kota asuntoja halvalla kannattaa odottaa.
velkatalous, raha, Francis Fukuyama, George W. Bush, kapitalismi, pankkikriisi, lama, deflaatio, inflaatio
Amerikan Yhdysvallat on kapitalismin isänmaa, jossa raha on äidinkieli.
Raha on talouden voiteluöljyä. Tärkeä on talous, ei voiteluöljy. Taloudellisen kasvun edellytys on velka, ja kasvutalous on velkatalous. USA:n talouskasvu 2000-luvun alussa oli velkataloutta, jossa voiteluöljy otti vallan.
Kuluneiden 30 vuoden aikana maailman ”oikean” rahan määrä (ilman johdannaismarkkinoiden lumerahaa eli hötöä) kasvoi 1400 prosenttia.
Joka päivä markkinoilla vaihdetaan valuuttoja 5 000 000 000 000 dollarin arvosta. Kun tavaroiden vientiin ja tuontiin tarvitaan siitä vain 40 miljardia, markkinoilla käytävän valuuttakaupan arvo on 125-kertainen siihen nähden, mikä on rahan hyötykäyttö. Kaksikymmentä vuotta sitten rahaa oli liikkeellä vain 10 kertaa ja kymmenen vuotta sitten vain 60 kertaa enemmän kuin sitä tarvittiin tavarakauppaan.
USA on maailman suurin velallinen. Se on tulos markkinoiden totalitarismista, siitä, että uskottiin rahan teologian ihmeitä tekevään kasvuvoimaan. Vaikka maailman rahamarkkinat on niillä opeilla ajettu kaaokseen, puheet kapitalismin lopusta ovat yhtä perusteettomia kuin oli Francis Fukuyaman kuuluisa ennustus historian kulun lopusta kapitalismiin.
Kun Amerikassa markkinat olivat vapaat ja pankit kasinoita, kapitalismia ei suojannut mikään siltä itseltään. Nyt korjataan jälkiä ja ”USA:n historian huonoin presidentti” George W. Bush sosialisoi pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Valtio on taas tänään rikkaan paras ystävä.
Pörssit romahtelivat, ja niiden kautta kriisi levisi kuin vapaa siitepöly vapaalla pellolla.
Kun New Yorkin pörssi on menettänyt osakkeidensa yhteisarvosta 35 %, muun maailman pörsseissä arvonmenetys on ollut 46 %, jos se nyt yhtään kriisin syntisäkkejä USA:ssa lohduttaa.
Pankit halusivat ansaita niin nopeasti kuin mahdollista niin paljon kuin mahdollista. Suuret voitot vaativat riskinottoa ja keinottelua tukkurahalla tukkumitassa.
USA:n kotitaloudet on syyllistetty niin sanotusta subprime-velasta. Vaikka tiedettiin perheiden maksukyvyttömyys, niitä houkuteltiin elämään yli varojensa. Banksterit houkuttelivat.
Maksukyvyttömiä asuntovelallisia on tänään 8 miljoonaa, huomenna 10 miljoonaa. Joka päivä ulosmitataan 10 000 perheen koti. Maassa on 18 miljoona tyhjää asuntoa. Kokonaiset paikkakunnat kylpevät veloissa. Esimerkiksi Kalifornian postinumeron 95391 alueella (Mountain House) on 1856 kotitaloutta, joilla on talot panttina kiinnityksiä vastaan. Niistä 1647 kotitaloudella talon arvo oli alentunut pienemmäksi kuin velan määrä. Monet velalliset antavat kotinsa pankille sinnittelemättä velkaorjuutta vastaan.
Systeemi tuotti pankeille nopeimmat voitot erilaisista välityspalkkioista, joiden määrä kasvoi vuodesta 2003 lähtien yli 2 000 000 000 000 dollariksi. Siitä ehkä puolet jaettiin velan kauppiaille bonuksina. Kun pankki oli saanut maksun kertamaksuna, ei sitä tai velan myyjää enää kiinnostanut, mitä pankin riskille sen jälkeen tapahtui.
Vuonna 2007, jolloin pankkikriisin käsikirjoitus oli jo lähes valmis ja pankkien hoitamattomat luotot kolminkertaistuivat, Wall Streetin lihavat kissat palkittiin vielä yhteensä 33 000 000 000 taalan bonuksilla siitä, että he olivat keinotelleet monet pankit hengiltä.
Kun suuryhtiöiden johtajat saivat 30 vuotta sitten USA:ssa 35 kertaa suuremman palkan kuin keskivertotyöntekijät, vuonna 2007 heidän palkkionsa olivat 275 kertaa suuremmat. Tänään USA:n suurimpien yhtiöiden johtajien palkka ja palkkiot ovat keskimäärin 10 miljoonaa euroa vuodessa, kun ne Euroopassa ovat keskimäärin 6 miljoonaa. Jorma Ollilan palkkiot olisivat USA:ssa keskitasoa.
Tullaan, tullaan, kyllä toimeen tullaan pienemmilläkin tuloilla, ja vielä riittävät rahat kahviin ja pullaan. Mutta kauanko riittävät?
Nimittäin kun kasvun ikiliikkuja pysähtyi, minkä ei pitänyt olla yllätys, tulollaan on nyt oikein kunnon lamakausi: deflaatio. Sitä ja yhteiskunnan hyvien toimintojen alasajoa on vaikea välttää. Se tulee meille annettuna markkinoiden diktatuurista.
Jos vaihtoehto on sen vastakohta eli inflaatio, valittavana ovat ne perinteiset rutto ja kolera.
velkatalous, raha, Francis Fukuyama, George W. Bush, kapitalismi, pankkikriisi, lama, deflaatio, inflaatio
Amerikan Yhdysvallat on kapitalismin isänmaa, jossa raha on äidinkieli.
Raha on talouden voiteluöljyä. Tärkeä on talous, ei voiteluöljy. Taloudellisen kasvun edellytys on velka, ja kasvutalous on velkatalous. USA:n talouskasvu 2000-luvun alussa oli velkataloutta, jossa voiteluöljy otti vallan.
Kuluneiden 30 vuoden aikana maailman ”oikean” rahan määrä (ilman johdannaismarkkinoiden lumerahaa eli hötöä) kasvoi 1400 prosenttia.
Joka päivä markkinoilla vaihdetaan valuuttoja 5 000 000 000 000 dollarin arvosta. Kun tavaroiden vientiin ja tuontiin tarvitaan siitä vain 40 miljardia, markkinoilla käytävän valuuttakaupan arvo on 125-kertainen siihen nähden, mikä on rahan hyötykäyttö. Kaksikymmentä vuotta sitten rahaa oli liikkeellä vain 10 kertaa ja kymmenen vuotta sitten vain 60 kertaa enemmän kuin sitä tarvittiin tavarakauppaan.
USA on maailman suurin velallinen. Se on tulos markkinoiden totalitarismista, siitä, että uskottiin rahan teologian ihmeitä tekevään kasvuvoimaan. Vaikka maailman rahamarkkinat on niillä opeilla ajettu kaaokseen, puheet kapitalismin lopusta ovat yhtä perusteettomia kuin oli Francis Fukuyaman kuuluisa ennustus historian kulun lopusta kapitalismiin.
Kun Amerikassa markkinat olivat vapaat ja pankit kasinoita, kapitalismia ei suojannut mikään siltä itseltään. Nyt korjataan jälkiä ja ”USA:n historian huonoin presidentti” George W. Bush sosialisoi pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Valtio on taas tänään rikkaan paras ystävä.
Pörssit romahtelivat, ja niiden kautta kriisi levisi kuin vapaa siitepöly vapaalla pellolla.
Kun New Yorkin pörssi on menettänyt osakkeidensa yhteisarvosta 35 %, muun maailman pörsseissä arvonmenetys on ollut 46 %, jos se nyt yhtään kriisin syntisäkkejä USA:ssa lohduttaa.
Pankit halusivat ansaita niin nopeasti kuin mahdollista niin paljon kuin mahdollista. Suuret voitot vaativat riskinottoa ja keinottelua tukkurahalla tukkumitassa.
USA:n kotitaloudet on syyllistetty niin sanotusta subprime-velasta. Vaikka tiedettiin perheiden maksukyvyttömyys, niitä houkuteltiin elämään yli varojensa. Banksterit houkuttelivat.
Maksukyvyttömiä asuntovelallisia on tänään 8 miljoonaa, huomenna 10 miljoonaa. Joka päivä ulosmitataan 10 000 perheen koti. Maassa on 18 miljoona tyhjää asuntoa. Kokonaiset paikkakunnat kylpevät veloissa. Esimerkiksi Kalifornian postinumeron 95391 alueella (Mountain House) on 1856 kotitaloutta, joilla on talot panttina kiinnityksiä vastaan. Niistä 1647 kotitaloudella talon arvo oli alentunut pienemmäksi kuin velan määrä. Monet velalliset antavat kotinsa pankille sinnittelemättä velkaorjuutta vastaan.
Systeemi tuotti pankeille nopeimmat voitot erilaisista välityspalkkioista, joiden määrä kasvoi vuodesta 2003 lähtien yli 2 000 000 000 000 dollariksi. Siitä ehkä puolet jaettiin velan kauppiaille bonuksina. Kun pankki oli saanut maksun kertamaksuna, ei sitä tai velan myyjää enää kiinnostanut, mitä pankin riskille sen jälkeen tapahtui.
Vuonna 2007, jolloin pankkikriisin käsikirjoitus oli jo lähes valmis ja pankkien hoitamattomat luotot kolminkertaistuivat, Wall Streetin lihavat kissat palkittiin vielä yhteensä 33 000 000 000 taalan bonuksilla siitä, että he olivat keinotelleet monet pankit hengiltä.
Kun suuryhtiöiden johtajat saivat 30 vuotta sitten USA:ssa 35 kertaa suuremman palkan kuin keskivertotyöntekijät, vuonna 2007 heidän palkkionsa olivat 275 kertaa suuremmat. Tänään USA:n suurimpien yhtiöiden johtajien palkka ja palkkiot ovat keskimäärin 10 miljoonaa euroa vuodessa, kun ne Euroopassa ovat keskimäärin 6 miljoonaa. Jorma Ollilan palkkiot olisivat USA:ssa keskitasoa.
Tullaan, tullaan, kyllä toimeen tullaan pienemmilläkin tuloilla, ja vielä riittävät rahat kahviin ja pullaan. Mutta kauanko riittävät?
Nimittäin kun kasvun ikiliikkuja pysähtyi, minkä ei pitänyt olla yllätys, tulollaan on nyt oikein kunnon lamakausi: deflaatio. Sitä ja yhteiskunnan hyvien toimintojen alasajoa on vaikea välttää. Se tulee meille annettuna markkinoiden diktatuurista.
Jos vaihtoehto on sen vastakohta eli inflaatio, valittavana ovat ne perinteiset rutto ja kolera.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"... voisimmeko ajatella velan olevan myös hallintakeino?"
Laman tulo oli helppo nähdä asuntohintojen noususta epärealistiselle tasolle. Kummassa sitten syy, myyjässä vai ostajassa. Pyytää saa, mutta on hullua maksaa liikaa.
Hyvä lamaindikaattori on myös uusien autojen määrä teillä. Muiden kuin metsänomistajien lomalennot kertovat myös paljon. Ravintolapalvelut ja taksit maksetaan luottokortila. Tuhlaus on sitä, että raha menee taivaan tuuliin: auton arvo menee nollaan kuudessa vuodessa ja lomalta palatessa on vain kuvia jäljellä.
Omistusassuminen on lähes aina halvempaa kuin vuokralla olo, mutta yhteenlaskettua kansalaisvarallisuutta hupenee välityspalkkioihin ja varainsiirtoveroon.
Peritty omaisuuskin hupenee aika nopeasti, jos sitä jatkaa velalla ja tekee typeriä.