Kyllä elämä voikin (pään sisällä) mennä vaikeaksi. Kaikki on hienosti, minulla on mies ja lapsi ja meillä ihan hyvä suhde. Sitten yhtäkkiä ihastun mieheen, jonka kanssa olen hänen työhommiensa vuoksi tekemisissä. Työ on sellaista, ettei sovi asiakkaiden kanssa ylimääräisiä olla. Mies on minua reilusti vanhempi, tosin siinä ei ole mitään ihmeellistä, niin on nykyinen miehenikin.
WTF minä teen? Vai annako vaan olla? Ihastus ei laannu, vaikka mitä teen. Luulen, että hänkin on jotenkin kiinnostunut minusta, ainakin semmoista flirttijuttua on. Hän tietää minun siviilisäätyni, minä en hänen. Sormusta ei näytä olevan, mutta sehän nyt ei mitään kerro.
Hän ei voi lähestyä minua monestakaan syystä. Ja minä voisin tehdä aloitteen, mutta mihin? Antaisin vähän kumman kuvan, jos varattuna alkaisin häntä treffeille kiunuamaan. Toisaalta haluasin sanoa hänelle, että hän on viehättävä tapaus ja että olen kiinnostunut hänestä. Vaikka se jäisikin sitten siihen, koska en halua pettää perhettäni/miestäni. Mutta onko siinä mitään järkeä? Jos hän ei olekaan ajatellut minusta mitään, teen itsestäni ihan pellen ja menetän kasvoni, olen tyrkky? Oisko parempi vain olla ihan hipihiljaa?
Miehet, varsinkin vanhemmat ( 50), jos teitä täällä on, kommentoikaa!! Ja toki naisetkin.
WTF minä teen? Vai annako vaan olla? Ihastus ei laannu, vaikka mitä teen. Luulen, että hänkin on jotenkin kiinnostunut minusta, ainakin semmoista flirttijuttua on. Hän tietää minun siviilisäätyni, minä en hänen. Sormusta ei näytä olevan, mutta sehän nyt ei mitään kerro.
Hän ei voi lähestyä minua monestakaan syystä. Ja minä voisin tehdä aloitteen, mutta mihin? Antaisin vähän kumman kuvan, jos varattuna alkaisin häntä treffeille kiunuamaan. Toisaalta haluasin sanoa hänelle, että hän on viehättävä tapaus ja että olen kiinnostunut hänestä. Vaikka se jäisikin sitten siihen, koska en halua pettää perhettäni/miestäni. Mutta onko siinä mitään järkeä? Jos hän ei olekaan ajatellut minusta mitään, teen itsestäni ihan pellen ja menetän kasvoni, olen tyrkky? Oisko parempi vain olla ihan hipihiljaa?
Miehet, varsinkin vanhemmat ( 50), jos teitä täällä on, kommentoikaa!! Ja toki naisetkin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos mulle joku varattu alkais visertelemään, varmaan muistuttaisin, et se hänen aivan oma puoliso on myös HYVIN viehättävä ja voisin katsoa vähän merkitsevästi takaisin.
Sun vaihtoehdot on tasan nämä
A) Menet varattuna kertomaan tunteet hänelle, hän suuttuu, eikä luota sinuun enää koskaan, homma kusee.
B) Menet varattuna kertomaan tunteet hänelle, hän pitää siitä, teille tulee joku epäaito roikkumissuhde, mikä ei lopulta tyydytä ketään. Sinä kärsit, hän kärsii, puolisosi kärsii. Homma kusee.
C) Menet varattuna, pidät suusi kiinni. Jonkinlaiset mahdollisuudet vielä innostua entisestä.
D)Jätät entisen, kerrot tunteesi, toinen torjuu ja homma kusee.
E) Jätät entisen, kerrot tunteesi, toinen pitää siitä ja voi olla ehkä mahdollisuudet johonkin.
F) Keskityt itseesi ja omiin tunteisiisi vähäksi aikaa. Mietit asiaa rauhassa ja et hötkyile.
Ja sitten suorat sanat: jos menet varattuna ihastumaan ja kertomaan tunteistasi toiselle, olet mielestäni melko vittumaisen petollinen puolisolle, epäluotettava paska ihastukselle ja teet itsesikin itsesi silmissä naurettavaksi!!!!!
(Anteeksi). Eli suomeksi sanottuna etsi se selkäranka jostakin itsestäsi joko jatkaaksesi ja poikkaistaksesi. Mutta käytä edes aivoja.
toista mieltä.
Mulla ihastuminen alkoi painaa niin pahasti mieltä ja ahdistuin, että minun oli aivan pakko kertoa tunteistani hänelle!
Hän oli iloisesti yllättynyt ja otettukin moisesta tunnustuksesta, tosin myöhemmin kertoi aistineensa jotain tuonsuuntaista, muttei noin voimakkaana.
Kertominen puhdisti ilmaa ja oli helpottavaa, kun toinen tiesi, eikä tarvinnut esittää muuta.
Olemme edelleenkin hyviä ystäviä, mutta ystävyytemme on syvällisempää kuin ennen.
Ja muutes, ei aivoista ole mitään apua silloin, kun tunteet tekee omiaan, siin on vaan sinniteltävä:)
musta taas voi säästää toista siltä ajatukselta. En mä ainakaa halua tietää jos joku on muhun varattuna ihastunut. Se on silloin sen varatun ongelma, ja musta se olis vaan syyllisyydenkaatamista mun niskaan siitä, että mä olen olemassa ja et aiheutan toiselle kurjan tilanteen.
En haluis olla taas kovin läheisesti tekemisissä varsinkaan lähentyä, jos toinen olis varattu, ei ongelmia tarvi hakemalla hakea. Jos on jonkun kanssa niin sitten on ja selvittäköön sen suhteen. Eikä sotke siihen muita. Mä en suostuis kuuntelemaan toisen tunteita, jos se olis varattu.
Musta se olis loukkaavaa muakin kohtaan.
Sen verran voi olla solidaarinen sitä toisen puoliskoa kohtaan, ja sit toisaalta se kertoja voi kuvitella, et se olis hyväksyttyä olla petollinen.
Musta se on petollisuutta niin kauan, kuin on suhteessa. Piste.
En olis iloisesti yllättynyt, olisin pettynyt toiseen. Ei ihastuminen ole väärin, mutta se on, että on petollinen. Ja ei kolmansia osapuolia tarvi sotkea ikinä mihinkään suhteeseen. Ei mikään pakota tekemään asioista vaikeita. Jotkut haluaa, mutta minä en alkaisi. Eikä ystävyys kyllä tuntuis hyvältä jos tietäisin, et toinen olis ihastunut. Tuntuis oudolta, pitäisin kertojaa todella itsekkäänä, on suhteessa ja heilastelee ystävyyden varjolla ihastuksensa kanssa. Tosi paskamaista.
olla montaa mieltä...
Ja mun mielestä sä oot liian mustavalkonen tän asian suhteen.
Voihan sitä ihastua parisuhteessa ollessaan johonkin ihmiseen niin, ettei siinä ole mitään seksuaalista mukana...onko se silloin niin petollista? Ei se ihastuminen tarkoita automaattisesti sitä, että on valmis hyppäämään sänkyyn ihastuksen kanssa.
Ja turha väittää, ettei se ole mahdollista, sillä se on. Ihastuin täysin, muttei mieleeni käynyt hetkeksikään seksuaalinen kanssakäyminen ihastukseni kanssa.
Tähän joku tietenkin voi sanoa, ettei se ollut mitään oikeaa ihastumista, vaan sellaista persoonaan hullaantumista...
Tee rohkeasti aloite ja katso mihin se johtaa,et muuten voi tietää ja asia vaivaa sinua.Voihan olla,että vastapuolikin haluaisi tutustua lähemmin mutta miettii samoja asioita kuin sinä....
>Jos menet kertomaan ihastuksesta,niin varmaan mies
alkaa suunnitella,missä tutustuttaisiin paremmin
sinun salaisiin paikkoihin? ,mutta sehän tässä
on tarkoituskin,varmaan olet samaa mieltä.
Minulla (M)oli vastaavanlainen tapaus,jossa nuori
nainen ihastui minuun,vaikkakin oli naimisissa
ja olemme vuoden seurustellet salaisesti.Täytyy
sanoa,että olen ihan rakastunut häneen.
Työpaikalla ei kukaan tiedä,mutta aina
kohdatessa kumpikaan emme tiedä minne katsoa.
Olen lomalla nytja hän tulee ruokatunnilla
luokseni.Sanokaa miten järjestämme loman,kun
olen lähdössä maaliskuussa Meksikoon lomalle
ja ostan hälle myös lipun,mutta olemme
miettineet mitenkä hän kertoo EX:älle,ilman
että hän alkaa miettimään ,kenen kanssa
kumppani lähtee lomalle.
iso kiitos kaikille kommenteista! Varsinkin nuo "suorat sanat" aukaisivat silmiä. Tai olenhan minä pohtinut tuon asian just noin, mutta oman itsen suhteen on sokeampi kuin muiden.
Vaikka ajatuksissa ihastumisen kertominen ja siitä mahdollisesti seuraava säpinä houkuttaisikin, tajuan kyllä, ettei siitä mitään hyvää koidu kellekään. Että se ei todellakaan ole sen arvoista. Noin hypoteettisesti pohdittuna: mies varmaan kestäisi eron, mutta ehkä säpinän haku, vaikkakin tosi ihanan tyypin kanssa, olisi tosi huono syy rikkoa pieneltä ihmiseltä koti.
Joskus minusta tuntuu, kun tämmöisiä edes mietin, että osaanko rakastaa oikeasti ketään? Jotenkin oma napa tulee ajtuksissa aina ensin, mutta huom: ei teoissa.On petä enkä kuseta, koska en halua pahaa muille. Mutta onko se sama asia, kuin rakastaa? NO, ehkä se riittää.
>Minä ainakin luotan vaimooni täysin.Olen komennus
hommissa ja vaimo kertoi,kuinka naapurin mies
oli hukannut avaimen tanssista tullessa torstaina,
hän oli yöllä soittanut meidän ovikelloa ja yöpynyt
meillä ja aamulla haki avaimen isännöitsijältä.
Naapureiden suhde toimii hyvin,kun he ovat ennen
meidän avioliittoa seurustelleet.En tiedä miten
minun pitäisi hakea vaimosta pettäjän oireita...
voisko joku kertoa...
Ehkä edellisessä viestissä piili sarkasmin siemen, mutta vastaisin silti, että luota pois. Itse voisin periaatteessa olla ihan hyvin vastaavassa tilanteessa kuin vaimosi. JA EVVK, vaikka olenkin exäni kanssa kaveri. Voisin siis ihan hyvin majoitaa hänet (voisin, vaikka mieheni olisi kotonakin), mutta ei tulisi pieneen mieleenikään mikään muu. Ei vaikka kuinka vonkaisi tai vaikka olisin itse vaikka umpihumalassa. Että on se mahdollista, jopa todennäköistä.Siis se, että vaimoosi voi luottaa tässäkin asiassa.
"Ja muutes, ei aivoista ole mitään apua silloin, kun tunteet tekee omiaan, siin on vaan sinniteltävä:)"
Hyvin sanottu :)
lopeta ensin entinen suhde, ennenkuin hyppäät uuteen. On väärin pettää toisen luottamus. Miettisin sinuna kyllä kahdesti mitä haluat elämältä. Oletko valmis luopaa miehestäsi ja lapsestasi ihastumisen takia?? Mitä sinulta nyt puuttuu, että olet valmis jättämään nykyisen puolisosi ja lapsesi? Mikä tässä uudessa on parempaa? Kaipaatko vain uutuutta ja intohimoa, jännitystä? Voit löytää sen myös oman puolisosi kanssa jos olet rehellinen hänelle ja kerrot että kaipaat uutta ja intohimoa suhteeseenna. Mieti myös mihin rakastuit puolisossasi, onko se kadonnut vai vain hukassa? Onko se mahdollista löytää uudelleen? Oletko valmis särkemään myös lapsesi sydämen? Ero ei koske vain sinua ja puolisoa vaan ennenkaikkea lastasi? Mikä sinulle on tärkeintä? Siinä sinulle pohdittavaa...
Kiitos kommenteista. Mutta...minä en aio pettää, enkä rikkoa lapsen sydäntä tai kotia. Sitä paitsi ei ole ollenkaan edes sanottua, että tämä ihastus minua millään muotoa huolisikaan :) En myöskään ole vaihtamassa miestä.
En tunne ihastusta juurikaan, eli kaikki mitä häneen yhdistän, on liki mainkuvittelua.
Ongelma tässä on se, että olen ihastunut ja tunne ei jätä minua rauhaan. Olen miettinyt tuota ohjetta, että hanki säpinän tunne takaisin mieheni kanssa. Miten se onnistuu, jos mies suurin piirtein vain ärsyttää? Hän yrittää kyllä ja huomio, joten syy ei ole miehen "huonoudessa". Enemmän kuin mitään muuta haluaisin sen säpinän takaisin juuri oman mieheni kanssa, ettei tarvitsisi muita edes päässä vatvoa. Mutta miten? Muistan kyllä, miksi olen mieheeni rakastunut. Se ei kuitenkaan auta saamaan sitä tunnetta takaisin. Välitän hänestä, olen kiinytnyt häneen, rakastan häntä, mutta intohimo ja jännitys ovat menneet. Sitä ehkä kaipailen elämääni, mmutta en muiden onnen kustannuksella. Nämä ovat vain pääni sisäisi ajatuksia, en siis aio ryhytä tuumasta toimeen ja pettääjän tielle.
Itselleni käynyt kanssa niin että olen vähän ihastunut työpaikallani olevaan mieheen. Ollaan kavereita ja nähdään aina välillä töissä. Molemmat ollaan parisuhteessa ja molemmilla lapsia.
Mutta sitä vaan joskus ihastuu. En tiedä onko hän ihastunut minuun...? mistä senki muuten tietää?
Pidän tästä ihmisestä todella paljon ja tiedän ettei hän tulis ikinä tekemään kanssani mitään, ei ole pettäjätyyppiä, enkä kyllä ole minäkään.
Oman miehen kanssa vaan välillä menee vähän huonosti. ylä ja alamäkiä....