Uskooko kukaan, että johonkin ihmiseen voi olla rakastunut vuosia sitten ja syvästi. Sitten erottu, vaikeita vuosia välissä. Ja sitten taas ollaan ihan vaan ystäviä. Onnellisessa suhteessa molemmat tahoillaan. Mutta kuitenkin tuntuu, että se sähkö ei vaan ole kadonnut. Ainakaan mun puolelta ja tuntuu että jotain kytee edelleen toisellakin..Tiedättehän sen tunteen, kun katsoo toista silmiin aika pysähtyy, kaikki katoaa ympäriltä ja se yhteys on auki, sitten on vaan pakoitettava itsensä irti. Ettei paljastaisi mitä tuntee ja kuinka vahvasti.
Mitä tekisin, jotta tietäisin.
Shame on me
41079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttua on menneiltä vuosilta. Mä jotenkin noiduin vastausta joka paikasta, tietoneessakin oli salasanoina "voisikoolla" ja "inlove" yms. Välillä luulin, että olin kuvitellut kaiken. Mutta en ollut. Se sähköisyys, ne silmät... Kyllä sen tuntee.
Hirveän vaikeaa oli kun molemmat olivat kauan (yli 10v.) jatkuneissa parisuhteissa. Lopulta mikään ei enää pidätellyt ja aloitettiin suhde ensin salassa. Sitä en varsinaisesti neuvo ketään tekemään. Mutta kun tutustuttiin toisiimme paremmin niin vetovoima oli entistä suurempi ja lopulta erottiin entisistä kumppaneista. Todella raastavaa mutta en kadu, sitä kaatuisin jos en olisi kokenut tätä.
Niinpä..välillä todellakin luulee kuvitelleensa kaiken. Toivottavasti joskus saan tietää totuuden.
Ihmiseen ja joka kerta kun tavattiin se sähkö oli melkein käsin kosketeltavaa. Ikinä ei tämän kyseisen henkilön kanssa edetty seurustelusuhteeseen asti..
Hän muutti toiselle puolen suomea ja oli pitkäkin väli ettei nähty eikä sen kummemmin pidetty yhteyttä mutta taas kun nähtiin niin se oli menoa.
Nyt taas yritetään ihan ystävyys pohjalta mutta saa nähdä tuleeko mitään kun ei se sähkö ole mihinkään kadonnut.:)
niin, kyllä tämä koettu on, että jotkut vetävät puoleensa kuin magneettinavat... yhden tällaisen magneettinavan kohdattuani, uskon kyllä, että vetovoima ei ole kadonnut mihinkään. tosin jotkut näyttävät keräävän muita enemmänkin, ovat vähän niinkuin magneettikeskuksia...
se, miten vetovoimaa tulkitsee onkin sitten eri juttu, tässä mun tapauksessa kyse oli kyllä ihan seksuaalisesta vetovoimasta, joka oli johtaa katastrofiin, koska toisella osapuolella se ei johtanut rakastumiseen tai haluun aloittaa kunnon suhdetta. sydän särkyi siis...
ja nyt sitten onkin menossa välttelykausi. en usko, että ko. vetovoima on kadonnut mihinkään, jos nähtäisiin.
enkä kyllä ehkä halua kokea vastaavaa uudestaan, liian voimakas vetovoima johonkin - varsinkin kun se ei sillä tavalla ollut vastavuoroisesti vakavaa - kun johti jotenkin tunteeseen oman elämän hallinnan menettämisestä... ei kiitos enää