Olen 26 vuotias epätoivoinen nainen. En voi nykyään olla enää yksin kotona. Minun on pakko keksiä joku paikka mihin voin mennä, aina kun avomieheni lähtee harrastuksiinsa tai kavereilleen. Jos tulen töistä aiemmin kuin hän, en mene kotiin vaan jään kaupungille kunnes hän menee kotiin. Aamuisin saisin jäädä nukkumaan, mutten pysty. Lähden aina ennen häntä, tai samaan aikaan, jotten jäisi hetkeksikään yksin.
Kaikki alkoi viime keväänä kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen kotonani. Paniikkihäiriöstä kärsivät pyrkivät yleensä välttämään paikkoja tai tilanteita, joissa kohtaus on tullut. Minulla on ollut paniikkihäiriö jo kahdeksan vuotta, mutta kohtauksia ei koskaan ennen ole tullut kotonani ollessa.
Nyt pelkään että kohtaus uusiutuu. Tiedän etten voi jatkaa näin. Olen jäänyt muutaman kerran kotiin kun avomieheni on mennyt jonnekin. Noin puoli tuntia olen kestänyt valtavassa ahdistuksessa ja sitten olen mennyt jonkun ystäväni luo. Onneksi heitä asuu lähelläni useita. Hävettää olla tällainen, mutta kun pelko saa ylivallan, niin olen täysin tunteitteni vallassa.
Mistä apua. Terapiassa olen käynyt kolme vuotta, mutta se loppui viime keväänä. Pitäisi maksaa käynnit itse jos haluasin jatkaa. Kela ei korvaa enempää.
Kaikki alkoi viime keväänä kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen kotonani. Paniikkihäiriöstä kärsivät pyrkivät yleensä välttämään paikkoja tai tilanteita, joissa kohtaus on tullut. Minulla on ollut paniikkihäiriö jo kahdeksan vuotta, mutta kohtauksia ei koskaan ennen ole tullut kotonani ollessa.
Nyt pelkään että kohtaus uusiutuu. Tiedän etten voi jatkaa näin. Olen jäänyt muutaman kerran kotiin kun avomieheni on mennyt jonnekin. Noin puoli tuntia olen kestänyt valtavassa ahdistuksessa ja sitten olen mennyt jonkun ystäväni luo. Onneksi heitä asuu lähelläni useita. Hävettää olla tällainen, mutta kun pelko saa ylivallan, niin olen täysin tunteitteni vallassa.
Mistä apua. Terapiassa olen käynyt kolme vuotta, mutta se loppui viime keväänä. Pitäisi maksaa käynnit itse jos haluasin jatkaa. Kela ei korvaa enempää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kela ei korvaa enempää? Itse olen käynyt terapiassa kai jo kahdeksan vuotta.
On hyvä että sinulla on ystäviä, joiden luo menna. Kyllä tulee aika jolloin pystyt olemaan yksin. Minä ainakin nykyisin pystyn mutta onhan mulla lääkitys (cipramil). Kaipa se auttaa.