jumalattomaksi, niin syyllistyvät anteeksiantamattomaan syntiin. Tällä tavalla ajattelevat eivät voi koskaan noudattaa Raamatun ohjetta varoittaa jumalatonta, sillä jumalattoman varoittaminen edellyttää oikean arvion tekemistä sen jumalattoman sydämen tilasta. (Hes 3:17-21.)
Väärät pelkotilat ovat johtaneet käytännössä siihen, että on pidetty kristittyinä kaikkia, jotka tunnustavat suullaan Jeesuksen Herrakseen tai tunnustavat muilla tavoin yhteistä kristillistä uskoamme. Kun sitten joku rohkenee sanoa tuomion sanat esimerkiksi julkisynneissä elävistä "kristityistä homoista" tai paavista ja katolisista homopapeista, niin hekin ovat tekopyhyydessään valmiit perumaan sanansa heti, jos joku huomauttaa heidän lausuneen kadotustuomion. Silti he ovat sen tehneet sekä suullaan että sydämessään.
On naurettavaa ja typerää väittää, ettemme arvioisi toisten ihmisten hengellistä tilaa ja asemaa pelastusmielessä kaiken aikaa, kun tutkimme toisten henkeä ja sisäistä tilaa. Sehän on Jumalan Henki, joka meissä tätä jaloa työtä tekee eikä sitä pidä karttaa, kun Jumala siihen meitä kehottaa ja johdattaa. (1Kor 2:9-16.)
Jeesus ei kiellä tuomitsemasta eli arvostelemasta ihmisiä vaan käskee meidän tuomita (krino) oikein eli puolueettomasti (ja henkilöön katsomatta). (Joh 7:24.) Elämä seurakunnassa ja sen ulkopuolella on jatkuvaa tuomitsemista. Jos emme tuomitse seurakunnan sisällä olevia, niin miten me voisimme erottaa joukostamme väärät profeetat ja väärät opettajat sekä valheveljet? (1Kor 5:1-13; Fil 3:1-3; Gal 2:1-8; 2Piet 2:1ss.) Jeesus sanoi, että tunnemme heidät heidän hedelmistään, sanoistaan ja teoistaan. (Matt 7:15-29; 12:33-37; Tiit 1:5-16.) Jos seurakunnassa kielletään erottamasta pyhien keskuudesta valheveljiä, vääriä opettajia ja vääriä profeettoja, niin seurakunta eksyy kadotukseen vievälle tielle. Jos seurakunnassa hyväksytään terve arvostelu ja erottaminen (eli tuomitseminen, kreikan 'krino'), niin seurakunta pysyy evankeliumin suoralla tiellä ja monet pelastuvat. On siis tärkeää, ettei kielletä veljiä tekemästä Jumalan tahtoa seurakunnan sisällä ja arvostelemasta oikein veljiä, että erottaisimme valheveljet, väärät profeetat ja väärät opettajat voidaksemme varoittaa heistä ja heidän eksytyksistään.
Ei ole tarpeen siis pelkästään erottaa "harhaoppeja" vaan on tärkeää erottaa myös "väärät opettajat", jotka levittävät harhaoppeja. Tuomitsemisen tulee mennä sydämen asenteiden tuomitseen asti eikä jäädä pelkän ulkonaisen ja näkyvän kuvan arvioimiseen. (Apt 8:20-24; 1Kor 14:20-26) Ulkoisia pystyy arvostelemaan kuka tahansa, mutta sisäisiä ihmisiä vain Hengen johdossa vaeltavat vanhurskaat ja hengelliset veljet sekä sisaret Herrassa Kristuksessa. (2Kor 2:14-1; 4:15-18.)
Harhaoppisen tai eksyneen ja ulkokullatun sielun tunnistaa siitä, että hän kieltää itseensä kohdistuvan kaiken arvostelun ja oikean tuomitsemisen perustellen kantansa virheellisellä Raamatun tulkinnalla, jonka perusteella hän väittää arvostelun olevan syntiä ja vieläpä kadottavaa sellaista.
Jeesus puhui "ulkokullatuille", ettei näillä ole vara tuomita muita, koska elävät itse synnissä.
Matteuksen evankeliumi:
7:1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
7:3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
7:4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?
7:5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
Tämä Jeesuksen opetus ei ollut yleinen kielto harjoittaa tuomitsemista eli oikeaa arvostelua ja erottamista, mikä tapahtuu Pyhässä Hengessä ja mihin vain hengelliset veljet pystyvät. Sen sijaan nämä Jeesuksen sanat ovat nykyään osoituksena siitä, miten tekopyhät ja ulkokullatut käyttävät niitä jatkuvasti väärin kieltäen oikean syyttämisen ja oikean arvostelemisen (eli tuomitsemisen, kreikaksi 'krinoo'). Paavali kirjoitti korinttolaisille, että nämä tuomitsevat (krinoo) niitä, jotka ovat sisäpuolella eli osallistuvat kokoustoimintaan.
1.Korinttolaiskirje:
5:11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita (krinoo) niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse (krinoo) vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee (krinoo) Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Pelkästään tämän kohdan perusteella voidaan sanoa, että oikea tuomitseminen seurakunnan sisällä on Jumalan tahto meihin nähden. Tätä tukee myös Raamatun kokonaisilmoitus. Kristittyjen ja etenkin nimeltään kristittyjen tekopyhien ihmisten ulkokultaisuus on johtanut kuitenkin oikean tuomitsemisen (krinoo) kieltämiseen seurakunnissa ja Paavalin sekä Jeesuksen sanojen virheellisiin tulkintoihin muissa vastaavissa kohdissa.
On selvää, että jos joku elää huorintekijänä, varkaana tai ahneena ja tuomitsee toisen näistä synneistä lakiin perustuen, niin hän tuomitsee samalla itsensä. Tätä Paavali tarkoitti, kun kertoi vääristä tuomareista roomalaisille. (Room 2:1-29.) Asiayhteydestä näkee selvästi, miten sellaisilla juutalaisilla lain opettajilla ei ole vara tuomita ketään, jotka elävät itse samoissa synneissä, mistä he toisia tuomitsevat. Sitä samaa opetti myös Jeesus vuorisaarnassa, jossa oli kuulijana paljon kansaa: joukossa myös fariseuksia tai heidän lähettiläitään.
Jos kaikenlainen tuomitseminen (arvostelu ja erottaminen, kreikaksi 'krinoo') olisi syntiä, niin Paavali ja Jeesus olisivat itse syyllistyneet syntiin tuomitessaan tuomitsemisen ja monia muita syntejä sekä ihmisiä. (Gal 2:1-14; Fil 3:1-3; 2Kor 11:1-23; 1Tim 1:18-20; 2Tim 2:16-18; 4:14; Matt 23.) Samoin tuomarit, profeetat ja muut apostolit Paavalin ohella olisivat olleet syypäitä syntiin, jos tuomitseminen olisi syntiä. (Apt 5:1-11; 8:20-24; jne.)
Huomaamme edellä esitetystä sen, ettei Jeesus tuominnut oikeaa tuomitsemista vaan väärän tuomitsemisen, mihin etenkin ulkokullatut fariseukset olivat syyllisiä. Tästä syystä mekin voimme tuomita ulkokullatut fariseukset väärästä tuomitsemisesta, kun he kieltävät meitä hengellisiä tekemästä oikeita tuomioita ja arvostelemasta muita ihmisiä, jotka tekeytyvät kristityiksi.
Kaikki Jeesuksen nimeä tunnustavat ja uskoaan julkisesti tunnustavat eivät ole Kristuksessa valittuja ja pyhiä. Esimerkiksi paavi ei ole kristitty, vaikka väittää sellaista eivätkä katoliset homopapitkaan ole kristittyjä, vaikka luulevat niin. He ovat siis matkalla kadotukseen ja pelastuvat vain muuttamalla mieltään uudestisyntymisen kautta, jota Jumala heille tarjoaa.
Tällä tavalla meidän tulee jumalattomia heidän synneistään, syntisyydestään ja jumalattomuudestaan varoittaa, vaikka se edellyttääkin oikean tuomion langettamista jumalattoman väärästä sydämen asenteesta. Tuomiot ulottuvat paljon syvemmälle ihmiseen kuin vain ulkokuoreen ja tekoihin. Näin aina silloin, kun tuomarina toimii Jumalan oma Kristuksen antaman viisauden kautta ja Pyhässä Hengessä. Virheettömiä emme kuitenkaan tuomioissamme ole, joten koetelkoot kukin itseään, asuuko Kristus sydämessä vai ei. (2Kor 13:5.)
Jos kiellät oikean tuomitsemisen eli arvostelun ja erottamisen, niin Kristus ei asu sydämessäsi tai Pyhä Henki on hyvin murheellinen eksymyksesi ja tekopyhyytesi vuoksi. Tee sen vuoksi parannus ja ala tuomita oikein: lopeta oikean tuomitsemisen tuomitseminen, sillä sellainen tuomitseminen on juuri sitä ulkokullattujen syntiä, mistä Jeesus puhui vuorisaarnassaan. >>>
Lutheria:
MIKÄ onkaan siis oikean profeetan eli saarnaajan HEDELMÄ, josta voidaan tietää, ettei hän ole susi, vaan hurskas lammas? ULKONAINEN ELÄMÄ, ARVO ja VIRKA, ERITYISET LAHJAT EIVÄT SITÄ OLE. Herra itse todistaa, ja samaa osoittaa kokemuskin, että NIIDEN KAUTTA ON IHMISIÄ USEIN PETETTY ja VIETY HARHAAN. Oikea hedelmä on se, josta Herra tekstin lopussa mainitsee, että "tehdään taivaallisen Isän tahto".
Tässä on huomattava, ettei Herra nyt puhu kristityistä yleensä, vaan profeetoista. Tosin tulee kaikkien kristittyjen tehdä taivaallisen Isän tahtoa, jonka kautta he myöskin tulevat autuaiksi. Mutta Isän tahdon tekeminen eisupistu ainoastaan kymmeneen käskyn noudattamiseen ja siten kuuliaisuuden osoittamiseen Jumalaa kohtaan. Koska me näet emme tässä elämässä milloinkaan kykene sitä täydelliseti tekemään, niin meidän on mahdoton kerskata täyttäneemme Isän tahtoa emmekä myöskään siten ikinä taivaaseen pääsisi. Mutta Isän tahdon Kristus ilmoittaa sanoessaan (Joh. 6: 40): "ISÄNI TAHTO ON SE, ETTÄ JOKAISELLA, JOKA NÄKEE POJAN JA USKOO HÄNEEN, ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ, JA MINÄ HERÄTÄN HÄNET VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ." Tämä on ainoa oikea tie, jota meidän kaikkien, sekä saarnaajain että kuulijain, on käyminen, jos tahdomme tulla autuaiksi.
Herra puhuu kuitenkin tässä erityisesti profeetoista eli opettajista. NÄIDEN OIKEA ja VAKITUINEN HEDELMÄ EI OLE MUU KUIN SE, ETTÄ HE AHKERASTI JULISTAVAT IHMISILLE TÄTÄ JUMALAN TAHTOA, OPETTAVAT, MITEN JUMALA ON ARMOLLINEN ja LAUPIAS, EI TAHDO SYNTISEN KUOLEMAA, VAAN ETTÄ HÄN ELÄISI, ja ETTÄ JUMALA ITSE ON OSOITTANUT TÄMÄN LAUPEUTENSA ANTAESSAAN AINOKAISEN POIKANSA TULLA IHMISEKSI. Joka hänet ottaa vastaan ja uskoo häneen, se on, joka luottaa siihen että Jumala Poikansa tähden on hänelle armollinen, antaa synnit anteeksi, ja tekee iankaikkisesti autuaaksi, ja joka puhtaasti näin saarnaa, neuvoen ihmisiä Jeesuksen Kristuksen tykö, joka on ainoa välimies Jumalan ja ihmisen välillä, hän tekee saarnaajana Jumalan tahdon. TÄMÄ ON OIKEA HEDELMÄ, JOKA EI KETÄÄN PETÄ EIKÄ VIE HARHAAN. Jos itse perkeleelle olisi mahdollista näin saarnata, niin se saarna ei olisi väärää eikä valheellista, ja joka siihen uskoisi, hän saisi sen, mitä se lupaa.
Tätä hedelmää, joka on siis ensimmäinen ja luotettavin, joka ei voi pettää, seuraa sitten muitakin hedelmiä, kun elämä on opin kanssa sopusoinnussa eikä sodi sitä vastaan. Mutta tätä kohtaa on vasta sitten oikeana hedelmänä pidettävä, kun edellinen hedelmä, oppi Kristuksesta, on jo olemassa. Saattaa näet joskus niinkin tapahtua, että oppi ei olekaan väärää, vaikka elämä onkin huonoa ja pahentavaista. Emme siis saa ensi sijassa katsoa elämään, vaan oppiin; niin voimme tarkoin erottaa, onko se susi vai lammas joka tulee tykömme lammasten vaatteissa.
Ei lähimmäisen nuhtelu saa koskaan olla tuomitsemista, jota rivitolkulla puolustat. Siihen kuuluu olennaisena osana armo ja anteksiantamus niille, jotka nöyrästi asiasta itseään nuhtelevia kuulevat, katuvat syntejään ja pyytävät niitä anteeksi. Tätä olennaisinta seikkaa et tuo kirjoituksessani esiin. Sen mukana Sinulta puuttuu oikea USKO ja YMMÄRRYS kristinuskon olemuksesta ja olennaisimmasta sisällöstä. Sen vuoksi Sinut voi julistaa pahimmaksi pakanaksi, jota maa päällään kantaa.
He kaikki ovat vinksahtaneita kiihkomanaajia, jotka kuolatessaan menevät ohi raamatun. Eivät sisäistä sitä vaan menevät vauhdilla yli. Unohdit, jeesusjammaaja, yhden asian! Joka päivä jossain päin maailmaa muslimit kivittävät ihmisiä hengiltä eri syistä. Erityisesti naisia ja erityisesti huorinteosta epäiltyjä. Siis epäiltyjä. Kiksautusta ei ole tarvinnut tapahtua. Te Jeesusjammaajat, pysykää ruodussa ja asiassa. Joku kivi voi lentää teihinkin päin.
kivittämään, on toteltava mitään kysymättä ;)
On selvää, että jos joku elää huorintekijänä, varkaana tai ahneena ja tuomitsee toisen näistä synneistä lakiin perustuen, niin hän tuomitsee samalla itsensä. Tätä Paavali tarkoitti, kun kertoi vääristä tuomareista roomalaisille. (Room 2:1-29.) Asiayhteydestä näkee selvästi, miten sellaisilla juutalaisilla lain opettajilla ei ole vara tuomita ketään, jotka elävät itse samoissa synneissä, mistä he toisia tuomitsevat. Sitä samaa opetti myös Jeesus vuorisaarnassa, jossa oli kuulijana paljon kansaa: joukossa myös fariseuksia tai heidän lähettiläitään.
Jeesus puhui "ulkokullatuille", ettei näillä ole vara tuomita muita, koska elävät itse synnissä.
Matteuksen evankeliumi:
7:1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
7:3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
7:4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?
7:5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
Tämä Jeesuksen opetus ei ollut yleinen kielto harjoittaa tuomitsemista eli oikeaa arvostelua ja erottamista, mikä tapahtuu Pyhässä Hengessä ja mihin vain hengelliset veljet pystyvät. Sen sijaan nämä Jeesuksen sanat ovat nykyään osoituksena siitä, miten tekopyhät ja ulkokullatut käyttävät niitä jatkuvasti väärin kieltäen oikean syyttämisen ja oikean arvostelemisen (eli tuomitsemisen, kreikaksi 'krinoo'). Paavali kirjoitti korinttolaisille, että nämä tuomitsevat (krinoo) niitä, jotka ovat sisäpuolella eli osallistuvat kokoustoimintaan.
1.Korinttolaiskirje:
5:11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
5:12 Sillä onko minun asiani tuomita (krinoo) niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse (krinoo) vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee (krinoo) Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."
Pelkästään tämän kohdan perusteella voidaan sanoa, että oikea tuomitseminen seurakunnan sisällä on Jumalan tahto meihin nähden.
ovat eri asioita.
Jumalan Sana tuomitsee synnin. Jumalan Sanan totuutta pitää tuoda esille.
Silti evankeliumin sanoma on: "Tule" tule tuntemaan Jumalan Sanan totuus, tee parannus ja tule Jumalan armon osallisuuteen.
Tämä ei ole kehotus hylkäämiseen tai kovaan ja epäystävälliseen käytökseen.
PYHÄLTÄ HENGELTÄ joka totelee Jumalan Rakkauden ilmoitusta.
Ihminen tuomitsee itseitsensä , eli jos uskoo Jeesukseen Jumalan sanaan ja tottelee sitä niin pelastuu.
Mutta joskääntää selkänsä Jeesukselle ja Jumalalle ihminen ITSE tuomitsee itsensä kadotukseen .
Lestadiolausuudella ei ole nykään mitään tekemistä Jumalan hengenkanssa, siellä ihminen on alkanuit ihmisen tuomariksi .
Hän toi armon ihmistenkeskelle johon sisältyy anteeksi antamus!
Tämä mikään raamattuseura ole. Pitäkää keskustelunne kirkko-huoneessa. Käskikö jumala hautaamaan elävänä viattoman 15 v tytön, kun hän synnytti lapsen Afrikassa?? Lapsi sai onneksi jäädä henkiin - ja tämä on tosi tarina.
palsta ,kun tässä kerran puhutaan TOISTEN USKOVIEN TUOMISRMISESTA .Mee itese muille palstoille ! Ja mitä tuohon kommentiis se on ihan alaarvoinen ja tuohon tapaukseen SE ON saatanan työtä joka täällä maailmassa riehuu ,niinkuin näkyy .KIRJOITTI EI VL.LAINEN
Etteivät tulisi turhaan kyselemään hoitokokouksista!
tuli tuomaan ihmisille iankaikkisen elämän, hän ei tullut tuomariksi vaan pelastamaan yksilöihmisen.
Lyylerin ajatuksetkin on jo syntiä hän on murhamies.
VL:liikke on perkeleen vallassa, se vastustaa Jumalan tahtoa että kaikki ihmiset pelastuisivat.VL yhteisö haluaa perkeleen kanssa tuhota ja tappaa.Se siis kulkee Jumalan tahdon vastaiseen suuntaan.
oot minusta saanut? Pahoitin kyllä tuosta tuomiosta mieleni.
Kaikki tietää, että ei tuollaisessa väitteessä ole mitään tolokkua.
Jos olisit 'mies', pyytäisit kirjoittamaasi lyyleriltä anteeksi.
Sinähän halveksit kaikkia jotka murtuivat teidän (sinä ja SRK) painostuksen edessä hoitokokouksissa. Miksi alennut loukkaantumaan epäuskoisen mielipiteestä?
Lyyleri on vl-valheoppien vanki. Pääpukarit ovat SRK:n johtomiehet ja vl-puhujat. Nämä joutuvatkin erään kerran tulisilmäisen Tuomarin edessä vastaamaan röyhkeästä Jumalan sanaa vastaan hyökkäämisestä, Raamatun vastaisten valheoppien opettamisesta ja ihmisten harhaanjohtamisesta.
Joka toista opettaa ja johdattaa valheen tielle, hän kantaa suuremman vastuun Jumalan edessä.
lyyleri kehuskeli tuolla toisessa keskustelussa heittäneensä tuhat ihmistä saatanalle (taisi liioitella) eikä aio yhdeltäkään anteeksi pyytää elleivät tule häneltä armoa anelemaan.
en usko ennen kuin kopioit tähän jatkoksi kyseisen lyylerin kommentin.
täällä?
on Suomen saatana.
mutta asiaa!
samaa mieltä.
Eikö ole niinkin, että tällä palstalla tuomitaan ja kivitetään sellasiakin, jotka ovat syntinsä anteeksi saaneet.., eikä millään suotais heille anteeksiantoa. Se on melko kovaa tuomiota, eikä ollenkaan Raamatun mukaista.
...Eikä yleiseen moraalikäsitykseen tai perinteiseen kristinuskoon kuulu, että rikostoverit voisivat julistaa toisilleen synninpäästön, eikä rikoksen uhrista tarvitsisi välittää tuon taivaallista.
Puhut vähän mutta asiaa.
Luulin jo, ettet halua keskustella kanssani, kun hyvin alkanut keskustelu loppui. Ajattelin sen johtuneen siitä, että olin eri mieltä kanssasi erehtymättömyydestä. Mutta ei kannata sen lausunnon vuoksi pitää ainakaan minua erehtymättömänä, ja lopettaa keskustelua:)
Jos väität minua tuomitsijaksi, luit kovin huonosti kirjoitukseni! Tai edes yrität väittää, että haluaisin tuomita jonkun/jotkut. Anteeksianto suodaan kaikille katuville, siitä ei ole epäilyksen häivää. Mutta kyllä se on niin, että sinäkin ämmäseni olet peräämässä oikeutta puheenvuoroillasi. Olet ikäänkuin tehokas, peräänantamaton puolustusasianajaja, joka huutaa jokaiseen mahdolliseen väliin "vastalause!" Se ei selvitä asiaa mitenkään. Tosin olen käsittänyt, ettet sitä halua selvittääkään.
Minä hain kirjoituksellani sellaista näkökulmaa, joka valaisisi sitä käytäntöä, joka johtaa ihmisten hoitamiseen. Se on mitä suurimmassa määrin Mooseksen laki. Ihminen toteaa, että kappas, täällähän lukee näin. Siitä eteenpäin tulkinnan ratkaisee vain ja ainoastaan rakkaus. Ihminen voi valita lain tien, tai rakkauden tien. Seuraukset kummastakin tiestä ovat tiedossa.
On tietysti rohkeaa väittää, että kokonainen seurakunta olisi tehnyt virhetulkinnan siitä, tuomitaanko ihmisiä Mooseksen lain vai Kristuksen lain mukaan. Mutta uskallan väittää näin. Haluan nojata perustelun Raamattuun, ja siellähän lukee, että "Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut." (Matt 15.) Kovuudella hallitessaan seurakunta ei rakasta seurakuntalaistaan, ja kadottaa Kristuksen rakkauden yhteyden häneen. Näin on käynyt, ja suren sitä kovasti.
vänkäät tätä? Eihän asia ole ollut näin. Onkkait sulla maalaisjärkeä?
Rauhanyhdistyksen seuroissa ole kovuutta ja lakihenkeä. Siellä kuuluu armoevankeliumi kaikille uskottavaksi. Ehdoton evankeliumi.
...Joissa hoitomiehet olisivat julkisesti peruuttaneet tuomionsa ja myöntäneet erehtyneensä sekä pyytäneet sitä anteeksi? Minä en tiedä yhtään sellaista tapausta.
Entäpä milloin SRK on myöntänyt olleensa väärässä siinä, että se julisti 70-luvulla ettei "Erehtymätön Jumalan valtakunta voisi valita virheitä tekeviä hoitomiehiä"?
Eli milloin, missä ja miten asiat on mukamas korjattu?
Se on hyvä että kuuluu. Minustakin se pitää olla ehdoton evankeliumi, joka saarnataan. Oli hyvä että otit tuon sanan -ehdoton- esiin.
Joskus tuntuu turhauttavalta yrittää perustella eri kysymyksiä sinulle, kun viittaat niitä kintaalla, ja vastaat yhdellä tai kahdella lauseella. Yritän kuitenkin vielä. Keskustelimme aiemmin seurakunnan erehtymättömyydestä. Laitoin Raamatunkohdan, jonka perusteella seurakunta erehtyy kadottaessaan hopearahan (Matt 15). Sinua ei tunnu kiinnostavan, mitä asiasta kirjoitin, vai oletko nyt lukenut tuon kohdan, tai muistat kenties ulkoa? Sinua taitaa enemmän kiinnostaa se, että joskus joku/jotkut ovat päätyneet sellaiseen johtopäätökseen, että "koska me olemme oikeassa, muiden täytyy silloin olla väärässä." Siihen johtoäätökseen on vaikeaa sanoa mitään, vaikka kuinka haluaisi ja Raamatulla perustelisi.
Mutta jos tämä asia sinua oikeasti kiinnostaa, kerro ihmeessä minulle, miten sinä olet kuullut tuon Raamatunkohdan selitettävän? Onko niissä selityksissä vaimo pessyt kätensä, vai ottanut vastuun, kuten vaimon kuuluu? Saattaa kuulostaa pieneltä asialta, mutta on äärimmäisen tärkeä, koska sen varaan on rakennettu niin paljon. Vihollinenkin rakentaa tuon kortin varaan, tietäen, että se saa kristityt toistensa silmille yksinkertaisesti antamalla käsityksen, että nuo luulevat yksin olevansa oikeassa pelastuvansa.
voi antaa synninpäästön. Jos joku on edelleen sitämieltä(kuten ehkä aiheellisesti onkin, että häntä on kohdeltu väärin), kannattaisi olla yhteydessä "julmaan hoitomieheen". Uskon, että he ovat pehmenneet ja ovat valmiit sopimaan. Näin olen kuullut. Jos joku ei ymmärrä pyyttää käytöstään anteeksi asianomaisten ollessa kasvotusten, niin se on jo vakavampi juttu. Näillä palstoilla rauhaa ei koskaan synny kenellekään. Kokeilepa face to face.
SRK on julkilausumillaan ja Päivämiehen kirjoituksillaan osoittanut, ettei sieltä löydy katumusta, vaan edelleen SRK:n uhreja pilkataan ja halutaan häpäistä parjaamalla heitä valehtelijoiksi ja katkeriksi.
Ei siis todellakaan ole asiaa SRK:n hoitomiesten juttusille niin kauon kun hoitokokouksia hehkutellaan "siunauksellisina".
SRK:lle voi antaa anteeksi ihan samalla tavalla kuin annamme sydämestämme anteeksi myös meitä vastaan rikkoneelle ihmiselle. SRK on yhdistyksenä juridinen henkilö ja siten myös maallisten lakien alla vastuussa yhdistyksenä. Millä perusteella vastuu ei ulottuisi henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan moraalisesti?
Teillä joillakin vl:illä on vääristynyt käsitys moraalista ja ylipäänsä anteeksi pyytämisesta ja anteeksi antamisesta. Kuvittelette sen olevan jonkinlaista vallankäyttöä, eikä teillä ole moraalista tietoakaan! Lehdet, yhdistykset ja jopa valtiot ovat esittäneet anteeksipyyntöjä menneistä vääryyksistään, vaikka itse väryyden tehneet ihmiset olisivat jo edesmenneet. Muille parannusta saarnaava liike ei sensijaan siihen kykene, vaan yrittää lakaista maton alle ja valehdella valehtelemisen päälle.
HÄVETKÄÄ!
Tämän palstan kirjoittelijoista Alpo, Saaraleena ja Jemima ovat lähestyneet SRK:ta omilla nimillään. Vastauksia ei ole tullut.
Tiedän myös useiden ex-vl:ien ottaneen yhteyttä ry:läisiin. Reaktiot ovat vaihdelleet siitä, että kahden kesken ovat joko tunnustaneet että ex-vl on oikeassa, mutta asialle ei tehdä mitään ja tämän ex-vl:n, eli uhrin, pitäisi tehdä parannus. Surullisimmissa tapauksissa uhrille on voitu nauraa päin naamaa ja jopa herjata tämän olevan sekaisin.
En siis todellakaan suosittele yhdellekään SRK:n uhrille, että ottaisi yhteyttä SRK:hon. Sitä ovat monet kokeilleet, eivätkä asiat ole korjaantuneet. Päinvastoin, pahimmassa tapauksessa ovat jopa jatkaneet uhriensa tuomarointia ja herjaamista.
Ps. Miksi lyyleri vaihdoit nimimerkkiä? Entäpä vastaisitko nyt kysymyksiini ja kertoisit tietämäsi tapaukset, jotka ovat oikeasti korjanneet jälkensä? Ellei vastausta tule, niin otan sen tunnustuksena että jälleen kerran räikeästi valehtelit :(
Olen samaa mieltä. Minä olen kokeiluni tehnyt sinnepäin. Hyvä kun tein. Tiedän ja tunnen, mikä siellä on vastassa. ;(
koko SRK:n. Yhdistykset ja julkiset yhteisöt ovat kasvottomia. Kokeile lähestyä yksittäisiä ihmisiä, jotka mielestäsi ovat toimineet aikanaan väärin. Kerro heille , että olet kokenut heidän puheensa koviksi. Uskon, että moni ymmärtää pyytää anteeksi iskujaan. Yksilön tasolla näissä asioissa loukataan, kärsitään ja keskustellaan. Ei näille palstoille tällaisia asioita kirjata. En ole millään palstalla nähnyt yhtään julkisyhteisön artikkelia.
yksi esimerkki: http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=117252053
Josko sinä unohtaisit nuo neuvonantajan hommat, voisi olla kaikille parempi. X-vl kun on jo sen verran kokenut, että tietää, kenen kanssa on tekemisisissä.
Ihme asia muuten, että vastuu selvittämisestä sysätään näin kokonaisvaltaisesti hoidettujen niskaan. Ja sitten viisaat ja oppineet puhujat, joiden pitäisi vastata hengellisestä opetuksesta, ovat olevinaan äimänä, eivätkä muka yhtään tiedä, mistä on kyse: "Sano nyt mitä mä oon tehny, enhän mä muuten voi tietää, jos et sä tuu sanoo." Ei ihan aikuisten touhua enää.
SRK:n kaanaankieli on kovin erilainen kuin suomen kieli... Suomeksi olet kova, armoton, häikäilemätön, tuomitseva ja pitkävihainen.
hyvä neuvo: "Sano nyt mitä mä oon tehny, enhän mä muuten voi tietää, jos et sä tuu sanoo."
Mielestäni tuohon sisältyy myös meitä neuvottu sana: "tehkää toiselle niin kuin tahtoisit itselle tehtävän".
Ymmärrän varsin hyvin niitä jotka eivät neuvo toista; sen takia juuri koska he eivät itse halua että heitä neuvottaisiin. He eivät halua tulla "tuomituksi" täydellisesti syntisiksi ja ottaa vastaan yksin armosta anteeksiantamuksen evankeljumia.
Puhuitko hoitajista?
Mistä muuten hoitajat tiesivät anoa syntejään anteeksi (srk väittää, että asiat on sovittu ja anteeksiannettu), jos he eivät tiedä ja osaa sanoa, mitä he ovat pyytäneet anteeksi? Olen tätä vähän ihmetellyt.
On hyvä käydä toisen luo ja keskustella mielessä olevista asioista.
Tätä on aina neuvottu ja sanan mukaan vielä jotenkin näin "neuvokaa toisianne sitä enempi mitä lähempänä näette Ihmisen Pojan päivän olevan".
Montako "heistä" tiedät "käyneen toisen luo?" Minulla ei ole tietoa yhdestäkään. Sen sijaan tiedän varmasti, että hoidetuista moni on ollut yhteydessä srk:hon.
Kovin onnistuit lempeästi kuvaamaan hoitokokouksia ja niiden seurauksia:
>>>on hyvä käydä toisen luo ja keskustella mielessä olevista asioista.
syynä se kuten edellä jo kirjoitin: "neuvokaa toisianne sitä enempi mitä lähempänä näette Ihmisen Pojan päivän olevan".
Eli se että me säilyisimme yhä vain pahenevan ajan keskellä yhteisessä rakkaudessa, uskomassa.
Sielunvihollinen kun yrittää niin kiivaasti iskeä kiilaa uskovaisten keskinäiselle kanssakäymiselle, ja saada heidät erilleen toisistaan ja ei antaisi mennä toisen tykö nevonpitoon. Neuvonpito keskusteluja "tiestä ja matkasta" ei koskaan käydä liikaa eikä liian paljon.
Tiedän kyllä tapauksia joissa on neuvottu ja puhuteltu toista jostain asiasta. Ja myös itselleni on näin tapahtunut josta olen suuresti kiitollinen taivaan Isälle. Ja myös itse olen joutunut näin tekemään jo poikamiehenä ollessani, kuin myös nykyään perheellisenä. Mutta näissä tehtävissä ei kyllä ole päässyt "ansioita" kertymään, vaan täysin syntisen paikalta ja armonkerjäläisen passia esittäen. Tälläista taapertamista tämä "seurakuntaelämä" on ollut.
Montako hoitomiestä tiedät käyneen hoidettujensa luokse? Turhaan sinä kaunistelet ja ehdottelet heitäkin keskusteluun ja parannuksentekoon, jos kerran erehtymättömyysoppi estää heitä tekemästä niin. Erehtymättömyysoppi ja kunnian perkele, lisättäköön vielä.
edeltä viestistä:
"Tiedän kyllä tapauksia joissa on neuvottu ja puhuteltu toista jostain asiasta. Ja myös itselleni on näin tapahtunut josta olen suuresti kiitollinen taivaan Isälle. Ja myös itse olen joutunut näin tekemään jo poikamiehenä ollessani, kuin myös nykyään perheellisenä. Mutta näissä tehtävissä ei kyllä ole päässyt "ansioita" kertymään, vaan täysin syntisen paikalta ja armonkerjäläisen passia esittäen. Tälläista taapertamista tämä "seurakuntaelämä" on ollut."
Miksi kanssakäymiset ovat tärkeitä:
"Sielunvihollinen kun yrittää niin kiivaasti iskeä kiilaa uskovaisten keskinäiselle kanssakäymiselle, ja saada heidät erilleen toisistaan ja ei antaisi mennä toisen tykö nevonpitoon. Neuvonpito keskusteluja "tiestä ja matkasta" ei koskaan käydä liikaa eikä liian paljon. "
Turhaan ei varmasti mene jos käy toisen tykö ja kertoo asian mistä on pahoittanut mielensä. Tällöinhän saa kerrottua tuolle kohteelle itselleen mikä aiheutti pahentumisen ja jo tämä helpottaa omaa pahaa mieltä. Itse olen käynyt ja palanut johonkin asiaan jälkeenkin päin epäuskoistenkin kanssa, kun jokin asia on alkanut vaivaamaan, että pahentuikohan hän minun menettelyyni.
En koe todellakaan olevani mikään erehtymätön, vaan todella toisinpäin erehtyvä ja taitamatoin niin monessa asiaoissa päivittäin.
Anteeksiantamusta tarvitsen omalle kohdalleni joka päivä että jaksaisin tehdä matkaa. Tätä samaa olemme tarjoamassa myös lähimmäisillemme.
Montako hoitajaa tiedät käyneen hoidettujensa luokse?
>>>Tällöinhän saa kerrottua tuolle kohteelle itselleen mikä aiheutti pahentumisen ja jo tämä helpottaa omaa pahaa mieltä.
on että saa käydä kanssaihmisen luokse jos tuntee että on tarvetta ja että se helpottaisi joko omaa että toisen oloa. Mitään velvotteitahan emme aseta uskomisen ehdoiksi.
Kysymys on vähän sama kuin omantunnon talouden hoitamisessa, että se on armoetu jolloin viimeistään kiusaajalta leikataan siivet kun on syntiä upotettu armonmereen.
Nämä ei tietenkään tee meistä yhtään parempaa ja pyhempää kristittyä/vaeltajaa, joita voisimme ikäänkuin esitellä "ansiona", vaan uskomiseen meidän vaelluksemme lopultakin vain jää.
Herra Jeesus kyllä tuntee omansa viimeisenä päivänä, ne jotka ovat vähässä olleet uskollisia ja uskon pitäneet, vieläpä niin että se tulee heille yllätyksenä kun he eivät ole omasta puolestaan tehneet mitään hyvää.
Tietenkin täällä ajassa meillä on kaipuu toisten uskon veljijen ja sisarten luo ja mutta nämäkin on vain ajallista ja vajavaista itsekullakin riippuen eri elämän vaiheista ja kohtaloista. Kuitenkin kun uskon pidämme niin kerran kaikki vajaa lakkaa ja alkaa täydellinen lepo ja nautinto. Kannattaa vähän aikaa kilvoitella uskomassa.
>> Mooseksen lain mukaan huorintekijät tuli kivittää. Näin myös tehtiin.
ihan yksiselitteinen asia. Jos ajatellaan ihan puhtaasti tekstinä näitä, niin siinäkin on jo tekemistä, että saadaan punnittua eri raamatunkohtien paino.
Sitten kun vielä ajatellaan, että ymmärretäänkö Raamatun kertomuksia vai luetaanko kuin piru raamattua. Vielä sekin, että sama raamatunkohta näyttää aukenevan eri ihmisille eri tavoin.
Esimerkiksi mainitsemasi kohta
>>>
Matteus 7
"1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? "
>>>
Tarkoittaako tuo "millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan" sitä, että jos minä tuomitsen jonkun ihmisen jostain, niin minä saan saman tuomion, riippumatta siitä olisinko syyllistynyt samaan asiaan kuin se jonka tuomitsin? Jotkut ymmärtävät tämän asian varmasti näin.
Minulle tuli kirjoitustasi lukiessa mieleen, että kyseessä on erityinen asia joka muistetaan viimeisellä tuomiolla. Jos tuomitsit toisen jostain asiasta, niin sinua tutkitaan tältä osin erityisen tarkasti.
Toisaalta voi myös olla niin, että jos tuomitset jonkun ihmisen, niin helposti saat itse saman tuomion jo täällä ajassa muilta uskovaisilta. Sillä kovasti tuomitsevilla ihmisillä tuppaa olemaan samoja syntejä kontollaan, kuin mistä he ovat toisia tuomitsemassa. He siis tuomitsevat samalla itsensä.
Jeesus sanoi: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." (Matt. 7:12)
Vanha intiaaniviisaus puolestaan kertoo, että älä koskaan tuomitse toista, ennenkuin olet astellut pari viikkoa hänen mokkasiineissaan.
Kyse on siis puhtaasti suhteellisesta tuomiosta. Jos kohtelet toista väärin, niin sinua tullaan kohteleman väärin. Jos kohtelet toista oikeudenmukaisesti, niin sinua kohdellaan oikeudenmukaisesti. Kaiken takana on siis pyrkiminen puhtaasti oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisenrakkauteen. Jos näet kaverisi varastavan, niin on oikein tuomita varkaus ja kehoittaa kaveria lopettamaan moinen touhu sekä palauttamaan varastamansa tavarat. Jos puolestaan jäämme itse kiinni varkaudesta ja syytämme siitä kaveria, niin...
Hengellisessä mielessä meidän täytyy muistaa, ettei meillä ole yksinkertaisesti varaa tuomita toista, koska olemme itsekin riippuvaisia Jumalan armosta.
Matt. 18:23-35
"Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia*. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
"Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.
"Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi." "
Tuomitessamme uskonasioista erilaisessa käsityksessä olevia, olemme juuri kuten tuo Jeesuksen vertauksen kurja palvelija.
Asioista, toista, ym. me voimme sanoa mielipiteemme sekä kertoa mikä on mielestämme oikein ja mikä taas väärin. Nuhdellakin voimme, jos huomaamme lähimmäisemme tekevän väärin. Toisen ihmisen sydämen- tai sieluntilaa meitä ei sensijaan ole laitettu mittailemaan, vaan siihen tehtävään on pätevä vain ja ainoastaan yksin Jumala.
Matt. 18 on sikälikin merkityksellinen, että sen aiemmat jakeet sisältävät sitomissanat "joille te anteeksi...". On perin merkillistä, että kristillinen yhteisö, jonka tehtävä on tuoda rakkauden evankeliumia julki kansalle, opettaa juuri, ja oikeastaan vain nuo sitomissanat likimain ulkoa seurakuntalaisilleen. Jospa joku joskus vaivautuisi lukemaan tuon koko Matt 15. luvun, niin sen sisältö saattaisi näyttäytyä eri tavalla, kuten admata asiaa valaisi.
Sitominenhan on itse asiassa viimeisiä toimenpiteitä, joihin seurakunnan tulisi turvautua. En itse oikein edes pysty kuvittelemaan niitä tilanteita, joissa sitominen olisi sopiva toimenpide. Tuoko se sitten turvallisuuden tunteen, kun "nöyrästi mutta vakaasti", kuten eräs suviseurapuhuja sanoi, julistaessaan srk:n opin ainoaksi oikeaksi. Sitä ainoaa oikeaa oppia vahvistetaan aika ajoin korostamalla sitomisen oikeutusta.
Jeesuksen opetuksen mukaan (Kristuksen kirkkolaki): (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."
Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta. Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.
Suoraan ei voi mennä vaiheeseen 3).
Millä oikeudella hoitokokouksissa tuomittiin ihmisiä kerralla, ilman vaiheita 1)-2) sitoen seurakunnasta ulos helvettiin? Hoitajien mielivallalla, jolla ei ollut mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa.
Mistä ymmärsin ensimmäisen kerran, että nyt on tehty hirvittäviä vääryyksiä? Siitä, että omaa äitiä syytettiin kososlaisuudesta, eikä hänessä ollut ilmennyt mitään väärää. Hän kilvoitteli uskossaan kuten kuka tahansa oikeassa uskossa oleva. Nyt koko lähetysalueen uskovien edessä häneltä vaadittiin tyhjästä ilmestyneestä syystä "kososlaisuudesta" parannusta. Mitään perustetta, tai selkeää syntiä ei kukaan häntä vastaan esittänyt. Ei mitään syntiä. Hän pyysi anteeksi kososlaisuutta. Kukaan ei aiemmin tiennyt hänessä sellaista olevankaan. Hänen anteeksipyyntönsä oli "väärin pyydetty", ja vaikka sanat olivat oikeat, niin "henki oli väärä" ja hänet "sidottiin" saman tien. Ei mennyt kuin viikko, niin isän veljen vaimo (S) jätti äidille (kukaan muu ei hänelle käynyt) pyynnön tulla häntä kuolinvuoteelle katsomaan. Äiti meni. S:llä oli hätä synneistään ja hän halusi tehdä parannuksen. Kun äiti häntä siunasi, hän ryhtyi saman tien kiittämään Jumalaa. S kuoli 2 päivän kuluttua. Mikäli äidin "sitominen" olisi ollut oikea, ei hänellä olisi ollut Pyhää Henkeä, joten ei siunauskaan olisi saanut S:ää kiittämään Jumalaa.
Lue lisää: http://www.isansana.com/vanhoillis.htm
Entä jos vaihe yksi onkin käsitetty hieman suppeasti?
Raamatunkohdassa lukee: "Silloin Pietari meni hänen tykönsä...jne." Ja mitä Jeesus hänen kysymykseensä vastasikaan? Olisiko siis veljen kärsittävä veljeä seitsemänkymmentäseitsemän kertaa, ennenkuin hän edes ajattelee puhuvansa asiasta jollekin muulle, saati seurakunnalle?
Olen joskus pohtinut tätä aihetta palstalla, ja miettinyt Petarin ehdotusta "Ihanko seitsemän kertaa". Sehän tarkoittaisi kuitenkin rajallisen määrän anteeksiantoa, jopa niin rajallisen, että ihminen voisi kuudennen kerran jälkeen jo kostonhimossaan ajatella: "Yhden kerran vielä annan anteeksi, sitten en enää." Jeesus teki asian hieman monimutkaisemmaksi ihmisluonnolle.
Otetaanpa alusta:
Jeesuksen opetuksen mukaan (Kristuksen kirkkolaki): (Matt. 18:15) "Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee niin sinä olet veljes voittanut." Uuden käännöksen mukaan: (Matt. 18:15-17) 15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´. 17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."
Ts. Kristuksen kirkkolaki on kolmivaiheinen:
1) vaihe: jae 15,
2) vaihe: jae 16 ja
3) vaihe: jae 17.
Olennaista on, että vaiheita on kolme. Ei enempää eikä vähempää. Olennaista on, että syntiin joutunut on kussakin vaiheessa kuultavana paikalla. Olennaista on, että syntiin joutuneen tehtyä synnistään parannuksen on asia loppuun käsitelty. Häneltä ei vaadita moninkertaista parannusta.
Vastauksena esille ottamaasi - monta kertaa veljelle tulee antaa anteeksi?
Vaikka nostat kaksi täysin toisistaan erilaista tapausta, niin oppiin ei aiheudu ristiriitaa. Sinun esiin nostamassasi tapauksessa veli (tai sisar) tulee itse vapaaehtoisesti luoksesi ja sanoo katuvansa, niin hänelle annetaan joka kerta anteeksi: 70 x 7 kertaa ja niin usein, kuin hän tulee luoksesi ja sanoo, minä kadun.
Ei tämä aiheuta siihen ristiriitaa. Katuvalle tulee aina antaa anteeksi. Ellet anna, ei Jumalakaan anna Sinulle mitään anteeksi.
Perustelut
I vaihe:
"Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin."
= > asiaa ei viedä II vaiheeseen.
II vaihe:
16. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ´jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla´.
= > jos hän heitä kuulee, asia jää siihen.
III vaihe
17. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle.
= > Jos hän kuulee, asia jää siihen.
Sitominen
Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."
Seurakunta on elävien Jumalan lasten muodostama yhteisö, ei pj:n tai kenenkään muun johtama salaseura. Ennakkoon ei voi sitomispäätöstä tehdä. Se tehdään vasta 3) vaiheessa, jos kuultava ei seurakuntaa kuule, ts. tee parannusta hänen kiistattomasti tekemästään synnistä. Häneltä ei saa vaatia parannusta juorujen perusteella. Uskovaa nuhdellaan vain siinä tapauksessa jos hän TEKEE syntiä. Ts. jos siitä on pätevät todisteet. Jos puhuttelija näkee tämän tekevän syntiä. Jos hänestä kerrotaan pahaa, tulee pahanpuhumiselta sulkea korvat. Pahanpuhujalta tulee edellyttää parannusta panettelustaan.
Tässä raamatun paikassa vahvistetaan armo ja anteeksiantamus myös jäykkäniskaiselle ja tai paatuneelle, jolta kenties synnintunto on jo osin tai kokonaan hävinnyt, mutta ei loputtomasti:
I vaihe: Ellei hän sinua kuule,
II vaihe: Ellei hän teitäkään kuule
III vaihe: Ellei hän seurakuntaakaan kuule.
Kiitos kommenteistasi. Olet selvästi perehtynyt asiaan ja Raamattuun muutenkin. Otin asian siksi esille, koskapa selväsi asia (Kristuksen kirkkolaki) jäi vaivaamaan Pietaria, kuten näköjään minuakin. Sinulla on täsmällinen selitys siihen, ja hyvä niin. Minä haen Pietarin kyselylle ja ihmettelylle, sekä tietysti Jeesuksen vastaukselle selitystä. Eihän kirkkolailla ole mitään virkaa, jos seuraavassa kohdassa se kumotaan jo täysin. Voihan olla, että joudut nuhtelemaan veljeä 70x7, vieläpä samasta synnistä, ja hän aina kuulee sinua. Eihän silloin ole mitään syytä mennä puhumaan asiasta muille, vaan Jeesuksen ohjeen mukaan annat kiltisti vain anteeksi. Oma kärsivällisyys saattaa silloin olla kyllä kovalla koetuksella. Minusta tämä näkökulma laajentaa 1.vaihetta aika merkittävästi. Olisiko vielä niinkin, että se antaa vähän näille 2. ja 3. vaiheillekin ajattelemisen aihetta, mennäänkö heti sitomaan vai ei. Kirjaimellisuus voi joskus muodostua aivan kuin kiroukseksi. Silloin ei välttämättä ole sydän ollenkaan mukana.
Näyt ymmärtäneen asian oikein.
Jatkan vielä kirjoittamastasi aiheesta:
(Matt. 7:2) Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.
Luther selittää tätä kirjassaan Mannaa Jumalan lapsille:
"Tämä on kummallinen saarna. Siitä nähdään, että Jumala pitää melkein tärkeämpänä palvella lähimmäistä kuin häntä. Häntä itseään koskevassa asiassa hän antaa anteeksi kaikki synnit eikä tahdo kostaa rikoksiamme. Jos sitä vastoin käyttäydymme pahoin lähimmäistämme kohtaan, hänkään ei tahdo olla kanssamme sovinnossa eikä antaa mitään anteeksi.
Tämä mittaaminen tapahtuu siis uskon jälkeen eikä ennen sitä. Ennen kuin näet tulit uskoon, Jumala ei kohdellut sinua oman ansiosi vaan armon mukaisesti. Hän antoi sinun tulla sanansa luo ja julisti sinulle synnit anteeksi. On kuin Jumala nyt sanoisi: Mittaa siis sinäkin muille ihmisille samoin, mutta jos et, sinulle käy samoin kuin muille teet. Sinä et suosi heitä. Minäkään en tahdo olla sinulle suosiollinen. Sinä tuomitset ja hylkäät heidät. Minäkin tahdon hylätä ja tuomita sinut. Sinä otat heiltä, mutta et anna mitään. Minäkin tahdon ottaa sinulta enkä mitään anna.
Tässä tapahtuu siis uskon jälkeinen mittaaminen. Herra Jumalamme antaa niin suuren merkityksen lähimmäiseen kohdistuville teoille, että hän peruuttaa meille tekemänsä hyvän, ellemme mekin tahdo tehdä hyvää lähimmäisillemme. Me näet selvästi osoitamme, ettei meillä uskoa olekaan ja että olemme vääriä kristittyjä.
Johtopäätös
Uskovalla ei ole varaaa olla lähimäistään kohtaan armoton. Olet oikeassa, että lähimäisen heikkous voi muodostua meille suurta kärsivällisyyttä vaativaksi, mutta sittenkin meidän on syytä rukoilla itsellemme kärsivällisyyttä ja olla heikkoa ja lankeilevaa, mutta katuvaa lähimäistä kohtaan armollisia.
Allekirjoitan johtopäätöksesi:
>>>Uskovalla ei ole varaaa olla lähimäistään kohtaan armoton. Olet oikeassa, että lähimäisen heikkous voi muodostua meille suurta kärsivällisyyttä vaativaksi, mutta sittenkin meidän on syytä rukoilla itsellemme kärsivällisyyttä ja olla heikkoa ja lankeilevaa, mutta katuvaa lähimäistä kohtaan armollisia.
siunatkoon.
Juuri tätä kysymystä (armoa ja anteeksiantamusta) olen peräänkuuluttanut v 1889 lähtien ja seisonut hirvittävää armottomuutta vastaan. Vasta nyt rienaajani ovat hiukan hellittäneet. Vasta kun he ovat saaneet tuhon suurimmaksi.
Lapsiani ja minua on kohdeltu hirvittävällä armottomuudella:
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1172520534
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?board=13
jotka kivittivät hoitokokouksissa, mutta en suinkaan siksi, että he "ovat pyytäneet kivittämistään anteeksi", koska sitä he eivät ole tehneet. He ovat pyytäneet anteeksi vain toisiltaan, mikä on yhtä tyhjän kanssa, ja ehkä niiltä uhreiltaan, jotka jäivät vl-seurakuntaan.
Ulosjoutuneilta he eivät ole pyytäneet anteeksi.
Puolustan heitä siksi, että hekin ovat vain erehtyviä ja heikkoja ihmisiä, jotka eivät luultavasti ymmärtäneet tekevänsä väärin, eikä heille ole sitä ymmärrystä myöhemminkään suotu.
Heidän tuomitsemisensa on yhtä väärin kuin uhrien tuomitseminen. Tuomitseminen on väärin.
Väärä oppi ja siitä nousevat väärät teot täytyy sen sijaan tuomita. Ei ihmisiä.
Että myös väärin opettavat on erotettava.
Et ymmärrä asiasta paskaakaan. Nämä kivittäjät tuomitsivat nimenomaan IHMISIÄ, joista moni on tehnyt itsemurhan, moni menetti mielenterveytensä. Et voi tietää, miltä tuntuu tulla murskatuksi armottoman koneiston edessä. Olet hurskasteleva ja tekopyhä ihminen, jolla ei ole tietoa.
pieni keskustelunpätkä tai koko ketju. Olivatko tapahtumat siunauksellisia? Tuomittiinko oikein?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000040897925
joku muu kuin tämä
"Jos luemme Raamattua, ja uskomme sen sanoman, emme voi hyväksyä ihmisen tuomitsemista."
Silloin kun teemme sen sillä nöyryydellä kuin tuolla syntisellä naisella oli on meilläkin lupa mennä seisomaan Jeesuksen taakse. Jos me uskomme sen lupauksen joka raamatussa on ymmärrämme että on vain yksi tuomari joka meidät tuomitsee.
Valotan ajatusta toisin - Jos luoemme raamattua ja uskomme sen sanomaan emmekä voi hyväksyä ihmitsen tuomiota. Niin eikö olen niin että
Ef.6
14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;
19 ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,
20 jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.
---
Tuossa lainaamssasi raamatunpaikassa on huomatavaa se että tuon naisen vapautti yksin usko Kristukseen. Vain Kristus yksin pystyi pelastamaan tuon ihmisen tuola kivitystuomiolta.
---
Ja jos se joka edeleen kivitää lähimmästään eikä ymmärrä omaa tilaansa vaikka itse Kristus puhutelee ja kysyy - se joka on synnitön heitäköön ensimmäisen kiven. Ei vaan kääntyy tuossa tilanteessa Kristuksen luota poi.
Jos nuo kivitäjät olisivat ymmärtäneet oman tilanteensa tuossa tilanteessa jossa he olivat valmiita kivittämään tuon Huorin tekijän. Niin he eivät olisi vain lupuneet kivitämisestä vaan olisivat ymmärtäneet etteivät ole yhtään parempia kuin tuo syntinen nainen.
---
Olen samaa mieltä siitä että ollaan melko yksimielisiä tästä:
"Täällä palstalla ollaan lähes yhtä mieltä siitä, että hoitokokousten aikaan kiviä heitettiin harkitsemattomasti."
Mutta kuten näemme tuosta raamatun paikasta...
"Nyt kiistellään siitä, mitä tulisi tehdä kivitetyille. "Henkiin jääneet" ovat luonnollisesti ruhjoutuneita, kenties loppuiäkseen."
Helpointa olisi ajatella ettei kukaan voinut jäädä henkiin tuosta kivityksestä. Ja jos joku niin väitää niin loppupelissä kuitenkin on ihmisen syntisyys (vertauskuvallisesti huorintekeminen) syy ihmisen vammautumiseen ei se että ihmistä olisi hoidettu väärin. Että tuon "kivittämisen" tai sen uhan tarkoitus on saada ihminen tuon syntisen naisen paikalle.
Että ihminen oli jo kuollut ennen kuin hänelle osoitetiin oma paikkansa ulkona Jumalan valtakunnasta.
"Kivittäjien puolustajat haluavat taasen sanoa, että kivittäjät ovat pyytäneet kivittämistään anteeksi, ja asia pitää unohtaa."
On hämmästyttävää että jos ihminen on itse saanut anteeki niin kuinka hän voi haluta pitää sen salassa. Kun Jeesus parantaa sairaan ja sanoo että älä vain kerro - niin ei tuo parantunut voinut pysyä hiljaa. Tai kun Jeesus paransi sairaan niin tuo parantunut otti sairasvuoteensa ja alkoi sitä kantaa. Ja se oli sovelias kantaa. ELi miten ihminen joka on saanut paljon anteeki sanoo että se pitää unohtaa. Kyllä ajatelisi että tuo rakkaus saisi vaikutaa sen että ihminen lähtisi korjaamaan sen mitä on toisia vastaan rikkonut.
"Ja jos jotakin on jäänyt selvittämättä, pitää kivitetyn lähteä kivittäjiensä luokse."
Näinhän sen taitaa olla. Vain jos syntinen pääsee raahanutumaan vl kapunkiin hänet voidaa hoitaa. Mutten hän kyllä saa jäädä tien oheen.
Ajattelinkin, että joku puuttuu siihen, että ei kaikkia hoidettuja kivitetty oikeista synneitä, vaan niinsanotuista höpösynneistä. Emme kuitenkaan myöskään voi väittää, että huorintehnyt nainen olisi kaikissa tapauksissa ollut syyllinen. Onhan hänet voitu pakottaa siihen, ja sitten tarkoituksellisesti eli ilkeämielisesti ilmiannettu. Kyllähän tätä tapahtuu maailmassa vaikka kuinka paljon. Jos tulkinta joskus näyttääkin selkeältä, voi jokin pieni yksityiskohta tehdä sen täysin erinäköiseksi. Onkin syytä kysyä, mikä on koko totuus ja kuka sen tietää?
Tuohon tuomitsemiseen vielä, en löytänyt kirjoituksestasi sellaista, mikä olisi ristiriidassa omien ajatusteni kanssa. Voisitko tarkentaa, missä määrin olet eri mieltä? Omalta osaltani tarkenna, että emme voi Raamatun mukaan hyväksyä ihmisen tuomitsevan ihmistä. Menikö sanamuoto nyt oikein?
toistenne tuomitsemisesta, että vaikka Jeesus nyt tulisi omiaan noutamaan, se saattaisi teiltä jäädä kokonaan huomaamatta.
Mikähän on tärkeää, mikä taas ei?
vaan lähinnä minua vaivaa se että -
olipa tuo huorintekijä syyllinen tai syytön tuo huorin tekijä kyllä tietää ja tuntee etti ole muuta tietä kuin Kirstus. Mennä Kristuksen eteen sellaisena kuin on. Ja otaa vastaan se oikea tuomio joka sieltä tulee - Ja itse Kristus sanoo mene äläkä enää synitä tee. Ei minusta osoita että tuo huorin tekijä olisi ollut synnitön :)
Minusta se osoitaa että tuo Huorin tekijä oli syntinen niin kuin me kaikki. Olisko Kristus asetanut tuolle syntiselle naiselle pelastuksen ehdoksi synnitömyyden? Ei olisi.
Vaan Kristus pelasti tun syntisen naisen yksin sen uskon tähden - vain Kristus voi pelastaa.
Nuo kivitäjät lupuivat kivitämisestä koska olisivat ansaineet saman tuomion teoistaan jos ne olisivat tulleet julki. Mutta sen sijaan että nuo kivitäjät olisivat langenneet Kristuksen jalkojen juureen ja tunnutanee he kääntyivät pois.
He eivät tarvinnee omasta mielestään Kristuksen armoa ja pelastusta.
EI ole mitään merkitystä sillä olisiko tuo nainen kivitetty todellisista vai kuviteellisista synneistä kun ajallisen seurakunnan hoito ei ole tuon kaltaista. Meitä ei hoida seuakunta vaan Kristus itse hoitaa meitä.
Viime kesän suvareissa kulimme puheen kirkkolaista... Joku muistanee puhjan... Ja siinä puhuja väitti että - jos hän ei kuule meitä tulee häntä pitää pakanana ja bublikaanina -> tarkotaa sitä että tuo on säädetty jumalan valtakunna suojaksi että jos ihmine ei ole kuuliainen seurakunnan seuvoille silloin on oikein ettei tuollaista veljeä tai sisarta pidetä uskovaisena.
Ja minusta on kyse pohjimmiltaan siitä avainten vallasta - onko se ihmisen käytämää valtaa toista ihmitä kohtaan. Vai onko se sitä valtaa josta raamattu sanoo - Jumlan sana on kuin kaksiteräinen miekka.
Sanot avauksessa että mooseksen aikaan ihmiset saivat kivitys tuomioita milloin mistäkin. Tai viitaat siihen että ihmiä kivitetiin. Hyvä -> mutta jos ihmise olisivat uskoneet lupauksen päälle eivätkä olisi eläneet lain alla tuskin olisivat kivtäneet toisaan kuten tekivät.
(Mark. 10:2-9) 2. Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät saako mies hylätä vaimonsa. 3. Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on teille siitä säätänyt?" 4. He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." 5. Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen. 6. Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. 7. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, 8. niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. 9. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Jeesus vastasi fariseuksille. Ei uskovaisille. Onko mielestäsi uskovainen = fariseus? Ei ole. Fariseukset ovat kovasydämisiä. Heidän kovasydämisyyden tähden Mooses salli erokirjan. Vanhurskauttiko Jeesus fariseukset? Totisesti ei. Jeesus ei moittinut, nuhdellut ja syyttänyt ketään niin kuin fariseuksia. Uskovaisia Hän varoitti fariseuksista. Omavanhuskaista ihmisistä, jotka kuvittelivat olevansa lähimmäistään parempia. Lue Matt. 23:13-36. Tällaiset Jeesuksen ristiinnaulinneet fariseukset ovat vallanneet Lappeenrannan Rauhanyhdistyksen. Ihmiset, joilla ei ole omassa sydämessä Jumalan mielen mukaista anteeksiantamusta. Opetuksesi rippileirin kysymyslaatikkoillassa: "Jos aviopuoliso on tehnyt huorin, ei häntä tarvitse ottaa takaisin", osoittaa sinut fariseukseksi, jolla ei ollut armoa ja anteeksiantamusta omalle vaimolle, eikä I/99 rippileirillä, jossa yllytät rippilapsia paatumuksesi mukaiseen armottomuuteen. Sinua ei ole lupa pitää uskovaisena ennen kuin teet parannuksen.
(Joh. 8:3-11) 3. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen 4. ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. 5. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" 6. He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. 7. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." 8. Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. 9. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. 10. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."
Tapauksessa on kaksi osapuolta. Mies ja nainen. Miestä fariseukset eivät tuo. Naisen he vaativat julkisesti kivitettäväksi. Miksi he eivät halua kivittää myös miestä? Fariseuksilta kuvottavaa tekopyhyyttä. He näkevät roskan toisen silmässä, mutta eivät malkaa omassaan. Heidän fariseuskaverinsa saa syyllistyä huoruuteen, mutta nainen ei. Mitä Jeesus kirjoitti maahan? Vaikka sitä ei sanota, on se helppo arvata: Hän kirjoitti hiekkaan fariseusten omia syntejä alkaen vanhimmasta. Koska vanhin fariseus, jolla oli yksinoikeus heittää ensimmäinen kivi, näki Jeesuksen luettelevan hiekkaan kirjoittamalla hänen syntinsä, ei hänen kärsinyt jäädä muiden fariseusten tuomittavaksi, vaan hän livahti tiehensä. Samoin kävi toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi vanhimmalle jne, kunnes kaikki olivat luikkineet tiehensä. Siksi fariseukset poistuivat. Heistä ei ollut naisen kivittäjiksi.
(Luuk. 5:32) "En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." (Luuk. 7:37-38, 47.-48.) 37. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. 38. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. 47. "Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." 48. Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."
Joka ei anna anteeksi, on omavanhurskas. (Matt. 5:27-28) "Teille on opetettu tämä käsky: "Älä tee aviorikosta." 28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." Näin Jeesus osoitti, että kukaan ei pysty täyttämään lakia. Kuka voi väittää olevansa viaton? Ei kukaan. Joka kuvittelee olevansa synnitön, on eunukki tai tekopyhä, omavanhurskas pahinta lajia.
(I Kor. 7:13-15) 13. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. 15. Mutta, jos se puoliso, JOKA EI USKO, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa.
Erotteleeko Paavali syytä, miksi aviomies ei usko? Jättääkö hän vaimolle vaihtoehtoa, jos mies suostuu asumaan hänen kanssaan? Minä en ole uskostani luopunut. Halusin asua kotona. Silti xxxxx häädätti minut kodistani. Minut tehtiin rikolliseksi vailla rikosta. Ovatko xxxxx:n teot uskovaisen tekoja? Toimiaan xxxxx ei ole katunut, eikä pyytänyt niitä anteeksi, vaikka niin väittää. Hän kylvää petosta ja valhetta, vailla häpeää. Silti häntä pidetään yhä uskovaisena ja minua, Jumalan sanan mukaista oppia puolustavaa, kauhistuttavana hylkiönä.
Onko esitetyssä ja mainitussa Mark. 10: 2-9 sekä Matt. 19: 8-9 ristiriitaa? Ei ole. Fariseuksille on heidän kovasydämisyyden tähden sallittu erokirja. Ei uskovaiselle.
(Mal. 2:16) Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. (Mark. 10: 9) "Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Raamattu osoittaa yksiselitteisesti mitä mieltä uskovan tulee olla avioerosta ollakseen uskova.
Ks. myös kohta Avioero kymmenen käskyn valossa.
Lue lisää:
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?board=13
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1173284270
luultua oikeassa olemisen väkinäistä toditamista ja vänkyttämistä.
Harva uskaltaa olla täysin rehellinen vaikka niin kovasti itselle uskottelisikin.
Kuvittelen mielessäni tuon kivittämistapauksen. En tosin tiedä sen ajan kulttuurista, juutalaisten tavoista ja säännöistä kuin ihan pikkuisen. Sen perusteella kuvittelen...
Kuten kirjoitit mooseksenlain mukaan aviorikkoja eli nainen voitiin kivittää kuoliaaksi. IHAN SYYSTÄ ja oikeasta SYNNISTÄ! Tuomarointi ja teloitus kivittämisen muodossa oli siten ihan laillista.
Jeesusta haluttiin tentata, oliko Hän tuon lain takana vai toimisiko ehkä toisin! Saataisiinko sitten Jeesuskin kiinni epäjuutalaisesta käytöksestä, hempeilystä ja synnin suosimisesta?
Kuvittelen, että monia tuollaisia näytöksiä oli käyty siellä aikaisemminkin. Jopa kivien kerääminen, ehkä sopivien kivien myyminenkin oli tuttua ja tavallista tuollaisen esityksen liepeillä. Kivikauppa kävi ja kiinnostusta ja innokkaita kivittäjiä riitti. Sehän oli sen ajan väkivaltaviihdettä! Ihan livenä.
Kivittämisen aloitti arvokkain henkilö -tietysti! Hän heitti ensimmäisen kiven. Järjestys se oli kivittämisessäkin!
Ennen kivittämistä Jeesus joutui suulliseen tentiin. Hänelle kerrottiin naisen synti ja lailliset seuraamukset siitä.
Jeesus oli kirjoitustaitoinen ja Hänen tekstinsä ilmestyi hiekkaan. Kuvittelen Hänen kirjoittaneen arvokkaimman henkilön omia syntejä. Ehkä Hän kirjoitti miehen vierailusta naisen luona ja miehen vääryyksistä ja väkivallasta naista kohtaan, ehkä siitäkin, että hän ei edes maksanut naiselle oikeaa hintaa...
Heittäköön siis kiven ensimmäisenä synnitön ihminen, sanoi Jeesus. Arvokkaimman miehen ja siten ensimäisen kiven heittäjän synnit oli kirjoitettu hiekkaan. Mies osasi lukea ne itselleen ja - häpesi.
Ehkä muutkin miehet tiesivät tuon arvokkaan miehen törkeän käytöksen ja väärinteot naista kohtaan. Ja olivatko he itse samanlaisia? Hekin tajusivat, että Jeesus tiesi, millaisia p----ja he olivat oikeasti.
Kaikki lähtivät pois. Kivitystä ei tullutkaan. Typerimmät harmittelivat sitä. He olivat olleet hengessä mukana ja odotelleet vuoroaan, että saisivat osallistua näin tärkeän tuomion toteuttamiseen....
helvettiin ja itsensä korottaminen taivaaseen = vl-teologian kulmakivi.
Mitä Raamattu sanoo tuomitsemisesta?
Matt. 7:
"1. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
Tuosta on täysin yksiselitteisesti luettavissa, minne Jumala tulee aikanaan tuomitsemaan ne vanhoillislestadiolaiset, jotka ovat "VAIN ME" -opin kannalla. Nämä vl-ihmiset tuomitsevat täysin oikeudettomasti muut uskovaiset helvettiin. Edellä oleva raamatunkohta sanoo: "Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan".
Vanhoillislestadiolaiset tuomitsevat uskovaisia helvettiin - siispä Jumala tulee aikanaan tuomitsemaan nämä henkilöt... Minne?
sinut se tuomitsee ensinmäisenä
käytät Jumalasta ilmaisua "se"?
Onko tuo tavallinen vl-tyyli ja oletko oppinut sen vl-pyhäkoulussa, koska Jumalalla ei muutenkaan ole mitään roolia eikä tehtävää vl-herätysliikkeessä?
vanhoillislestadiolaisuus on ittestään perkeleestä!
vanhoilliset vääntää sätkää ja tuomitsee toinen tosiaan. Uskovaiset on silloin taivaassa.
Teen pienen vertailun.
Vl-uskovaiset ovat kokoontuneet. He ovat huolestuneita siitä, että muutama vl on varmaan langennut syntiin, väärään henkeen. Se todistetaan sillä, että ko. henkilö on tehnyt jotain vl-sopimatonta, esim. hankkinut teeveen.
Jos hän taipuu parannukseen ja sen hedelmänä luopuu tuosta synnillisestä hankinnastaan, niin väärä henki ei ole kovin pahasti häneen pesiytynyt. Kaikki on ok.
Mutta jos nyt on näkösällä, että tv-vl on tottelematon, niin silloin SRK-sana tuomitsee hänet! Hän on väärähenkinen ja ulkopuolella Jumalan Armon.
Sitten kysytään toiselta vl-uskovaiselta: pidätkö sinä tätä entistä uskonystävääsi/ -läheistäsi oikeana uskovaisena?
Jeesukselta varmitettiin, että Hänkin on käsityksissään oikea juutalainen (uskovainen). Jos Jeesus ei olisi ollut Jeesus, eikä olisi osannut vastata syyttäjille edellä kerrotulla tavalla, niin hänet olisi kivitetty naisen kanssa? (Tosin se tehtiin sitten toisella tavalla myöhemmin.)
Me tavalliset vl-uskovaiset emme osanneet vastata 'kivittäjille' viisaasti, eikä meillä ollut IhmisenPoikaa, joka olisi puolestamme vastannut syyttäjille. Siksi esimerkkimme tv-vl 'kivitettiin' ja samalla hekin, jotka pitivät sitä tekoa vääränä ja pahana!
Uskon, että monessa tilanteessa Jeesus oli kuitenkin näkymättömänä suojelemassa meitä. Ja suurimmat 'kivet' osuivatkin Häneen!
Tartun keskeiseen seikkaan, jolla kantaasi perustelet.
(Matt. 7:1-5) 1. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. 3. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? 4. Kuinka voit sanoa veljellesi: "Annapa kun otan roskan silmästäsi," kun omassa silmässäsi on hirsi? 5. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.
Huoruus kuuluu korjata syntinä rippi-isän kanssa. Näin oli Davidin kohdalla. Hän syyllistyi huoruuteen ja syntinsä peittämiseksi murhan syntiin petollisella tavalla. Syntinsä toteuttamisessa hän käytti < 11 eri sanan saattajaa ja henkilöä, sekä lisäksi Urian taistelutovereita. Sodassa pahimpaan paikkaan pyydetään vain vapaaehtoisia. Uria käskettiin. Vapaaehtoisten taistelutovereiden käskettiin mennä Urian kanssa pahimpaan paikkaan ja jättää Uria sinne yksin. Silti Natan yksin riitti nuhtelemaan Davidia. Parannus rippi-isälle riitti.
Omavanhurskaat on päästetty valtaan. Tämän seurauksena kristillisyyden perusolemus on pyörähtänyt päälaelleen. Omavanhurskauden syntejä ei korjata, mutta seurakunnissa ympäri Suomea piehtaroidaan julkisesti jonkun lihan synnissä. Tai häntä vastaan esitetään valheita, joita kukin vuorollaan paisuttelee. Sitten uhrilta vaaditaan moninkertaista parannusta, koska hän ei ole ymmärtänyt syntiensä vakavuutta, kun hänestä kerrotaan yhä hurjempia juttuja. Ts. lähdetään juoksemaan juorujen perässä uhria syyllistäen vaikka syyllinen on paljon lähempänä: juorujen kertojissa itsessään. Armoa uhri ei saa. Raamatun mukaan järjestyksen tulisi olla toisin: lihan synnit korjataan rippi-isän kanssa, omavanhurskauden synnit julkisesti. Siksi on suuren pyykinpesun aika. Niin Lappeenrannan Rauhanyhdistys ry:llä, yli viidellätoista muulla rauhanyhdistyksellä, kuin SRK:ssa, jota sinäkin olet ollut myrkyttämässä.
(Mark. 10:2-9) 2. Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät saako mies hylätä vaimonsa. 3. Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on teille siitä säätänyt?" 4. He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." 5. Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen. 6. Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. 7. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, 8. niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. 9. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Jeesus vastasi fariseuksille. Ei uskovaisille. Onko mielestäsi uskovainen = fariseus? Ei ole. Fariseukset ovat kovasydämisiä. Heidän kovasydämisyyden tähden Mooses salli erokirjan. Vanhurskauttiko Jeesus fariseukset? Totisesti ei. Jeesus ei moittinut, nuhdellut ja syyttänyt ketään niin kuin fariseuksia. Uskovaisia Hän varoitti fariseuksista. Omavanhuskaista ihmisistä, jotka kuvittelivat olevansa lähimmäistään parempia. Lue Matt. 23:13-36. Tällaiset Jeesuksen ristiinnaulinneet fariseukset ovat vallanneet Lappeenrannan Rauhanyhdistyksen. Ihmiset, joilla ei ole omassa sydämessä Jumalan mielen mukaista anteeksiantamusta. Opetuksesi rippileirin kysymyslaatikkoillassa: "Jos aviopuoliso on tehnyt huorin, ei häntä tarvitse ottaa takaisin", osoittaa sinut fariseukseksi, jolla ei ollut armoa ja anteeksiantamusta omalle vaimolle, eikä I/99 rippileirillä, jossa yllytät rippilapsia paatumuksesi mukaiseen armottomuuteen. Sinua ei ole lupa pitää uskovaisena ennen kuin teet parannuksen.
(Joh. 8:3-11) 3. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen 4. ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. 5. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" 6. He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. 7. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." 8. Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. 9. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. 10. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."
Tapauksessa on kaksi osapuolta. Mies ja nainen. Miestä fariseukset eivät tuo. Naisen he vaativat julkisesti kivitettäväksi. Miksi he eivät halua kivittää myös miestä? Fariseuksilta kuvottavaa tekopyhyyttä. He näkevät roskan toisen silmässä, mutta eivät malkaa omassaan. Heidän fariseuskaverinsa saa syyllistyä huoruuteen, mutta nainen ei. Mitä Jeesus kirjoitti maahan? Vaikka sitä ei sanota, on se helppo arvata: Hän kirjoitti hiekkaan fariseusten omia syntejä alkaen vanhimmasta. Koska vanhin fariseus, jolla oli yksinoikeus heittää ensimmäinen kivi, näki Jeesuksen luettelevan hiekkaan kirjoittamalla hänen syntinsä, ei hänen kärsinyt jäädä muiden fariseusten tuomittavaksi, vaan hän livahti tiehensä. Samoin kävi toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi vanhimmalle jne, kunnes kaikki olivat luikkineet tiehensä. Siksi fariseukset poistuivat. Heistä ei ollut naisen kivittäjiksi.
(Luuk. 5:32) "En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." (Luuk. 7:37-38, 47.-48.) 37. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. 38. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. 47. "Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." 48. Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi."
Joka ei anna anteeksi, on omavanhurskas. (Matt. 5:27-28) "Teille on opetettu tämä käsky: "Älä tee aviorikosta." 28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." Näin Jeesus osoitti, että kukaan ei pysty täyttämään lakia. Kuka voi väittää olevansa viaton? Ei kukaan. Joka kuvittelee olevansa synnitön, on eunukki tai tekopyhä, omavanhurskas pahinta lajia.
(I Kor. 7:13-15) 13. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. 15. Mutta, jos se puoliso, JOKA EI USKO, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa.
Erotteleeko Paavali syytä, miksi aviomies ei usko? Jättääkö hän vaimolle vaihtoehtoa, jos mies suostuu asumaan hänen kanssaan? Minä en ole uskostani luopunut. Halusin asua kotona. Silti xxxxx häädätti minut kodistani. Minut tehtiin rikolliseksi vailla rikosta. Ovatko xxxxx:n teot uskovaisen tekoja? Toimiaan xxxxx ei ole katunut, eikä pyytänyt niitä anteeksi, vaikka niin väittää. Hän kylvää petosta ja valhetta, vailla häpeää. Silti häntä pidetään yhä uskovaisena ja minua, Jumalan sanan mukaista oppia puolustavaa, kauhistuttavana hylkiönä.
Onko esitetyssä ja mainitussa Mark. 10: 2-9 sekä Matt. 19: 8-9 ristiriitaa? Ei ole. Fariseuksille on heidän kovasydämisyyden tähden sallittu erokirja. Ei uskovaiselle.
(Mal. 2:16) Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. (Mark. 10: 9) "Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Raamattu osoittaa yksiselitteisesti mitä mieltä uskovan tulee olla avioerosta ollakseen uskova.
Ks. myös kohta Avioero kymmenen käskyn valossa.
Lue lisää:
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?board=13
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1173284270
helvetti nielaise kaikki ne vanhoillislestadiolaiset, jotka opettavat "vain me" tuomio-oppia sekä ne vanhoillislestadiolaiset, jotka uskovat tuohon oppiin. Hyvä niin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000040919462
= muiden ihmisten tuomitseminen, tupakointi ja valehtelu.
SRK:n johtokunnan puheenjohtajan Olavi Voittosen tuomioherätysliikkeen eli vl-herätysliikkeen tuomionenkeliksi?
Ko. viesti hipoo jo herjauksen tuntomerkkejä. Muistakaamme kuitenkin, Suomessa on sananvapaus, mutta siinäkin on jonkinlaiset rajat olemassa.
tuomiota ja vihaa itseensä tuomitsemalla opetuksellaan kaikki muut uskovaiset helvettiin?
Kaikkien oikein vastanneiden kesken yhdelle onnelliselle arvotaan ilmaiseksi vuoden Nortit. Nyt kannattaa yrittää!!
tuomiovallan omiin käsiinsä vanhoillislestadiolaiset luulevat, että vain he menevät taivaaseen ja kaikki muut uskovaiset menevät helvettiin.
Loppupelissä käykin Raamatun ilmoituksen mukaisesti eli muita tuomitsevat tuomitaan tällä tuomiolla. Niinpä muita helvettiin tuomitsevien vanhoillislestadiolaisten iäisyyspaikka on ........
SRK:n keksimää "vain me" oppia opettavat vl:t ja siihen uskovat vl:t viettävät iäisyytensä? Voi olla monelle hikinen ja yllättävä paikka.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000040938370
Joko on uusi otsikko keksittynä, minkä alla tätä jatkuvaa uskontokeskustelua jatkat/jatkatte? Näyttäisi jo koko aihe kalutulta luulta, eli "sattumia" ei ole sopassa enää jäljellä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000040918813
keskustelun siitä, miten vanhoillislestadiolaiset tuomitsevat törkeällä tavalla muita uskovaisia ja muita uskovaisia?
Miksi koet
turhauttavana 18.1.2009 klo 12.25
keskustelun siitä, miten vanhoillislestadiolaiset tuomitsevat törkeällä tavalla muita ihmisiä ja muita uskovaisia?
Arvioni perustuu yksinomaan keskustelun rationaliseen tasoon!
RAAMATTUHAN sinut tuomitsee: lue SANAA ja ymmärrä: jos tai kun et ymmärrä, niin pyydä joko ymmärtäväinen selittämään sinulle.
Tulipa jälleen vl-liturgiaa: "Emmehän me veeällät sinua tuomitse vaan Jumalan sana sinut tuomitsee".
Kerrotko, missä kohtaa Raamatussa opetetaan, että vanhoillislestadiolaiset ovat koko maailman ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia ja että kaikki muut uskovaiset menevät helvettiin. Näin opettaa vl-herätysliike. Opettaako niin myös Raamattu? Jos opettaa, niin kerro raamatunkohdat.
Jumala armahtaa ja rakastaa - vl-herätysliike tuomitsee ja halveksii (muita uskovaisia = te "epäuskoiset").
On Jumalan valtakunta ja sielunvihollisen valtakunta. Sinä taidat kuulua jälkimmäiseen?
vastata seuraavaan kysymykseen:
"Kerrotko, missä kohtaa Raamatussa opetetaan, että vanhoillislestadiolaiset ovat koko maailman ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia ja että kaikki muut uskovaiset menevät helvettiin. Näin opettaa vl-herätysliike. Opettaako niin myös Raamattu? Jos opettaa, niin kerro raamatunkohdat."
että on vain kaksi joukkoa viimeisellä tuomiolla.
Toisilla täällä ajassa on ollut oikea usko, vieläpä heidän tietämättään, jotka ovat Jeesuksen tuntemia.
Toisilla on väärä, omia tekoja esittelevä usko, joita Jeesus ei ole ikinä tuntenut.
Valinta jokaisen on tehtävä täällä ajassa, kun kutsu kuuluu.
Kerro Raamatun mukaiset perusteet vl-herätysliikkeen "vain me" opille = vanhoillislestadiolaiset menevät taivaaseen ja kaikki muut uskovaiset menevät helvettiin.
Esitä tuon opin perusteet Raamatusta äläkä höpötä lapsellista lässytystä ilman mitään faktaa.
Mal. 2:17
Te väsytätte Herran puheillanne mutta kysytte silti: "Miten me hänet väsytämme?" Siten, että sanotte: "Joka tekee pahaa, kelpaa Herralle, sellaiset ovat hänelle mieleen." Tai te kysytte: "Missä viipyy Jumalan tuomio?"
Matt. 27:64
Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi."
Mark. 9:35
Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija." [Matt. 23:11; Mark. 10:43,44; Luuk. 22:26]
Joh. 3:19
Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. [Joh. 1:4 ]
Joh. 16:8
ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.
Joh. 16:11
ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. [Joh. 12:31]
Room. 2:5
Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. [Ps. 110:5; Room. 1:18]
Room. 5:16
Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio.
Room. 12:19
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.
Hepr. 6:2
oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio.
Jaak. 5:12
Ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan, älkää maan älkääkä minkään muunkaan kautta. Kun myönnätte, sanokaa vain: "Kyllä", kun kiellätte, sanokaa: "Ei." Muutoin teitä kohtaa tuomio. [Matt. 5:33-37; 2. Kor. 1:17,18]
1. Piet. 4:17
On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? [Jes. 10:12; Jer. 25:29; Hes. 9:6]
2. Piet. 2:3
Ahneudessaan he pyrkivät käyttämään teitä hyväkseen esittämällä tekaistuja tarinoita. Mutta heille muinoin langetettu tuomio on yhä voimassa, heidän tuhonsa odottaa heitä. [5. Moos. 32:35; 1. Tess. 2:5]
2. Piet. 3:7
Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. [Ps. 102:27; Jes. 51:6; 2. Tess. 1:7,8]
1. Joh. 2:18
Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä. [Mark. 13:6; 1. Joh. 4:3]
Juud. 1:4
Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen. [Tit. 1:16; 2. Piet. 2:1]
Ilm. 1:17
Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: "Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, [Dan. 10:17]
Ilm. 2:8
"Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon: [Ilm. 1:18]
Ilm. 17:1
Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, tuli luokseni ja sanoi: "Tule, minä näytän sinulle, millainen tuomio annetaan sille suurelle portolle, joka asuu suurten vesien äärellä, [Ilm. 15:1 | Nah. 3:4 | Jer. 51:13]
Ilm. 22:13
Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. [Ilm. 1:8,17, 21:6]
.. kuin ihmistä.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
lainkaan perustelemaan Raamatulla vl-herätysliikkeen virallista "vain me" -oppia, jonka mukaan vanhoillislestadiolaiset menevät taivaaseen ja kaikki muut uskovaiset menevät helvettiin?
Vai onko kommenttisi pelkästään tuollaisia lapsellisia lässytyksiä?
Ellet pysty, niin vahvistuu se näkemys, että "vain me" -oppi on saatanan ja SRK:n yhteinen valheoppi, jonka avulla pyritään viemään kadotukseen mahdollimman monia vanhoillislestadiolaisia.
eli itse perkeleen ruhtinaalta tuo mainitsemasi "vain me" -oppisi. Tälläistä et löydä Raamatusta.
Kerron sinulle oikean opin osoitteen: "estikäät ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muut sen ohessa teille annetaan" Tässä on viitoitettu oikea tie, jolta ei tyhmäkään eksy.
Ja "eksyttäjille" voit kertoa Raamattua: 'tulkoon vaikka valkeuden enkeli taivaasta joka toisin saarnaa kuin ME, hän olkoon kirottu".
opettavat: VAIN ME (= vain vanhoillislestadiolaiset)
Mutta he ovatkin saatanan renkipoikia.
ihmiset ovat aina kertonut olevan, että Jeesus ja hänen seuraajansa ovat villitsijöitä, perkeleen ruhtinaalta ja eivät usko.
Eikö Herran profeetat ole Herran käskystä nuhdelleet aina pakanoita tai Herran tieltä poikenneita vanhurskaita oikeaan Herran mukaiseen elämään? Kuka muu kuin uskossa Jeeukseen elävä ihminen voi tämän tehdä? Tähän voisi sanoa, että laitammeko lampun sinne vakan alle ennemmin ja annamme lähimmäisen elää pimeässä syntisessä mailmassaan kuolemaan, tunnottomina tästä?
Esim. Hesekiel joutui tilivelvolliseksi Jumalalle jokaisesta ihmisestä, jota ei varoittanut muuttamaan syntistä elämäntapaansa. Samaten Paavali opasti seurakunta veljiään rakkaudella eli Pyhällä Hengellään oikeaan. Tämän Totuuden Hengen sisäisestä kehoituksesta tulisi opastaa syntisiä seurakunta veljiä tai lähimmäisiä Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
Näiden paatuneimpien sydämien
motoksi on tullut tuo "älä tuomitse" aivan kuin jokin uusi portti synnistä pois vaan, kun nuo helpottavat sanat lausutaan. "Anna minun elää rauhassa tässä syntisessä tavassani, josta niin pidän. Et sinäkään synnitön ole" Ajattelevat nuo. Mutta pitää muistaa, että Jeesuksessa Kristuksessa nuo synnit saa katuva ja SYNNISTÄ POIS KÄÄNTYVÄ ihminen, ei siis pelkästää Älä tuomitse sanoja hokeva!
Sitten Siitä öljymäellä aviorikoksen tehneestä naisesta, jonka takia tämä motto älä tuomitse tuli ja josta unohdetaan ne tärkeät loppu sanat naiselle: MENE, ÄLÄKÄ TEE ENÄÄ SYNTIÄ.
Vanhoillislestadiolaiset tuomitsevat kaikki oman herätysliikkeensä ulkopuoliset uskovaiset helvettiin ja korottavat opetuksessaan itsensä taivaaseen.
Valtuutuksen tämän tuomiovallan käyttöön vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet vl-herätysliikkeen väkevältä taustavaikuttajalta, valheen isältä saatanalta.
Te krstityt ette halua tuomita ihmistä,miten siis on mahdollista,että aina,kun olen kertonut omasta,pakanallisesta uskostani jollekin "tunnustavalle"kristitylle,olen saanut vastaani vihaa,pelkoa,ja kuullut jotakin tälläistä;"...mutta jos jatkat tuolla tiellä,ei meillä ole mitään yhteistä"-ja sen jälkeen en ole kyseisestä henkilöstä enää kuullut,tai lievemmän muodon(kaikkein lähimmiltä);"no,jos se tekee sut onnelliseks...mut mä en halua olla missään tekemisissä ton kanssa."-eli,en saa edes mahdollisuutta selittää,mistä on kysymys,miksi olen valinnut näin.Ja minä kun kaipaisin todellista,avointa,ketään ennalta tuomitsematonta keskustelua eri näkemyksiä omaavien ihmisten välillä.Itse en tuomitse ketään uskonsa perusteella,vaan olen todella perehtynyt aivan ennakkoluulottomasti muunmuassa kristinuskoon ja sen harjoittamiseen käytännössä;minut ajoi kokonaan pois sen piiristä juuri avoimen vuoropuhelun puute.Ongelmana on siis ennakkoluuloisuus,joka on niin syvällejuurtunut,että on(vaikka olisi kuinka avoin itse)mahdotonta(näköjään)muuttaa yhtäkään käsitystänne meistä toisen hengellisen tien valinneista,edes sen vertaa,että voisimme käydä yhdessä asioita läpi.Mitä pahaa on siinä,että tarkastaa ovatko omat mielipiteet totta myös käytännössä(varsinkin,kun on kyse toisista ihmisistä!)?Emmekö me toista uskontoa harjoittavat ole mielestänne samanlaisia lähimmäisiä kuin muutkin?Ette kai tosissanne pelkää,että meistä "tarttuu"jotain?Mikä voi horjuttaa todellista uskoa?Tieto jostain muusta?
Se on jo hyvä että olet kiinnostunut muista osoitaa sen että et ole mikään ns. pakana ,mutta ei se ole uskiksiltakaan oiein että ne kääntää sulle selkänsä .Minä en ainakaan pelkää muita uskontoja ,koska minunJUMALA ONSUURI JA VOIMALLINEN JA EI MUA HETKAUTA JOS EI NYT OLE IHAN SAATANAN PALVOJA.jokaiselle ne uskonasiat selviää jos selviää koskaan .Meidän pitäisi olla valona tässä pimeessä mailmassa että näin .
,
Jos saat osaksesi jotakin muuta kuin rakkautta, se ei tietystikään ole oikein, olipa kyseessä kuka tahansa. Toisaalta, kristilliseen opetukseen kuuluu myös ainakin vähimmässä määrin kertominen, että tällainenkin mahdollisuus on. Toki siitä eteenpäin vastuu siirtyy sinulle itsellesi. Joku viisas on sanonut joskus vertauksen, että on rakkautta sanoa toiselle, ettei kannata mennä heikoille jäille. Tietysti ristiriita on siinä, että joku, kenties sinäkin, et millään muotoa ajattele meneväsi heikoille jäille.
Joka tapauksessa tuomitseminen on väärin, ja sitä asiaa halusin erityisesti painottaa avauksellani. Keskustelen mielelläni kanssasi jos haluat. Olen kiinnostunut kuulemaan, miten sinä näet ja koet asioita eri tavalla kuin minä kristittynä.
Se on totta että pitää saada rakkautta JEESUSKIN rakasti syntistä ,mutta vihasi syntiä ja hän on meidän oppisä jos sanotaan näin.ja eihän me koskaan saada uskomaan jos käännetään selkä ja ei rakasteta lähimmäistä oli hän sitten jumalan kieltäjä ateisti tai joku muu suurin on rakkaus .
En minä näe tuossa mitään väärää enkä erilaista ajattelua, kuin itselläni. No, ehkä tuo oppi-isä...Jeesus on tarkasti ottaen Jumalan Poika (saivartelua). Rakkaus on todellakin suurin, sitä minäkin mielelläni korostan. Rakkaus karkottaa pelon ja epäluulon toista ihmistä kohtaan.
Jos olet sama kysyjä, haluaisin tarkentaa, mitä tarkoitit "pakanauskonnolla"?
meni väärään osoitteeseen piti mennä pakanatyölle,mutta ei se mitään .Pakanahan ei oikeastaan usko mihinkään tai jos ,niin johonkin vaikka pyhään puuhun ja sileen .
Tuollaista asennetta juuri tarkoitin.Uskoni on kyllä vähän jotain muuta kuin puu.
Ihan asiallisesti tunnut ainakin sinä suhtautuvan.
kuulla selvennystä USKOTKO MIHINKÄÄN ?
Uskon.En kai muuten sanoisi olevani pakanauskoinen.Minut erottaa kristityistä vain tapani harjoittaa uskontoani,muuten olen aivan yhtä omistautunut kuin tekin(olette parhaassa tapauksessa).Mielestäni se,että joku hahmottaa Jumaluuden eri tavalla ja kuvaa sitä eri termein ei oikeuta kieltäytymään käsittelemästä asioita järkevästi ja kunniottavasti-molempien osapuolten kannalta.Voi kuitenkin olla vain yksi ainoa totuus,ja uskon vahvasti sen olevan kaikkien inhimillisten käsitteiden ja ajatuskulkujen tuollapuolen.