Hei!
Olin ennen tosi masentunut ulkonäöstä ja painosta. Olin vain 148,5 pitkä, mutta painoin sairaalloisen paljon, jopa 86 kg. Mun paino nousi tosi nopeaa koska mun vanhemmat eros nopeaa, ja muutin 1000 km:n päähän kotoa. Se tuli tyhjästä ja pian huomasin asuvani äitin miesystävän rivitalossa. Itkin yksin hiljaa öisin, ja niin teen vieläki. Halusin pian aloittaa laihduttamisen ja se alkoikin yhtäkkiä. Jätin pois kaikki sokerit, rasvat, turhat kalorit ja söin tosi vähän 5-6 tunnin välein. Se oli ihanaa, koska pystyin kontrolloimaan kaikkea ja asiat meni helpommin. Paitsi olin liian tarkka ruokavalion suhteen. Jos joku laittoi ruokaan edes teelusikallisen vaikka öljyä, sain raivokohtauksen. Sen takia mua alettiin käyttään tiuhasti lääkärillä ja testeissä. Se oli liikaa. Laihduin tosi lyhyessä ajassa 34 kg ja pian huomasinkin olevani vain 47 kilon painonen luuranko. Se ei ole kaikille kevyt paino, mutta mulle se oli. Olin saamassa anoreksian. Kielsin kaikki oireet, ja mulla oli melkeen kaikki anoreksian oireet. Jatkoin vaan. Pian mahduin tosi pieniin vaatteisiin, mutta ongelmia tuli lisää. Mun kynnet katkes ja oli lahot, iho kuivui laastinvalkoseksi ja lähes kaikki hiukset tippu päästä. Pidin koulussa huivia n. 3 kk ajan. Se oli rankkaa. Sitten aloin raapimaan itseäni verille ja joskus meinasin kaivaa puukon esiin, vihasin itteäni. Pian huomasin alkaneeni yhtäkkiä ahmimaan, ja olen lihonut takaisin yli 13 kiloa ja taas olen ylipainoinen. Saan vielä raivokohtauksia, olen masentunut, ja viiltelen. En voi sille mitään, ja en koskaan tuu olemaan normaali. Oon taas laihutuskuurilla, ja just äskön olin veskissä yrittämässä oksentaa, mutta epäonnistuin siinäki. Kaikkein pahinta on se, että tiedän, etten oo kunnossa. Käyn psykologilla, ja koitan selvitä, mutta asiat vaan pahenee. En suosittele tätä kenellekkään. Koittakaa pysyä terveellisenä!
-kokenut.
Olin ennen tosi masentunut ulkonäöstä ja painosta. Olin vain 148,5 pitkä, mutta painoin sairaalloisen paljon, jopa 86 kg. Mun paino nousi tosi nopeaa koska mun vanhemmat eros nopeaa, ja muutin 1000 km:n päähän kotoa. Se tuli tyhjästä ja pian huomasin asuvani äitin miesystävän rivitalossa. Itkin yksin hiljaa öisin, ja niin teen vieläki. Halusin pian aloittaa laihduttamisen ja se alkoikin yhtäkkiä. Jätin pois kaikki sokerit, rasvat, turhat kalorit ja söin tosi vähän 5-6 tunnin välein. Se oli ihanaa, koska pystyin kontrolloimaan kaikkea ja asiat meni helpommin. Paitsi olin liian tarkka ruokavalion suhteen. Jos joku laittoi ruokaan edes teelusikallisen vaikka öljyä, sain raivokohtauksen. Sen takia mua alettiin käyttään tiuhasti lääkärillä ja testeissä. Se oli liikaa. Laihduin tosi lyhyessä ajassa 34 kg ja pian huomasinkin olevani vain 47 kilon painonen luuranko. Se ei ole kaikille kevyt paino, mutta mulle se oli. Olin saamassa anoreksian. Kielsin kaikki oireet, ja mulla oli melkeen kaikki anoreksian oireet. Jatkoin vaan. Pian mahduin tosi pieniin vaatteisiin, mutta ongelmia tuli lisää. Mun kynnet katkes ja oli lahot, iho kuivui laastinvalkoseksi ja lähes kaikki hiukset tippu päästä. Pidin koulussa huivia n. 3 kk ajan. Se oli rankkaa. Sitten aloin raapimaan itseäni verille ja joskus meinasin kaivaa puukon esiin, vihasin itteäni. Pian huomasin alkaneeni yhtäkkiä ahmimaan, ja olen lihonut takaisin yli 13 kiloa ja taas olen ylipainoinen. Saan vielä raivokohtauksia, olen masentunut, ja viiltelen. En voi sille mitään, ja en koskaan tuu olemaan normaali. Oon taas laihutuskuurilla, ja just äskön olin veskissä yrittämässä oksentaa, mutta epäonnistuin siinäki. Kaikkein pahinta on se, että tiedän, etten oo kunnossa. Käyn psykologilla, ja koitan selvitä, mutta asiat vaan pahenee. En suosittele tätä kenellekkään. Koittakaa pysyä terveellisenä!
-kokenut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.