Miten olisi jos...

joulun ruokajämiä nekin on hyvä lajitella, eläähän niillä ainakin yhen pvn
lievältä protestilta tuo kyllä vaikuttaa.

ruokakaappikin kirjoitti:

joulun ruokajämiä nekin on hyvä lajitella, eläähän niillä ainakin yhen pvn
lievältä protestilta tuo kyllä vaikuttaa.

Minä kai käyn monesti ruokakaupassa "näyteikkunaostoksilla". Tutkin, että tuokin voisi maistua hyvälle ja tuotakin voisi joskus ostaa. Sitten kävelen ulos ostamatta mitään. Tai ostan korkeintaan sen maitopurkin.

Kannattaa välillä tutkia pakastin ja kuivamuonavarastot. Yleensä niistä jonkinmoiset soppa-ainekset löytyy ja pärjää halvemmalla monta päivää.

Hintriika* kirjoitti:

Minä kai käyn monesti ruokakaupassa "näyteikkunaostoksilla". Tutkin, että tuokin voisi maistua hyvälle ja tuotakin voisi joskus ostaa. Sitten kävelen ulos ostamatta mitään. Tai ostan korkeintaan sen maitopurkin.

Kannattaa välillä tutkia pakastin ja kuivamuonavarastot. Yleensä niistä jonkinmoiset soppa-ainekset löytyy ja pärjää halvemmalla monta päivää.

Lue lisää

Painovirhe paholainen...
po..Päätin etten huomenna mene kauppaan ollenkaan.

Ei ollut tarkoitus teiltä kieltää kauppareissua ;-D)

Ulla-Sofia kirjoitti:

Painovirhe paholainen...
po..Päätin etten huomenna mene kauppaan ollenkaan.

Ei ollut tarkoitus teiltä kieltää kauppareissua ;-D)

Kaupoissa on runsauden pula,
usein tulee ostettua liikaa, aivan kuin ennen,
kun perhe vielä asui kanssani.

Pitkään pärjäisi varmaan ilman kauppareissuakin.
Eikä joutuisi heittämään pois niin paljoa.

Nyt alkaa jo silmät uneen painua.
Hyvää yötä!

Hintriika* kirjoitti:

Minä kai käyn monesti ruokakaupassa "näyteikkunaostoksilla". Tutkin, että tuokin voisi maistua hyvälle ja tuotakin voisi joskus ostaa. Sitten kävelen ulos ostamatta mitään. Tai ostan korkeintaan sen maitopurkin.

Kannattaa välillä tutkia pakastin ja kuivamuonavarastot. Yleensä niistä jonkinmoiset soppa-ainekset löytyy ja pärjää halvemmalla monta päivää.

Lue lisää

Muutama vuosi sitten kävin Sortavalassa, missä tapasin sikäläisen suomalaisen asukkaan. Hän kertoi varattomuudesta, joka alueella ainakin silloin vielä vallitsi.
Itse hänellä nyt meni kohtalaisesti, kun toimi oppaana suomalaisille, mutta kertoi, että takavuosina vietiin lapset kauppoihin katsomaan tavaroita.
Ei mitään voitu ostaa, mutta edes näytettiin lapsille, millaisia tavaroita on olemassa.

Meneepä jokin aika vielä näin tarkkaan nuukuuteen pienilläkin eläkkeillä.

Käyn kaupassa vain kerran viikossa. Syykin on selvä, en enää jaksa kävellä kauppaan asti saati sitten kantaa kassia kotiin. Siis lasten kyydissä ja siksi ostan kerralla viikon eväät. Tulee hamstrattua aika tavalla mutta kun loppuviikosta alkaa varasto harvenemaan tulee keksittyä mitä ihmeellisempiä ateriayhdistelmiä. Silloin sitä usein huomaa että maukasta ruokaa saa aika vähäisilläkin tarpeilla ja huomaa myös sen että hyvin pärjäisi vähemmälläkin törsäämisellä.

muiden aineiden lisäksi aloin käyttää tummaa soijarouhetta. Maukas ja hyvä keventäjä.

Fanni kirjoitti:

muiden aineiden lisäksi aloin käyttää tummaa soijarouhetta. Maukas ja hyvä keventäjä.

edesmennyt mieheni keräsi meillä aina sienet,minä marjat.Aina olen metsäsienet suolassa säilyttänyt,silloin meillä oli niin yltäkylläisesti sieniä,että jauhoin lihamyllyllä (sekin erinomaisen hyvä vanhanaikainen kapine hävinnyt minulta näissä monissa muutoissa)sieniä jauhelihan sekaan.Lapset eivät siihen aikaan tykänneet vielä sienistä,mutta ihastelivat,miten hyviä lihapullia nyt on.Kerroin sitten syönnin jälkeen,miksi olivat niin hyviä!

Kaikennäköiset muut viritelmät ylenkatson,
vaikken ylimielinen muuten olekaan.

Mitä jäljelle jää,
kun unohdetaan lista tää?

Minä ainakin tästä luettelosta ostan edelleen makkaraa, eli leikettä leivälle, lihaa, joskin vältän rasvaisia ruhon osia, enkä osta läskiä, ja ostan voita (paistamiseen)Oivariinia leivälle, ja jos teen lihamurekkeen esimerkiksi, kyllä siihen pannaan kananmuna.
Mutta nuo juomat saavat minun puolestani jäädä kauppaan, enkä juuri ostele valmisruokia, ne ovat kalliita ja mauttomia.

Kyllä on opeteltava noita hyväksi huomattuja kokemuksia. Tässä vaan taajaman keskellä asuessa saa jos mitä esitteitä ja itse siitä ne ratkaisut tekee. Cittari, Lidl ja S-market kilpailee kovastikin, 2x viikossa tipahtaa luukusta mainoksia, useimmiten vien ne kyllä suoraan keräykseen.
Tuo ostoslista on kyllä tehty vaan kun aina tulee poikettua siitäkin.

Ulla-Sofia kirjoitti:

Kyllä on opeteltava noita hyväksi huomattuja kokemuksia. Tässä vaan taajaman keskellä asuessa saa jos mitä esitteitä ja itse siitä ne ratkaisut tekee. Cittari, Lidl ja S-market kilpailee kovastikin, 2x viikossa tipahtaa luukusta mainoksia, useimmiten vien ne kyllä suoraan keräykseen.
Tuo ostoslista on kyllä tehty vaan kun aina tulee poikettua siitäkin.

Lue lisää

Mainokset kannattaa tutkia, harkita mikä säilyy pitkään, mitä ei kannat yhden syöntikerran vuoksi mennä ostamaan.

Kaikkea sopivaa tarjouksestakin, harkiten, niillä syntyy aina säästöä jos ei sorru heräteostoihin siinä sivussa.

Ikinä en mene kauppaan nälkäisenä, en ostoslista kädessä, enkä ilman omaa kassia.

Ulla-Sofia kirjoitti:

Kyllä on opeteltava noita hyväksi huomattuja kokemuksia. Tässä vaan taajaman keskellä asuessa saa jos mitä esitteitä ja itse siitä ne ratkaisut tekee. Cittari, Lidl ja S-market kilpailee kovastikin, 2x viikossa tipahtaa luukusta mainoksia, useimmiten vien ne kyllä suoraan keräykseen.
Tuo ostoslista on kyllä tehty vaan kun aina tulee poikettua siitäkin.

Lue lisää

Asun myös kaupungissa missä Lidl, Citymarket ja Prisma ovat kahden kilometrin sisällä. Koska kuljen omalla pieniruokaisella autolla teen kierroksen kerran viikossa ostoslistan kanssa. Tiedän hintatason varsin hyvin ja kohdistan ostokset sinne missä tämä tavara on edullisin.
Käytän viikon tarjoukset jos tarvitsen niitä, muuten en.
Syön hyvin, hedelmiä ja vihanneksia, kalaa ja kanaa. En syö punaista lihaa, keksejä, sipsejä, mehuja, makkaroita tai einestuotteita. Lapsenlapsia käy yökylässä välillä joka viikonloppu ja kahvivieraita käy ainakin kerran kuussa. Tämä kasvattaa ruokamenoja melkoisesti.

Heräteostoksia en harrasta lainkaan ja teen aina kuukauden alussa budjetin, kirjaan kaikki menot ja näen samalla mitä jää käyttövaraa. Kirjanpitoa olen harrastanut vuosia ja sen avulla tulen hyvin toimeen ja talous on pysynyt tasapainossa pienestä eläkkeestä huolimatta.
Totesin juuri viime vuoden kirjanpidosta, että voisin tehdä parin viikon etelänmatkan jos luopuisin joulu-, syntymäpäivä-, yms. lahjojen ostamisesta. Kulutin lahjoihin viime vuonna 1100€, muuten huvi menot olivat hyvin vaatimattomat, alle 200€. Pari teatteri käyntiä ja muutama kirkkokonsertti. Kaikki, lähes ainakin, elämässä on valintoja. Se edellyttää tietysti, että tuloja on sen verran, että pystyy edes valitsemaan.

suosittelen kirjoitti:

Asun myös kaupungissa missä Lidl, Citymarket ja Prisma ovat kahden kilometrin sisällä. Koska kuljen omalla pieniruokaisella autolla teen kierroksen kerran viikossa ostoslistan kanssa. Tiedän hintatason varsin hyvin ja kohdistan ostokset sinne missä tämä tavara on edullisin.
Käytän viikon tarjoukset jos tarvitsen niitä, muuten en.
Syön hyvin, hedelmiä ja vihanneksia, kalaa ja kanaa. En syö punaista lihaa, keksejä, sipsejä, mehuja, makkaroita tai einestuotteita. Lapsenlapsia käy yökylässä välillä joka viikonloppu ja kahvivieraita käy ainakin kerran kuussa. Tämä kasvattaa ruokamenoja melkoisesti.

Heräteostoksia en harrasta lainkaan ja teen aina kuukauden alussa budjetin, kirjaan kaikki menot ja näen samalla mitä jää käyttövaraa. Kirjanpitoa olen harrastanut vuosia ja sen avulla tulen hyvin toimeen ja talous on pysynyt tasapainossa pienestä eläkkeestä huolimatta.
Totesin juuri viime vuoden kirjanpidosta, että voisin tehdä parin viikon etelänmatkan jos luopuisin joulu-, syntymäpäivä-, yms. lahjojen ostamisesta. Kulutin lahjoihin viime vuonna 1100€, muuten huvi menot olivat hyvin vaatimattomat, alle 200€. Pari teatteri käyntiä ja muutama kirkkokonsertti. Kaikki, lähes ainakin, elämässä on valintoja. Se edellyttää tietysti, että tuloja on sen verran, että pystyy edes valitsemaan.

Lue lisää

Tuo kirjaaminen on kyllä hyvä juttu, en ole harrastanut sitä kaiken aikaa, vaan muutamin ehkä 3 kk / vuodessa, joulukuu niistä on se yksi.
Keväällä huhti tai toukokuu kyllä on ihan tarpeellista varmaankin ottaa se vakituiseen käyttöön. Siitä on helppo verrata mikä on tarpeellista, ne heräteostokset mulla heikoin lenkki, josko alkaa elämä maistumaan, kuitenkin sillä varauksella, kun laiskottaa, sitten voi jäädä unohduksiin.

Ruokaostoksissa olen kyllä ollut ihan järkevä paitsi nuo leikkeleet jätän nyt pois, levitekin vain aamupalan kanssa leivälle, piilorasvoista saa sen määrän että kaikki vitamiinit tulee talteen ruuasta.

Paljonhan ruokatottumuksia ei tarvitse muuttaa, on vain ylimääräiset karsittava, maitotuotteista olen jo aikoja päiviä tehnyt karsinnan.

Ulla-Sofia kirjoitti:

Tuo kirjaaminen on kyllä hyvä juttu, en ole harrastanut sitä kaiken aikaa, vaan muutamin ehkä 3 kk / vuodessa, joulukuu niistä on se yksi.
Keväällä huhti tai toukokuu kyllä on ihan tarpeellista varmaankin ottaa se vakituiseen käyttöön. Siitä on helppo verrata mikä on tarpeellista, ne heräteostokset mulla heikoin lenkki, josko alkaa elämä maistumaan, kuitenkin sillä varauksella, kun laiskottaa, sitten voi jäädä unohduksiin.

Ruokaostoksissa olen kyllä ollut ihan järkevä paitsi nuo leikkeleet jätän nyt pois, levitekin vain aamupalan kanssa leivälle, piilorasvoista saa sen määrän että kaikki vitamiinit tulee talteen ruuasta.

Paljonhan ruokatottumuksia ei tarvitse muuttaa, on vain ylimääräiset karsittava, maitotuotteista olen jo aikoja päiviä tehnyt karsinnan.

Lue lisää

että mites sun luustosi, haurastuuko piloille.

Sanoin, että katopas heppaa, se syö ruohoa ja heinää ja juo lähdevettä päälle, onkos luut jääneet rakentumatta...

Monipuolinen ruokavalio, paljon kasviksia ja hedelmiä sisältävä, kyllä pärjätään.

jättämistä, kirjoitti:

että mites sun luustosi, haurastuuko piloille.

Sanoin, että katopas heppaa, se syö ruohoa ja heinää ja juo lähdevettä päälle, onkos luut jääneet rakentumatta...

Monipuolinen ruokavalio, paljon kasviksia ja hedelmiä sisältävä, kyllä pärjätään.

Lue lisää

Maitojauhe on ollut minulla jo kauan käytössä, se riittää vaikka kuinka kauan kun on hyvä säilytyspaikka, jopa joskus teen lasillisen ja juon kun maitohimo iskee.

Kaupunki oloissa ei ole säilytyspaikkaa juureksille ja vihanneksille, kuin viileä kaappi ja sinne ei hyvin paljon voi ostaa kerralla. Juurekset ovat joita käytän päivittäin, ja en osta valmiiksi paloiteltuja vaan ihan kokonaisia, ovat paljon maukkaampia.

Uunissa haudutetut juureslohkot sopii kaikkeen lisukkeeksi, maustaa voi vaikka lautasella, kokeilla eri makuja.

Ulla-Sofia kirjoitti:

Maitojauhe on ollut minulla jo kauan käytössä, se riittää vaikka kuinka kauan kun on hyvä säilytyspaikka, jopa joskus teen lasillisen ja juon kun maitohimo iskee.

Kaupunki oloissa ei ole säilytyspaikkaa juureksille ja vihanneksille, kuin viileä kaappi ja sinne ei hyvin paljon voi ostaa kerralla. Juurekset ovat joita käytän päivittäin, ja en osta valmiiksi paloiteltuja vaan ihan kokonaisia, ovat paljon maukkaampia.

Uunissa haudutetut juureslohkot sopii kaikkeen lisukkeeksi, maustaa voi vaikka lautasella, kokeilla eri makuja.

Lue lisää

Inventoin pakastimen valmiita ruokalajeja, löytyi monta mukavaa tarjottavaa. Tulee huomenna viikoksi kaksi lasta ja yksi aikuinen.
Onni lukea viesti, jossa mainitsit juureslohkot. Nyt vaan lantut, nauriit, perunat ja porkkanat kuorimaan. Savipata ensin likoamaan.'Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa' lihapadan kera.
Mummon ruokakaruselli pyörii... hampaat ne naksaa, syödä he jaksaa. Ja illalla kellistyvät mummon villakoppaan.

Fanni kirjoitti:

Inventoin pakastimen valmiita ruokalajeja, löytyi monta mukavaa tarjottavaa. Tulee huomenna viikoksi kaksi lasta ja yksi aikuinen.
Onni lukea viesti, jossa mainitsit juureslohkot. Nyt vaan lantut, nauriit, perunat ja porkkanat kuorimaan. Savipata ensin likoamaan.'Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa' lihapadan kera.
Mummon ruokakaruselli pyörii... hampaat ne naksaa, syödä he jaksaa. Ja illalla kellistyvät mummon villakoppaan.

Lue lisää

lukea, peräti runollista toisin paikoin ruokavihjeitä, tuokin savipadan liotus.
Keittiössä saa terveellistä liikuntaa, aiai miten terveellistä on - vaikkapa tuo tiskaus ruokailun jälkeen, elähdyttää ruoansulatusta.

jjoutava kirjoitti:

lukea, peräti runollista toisin paikoin ruokavihjeitä, tuokin savipadan liotus.
Keittiössä saa terveellistä liikuntaa, aiai miten terveellistä on - vaikkapa tuo tiskaus ruokailun jälkeen, elähdyttää ruoansulatusta.

Lue lisää

tarkoitus viisastella mutta olen samalla savipadalla vuosia valmistanut ruokaa mutta ikänä en sitä pattaa ole liottanu, ni'että sen takia.
Jotenki minä ymmärrän nyt että siihen pattaan immeytyy niitä makuja enempi jos ei liota.

jjoutava kirjoitti:

tarkoitus viisastella mutta olen samalla savipadalla vuosia valmistanut ruokaa mutta ikänä en sitä pattaa ole liottanu, ni'että sen takia.
Jotenki minä ymmärrän nyt että siihen pattaan immeytyy niitä makuja enempi jos ei liota.

Lue lisää

On helppoa mennä kauppaan,kun ei tee mitään mieli..
Tulee ostettua,vain pakollista.Perunoista,tuli mieleen..ei voi ostaa paljoa kerralla,kun alkavat itämään.Talossa ei ole kylmä-kellaria edes..
Rasvoista ,ostan voita,kestää kauan,pistän vähän pannulle ruokaöljyn lisäksi,antaa makua.,,leivän päälle pistän Mini-lettaa.Ostan pakastevihanneksiä,tuoreet ovat usein kalliimpia ,eikä ole säilytyspaikkaa niille.
Lihaksi ostan jotain,broilerisuikaleita, on aika halpaa.Jouluna ostin vähän kinkkua,siitä sai tehtyä kiusausta ja kinkkukasvispiirakkaa.En muista,koska olisin ostanut naudanlihaa. Hyvin tässä on pärjätty,vaikka ei mitään ihmeellistä syö.Taas oli moniin tuotteisiin tullut lisähintaa.
Hei..t.Irkku

irkku-37 kirjoitti:

On helppoa mennä kauppaan,kun ei tee mitään mieli..
Tulee ostettua,vain pakollista.Perunoista,tuli mieleen..ei voi ostaa paljoa kerralla,kun alkavat itämään.Talossa ei ole kylmä-kellaria edes..
Rasvoista ,ostan voita,kestää kauan,pistän vähän pannulle ruokaöljyn lisäksi,antaa makua.,,leivän päälle pistän Mini-lettaa.Ostan pakastevihanneksiä,tuoreet ovat usein kalliimpia ,eikä ole säilytyspaikkaa niille.
Lihaksi ostan jotain,broilerisuikaleita, on aika halpaa.Jouluna ostin vähän kinkkua,siitä sai tehtyä kiusausta ja kinkkukasvispiirakkaa.En muista,koska olisin ostanut naudanlihaa. Hyvin tässä on pärjätty,vaikka ei mitään ihmeellistä syö.Taas oli moniin tuotteisiin tullut lisähintaa.
Hei..t.Irkku

Lue lisää

Joskus ostan aivan pakastebroilerin ja keitän siitä kaikki *poisheitettävät* osat kauan pienellä lämmöllä, joskus jopa yli yön, saa hautua, siivilöin ja keitän juurekset ja broileria, suurustan ja voi kun tulee maukas keitto, aikaa se vie, mutta se on imaista mulle.

Tuo savipata on mullakin, ja kaikki uunipuurotkin teen sillä tulee aivan erikoisen maukasta.
Olen kypsentänyt lasipadassa juurekset, nyt sainkin idean, seuraavaksi teen ne savipadassa.

Nyt alan pitämään kirjaa hömppäostoksista ja ruuasta, jotain järkeä on saatava tähän minun talouteen. Intoa on vaan pelkään etten muista merkitä!!

jjoutava kirjoitti:

tarkoitus viisastella mutta olen samalla savipadalla vuosia valmistanut ruokaa mutta ikänä en sitä pattaa ole liottanu, ni'että sen takia.
Jotenki minä ymmärrän nyt että siihen pattaan immeytyy niitä makuja enempi jos ei liota.

Lue lisää

Savipata kastellaan läpimäräksi nimenomaan siksi, että se pannaan kylmään uuniin ja annetaan lämmetä ja hauduttaa ruokaa ilman rasvoja ja nestettä. Kosteuden se saa padasta ja liha pysyy mehevänä ja kypsyy maukkaaksi.
Pohjalle kun asettelee kasvikset ja sitten vaikka broilerinpalat päälle, niin niiden oman neste vain on padan pohjalla. Ruoka kyspsyy hitaasti, joten nälkäisenä ei kannata ruveta savipadassa ruokaa tekemään. On varattava ainakin parisen tuntia sille. Mitä kauemmin hauduttaa matalassa lämpötilassa, sen parempaa.

Ja padan pesuun ei saa käyttää astianpesuaineita, koska ne imeytyvät pataan ja maistuvat sitten ruuassa.

Pata on kotoisin Saksanmaalta, ja kuulemma kalalle ja lihalle pitäisi olla oma patansa.

Rasvoja ja kaloreita välttävälle savipataa kannattaa suositella.

Makriina ek kirjoitti:

Savipata kastellaan läpimäräksi nimenomaan siksi, että se pannaan kylmään uuniin ja annetaan lämmetä ja hauduttaa ruokaa ilman rasvoja ja nestettä. Kosteuden se saa padasta ja liha pysyy mehevänä ja kypsyy maukkaaksi.
Pohjalle kun asettelee kasvikset ja sitten vaikka broilerinpalat päälle, niin niiden oman neste vain on padan pohjalla. Ruoka kyspsyy hitaasti, joten nälkäisenä ei kannata ruveta savipadassa ruokaa tekemään. On varattava ainakin parisen tuntia sille. Mitä kauemmin hauduttaa matalassa lämpötilassa, sen parempaa.

Ja padan pesuun ei saa käyttää astianpesuaineita, koska ne imeytyvät pataan ja maistuvat sitten ruuassa.

Pata on kotoisin Saksanmaalta, ja kuulemma kalalle ja lihalle pitäisi olla oma patansa.

Rasvoja ja kaloreita välttävälle savipataa kannattaa suositella.

Lue lisää

olen mielenkiinnolla seurannu tätä ketjua ja nyt ymmärrän enemmän, senkin miksi olen tykännyt siitä hitaasta savipadasta, ruokahan on siinä kiehuvaa kauan aikaa uunista ottamisen jälkeen.
En vain ole osannut sitä liottaa ja pestä ihan oikein.
Kestänytkin se on varmaan 10v ylikin.
Joku on antanut varakannenkin kun hänen oma pata on halennu.

Kunnolliset ruuanvalmistus astiat ovat yllättävän kalliita, kannattaa tutkia saako pestä koneessa, kestääkö mikroa ja uunia, kotimaiset parhaita niissä on kyllä selostus.
Teflonoidut eivät kestä konepesua, no en ainakaan pese niitä koneessa, ne saa kyllä ihan puhtaiksi raanan allakin.
Minulla on Arabian kannellinen pata joka käy kaikkeen, hiukan liian iso yhden hengen talouteen, muutamissa ruuissa, kyllä se siitä.

Muumi-iso-Äiti kirjoitti:

Kunnolliset ruuanvalmistus astiat ovat yllättävän kalliita, kannattaa tutkia saako pestä koneessa, kestääkö mikroa ja uunia, kotimaiset parhaita niissä on kyllä selostus.
Teflonoidut eivät kestä konepesua, no en ainakaan pese niitä koneessa, ne saa kyllä ihan puhtaiksi raanan allakin.
Minulla on Arabian kannellinen pata joka käy kaikkeen, hiukan liian iso yhden hengen talouteen, muutamissa ruuissa, kyllä se siitä.

Lue lisää

on minullakin. Aikoinaan sitä käytin paljonkin, mm. Jouluna uunipuuro oli kiva siinä laittaa. Olen kyllä aina liottanut ennen käyttöä, mielestäni imee rasvan sisäänsä, jos ei liota ja tekee padan ruman näköiseksi.

Nyt viime aikoina olen ottanut kauan kaapissa olleen, äidiltä saamani emaloidun rautapadan käyttöön. On aivan ihana, viimeksi tein siinä karjalanpaistia ja vaikka mitä siinä on mukava hauduttaa.

Valurautaista paistinpannua myös käytän ja on ikuinen. Täytyy vain käytön jälkeen aina oljytä, ettei pääse ruostumaan. Ne tefloniset ei ainakaan minun käytössä kauan kesta, pohja tahtoo pienenkin käytön jälkeen naarmuuntua, vaikka puisia välineitä käytänkin.

Hyviä ruokailuhetkiä, oli välineet sitten mitä hyvänsä!

Jatta kirjoitti:

on minullakin. Aikoinaan sitä käytin paljonkin, mm. Jouluna uunipuuro oli kiva siinä laittaa. Olen kyllä aina liottanut ennen käyttöä, mielestäni imee rasvan sisäänsä, jos ei liota ja tekee padan ruman näköiseksi.

Nyt viime aikoina olen ottanut kauan kaapissa olleen, äidiltä saamani emaloidun rautapadan käyttöön. On aivan ihana, viimeksi tein siinä karjalanpaistia ja vaikka mitä siinä on mukava hauduttaa.

Valurautaista paistinpannua myös käytän ja on ikuinen. Täytyy vain käytön jälkeen aina oljytä, ettei pääse ruostumaan. Ne tefloniset ei ainakaan minun käytössä kauan kesta, pohja tahtoo pienenkin käytön jälkeen naarmuuntua, vaikka puisia välineitä käytänkin.

Hyviä ruokailuhetkiä, oli välineet sitten mitä hyvänsä!

Lue lisää

lämmitän vanhassa alumiinikattilassa ja onhan mulla mikro, siinä voipi käyttää muovikippoja.Ihanaa kun ymmärrät meitä huono osaisia, kellä ei ole disaini patoja.

hernekeitto purkin kirjoitti:

lämmitän vanhassa alumiinikattilassa ja onhan mulla mikro, siinä voipi käyttää muovikippoja.Ihanaa kun ymmärrät meitä huono osaisia, kellä ei ole disaini patoja.

En minäkään 60-luvun alussa arvannut, kuinka arvokasta "disainia" hankin, kun ostin sellaisen emaloidun rautapadan (onko se nyt Sarpanevaa vai mitä).

Ainakin 45 vuotta olen siinä tehnyt sekä uunissa että levyllä kaikki haudutettavat sapuskat. Ja aina vain on yhtä hyvä!

Vanhan rautaisen paistinpannun hukkasin viime muutossa johonkin. Sitä ei vain enää ole, vaikka ei luulisi sellaisen mötikän haihtuvan.

Hintriika* kirjoitti:

En minäkään 60-luvun alussa arvannut, kuinka arvokasta "disainia" hankin, kun ostin sellaisen emaloidun rautapadan (onko se nyt Sarpanevaa vai mitä).

Ainakin 45 vuotta olen siinä tehnyt sekä uunissa että levyllä kaikki haudutettavat sapuskat. Ja aina vain on yhtä hyvä!

Vanhan rautaisen paistinpannun hukkasin viime muutossa johonkin. Sitä ei vain enää ole, vaikka ei luulisi sellaisen mötikän haihtuvan.

Lue lisää

Uskomatonta että niistä on tullut suuri keräilyn kohde, onhan ne kauniitakin, minulla oli kauan hukuksissa sellainen kovera puu josta sitä voi liikuttaa. Naapurin rva näki sen kerran minulla ja sain häneltä, nyt on pata 'kunnossa'.

On minulla vielä sellainen keltainen rautapohjainen kattila, samoihin aikoihin hankin sen padan kanssa, on niin painava että kipeillä käsillä voi saada keitokset lattialle, en uskalla käyttää sitä. Enkä oikein tiedä onko sitä terveellistä käyttää keraamisella liedellä.
Joskus hernekeiton teossa olen käyttänyt kun samalla saan lastenkin perheille, on sen verran isokin.

Olen säästänyt hyväkuntoiset kattilat ja kasarit, niitää emalisia joissa on herneenpalkoja on kanssa, nehän olivat ensimmäisiä kuvioituja.
No..mietin tässä olivatkohan??

Tytär saa kun vain ymmärtää sen arvon, olen kyllästynyt tarjoamaan mitään kun ei kelpaa, jospa se käy paremmin kun he pyytävät.

No nyt on tullut aamutuimaan ruuasta ja valmistusastioista puhuttua, vielä tänäänkin tulee eteen valmistus ja syöntikin.

Olen tarkka ostoissa ja ruuan kanssa muutenkin, se taitaa olla kaikilla eläkeläisillä jo veressä, kun yksin elää voi joskus vaikka voileivällä häätää nälkänsä.

EntinenNeiti kirjoitti:

Uskomatonta että niistä on tullut suuri keräilyn kohde, onhan ne kauniitakin, minulla oli kauan hukuksissa sellainen kovera puu josta sitä voi liikuttaa. Naapurin rva näki sen kerran minulla ja sain häneltä, nyt on pata 'kunnossa'.

On minulla vielä sellainen keltainen rautapohjainen kattila, samoihin aikoihin hankin sen padan kanssa, on niin painava että kipeillä käsillä voi saada keitokset lattialle, en uskalla käyttää sitä. Enkä oikein tiedä onko sitä terveellistä käyttää keraamisella liedellä.
Joskus hernekeiton teossa olen käyttänyt kun samalla saan lastenkin perheille, on sen verran isokin.

Olen säästänyt hyväkuntoiset kattilat ja kasarit, niitää emalisia joissa on herneenpalkoja on kanssa, nehän olivat ensimmäisiä kuvioituja.
No..mietin tässä olivatkohan??

Tytär saa kun vain ymmärtää sen arvon, olen kyllästynyt tarjoamaan mitään kun ei kelpaa, jospa se käy paremmin kun he pyytävät.

No nyt on tullut aamutuimaan ruuasta ja valmistusastioista puhuttua, vielä tänäänkin tulee eteen valmistus ja syöntikin.

Olen tarkka ostoissa ja ruuan kanssa muutenkin, se taitaa olla kaikilla eläkeläisillä jo veressä, kun yksin elää voi joskus vaikka voileivällä häätää nälkänsä.

Lue lisää

Ne emaloidut kattilat ja padat olivat kauniita kun ne ilmestyi kauppojen hyllyille, silloin ei vielä tvssä hehkutettu kovasti ja taisi olla musta/valkoinen kuvakin vielä.
Meillä oli punainen pata, jonka kyljessä kuvio, missähän sekin nyt lienee? Varmaankin kolhiintuneena palvelee isännän naula-astiana ;-))

EntinenNeiti kirjoitti:

Uskomatonta että niistä on tullut suuri keräilyn kohde, onhan ne kauniitakin, minulla oli kauan hukuksissa sellainen kovera puu josta sitä voi liikuttaa. Naapurin rva näki sen kerran minulla ja sain häneltä, nyt on pata 'kunnossa'.

On minulla vielä sellainen keltainen rautapohjainen kattila, samoihin aikoihin hankin sen padan kanssa, on niin painava että kipeillä käsillä voi saada keitokset lattialle, en uskalla käyttää sitä. Enkä oikein tiedä onko sitä terveellistä käyttää keraamisella liedellä.
Joskus hernekeiton teossa olen käyttänyt kun samalla saan lastenkin perheille, on sen verran isokin.

Olen säästänyt hyväkuntoiset kattilat ja kasarit, niitää emalisia joissa on herneenpalkoja on kanssa, nehän olivat ensimmäisiä kuvioituja.
No..mietin tässä olivatkohan??

Tytär saa kun vain ymmärtää sen arvon, olen kyllästynyt tarjoamaan mitään kun ei kelpaa, jospa se käy paremmin kun he pyytävät.

No nyt on tullut aamutuimaan ruuasta ja valmistusastioista puhuttua, vielä tänäänkin tulee eteen valmistus ja syöntikin.

Olen tarkka ostoissa ja ruuan kanssa muutenkin, se taitaa olla kaikilla eläkeläisillä jo veressä, kun yksin elää voi joskus vaikka voileivällä häätää nälkänsä.

Lue lisää

Kaikenlaista muistuu mieleen tässä lukiessa viestejä. Tuollaisen, nykyään hintavan design-padan voitin kerran kilpailussa. Siinä on juuri se tiikkinen, muotoiltu kapula nostovälineeksi. Pata on tummanruskea, karheapintainen, sisältä valkoemaljoitu, reunat pystysuorat. Ei siis lainkaan perinteisen rautapadan muotoinen. Jaa, missäs se onkaan ja onkos se kapula tallessa, tuli mieleen.
Koriste-esineen arvon tavallaan on minun mainittu pata saanut. Se oli aina kaapissa tiellä. Kerran kaipasin riippuvan kasvin alle korotusta. Pata kansi kiinni etelän ikkunalle kävi tarkoitukseen kuin nappi silmään. Sinne nurkkaan se tyylikäs jäi verhon taakse. Pitääpä ottaa käyttöön joskus.
Hernekeittopurkin käsittely menee käytännöllisesti: kansi ja pohja leikataan pois, keitto työnnetään lautaselle ja puolitetaan veitsellä kahdelle lautaselle. Lisätään vettä vajaa dl ja sinappi, vatkataan pikku vispilällä tasaiseksi ja kuumennus mikrossa. On se hyvää ruisleivän kanssa.
Eräs entinen työtoveri lahjoitti käymään tulleelle nuorelle parille hyvän käsikäyttöisen lihamyllyn. He ottivat myllyn mukaansa, mutta jättivät sen korkean talon hissiin lähtiessään.
Mökillä pikkukalat voisi sillä jauhaa, jos harrastaa Veke-katiskan järveen heittämistä ja viitsii perata ensin.

Fanni kirjoitti:

Kaikenlaista muistuu mieleen tässä lukiessa viestejä. Tuollaisen, nykyään hintavan design-padan voitin kerran kilpailussa. Siinä on juuri se tiikkinen, muotoiltu kapula nostovälineeksi. Pata on tummanruskea, karheapintainen, sisältä valkoemaljoitu, reunat pystysuorat. Ei siis lainkaan perinteisen rautapadan muotoinen. Jaa, missäs se onkaan ja onkos se kapula tallessa, tuli mieleen.
Koriste-esineen arvon tavallaan on minun mainittu pata saanut. Se oli aina kaapissa tiellä. Kerran kaipasin riippuvan kasvin alle korotusta. Pata kansi kiinni etelän ikkunalle kävi tarkoitukseen kuin nappi silmään. Sinne nurkkaan se tyylikäs jäi verhon taakse. Pitääpä ottaa käyttöön joskus.
Hernekeittopurkin käsittely menee käytännöllisesti: kansi ja pohja leikataan pois, keitto työnnetään lautaselle ja puolitetaan veitsellä kahdelle lautaselle. Lisätään vettä vajaa dl ja sinappi, vatkataan pikku vispilällä tasaiseksi ja kuumennus mikrossa. On se hyvää ruisleivän kanssa.
Eräs entinen työtoveri lahjoitti käymään tulleelle nuorelle parille hyvän käsikäyttöisen lihamyllyn. He ottivat myllyn mukaansa, mutta jättivät sen korkean talon hissiin lähtiessään.
Mökillä pikkukalat voisi sillä jauhaa, jos harrastaa Veke-katiskan järveen heittämistä ja viitsii perata ensin.

Lue lisää

Kuljeskelen ihan ajan kuluksi kirppareilla, loppuun myynneissä, ties missä..

Jossain näissä ihmetellessäni näin sellaisen käsikäyttöisen lihamyllyn, pyörittelin sitä käsissäni ja samoja 'pikku lisäkkeitä' kuin kotona ammoin, mietin ostanko, no en ostanut.

Silloin lapsena tuo oli tärkeä mylly, sillä pyöritettiin kaikkea mahdollista, joulun alla varsinkin makkara-aineksia osa. Muistelen että sillä oli käyttöä melkein viikottain.

Samoin raastin, sosemylly, johon myös vaihdettiin terälevyt, milloin soiloa milloin viipaletta laatikoihin ja kukkoihin.

Äitini leipoi usein, milloin kala-, lanttu-, peruna-, tai lihakukkoa, samaan taikinaan josta tehtiin hapanleipä.

Koulusta palatessa tunsi jo kauas ruisleivän tuoksun ja miten nälkä tulikaan, kylmää maitoa ja lämmintä ruisleipää, päälle kotona kirnuttua voita.

Vaatteetkin ommeltiin itse kotona kun vain kangasta jostain sai.

Mukava näitä on muistella, nyt kun kaikki haetaan kaupasta.

Yks mummi vaan kirjoitti:

Kuljeskelen ihan ajan kuluksi kirppareilla, loppuun myynneissä, ties missä..

Jossain näissä ihmetellessäni näin sellaisen käsikäyttöisen lihamyllyn, pyörittelin sitä käsissäni ja samoja 'pikku lisäkkeitä' kuin kotona ammoin, mietin ostanko, no en ostanut.

Silloin lapsena tuo oli tärkeä mylly, sillä pyöritettiin kaikkea mahdollista, joulun alla varsinkin makkara-aineksia osa. Muistelen että sillä oli käyttöä melkein viikottain.

Samoin raastin, sosemylly, johon myös vaihdettiin terälevyt, milloin soiloa milloin viipaletta laatikoihin ja kukkoihin.

Äitini leipoi usein, milloin kala-, lanttu-, peruna-, tai lihakukkoa, samaan taikinaan josta tehtiin hapanleipä.

Koulusta palatessa tunsi jo kauas ruisleivän tuoksun ja miten nälkä tulikaan, kylmää maitoa ja lämmintä ruisleipää, päälle kotona kirnuttua voita.

Vaatteetkin ommeltiin itse kotona kun vain kangasta jostain sai.

Mukava näitä on muistella, nyt kun kaikki haetaan kaupasta.

Lue lisää

Eikö ole kummallista, että ennen köyhän PITI ommella vaatteet itse. Nyt köyhän EI KANNATA ommella itse, koska kangas tulee moninkertaisesti kalliimmaksi kuin se hapatuontimaassa tehty valmisvaate.

Ja halpaan vaatteeseen uusi vetoketju maksaa melkein saman kuin vaate aikanaan. Napitkin ovat hinnaltaan kuin arvokoruja.

Minulla muuten on tallessa se emalikattilan puinen nostokapulakin. Harvoin vaan tulee käytetyksi, enemmänkin patakinttailla nostelen.

Näin ketju rönsyilee, mutta haitanneeko!

Hintriika* kirjoitti:

Eikö ole kummallista, että ennen köyhän PITI ommella vaatteet itse. Nyt köyhän EI KANNATA ommella itse, koska kangas tulee moninkertaisesti kalliimmaksi kuin se hapatuontimaassa tehty valmisvaate.

Ja halpaan vaatteeseen uusi vetoketju maksaa melkein saman kuin vaate aikanaan. Napitkin ovat hinnaltaan kuin arvokoruja.

Minulla muuten on tallessa se emalikattilan puinen nostokapulakin. Harvoin vaan tulee käytetyksi, enemmänkin patakinttailla nostelen.

Näin ketju rönsyilee, mutta haitanneeko!

Lue lisää

piti sanomani.

Hintriika* kirjoitti:

piti sanomani.

Olen evakko karjalainen, sodan jaloista jotenkin ehjänä säilynyt.
Muistan hyvin kuinka äitini ompeli kummisetäni Ruotsista tuomista kankaista vaatteita, oli niitä jännä odottaa, ja kun ne valmistui, niitä sai pitää vain pyhänä kunnes sitten jatkettiin hametta, sitten yläosa poistettiin ja tehtiin hame.
Oli se kiertokulkua, valmiita vaatteita ei ainkaan siitä kirkonkylästä 40luvun puolivälistä löytynyt mistään.

Noista ruuanvalmistus astioista oli paistinpannu musta ja rautanen joka painoi varmaan monta kiloa, ja muutama alumiini kattila, ja se musta pata. Taisivat olla siinä kaikki.

Muumi-iso-Äiti kirjoitti:

Kunnolliset ruuanvalmistus astiat ovat yllättävän kalliita, kannattaa tutkia saako pestä koneessa, kestääkö mikroa ja uunia, kotimaiset parhaita niissä on kyllä selostus.
Teflonoidut eivät kestä konepesua, no en ainakaan pese niitä koneessa, ne saa kyllä ihan puhtaiksi raanan allakin.
Minulla on Arabian kannellinen pata joka käy kaikkeen, hiukan liian iso yhden hengen talouteen, muutamissa ruuissa, kyllä se siitä.

Lue lisää

Kuinka kauniita ja tyylikkäitä astioita Sarpaneva ja Franck aikanaan suunnittelivatkaan ihan joka kotia varten. Sehän heillä oli ajatuksena, kun Kiltaa ja muita alkoi tulla myyntiin.

Nyt ne ovat sitten "antiikkia" ja hirmu hinnoilla messuilla ja netissä. Kiltasarjan munakupeistakin pyydetään parikymmentä egua kpl.

Meikäläisellä on astiakaappi täynnä arvokasta "antiikkia" jokapäiväisessä käytössä. Ei ole mennyt rikki vielä paljonkaan.
Liekkisarjan ison padan käytin loppuun aikanaan, mutta sitten perin uuden, miltei käyttämättömän.

Mökin kaappiin kuskasin vanhoja Arabian kuppeja. Netissä surffatessani olen havainnut ne aarteiksi, jotka nyt on kipin kapin tuotava pois varkaiden ulottumattomiin.

Toisilla särkyy astiat helposti, mutta minä olen varmaan juuri niitä saitureita, joiden mielestä mikään ei saa kadota eikä rikkoutua. Ostin 50-luvulla ossuusliikkeestä poistomyynnistä juomalasit, jotka siitä pitäen ovat olleet arkikäytössä, muistan hinnankin 25 PENNIÄ/kpl. En tiedä, olenko rikkonut yhtään, mutta 8 kpl niitä on edelleen.

Ei kalliita astioita voi huonosti pitää!

Luen ja kirjoitan kirjoitti:

Olen evakko karjalainen, sodan jaloista jotenkin ehjänä säilynyt.
Muistan hyvin kuinka äitini ompeli kummisetäni Ruotsista tuomista kankaista vaatteita, oli niitä jännä odottaa, ja kun ne valmistui, niitä sai pitää vain pyhänä kunnes sitten jatkettiin hametta, sitten yläosa poistettiin ja tehtiin hame.
Oli se kiertokulkua, valmiita vaatteita ei ainkaan siitä kirkonkylästä 40luvun puolivälistä löytynyt mistään.

Noista ruuanvalmistus astioista oli paistinpannu musta ja rautanen joka painoi varmaan monta kiloa, ja muutama alumiini kattila, ja se musta pata. Taisivat olla siinä kaikki.

Lue lisää

Sodan jälkeenkin oli puutetta kankaasta. Äiti kasvatti kaneja saadakseen isolle siskolle ja minulle turkit. Koiran nahkasta tehtiin miehille rukkasia , nyt ei tulisi kysymykseenkään. Vaikka meillä oli virkamieskoti, kesäisin pidettiin piha-aitauksessa munimassa kanoja , jotka syksyllä pantiin pataan. Kyynelsilmin niitä syötiin, me lapset annoimme niille nimiäkin. Kerran oli lammaskin kesän syömässä ruohoa, mutta se piti viedä takaisin maatalon navettaan, vanhemmatkan eivät raaskineet sitä tapattaa.

Padoista puheenollen, se punainen emaloitu Sarpanevan rautapata on parhaita häälahjojani, käytössä vieläkin. Nyt on paljon silikonista valmistettuja leivontavälineitä, minulla on silikoninen patakinnaskin erään lehden tilaajalahjana. Jännitin aluksi, toimiiko se , eipä näppejä polta!

Hintriika* kirjoitti:

Eikö ole kummallista, että ennen köyhän PITI ommella vaatteet itse. Nyt köyhän EI KANNATA ommella itse, koska kangas tulee moninkertaisesti kalliimmaksi kuin se hapatuontimaassa tehty valmisvaate.

Ja halpaan vaatteeseen uusi vetoketju maksaa melkein saman kuin vaate aikanaan. Napitkin ovat hinnaltaan kuin arvokoruja.

Minulla muuten on tallessa se emalikattilan puinen nostokapulakin. Harvoin vaan tulee käytetyksi, enemmänkin patakinttailla nostelen.

Näin ketju rönsyilee, mutta haitanneeko!

Lue lisää

Vielä 90-luvulla kannatti ommella. Omille lapsilleni 63-73 välillä syntyneille ompelin kaikki, potkuhousuista ja makupusseista kouluiän farkkuihin asti.
Murrosikäisille ja heidän kavereille loihdin vaatteita silloin kun piti olla jotain ekstraa mitä kaupasta ei saanut. Siihen aikaan se kannatti, koska kankaat olivat edullisia ja halpoja ompelutarvikkeita sai. Omat vaatteet olen aina ommellut itse, tälle vuosituhannelle asti se oli harrastus joka kannatti.
Enää ei kannata enkä siksi viitsi, koska ompelutarvikkeiden ja kankaiden katteet pyörivät yli 100%, se on tappanut ompeluharrastuksen tyystin.

ompelutaito kirjoitti:

Vielä 90-luvulla kannatti ommella. Omille lapsilleni 63-73 välillä syntyneille ompelin kaikki, potkuhousuista ja makupusseista kouluiän farkkuihin asti.
Murrosikäisille ja heidän kavereille loihdin vaatteita silloin kun piti olla jotain ekstraa mitä kaupasta ei saanut. Siihen aikaan se kannatti, koska kankaat olivat edullisia ja halpoja ompelutarvikkeita sai. Omat vaatteet olen aina ommellut itse, tälle vuosituhannelle asti se oli harrastus joka kannatti.
Enää ei kannata enkä siksi viitsi, koska ompelutarvikkeiden ja kankaiden katteet pyörivät yli 100%, se on tappanut ompeluharrastuksen tyystin.

Lue lisää

Minulla oli kymmenisen vuotta kudonta harrastus, se loppui muutama vuosi sitten, kaikenlaista tuli kudottua matoista verhoihin.
Sitten saimme buumin tehdä poppana kangas ja ompeluttaa siitä mitä nyt kukakin, ompelija hakeminen oli kyllä vaivalloista. No, löytyihän se ja takki tuli ommeltua.
Ompelijoita ei paljon ole ja sitten vielä on tiedettävä miten onnistuu?

Makriina kirjoitti:

Kuinka kauniita ja tyylikkäitä astioita Sarpaneva ja Franck aikanaan suunnittelivatkaan ihan joka kotia varten. Sehän heillä oli ajatuksena, kun Kiltaa ja muita alkoi tulla myyntiin.

Nyt ne ovat sitten "antiikkia" ja hirmu hinnoilla messuilla ja netissä. Kiltasarjan munakupeistakin pyydetään parikymmentä egua kpl.

Meikäläisellä on astiakaappi täynnä arvokasta "antiikkia" jokapäiväisessä käytössä. Ei ole mennyt rikki vielä paljonkaan.
Liekkisarjan ison padan käytin loppuun aikanaan, mutta sitten perin uuden, miltei käyttämättömän.

Mökin kaappiin kuskasin vanhoja Arabian kuppeja. Netissä surffatessani olen havainnut ne aarteiksi, jotka nyt on kipin kapin tuotava pois varkaiden ulottumattomiin.

Toisilla särkyy astiat helposti, mutta minä olen varmaan juuri niitä saitureita, joiden mielestä mikään ei saa kadota eikä rikkoutua. Ostin 50-luvulla ossuusliikkeestä poistomyynnistä juomalasit, jotka siitä pitäen ovat olleet arkikäytössä, muistan hinnankin 25 PENNIÄ/kpl. En tiedä, olenko rikkonut yhtään, mutta 8 kpl niitä on edelleen.

Ei kalliita astioita voi huonosti pitää!

Lue lisää

Kiltaa meidänkin ensimmäiset ruoka-astiat olivat. Mikäli oikein muistan, sarja oli silloin edullisempaa kuin hienot, kuviolliset Arabian muut lautaset, kupit, kulhot ja kannut. Jokaisen nuoren parin astiakaapeissa oli Kiltaa.

Nyt sarjaa myydään muistaakseni Teeman nimellä ja hirvittävään hintaan. Oikukkaita ovat muoti-ilmiöt!

Hintriika* kirjoitti:

Kiltaa meidänkin ensimmäiset ruoka-astiat olivat. Mikäli oikein muistan, sarja oli silloin edullisempaa kuin hienot, kuviolliset Arabian muut lautaset, kupit, kulhot ja kannut. Jokaisen nuoren parin astiakaapeissa oli Kiltaa.

Nyt sarjaa myydään muistaakseni Teeman nimellä ja hirvittävään hintaan. Oikukkaita ovat muoti-ilmiöt!

Lue lisää

on minullakin ja se puinen nostin..Enpä olisi
tiennyt,että se on arvokas,jos ette olisi kertoneet..Sehän on ikuinen..Minulla on semmoinen rautainen lettupannu, viidelle letulle..Hyvä on edelleenkin..varmaan jo 70 vuotias..oli mummoni,joten ties vaikka jo 100 vuotias..
Säästämisestä vielä..olen pitänyt kirjanpitoa menoista,siitä lähtien ,kun menin naimisiin ja edelleen..Kiva on laskea menoja,kun ei muuten enää tarvi laskupäätä..Pidin aikoinani matematiikasta kovasti..Mies aina kiusasi minua,että onko nyt varmasti wessapaperit kirjoitettu muistiin..hehheee...Sellaista elämä on..ei aina hauskaa,mutta mielenkiintoista aina..

irkku-37 kirjoitti:

on minullakin ja se puinen nostin..Enpä olisi
tiennyt,että se on arvokas,jos ette olisi kertoneet..Sehän on ikuinen..Minulla on semmoinen rautainen lettupannu, viidelle letulle..Hyvä on edelleenkin..varmaan jo 70 vuotias..oli mummoni,joten ties vaikka jo 100 vuotias..
Säästämisestä vielä..olen pitänyt kirjanpitoa menoista,siitä lähtien ,kun menin naimisiin ja edelleen..Kiva on laskea menoja,kun ei muuten enää tarvi laskupäätä..Pidin aikoinani matematiikasta kovasti..Mies aina kiusasi minua,että onko nyt varmasti wessapaperit kirjoitettu muistiin..hehheee...Sellaista elämä on..ei aina hauskaa,mutta mielenkiintoista aina..

Lue lisää

Vanhat arvokkaat astiat, ovat ihailtavan yksinkertaisia ja kauniita, etekin käytännöllisiä.

Liikun huutokaupoissa vaikka en juurikaan mitään osta, mutta ennen alkua voi rauhassa tutustua esineisiin, siinä näkee ja saa ihailla niitä.

Kyllä minunkin patani toimii hienosta, ruoka on aina maistuvaa ja samalla voi ihailla ja muistella mitä kaikkea siinä onkaan valmistettu. Hiukan iso se nyt on jo ruokamäärään nähden!

Nykyisin astiat ovat niin moderneja hienoja, ja ehkä liian fiinejä, lasikansilla ja irroitettavilla 'korvilla'.

Arkinen ja käytännöllinen pitää pitkään arvonsa ja kuten nämäkin padat ja paistinpannut arvossaan tänä päivänä. Pienet naarmut ei haittaa päinvastoin ajan patina on tärkeää olla jo noissa mukana

irkku-37 kirjoitti:

on minullakin ja se puinen nostin..Enpä olisi
tiennyt,että se on arvokas,jos ette olisi kertoneet..Sehän on ikuinen..Minulla on semmoinen rautainen lettupannu, viidelle letulle..Hyvä on edelleenkin..varmaan jo 70 vuotias..oli mummoni,joten ties vaikka jo 100 vuotias..
Säästämisestä vielä..olen pitänyt kirjanpitoa menoista,siitä lähtien ,kun menin naimisiin ja edelleen..Kiva on laskea menoja,kun ei muuten enää tarvi laskupäätä..Pidin aikoinani matematiikasta kovasti..Mies aina kiusasi minua,että onko nyt varmasti wessapaperit kirjoitettu muistiin..hehheee...Sellaista elämä on..ei aina hauskaa,mutta mielenkiintoista aina..

Lue lisää

minunkin patani ja valkoiseksi emaljoitu sisäpuolelta.
Varmaan on 20 v. ollut käyttämättä ja monta kertaa ollut jo tappolistalla, mutta jostain kumman syystä olen sitä mukanani kantanut.
Nyt olen tosi onnellinen, kun en ole pois heittänyt. On sellainen sopivan muotoinenkin ja kokoinen, sellainen pitkänomainen, neliskanttinen ja kannellinen. Nostinta ei ole, mutta kädensijat on päissä.
Harmittaa, kun lettupannun olen heittänyt pois. Onhan ne vähän raskaita käsitellä, mutta kaksin käsin se onnistuu.

Ostin silikoonisen piirakkavuoan, mutta en saa sillä onnistumaan samalla tavalla, kuin niillä vanhoilla.
Joten käyttämättä taitaa jäädä.

Jatta kirjoitti:

minunkin patani ja valkoiseksi emaljoitu sisäpuolelta.
Varmaan on 20 v. ollut käyttämättä ja monta kertaa ollut jo tappolistalla, mutta jostain kumman syystä olen sitä mukanani kantanut.
Nyt olen tosi onnellinen, kun en ole pois heittänyt. On sellainen sopivan muotoinenkin ja kokoinen, sellainen pitkänomainen, neliskanttinen ja kannellinen. Nostinta ei ole, mutta kädensijat on päissä.
Harmittaa, kun lettupannun olen heittänyt pois. Onhan ne vähän raskaita käsitellä, mutta kaksin käsin se onnistuu.

Ostin silikoonisen piirakkavuoan, mutta en saa sillä onnistumaan samalla tavalla, kuin niillä vanhoilla.
Joten käyttämättä taitaa jäädä.

Lue lisää

Tyttäreni on kertonut saman asian, ei saa onnistumaan piirakkaa, no onhan ne entiset vuokat varmaan tallessa;-D!

Minulla on paistamisalusta ja se on kyllä hyvä ja voi paistaa perunoista pikkuleipiin sen päällä.

Jatta kirjoitti:

minunkin patani ja valkoiseksi emaljoitu sisäpuolelta.
Varmaan on 20 v. ollut käyttämättä ja monta kertaa ollut jo tappolistalla, mutta jostain kumman syystä olen sitä mukanani kantanut.
Nyt olen tosi onnellinen, kun en ole pois heittänyt. On sellainen sopivan muotoinenkin ja kokoinen, sellainen pitkänomainen, neliskanttinen ja kannellinen. Nostinta ei ole, mutta kädensijat on päissä.
Harmittaa, kun lettupannun olen heittänyt pois. Onhan ne vähän raskaita käsitellä, mutta kaksin käsin se onnistuu.

Ostin silikoonisen piirakkavuoan, mutta en saa sillä onnistumaan samalla tavalla, kuin niillä vanhoilla.
Joten käyttämättä taitaa jäädä.

Lue lisää

Harmitta kun hävitin valurautaisen paistinpannuni viime muutossa, sain sen aikoinani kahdeksantoistavuotiaana nuorikkona ex anopiltani, joka muuten oli aivan ihana ihminen.
Syy oli muka se, että se painoi niin paljon ja teflonpannu oli useasti käytössä.
Todella typerä teko mitä olen katunut monta kertaa. Nyt on taas tähän teflonpannuun tullut karstaa keskelle mitä ei enää saa pois, pakko on ostaa uusi. Karstan ilmeisesti aiheuttaa se, että paistan öljyllä ja olen kuumentanut pannun liikaa.
Toinen mitä minä pataruokien ystävä kaipaan, on äidiltä peritty tasapohjainen rautapata, sitä en heittänyt pois, vaan se yksinkertaisesti otti ja halkesi.

ompelutaito kirjoitti:

Harmitta kun hävitin valurautaisen paistinpannuni viime muutossa, sain sen aikoinani kahdeksantoistavuotiaana nuorikkona ex anopiltani, joka muuten oli aivan ihana ihminen.
Syy oli muka se, että se painoi niin paljon ja teflonpannu oli useasti käytössä.
Todella typerä teko mitä olen katunut monta kertaa. Nyt on taas tähän teflonpannuun tullut karstaa keskelle mitä ei enää saa pois, pakko on ostaa uusi. Karstan ilmeisesti aiheuttaa se, että paistan öljyllä ja olen kuumentanut pannun liikaa.
Toinen mitä minä pataruokien ystävä kaipaan, on äidiltä peritty tasapohjainen rautapata, sitä en heittänyt pois, vaan se yksinkertaisesti otti ja halkesi.

Lue lisää

Voiko tyttärestä tehdä käsityötaitoisen, kun antaa hänelle tilkkuja leikeltäväksi ? Eräät mummot sanoivat ompelutaitonsa juontavan varhaisesta lapsuudesta, jolloin äiti antoi tilkkuja ja sakset ajankuluksi.

Liisis kirjoitti:

Voiko tyttärestä tehdä käsityötaitoisen, kun antaa hänelle tilkkuja leikeltäväksi ? Eräät mummot sanoivat ompelutaitonsa juontavan varhaisesta lapsuudesta, jolloin äiti antoi tilkkuja ja sakset ajankuluksi.

Lue lisää

En tiedä onko ompelutaito geeneissä, uskon, että se on enemmänkin esimerkin seuraamista.
Isoäiti äidin puolelta oli ammattiompelija. Äiti ompeli myös paljon ja äidin polku Singerillä ompelin ensimmäiset nukenvaatteet ja välillä sormeni.
Toinen mummini isän äiti oli se joka kutoi itse lakanat ja pöytäliinat, teki lampaanvillasta lankaa ja värjäsi ulkona padassa kasvisväreillä. Aina oli jokin käsityö meneillä. Vieläkin liitän käsitöiden tekemiseen tietynlaisen rauhan ja turvallisuuden tunteen.

Liisis kirjoitti:

Voiko tyttärestä tehdä käsityötaitoisen, kun antaa hänelle tilkkuja leikeltäväksi ? Eräät mummot sanoivat ompelutaitonsa juontavan varhaisesta lapsuudesta, jolloin äiti antoi tilkkuja ja sakset ajankuluksi.

Lue lisää

samaa mieltä osittain ja olihan se leikkimistä samalla, kun ei lelujakaan ollut sillä mitalla, kuin nykyään lapsilla on.
Aikaisessa vaiheessa kyllä aloimme tehdä tilkuista nukeille vaatteita, äidin opastuksella ja myöhemmin itsellekin ja omille lapsille, kun olivat pieniä.

En tiedä, johtuuko geeneistä vai mistä, mutta alkeet ja enemmänkin kyllä sain kotona äidin opastuksella, vaikka taitaa ne geenit tytöillä olla jo syntyessään noihin käsitöihin.

Liisis kirjoitti:

Voiko tyttärestä tehdä käsityötaitoisen, kun antaa hänelle tilkkuja leikeltäväksi ? Eräät mummot sanoivat ompelutaitonsa juontavan varhaisesta lapsuudesta, jolloin äiti antoi tilkkuja ja sakset ajankuluksi.

Lue lisää

Geenien kanssa tai ilman geenejä äitini opetti sekä minut että parhaan tyttökaverini ompelemaan. Tyttökaverin äiti ei olisi osannut edes suoraa saumaa ommella koneella.

Tämä samainen ystäväni viitsii ommella vieläkin (yli 50 vuotta myöhemmin) vaatteita itselleen ja on opettanut oman tyttärensäkin taitavaksi ompelijaksi. Äitini geeneillä ei voi olla asiaan mitään osuutta, koska emme ole sukua.

Itse en ole enää ommellut juuri muuta kuin korjaushommia. (Nytkin sattuu olemaan ompelukone pöydällä.) Vielä noin 15 vuotta sitten tein vielä paljonkin mm. puseroita ja pitkiksiä.

Käytin loppuun vanhat verhot, pöytäliinat, lakanoiden ehyet reunat yms. Uutta kangasta ei sitten enää ollut vara ostaa, joten siksikin kai ompelukset jäivät! Myöhemmin taisi iskeä myös laiskuus.

Hintriika* kirjoitti:

Geenien kanssa tai ilman geenejä äitini opetti sekä minut että parhaan tyttökaverini ompelemaan. Tyttökaverin äiti ei olisi osannut edes suoraa saumaa ommella koneella.

Tämä samainen ystäväni viitsii ommella vieläkin (yli 50 vuotta myöhemmin) vaatteita itselleen ja on opettanut oman tyttärensäkin taitavaksi ompelijaksi. Äitini geeneillä ei voi olla asiaan mitään osuutta, koska emme ole sukua.

Itse en ole enää ommellut juuri muuta kuin korjaushommia. (Nytkin sattuu olemaan ompelukone pöydällä.) Vielä noin 15 vuotta sitten tein vielä paljonkin mm. puseroita ja pitkiksiä.

Käytin loppuun vanhat verhot, pöytäliinat, lakanoiden ehyet reunat yms. Uutta kangasta ei sitten enää ollut vara ostaa, joten siksikin kai ompelukset jäivät! Myöhemmin taisi iskeä myös laiskuus.

Lue lisää

Vaikeaa on uskoa että on geeneistä, mutta hyvä oppi ja kannustus kyllä tekee ihmeitä, ja varmaan opetettavan mielenkiinto.

Olen ommellut paljon lapsilleni, kun ne olivat pieniä eikä ollut merkkivaatteista vielä tietoa, joskus ei ihan onnistunut mutta jotenkin ne kuitenkin pidettiin ainakin pesun vaihtovälin.

Isojen ihmisten vaatteita on ole osannut enkä uskaltanut edes kokeilla ommella, mutta verhoja ja lakanoita ja pussilakanoita aplikoiden.

Minulla on niin vanha ompelukone kuin nuorin lapseni, sain sen omalta isältäni kun hän tuli katsomaan lapsen lastaan. Hyvin toimii vieläkin.

Ulla-Sofia kirjoitti:

Vaikeaa on uskoa että on geeneistä, mutta hyvä oppi ja kannustus kyllä tekee ihmeitä, ja varmaan opetettavan mielenkiinto.

Olen ommellut paljon lapsilleni, kun ne olivat pieniä eikä ollut merkkivaatteista vielä tietoa, joskus ei ihan onnistunut mutta jotenkin ne kuitenkin pidettiin ainakin pesun vaihtovälin.

Isojen ihmisten vaatteita on ole osannut enkä uskaltanut edes kokeilla ommella, mutta verhoja ja lakanoita ja pussilakanoita aplikoiden.

Minulla on niin vanha ompelukone kuin nuorin lapseni, sain sen omalta isältäni kun hän tuli katsomaan lapsen lastaan. Hyvin toimii vieläkin.

Lue lisää

oli sen ompelukoneeni merkki, jonka sain naimisiin mennessäni lahjaksi.

Se on jäänyt muuton jalkoihin jossain vaiheessa,
ja Eva, joka minulla on ollut myöhemmin, on lainassa lähipiirissä, ollut jo viisi vuotta.

Joten ompelukset ovat jääneet vähemmälle.

Olen tavattoman tyytyväinen, kiitos sanoistasi!
Tällä kertaa ei ainakaan ollut yhtään känkkäränkkää liikenteessä, keskustelu sai hiukan poikkeamia, jotka tekee siitä ihan hyvän, näin pitääkin rönsyillä. Yksi asia tuo mieleen toisen, ja toisella kirjoittjalla taas jonkun muun.
Näin *meidän kesken* ollaan iloisia kun pilkut olivat tarpeeksi pitkiä ja pisteet paikoillaan, no ne yhdyssanat, voi unohtaa, kaikesta saa selvän ;-D

Ulla-Sofia kirjoitti:

Olen tavattoman tyytyväinen, kiitos sanoistasi!
Tällä kertaa ei ainakaan ollut yhtään känkkäränkkää liikenteessä, keskustelu sai hiukan poikkeamia, jotka tekee siitä ihan hyvän, näin pitääkin rönsyillä. Yksi asia tuo mieleen toisen, ja toisella kirjoittjalla taas jonkun muun.
Näin *meidän kesken* ollaan iloisia kun pilkut olivat tarpeeksi pitkiä ja pisteet paikoillaan, no ne yhdyssanat, voi unohtaa, kaikesta saa selvän ;-D

Lue lisää

Voihan geeneissäkin jotakin siirtyä. Vaarini,oli vaatturi, isäni teki turkkeja ym. Mä oon aina ommellut ja tehnyt kaavoja asusteisiin. Mutta kuitenkin siskot eivät ompele mutta kutovat ja villasia.
Ehkä oon isän suvun geenejä ja siskot äidin. Äitikään ei ommellut.

ajastin kirjoitti:

Voihan geeneissäkin jotakin siirtyä. Vaarini,oli vaatturi, isäni teki turkkeja ym. Mä oon aina ommellut ja tehnyt kaavoja asusteisiin. Mutta kuitenkin siskot eivät ompele mutta kutovat ja villasia.
Ehkä oon isän suvun geenejä ja siskot äidin. Äitikään ei ommellut.

Lue lisää

Ainakin sairauksien perimiseen voi niillä olla syytä, voisihan siitä olla myös mieltymyksiin ja tottumuksiin.
Kyllä monessakin perheessä missä on yritys tai ammatti, lapsista joku hakeutuu samaan ammattiin ja jatkamaan.
Näin on meidänkin perheessä käynyt, mistä sitten johtuneekaan, kasvetaanko siihen ala opitaan lapsesta saakka elämällä siinä vanhempien kanssa.
En vaan ole kuullut ammattiperimää.

Ulla-Sofia kirjoitti:

Ainakin sairauksien perimiseen voi niillä olla syytä, voisihan siitä olla myös mieltymyksiin ja tottumuksiin.
Kyllä monessakin perheessä missä on yritys tai ammatti, lapsista joku hakeutuu samaan ammattiin ja jatkamaan.
Näin on meidänkin perheessä käynyt, mistä sitten johtuneekaan, kasvetaanko siihen ala opitaan lapsesta saakka elämällä siinä vanhempien kanssa.
En vaan ole kuullut ammattiperimää.

Lue lisää

kyse,vaan käden taidoista yms.
Ei ompelemista niin vain opita,kyllä se synnynnäistä on,tiedän nimittäin kokemuksesta,kun se taito multa puuttuu.
No,voihan isänsä vaatturinliikkeen,suutarinverstaan jne periä,jos itsellä taitoja riittää...
Monella putkahtaa yllättäviäkin taitoja esille,kun vaan on mahdollisuuksia kokeilemiseen,jostain kaukaakin periytyviä....esi-esi-esi-esi-isiltäkin,nääs.

susmorsian ek. kirjoitti:

kyse,vaan käden taidoista yms.
Ei ompelemista niin vain opita,kyllä se synnynnäistä on,tiedän nimittäin kokemuksesta,kun se taito multa puuttuu.
No,voihan isänsä vaatturinliikkeen,suutarinverstaan jne periä,jos itsellä taitoja riittää...
Monella putkahtaa yllättäviäkin taitoja esille,kun vaan on mahdollisuuksia kokeilemiseen,jostain kaukaakin periytyviä....esi-esi-esi-esi-isiltäkin,nääs.

Lue lisää

Lapsillakin on jo mieltymystä joihinkin ammatteihin, kuka haluaa miksikin isona, eivät ne kuitenkaan aikuisiässä enää ole samoja ja ammatti valitaan ihan miltä se sitten koulun käynti maistuu tai ei.
Moni vaihtaa ammattia vielä muutaman työvuoden jälkeen, joko palkan takia tai vaan on tarvetta olla toinenkin tutkinto.
Ne joilla on lukuhaluja voivat tosiaankin suoriutua monistakin tutkinnoista hyvillä arvosanoilla.