Miten hoidat osuutesi lasten arkeen etäisempi vanhempi? Oletko tietoinen että sujuuko kaikki ihan niin kuin sulle annetaan ymmärtää? Entä siinä tapauksessa jos lapsellasi on jokin ongelma; kouluvaikeuksia, kiusaamista tai ehkä se on itte kiusaaja, ylipainoa, luonne tulta ja tappuraa jonka tiedät aiheuttavan arjessa melkoisia kohtauksia... Kannatko vastuusi näistä esim. silloin kun näette tai jos/kun soittelet lapselle? Kannustatko liikkumaan, lukemaan, purkamaan huolet tms. tms.?
Entä jos näette vain lomilla, miksi näin?? Vain ko siksi että on niin heleppoa.... Eikö ikävä ole melkoinen teillä itsellä niin miettikääpäs kuinka suuri se on lapsella ja kuinka paljon se voi aiheuttaa vaikeuksia teidän omalle lapselle...
Tosin on se joillain lapsilla niinkin että sitä paskat välitetään mitä sille etäisemmälle vanhemmalle kuuluu kun kaikki on hyvin. Nii, lasten mielestä. Vaan kyllä tosiaan aikuiset sitten voi olla asiasta ihan eri mieltä ja saavat tehdä paljon töitä ettei lapsi vaikutu.
Mitä?
Entä jos näette vain lomilla, miksi näin?? Vain ko siksi että on niin heleppoa.... Eikö ikävä ole melkoinen teillä itsellä niin miettikääpäs kuinka suuri se on lapsella ja kuinka paljon se voi aiheuttaa vaikeuksia teidän omalle lapselle...
Tosin on se joillain lapsilla niinkin että sitä paskat välitetään mitä sille etäisemmälle vanhemmalle kuuluu kun kaikki on hyvin. Nii, lasten mielestä. Vaan kyllä tosiaan aikuiset sitten voi olla asiasta ihan eri mieltä ja saavat tehdä paljon töitä ettei lapsi vaikutu.
Mitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
asuu vielä muutaman kuukauden pois kotoa.Ja ikävä on kokoajan läsnä..vaikka meillä omat hankaluutemme onkin aikoinaan ollut,ei siihen silti totu että oma lapsi asuu/opiskelee muualle ja on muiden(vieraiden)ihmisten hoivissa.
Mutta, onneksi on ees puhelin..ja ei mee päivää etteikö soiteltais.Kun lapsella on jokin probleema,toki siihen yritetään yhessä löytää ratkaisu..ja lapsi kysyy suurempiin asioihinsa mielipidettä myös minulta,vaikka sitten itse päättääkin miten tekee.Toki kannustan lasta raittiissa ilmassa liikkumaan,koska siten jaksaa paremmin..pelkkä kirjojen lukeminen/opiskelu kun ei oo hyväksi.
Tokihan se harmittaa jos kuulee äänen sävystä että lapsi on kiukkuinen/ärtynyt kenties tuo väsymyksestä johtuvaa..mutta silloin sovitaan että soitellaan kun on parempi hetki,ja mieli hieman valoisampi.
Mutta,oikeastaan näin ymmärrän paremmin miestäni joka ei etälastaan joka viikko tapaa..ikävä lapseen kun ei katoa mihinkään hetkinä jolloin häntä ei tapaa.Ikävän kanssa toki oppii elämään,muttei se normaalia ole.
Mutta sitten lapsiini..tapaavat kerran kuussa isäänsä(useammin isä ei heitä halua,eikä välissä ees kysele kuulumisia lapsiltaan).
Lasten mielestä tuo kerran kuussa isän tapaaminen on sopiva väli,koska isällä ei oo kuulema mitään tekemistä..lapset kertoo että isä vaan istuu vaimonsa kanssa keittiössä,uuden lapsensa kanssa, ja lapset ovat siis toisessa huoneessa itekseen.
Isän vaimo saa kuulema yleensä siellä riidan aikaiseksi(juo kuulema alkoholia liikaa),ja syynä lapset ja heidän siellä oleminen.Niin siis kertoi tuo nainen lapsilleni.
Oishan se ihanne jos kaikki vois olla sovussa keskenään,ja lapsetkin hyväksyttäis ihan omana itsenään..huolimatta siitä kenen lapsi sattuu olemaan.