Olen siis 15-vuotias...itselläni on ollut vauvakuume jo kauan ja niin on poikaystävällänikin(hän on pian 18v). Hän haluaisi laittaa lapsen jo alulle...olen mielestäni siihen valmis eikä mua haittais vaikka opiskelu jäisi vähän myöhemmälle..mutta mitä mieltä olette voisinko nyt tehdä lapsen vai pitäisikö vielä odottaa? Vanhempani eivät haluaisi minun vielä olevan raskaana,koska he häpeisivät sitä...mutta olen muuttamassa poikaystäväni kanssa yhteen heti kun saan yläasteen käytyä tai ehkä ennemminkin...joten ei niidenkään tarvitsisi hävetä vauvamahaa :D Kertokaa mitä teen? :)
tarvitsisin apua...
15-tyttö
231654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vaikka kuinka koet olevasi valmis, et sitä todellisuudessa ole. Tuo 18-vuotias todennäköisesti haluaa sinut raskaaksi siksi, ettet koskaan enää pääsisi hänestä irti. Lapsen isänähän hänellä olisi sinut otteessaan koko loppu elämäsi ajan.
Raskaana oleminen ja lapsen hoito eivät ole kivaa kotileikkiä ja siksi aikuistenkin parisuhteista kaatuu iso osa juuri lasten tekoon. Luultavasti poikakaverisi säikähtäisi jo sitä, kun sinusta tulee raskaus hormonien vaikutuksesta erilainen kuin nyt olet.
Eivät vanhempasi raskauttasi häpeäisi vaan sitä, että ovat saaneet noin typerän tytön! Kasva aikuiseksi ja hanki ammatti jolla lapsesti elätät. Jos hankit lapsen nyt, et käytännössä ehdi olla hänen kanssaan lainkaan koska sinun ja miehesi on mentävä töihin lapenne elättääksenne.
Mulla on itselläni 5kk ikäinen tyttö ja rakastan häntä yli kaiken.mutta mulla on ikää jo 20vuotta.15vuotias on aivan liian nuori!sullahan on elämässä vaikka mitä jäljellä.näin nuorena äitinä kehotankin sua vielä nauttimaan vapaudesta. ei isäkää ole vanha. Meillä on opiskelut jo käyty jne. ja voin kertoa et jos ei näin olisi ei me pärjättäisi millään.ei ole kiva elää toisten avulla koko loppu elämää.koittakaa ensin nauttia toisistanne ei sille parisuhteelle jää enää niin paljon aikaa:)mutta jos päädytte kuitenkin toiseen vaihtoehtoon toivotan onnea, ei ole ihanempaa ku se pieni nyytti:)
Toinen jalka jo haudas, "JO 20 VUOTIAS" ... Vaikken itekkään 15vuotiaana alkais lapsia tekemään mut viestis oli kuin martyyrin...
Ja sit ihan tiedoksi et jos lapsi tulee silti voi käydä töissä :D Kun kirjoitit ettet halua koko elämää elää tuilla... opiskella voi vaikka 50vuotiaana... Kirjoitappas tosi asioita älä tuollaista soopaa...silti et kannusta 15vuotiasta yrittämään vauvvaa
Siis vanhempasi ovat sanoneet että raskaaksitulo nyt olisi häpeä vai ajatteletko heidän ajattelevan niin? Olisiko lapsikin heille häpeä? Pitäisikö tuollaisen asian miettimisen olla edes olennaista kun suunnittelee vauvaa, sinulle tai kenellekään muulle (edes vanhemmillesi)? Kenelle se sananvalta lapsen -tässä tapauksessa teoreettisen lapsen- asioista kuuluu, vanhemmille vai isovanhemmille?
Kuinka tarkasti olette keskustelleet lapsenhankinnasta? Vaikka poikaystäväsi ei ole kovin paljon sinua vanhempi, elämäntilanne muuttuu ikäeronne aikavälillä todella paljon. Ja siitä syystä johtuen teillä todella saattaa olla hyvin erilaiset odotukset teidän tulevasta arjesta ja perhe-elämästä, lapsen hoidosta, kasvatuksesta jne. Jos noista asioista ilmenee selkeitä erimielisyyksiä kun vauva on jo mahassa/sylissä niin se ei ole tod. mukavaa... Kysypä vaikka, miten poikaystäväsi on ajatellut sinun tulevaisuuttasi, opiskeluja ym. (hyvä jos olet, mutta minusta tuo "hän haluaisi laittaa lapsen jo alulle" kuulosti siltä, kuin se olisi enemmänkin hänen elämäänsä ja suunnitelmiinsa sopivaa kuin teidän).Miten itse olet ne ajatellut?
Entä jos tulet raskaaksi? Ei se katasrofi ole. Voit muuttaa (tietysti vanhempien suostumuksella) yhteen poikaystävän kanssa ja aloittaa opinnot teit niin tai näin, ja raskaana jäädä vanhempainvapaalle siinä missä muutkin äidit. Asiat ovat vain helpompia kun niistä on ottanut selvää etukäteen (esim. mitä se nuorenparin arki on käytännössä, miten paljon elämä muuttuu peruskoulun jälkeen jne.) ja tekee sen kaikessa rauhassa. Tarpeeksi työtä ilman lastakin.
Tällaisia asioita kun miettii niin alkaa olla oikealla linjalla. "Oon niin ja niin vanha, onko lapsenteko järkevää" on sen sijaan kysymys, mihin ei erkkikään kykene vastaamaan...
minunkin jo huomauttaa hiukan negatiiviaseen sävyyn kirjoituksestasi, vaikka sitä yleensä yritän välttää!! Sori vaan!
Jos 15v sanoo haluavansa lapsen ja olevansa valmis siihen, on takuuvarma asia ettei taatusti ole! Ajatukset valmiudestasi ei ole realistinen!!! Ainoa miettimisesi aihe on vanhempiesi häpeä? Voin sanoa että se murhe on kaikkein pienin jos lasta meinaat hankkia!
Askeleen edempänä aikuisuutta ovat nämä teinit ketkä oikeasti pelkäävät raskautta, tai sitä tulevatko he pärjäämään lapsen kanssa..
Pohdinta pystyykö antamaan lapselle hyvän elämän?Pelko ettei pystykkään hoitamaan lasta hyvin, millä lapsen elättää, kuinka sen kanssa jaksaa, onko poikaystävä oikeasti mukana ja lukematonta muuta asiaa joita mielessä pyörii, ne asiat kertovat siitä että vastuuntuntoa löytyy edes jonku verran..
Mutta varmaan kukaan teini ei sano siinä tilanteessa olevansa täysin valmis äidiksi!
Nyt suosittelen että pistät äiti haaveet muutamaksi vuodeksi jäihin!
Onko nuorien niin vaikee tajuta että vauvakuumeita tulee ja menee.. Menkää perheeseen jossa on lapset uhmaiässä niin hävii kuumeet samantien. Ja 15vuotias ei todellakaan ole valmis äidiksi, ei kyllä poikaystäväsi hirveesti ajattele kun meinaa laittaa alaikäisen paksuksi. Sinuna todellakin odottaisin. Millä te elätätte lapsen? Sinulla ei ole edes koulutusta saatikka töitä. Hei järki kätee!!
poikaystävälläni on aika hyvä palkka ja itselläni on todella hyvin tienaava raviponi(jolle saan aina hoitajan)...ettei tämä rahastakaan olisi kiinni.. vauvakuumeeni ei tuskin mene ohi..olen kokeillut hoitaa muiden lapsia ja ihan vauvojakin yksin kun vanhemmat on ollut jossain..hyvin hoitokin minulta sujuu :) kaverini tosin voisivat auttaa hoitamisessa kun hekin pitävät lapsosista :P saisin annettua pikkuiselle kaiken mitä hän tarvitsee niin rakkautta kuin turvaakin ja paljon muuta pikkuiset ikinä tarvitsevatkaan :) rakastan nimittäin lapsia todella paljon
en hankkisi lasta noin nuorena. niin tylsältä kun se kuulostaakin sinun iässä on opiskelu tärkeintä. Ekan vauvan jälkeen haluat varmaan hänelle siskon tai veljen. Siinä ehtii sitten mennä vuosikausia ennen kuin ehtisit taas opiskella ja käydä kouluja. Pienten lasten äitinä opiskelu on TODELLA hankalaa, sen voin omasta kokemuksesta sanoa.
Hankkisin ensin ammatin ja työpaikan. Sitten voit jäädä äitiyslomalle vaikka moneksi vuodeksi. Näin saat huomattavasti parempaa äitiysrahaakin.
Synnyttäminenkin on helpompaa siinä kaksikymppisenä.
ristissä. Poikaystäväsi saa syytteen alaikäiseen sekaantumisesta, jos tulet raskaaksi, ja sietäisi saada muutenkin.
Keskity koulutyöhösi, hanki ammatti ja kasva aikuiseksi. Hanki vauvanukke, jolla voit leikkiä.
Ompas täällä paljon ala-ikäisiä kuumeilijoita... Onko se kevät vai mikä =( Itsekkin olen kuumeillut 11-vuotiaasta saakka, nyt 21v eikä vauvaa näköpiirissä :(
niin tyhmää yrittää leikkii jotain perhettä ku oot vielä lapsi itekki.
Oot saanut ihan sikana huonoa palautetta (varmaan lapsettomilta vanhuksilta :D) Musta teidän kannattaa alkaa yrittää lasta, koska se ei aina ole niin helppoa. Onnea yritykselle!
edes yks hyvä palaute :D olen todella hankkimassa lasta vaikka noita huonoja palautteita melkeen kaikki :)raha ei ole ongelma tässä...ja olen todella paljon hoitanut lapsia ihan 2kk:sta alkaen yksin ja tiedän millaista se oikeasti on mutta silti vauvakuume ei ole laskenut hetkeksikään :S
jos tosiaan oot vasta 15 niin eikö toi sun ikäs sano yhtään mitään? oot alaikänen vielä. sun poikakaveris saa syytteen lapsen hyväksikäytöstä kun olet tuon ikäinen. odota vielä ainakin vuosi ennen kuin alat hankkiin lasta. ymmärrän että tuon ikäisenä tulee paljon haluja tehä kaikkee ja hankkia vauva ja kaikkee muuta. itse halusin vauvan jo 14 vuotiaana mutta en hankkinut. nyt olen hieman vanhempi ja odotan lasta. ensimmäinen kolmas on lopuillaan ja huono olo on alkanut helpottaa. monta viikkoa meni että en voinut lähteä asunnolta mihinkään kun oksentelin ja pyörrytti paljon. sängystä oli vaikee nousta ylös kun alkoi oksettaan monta kertaa piti huutaa miesystävälle että tuo syötävää ja juotavaa sänkyyn. tuollaistako sä nyt haluut? sulla on vielä aikaa hankkia lapsia. kannattaa oikeesti harkita vielä asiaa.
Hei ihan oikeesti ei tuo auta mitään..."tommostako haluut" jokasella on erilainen raskaus ja vittu ketää kiinnosta toiks sun tossualla oleva miehes sulle jäätelöö tai sipsii
mä rukoilen sua.. älä tee lasta viel. elää sun omaa elämää rauhassa, koska sitä tuut kaipaamaan vitusti sitku se vauva sieltä tulee :( niin se vaan on.
mulla asiat kunnossa: lapsen isä,asutaan yhessä, hän käy töissä tuo rahaa jne.. mies 22v.
silti MÄ KAIPAAN MUN ENTINEN OMAA ELÄMÄÄ,sitä ei vaan enää oo!
hoitakoon sukulaisten/kaverin/naapurin 2kk vauvaa, 7-9h/kk se ei ole mitään verarrtuna ku taloon tulee pysyvä semmonen vauva 24h/7pv eli 365päivää ja (touhu kestää,kunnes tää on 18v).. sitten näät mitä nää negatiivisii vastauksien antajat yrittivät niillä "älä vielä tee lasta" tarkoittaa.
mut jos päätät toisin niin onnea vaan yritykseen.. ja kerro sit vuoden päästä mikä on TOTUUS sitku oot kokenu helvettii kenties. yh/samaa miehenkaa viel.
tosiaan sulla oli järkevää kirjotettavaa jopa kun kaikki vaan haukkuu täällä toisiaan. mä kirjotin jo yhden viestin tänne otsikolla "kannattaa harkita" jotain tollaista otsikossa luki. sit ruvetaan vaan haukkuun. en ymmärrä sitä ollenkaan. se joka siihen vastas niin ymmärsi varmaan vähän väärin. eikö täällä kukaan tajua oikeesti jos saa 15 vuotiaana lapsen ja lapsen isä on täys ikäinen niin se saa syytteen alaikäiseen sekaantumisesta?? miettikää vähän. mä oon itse jo täysi ikäinen ja odotan lasta. mä en ymmärrä miks kaikki vaan haukkuu toisiaan. se osoittaa miten lapsellisii täällä käy kirjoittamassa!
mä voin kertoa että olin villi pikku teini tyttö, seurustelin 2,7v yhen mun ikäsen pojan kanssa silloin.. (olen aina ollut niin lapsirakas, että mä en koskaan se seurustelun aikana käyttänyt mitään ehkäsyy ja mä tietenkin valehtelin hänelle että söin e-pillereitä! jostain syystä en vaan tullu raskaaks ja kiitos jumalaa!!)
koska nyt tiiän vasta tää lapsi ei ole mikää leikki, nytten se vie jo vitusti energiaa, mitenköhän mä niin tyhmästi ajattelin että oisin pärjäny hänen kanssa 15vna. OLIN LAPSI, niikun mun käytös näytikin.. "mä valehtelin ehkäisystä 2,7v".
18vuotiaana lapsi oli toivottu, eikä tarvinnu valehdella.. koska oma järki tuli.. mutta jos vielä saisin toivoa niin kyllä se omaa elämän eläminen on tärkeä, että toi lapsikin ois voinu tulla vaikka täss 4 tai 5 vuoden päästä.
silloin ehkä oma minä olisi eletty tarpeeks..
tiedän millaista pienien vauvojen kanssa on...kokemusta löytyy kun hoitaa monta päivää 24/7 :)
nuoruuteni tässä ei varmasti mene pilalle päin vastoin. itselläni on ollut todella villiä menoa välillä ja parempi kun nyt alkais jo rauhottumaan tämä homma...
ei sun rauhoittumiseen silti tarvii lastä tehdä.
sun vanhemmat ois varmaa tosi onnellisii jos jättäisit ne vkl puuhat ja keskittyisit kouluun vaan.
ihan totta puhut :) nyt pitäis yrittää parantaa todistusta että pääsis jonnekin kouluun :s
olen vähän miettinyt ja tullut siihen tulokseen että teen lapsen vasta koulun jälkeen mutta en silti aio tehdä aborttia jos semmoinen aikoo tulla aiemmin...
Itse olin 16 vuotias kun plussasin ja 17 vuotiaana sain tyttöni.
Ajattelin raskausaikana moneen kertaan sitä että olenko valmis äidiksi kun isä oli mitä oli joten tein päätöksen että olen ennemmin yksin kun huonossa suhteessa. Ja hyvän pätöksen teinkin koska huomasin "liian" myöhään millanen tämä isä olisi ollut.
Nyt tyttö on melkein kahden vuoden, asutaan isossa kolmiossa, lapsi tarhassa ja minä töissä ja muutenkin kaikki asiat mallillaan:).
Sain koulun suoritettua kevääksi kun laskettuaika oli syksyllä.
Kyllä sitä pärjää jos vaan jaksaa yrittää ja riippuhan se ihmisestäkin paljon että jaksaako sitä olla kotona vaikö tekeekö mieli juosta kuppilaan illalla...
minäkään en ole usein missään käynyt vaan silloin kun on ollut siihen rahaa ja kunnnollinen hoitaja illaksi ja yöksi mutta sekin kohtuuden rajoissa.
Täällä tuskin kukaan saisi sinua estämään tuollasta mutta se riippuu kuinka valmis itse olet ja sen sanon jos lapsen isä häipyy kuvioista niin ei se ole helppoa arkea pyörittää yksin lapsen kanssa mutta kun se lapsi on siinä niin sitä vaan tuntuu kummallisesti saavansa voimaa jostakin:)
onnea sinulle mitä tahansa päätätkin mutta sinuna odottaisin viellä väh. 2 tai 3 vuotta:)