Meillä 3 vuotias tytär joutui vaihtamaan päiväkotia muuton vuoksi. Ja ei hyvältä vaikuta, uudessa päiväkodissa hänelle tehdään kiusaa. Hän yrittää urheasti peittää surkeutta, mutta en tiedä miten pitkään tätä kestetään. Pian vaihdan hänet perhepäivähoitoon, jos tilanne ei muutu.
Aikaisempi päiväkoti oli värikäs. Lapsia ja ryhmiä oli paljon. Väkeä oli jos minkälaista, oli maahanmuuttajien, työttömien ja tavallisten perheiden lapsia. Lapsilla oli paljon kierrätysvaatteita ja vanhemmat toivat lapsia kesät talvet pyöräntarakalla hoitoon. Joskus hermostutti, kun kaikki mahdolliset täi, kihomato, syyhypunkki yms. epidemiat riehui päiväkodissa. Homettakin taisi olla, rakennus oli Kekkosen aikainen. Lapsi kumminkin viihtyi hyvin ja hänellä oli paljon kavereita ja hyvä mieli.
Sitten muutimme omakotitalo alueelle. Täällä asuu paremmin toimeentulevaa väkeä. Uudessa päiväkodissa panin heti merkille, että vaatteiden ei passaa olla enään kirpparilta hommattuja. Pinkkiä ja goretexiä pitää olla kaikilla. Kukaan ei lasta tuo hoitoon pyörällä tai bussilla, aamulla tarhan pihalla on rivi autoja, joista yksikään ei ole yli viittä vuotta vanha. Olen tavannut lasten vanhempia ja kaikki ovat vähintään keskituloisia, koulutettua väkeä.
Halusimme muuttaa, koska halusimme lapsillemme paremman alueen, jossa kasvaa. Halusimme alueelle, jossa väki ei olisi niin "epämääräistä".
Kaiken pitäisi olla nyt mallillaan mutta ei. Lasta kiusataan. Pitääkö meidän odottaa, että päiväkotiin tulee seuraava uusi lapsi ja meidän lapsi jätetään rauhaan? Perin surullista.
Kyllä on ihan oikeasti kova ikävä entiseen vanhaan homeiseen päiväkotiin. Veisin heti lapsen sinne takaisin, jos vaan voisin.
Hävettää, että en osannut arvostaa entisen päiväkodin moninaisuutta.
Aikaisempi päiväkoti oli värikäs. Lapsia ja ryhmiä oli paljon. Väkeä oli jos minkälaista, oli maahanmuuttajien, työttömien ja tavallisten perheiden lapsia. Lapsilla oli paljon kierrätysvaatteita ja vanhemmat toivat lapsia kesät talvet pyöräntarakalla hoitoon. Joskus hermostutti, kun kaikki mahdolliset täi, kihomato, syyhypunkki yms. epidemiat riehui päiväkodissa. Homettakin taisi olla, rakennus oli Kekkosen aikainen. Lapsi kumminkin viihtyi hyvin ja hänellä oli paljon kavereita ja hyvä mieli.
Sitten muutimme omakotitalo alueelle. Täällä asuu paremmin toimeentulevaa väkeä. Uudessa päiväkodissa panin heti merkille, että vaatteiden ei passaa olla enään kirpparilta hommattuja. Pinkkiä ja goretexiä pitää olla kaikilla. Kukaan ei lasta tuo hoitoon pyörällä tai bussilla, aamulla tarhan pihalla on rivi autoja, joista yksikään ei ole yli viittä vuotta vanha. Olen tavannut lasten vanhempia ja kaikki ovat vähintään keskituloisia, koulutettua väkeä.
Halusimme muuttaa, koska halusimme lapsillemme paremman alueen, jossa kasvaa. Halusimme alueelle, jossa väki ei olisi niin "epämääräistä".
Kaiken pitäisi olla nyt mallillaan mutta ei. Lasta kiusataan. Pitääkö meidän odottaa, että päiväkotiin tulee seuraava uusi lapsi ja meidän lapsi jätetään rauhaan? Perin surullista.
Kyllä on ihan oikeasti kova ikävä entiseen vanhaan homeiseen päiväkotiin. Veisin heti lapsen sinne takaisin, jos vaan voisin.
Hävettää, että en osannut arvostaa entisen päiväkodin moninaisuutta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että:
Suutari pysyköön lestissään
ja ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Onpa tosi ikävää. Ensimmäisenä tuli mieleen vanha sananlasku että sitä saa mitä tilaa. Mutta oikeasti: oletko ihan varma ettei tämä ole vaan sinun oma tuntemuksesi, koet nyt olevasi huonompi kuin muut kun ennen sinä ylenkatsoit muita ja halusit lapsellesi paremman päiväkodin ja kasvualueen. Muista että huonon itsetunnon ja alemmuuden tunteen tartutat pian lapseesikin. Pää pystyyn vaan ja pyörällä sinne päiväkotiin! Äläkä heti lähde hoitopaikkaa nyt vaihtamaan, pian lapsesi ryhmäytyy ja pääsee leikkeihin mukaan, ihan varmasti:)
Oletko puhunut päiväkodin henkilökunnalle kiusaamisesta. Siellä on monta silmäparia
hoitajia joiden kuuluu olla lapsesi tukena.
Todennäköisesti on niin ettei hän ole vielä
päässyt sisälle ryhmään, niin käy monesti
kun kesken kauden tulee uutena lapsena ryhmään.
Tuskin se kenenkään vaatteista johtuu, millaiset
ovat päällä. Ei sen ikäiset niitä vielä huomio.
Minun mielestäsi tekstistäsi kuultaa alemmuudentunne ja asennevamma. Ensinnäkin edellisessä päiväkodissa kohtaamasi täit, kihomadot ja muut önnimönniäiset eivät katso varallisuutta eivätkä hygienian tasoa. Usko tai älä, työttömän (ja maahanmuuttajan) perhekin voi olla ihan tavallinen, hyvinvoiva perhe, jossa lapset ovat onnellisia. Samalla tavalla uuden alueesi "keskituloiset, koulutetut" vanhemmat voivat lapsineen kantaa samoja täitä ja kihomatoja ja onnistua -tai sitten epäonnistua- lastensa kasvatuksessa. Et sitä voi verotietojen, ulkonäön tai auton iän perusteella tietää tai siis luulla tietäväsi.
Osta rauhassa kirpparilta lapsellesi vaatteita, niin teen minäkin, vaikka olen se koulutettu hyvätuloinen. Älä kateile siellä päiväkodin naulakolla. Se on vaan tyhmää maksaa liikaa, ajattelen minä niitä nuorten äitien ostoksia katsellessani... Ei ole pakko aina höyrähtää jokaiseen "lapsesi hyvinvoinnin parhaaksi" tarjottuun hömpötykseen. Sitä paitsi, osalla höyrähdyksen ovat saaneet isovanhemmat, jotka ostavat niitä kalliita kadehtimiasi pinkkejä goretexeja. Kuljetan kakaraani pyörällä tai autolla, ihan mikä parhaaksi kulloinkin sopii. Veivaa vaan sinäkin sillä pyörälläsi, ehkä joku "keskituloinen hyvinkoulutettu" ottaa sinusta vielä mallia. Älä tartuta asennevammaasi lapseesi ja vaan kulje lapsestasi ylpeänä ja rohkeana tehden omia, hyviä, teidän perheelle sopivia päätöksiä.
Allekirjoitan täysin tuon edellisen kirjoituksen. Niin on oma nuorimmainen lapsenikin ns. parempiosasten lasten päiväkodissa ja vanhimmat lapset viereisessä koulussa jossa on paljon ns. julkkisten ja rahaa tekevien lapsia.
Kertaakaan ei ketään heistä ole kiusattu vaatteiden perusteella tai vaikkapa siksi, etteivät he asu samanlaisessa suuressa omakotitalossa meren äärellä, vaan norm. rivitaloasunnossa.
Nuo lasteni koulukaverit/ystävät ovat hyvin jalat maassa olevia lapsia/nuoria, samoin kuin ovat vanhempansakkin (julkisuudestaan huolimatta haluavat, että heihin suhtaudutaan kuten muihinkin ns. tavallisiin ihmisiin).
Itse olen jo tottunut asumaan keskellä parempiosaisia ja tapaamaan heitä niin kaupan kassajonossa, kuin koulun tai pk:n vanhempainilloissa... kirjoituksestasi ap paistaa selvästi läpi oma alemmuuden tunteesi ja kateus, joten kannattaisi harkita muuttaa sitä omaa asennettaan tai muuttaa toisenlaiselle asuinalueelle.
Unohdin vielä lisätä, etteivät 3 vuotiaat lapset todellakaan kiinnitä huomiota siihen, mitä toisella on päällä... eikä ainakaan minun työurani aikana kukaan 3 vuotias ole tietoisesti kiusannut toista.
1. Oletko puhuut henkilöknnalle, miten suhtauduttiin? Henkilökunnan tulisi puuttua kiusaamiseen heti han alkuvaiheessa eikä antaa tilanteen kehittyä liian pitkälle. Jatkuvasta kiusatuksi tulemisesta seuraa ahdistusta, masennusta ja muita psyykkisiä ongelmia. Siihen TÄYTYY puuttua.
2. Pidä synttärit ja/tai kutsu muita päiväkodin lapsia kotiinne leikkimään. Siitä alkaa ystävyyssuhteet muotoutua ja voit jutella toisten lasten vanhempien kanssa.
3. Jos ei tilanne ala pian parantua, jäisin vaikka puoleksi päiväks itse päiväkotiin seuraamaan tilannetta ja ryhtyisin sitten toimepiteisiin asioitten parantamiseksi.
On todella surullista se, että lapsesi on joutunut kiusatuksi uudessa päiväkodissaan.
Ota asia johtajan kanssa puheille, jos ei auta siitä puhuminen hoitotädeille. ( JA hoitotädithän ovat PIENITULOISTA SAKKIA! Että ei tarvitse kokea alemmuuden tuntoa heille puhuessaan, ja muista myös, että ne ok -talo asukitkin ovat "YLEMPÄNÄ" kuin nämä hoitotädit. Siit tarkoitan sillä sitä, että ovat parempi tuloisia!! Tämä vain sillä, ettei sinun tarvitse jännittää heille puhumista.!
Ja tiesitkö sitä?
Että itse olemme vastuussa omasta onnellisuudestamme. Se ei ole kiinni mistään ulkoisista asioista. Kaikkia ihmisiä joskus "potkitaan päähän" yms. yms. mutta SILTI voi näissäkin tilanteissa VALITA itse sen, murhetuuko taakkansa alle ja alkaa ajattelemaan vain negatiivisia, vai NOSTAAKO päänsä ja haluaa itsekkin rohkaista itseään ajattelemalla HIEMAN valoisammin, että: "kyllä tämä tästä selviää" (:ja että "ei lastani loputtomiin kiusata, kun menen hoitamaan asian." Ole JÄMÄKKÄ ja JÄRKYHTÄMÄTÖN!
Ja jos asia ei meinaa luonnistua, ja kiusaaminen loppua, niin sano, että kirjoitat asiasta lehteen, mielipidepalstalle, tämä ei voi jatkua!
NIIN EIKÖHÄN heillä ASENNE MUUTU!!
- Mieti mitä ajattelet. Sinun tulee ajatella, mitä ajattelet. Sillä ajatukset ovat hyvin voimakkaita, ja voit voittaa ajatusmaailmasi!
Voit ajatella itsesi joko hyvään päivään tai huonoon päivään. Ihminen ON SITÄ mitä hän AJATTELEE! Ajattelusi vaikuttaa lastesi elämään myöhemmin koska he tulevat kopioimaan sitä elämään jonka ovat nähneet. Jokainen oikea valinta vaikuttaa ympäristöösi.
Toisten ajatuksia ei voi nähdä, mutta asenteen voi.Asenne näkyy elekielessä, ilmeissä, asenteemme ilmaisee suhtautumisemme elämään.
Negatiivisuus ja kriittisyys masentavat toisia ihmisiä.KUKAAN jolla on vääräasenne , ei nauti elämästä!!
OLOSUHTEET EIVÄT TEE MEITÄ ONNETTOMIKSI,
mutta olosuhteet eivät todellakaan eee meistä onnettomia. ASENTEEMME näitä olosuhteita vastaan on syynä. Negatiivinen asenne pahentaa tilannetta ja saa sinut surulliseksi.
Kun itse on onneton, haluaa että muutkin ovat.
Onnettomat eivät halua olla onnellisten lähellä.
Pysy vain onnellisena ja tee heidät niin vihaisiksi, että he halkeavat!
eli AJATTELE MYÖNTEISESTI ja OPI LÖYTÄMÄÄN ILOISIA JA HYVIÄ ASIOITA; MISTÄ OLLA KIITOLLINEN JA ILOINEN!
Alku aina hankalaa, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!!!
Lapseni ei ole käynyt päiväkotihoidossa ja tämän vuoksi häntä kadehdittiin ennen koulun alkua. Toiset lapset kertoivat hänellä olevan liian helppoa, kun sai olla kotonaan vapaasti. Kiusaaminen ilmeni eristämisenä leikeistä, puhumattomuutena, ei tervehditty jne. Vielä kouluaikanakin päiväkodin käyneet lapset muistuttivat, millaisia asuja sai pitää. Ilman aikuisen tukea pienen lapsen on vaikea käsittää, miksi hänen ystävällisyyteensä vastataan toisin. Tärkeintä on säilyttää lapsen aitous ja rehellisyys, ohjata häntä ymmärtämään muita ja antamaan anteeksi. Näin hänestä tulee vahva.
Tuttavan lapselle kävi noin yksityisessä päiväkodissa.
Minusta sinun on puututtava asiaan.
Lapset voivat kiusata vain jos päiväkodin työntekijät hyväksyvät sen. ( salaakin)
Eivät kaikki työntekijät ole fiksuja ihmisiä vaan heillekkin lapsen vanhempien ammatti ja tulot merkitsevät.
Ota tiukasti asia puheeksi ja jos ei auta pelasta lapsesi ja vaihda päiväkotia.
(Tee myös valitus päiväkodista jos eivät puutu asiaan)
Monesti kuisaaminen jatkuu kouluun jos päiväkodissa jo on kiusattu.
Kuuntele lastasi.
Haluaisin vielä jatkaa.
Minusta on aivan luonnollista että haluaa lapselleen mahdollisimman turvatun kasvupaikan.
Sitä ei välttämättä häpeä pienituloisuuttaan ja koe alemmuutta vaikka haluaisi muuttaa pois alueelta jossa ongelmaisia ihmisiä, narkomaaneja ja alkoholisteja.
Monesti vain tulee yllätyksenä että erinlaista häiriö käyttäytymistä esiintyy sitten ylemmän keskiluokan keskuudessa.
Joskus päiväkotialalle tulee töihin myös keskenkasvuisia ihmisiä jotka antavat ulkoisten statusten vaikuttaa miten suhtautuvat lapseen.
olen itse ollut päiväkodissa töissä joten tiedän.
Tuttavanikin tapauksessa tilanne ratkesi vasta kun työntekijät vaihtuivat, he puuttuivat kiusaamiseen. Kiusaaminen oli edennyt jo niin pitkälle, että tuli oikea vaaratilanne sen takia.
Lapsen äitikin hämmästyi kiusaamisen laajuutta, että hänen lapsensa oli ikäänkuin luvallisena syntipukkina päiväkodissa.
Nyt tilanne onneksi hyvä.
Valtaosa päiväkodin työntekijöistä on aivan asiallista väkeä joka yrittää olla työssää tasapuolisia ja puuttua kiusaamisiin minkä voivat.
(Paljon lapsia, vähän hoitajia)
Mutta tässä siis haluan sanoa, että ymmärrän sinuaja ehdottomasti sinun kannattaa suojella lastasi nyt.
Tuonikäiset lapset eivät kiusaa (tai se ei voi jatkua) jos ei työntekijöiltä tule jonkinlaista hyväksyntää asialle. Se hyväksyntä voi olla se, että asiaan ei puututa. Mielistellään ehkä kiusaajien vanhempia.
Eikös nistä kiusaamisista ole ollut juttua niin paljon, että ainakaan tilannetta ei tule aliarvioida.
Tietenkin kun uutena tulee jo valmiisiin ryhmiin on vaikeampaa alussa, mutta ei silti tarvitse alistua kiusaamiseen. ja taas vanhanaikaisesti leimataan asiasta puhuva jotenkin " pimeäksi".
Haloo kyllä se nyt vain on, että sitä kiusaamista on ja siihen on puututtava.
...on jo parempi. Otin itseäni niskasta kiinni ja selvitin tilannetta. Kaikki kiitos ja kunnia päiväkodin henkilökunnalle.
Tässä oli luultavasti myös se tilanne, että olin vähän liian herkkä ja huolehtivainen äiti. Niin se vaan on, että lasten touhut näyttävät tottumattoman silmiin hirmu julmilta. Jännitin itse niin helkutista uutta päiväkotia ja kaikki "poikkipuolinen" sai minut huolesta suunniltaan. Olin varma, että lapsi itkeä nyyhkyttää päivät pitkät uudessa paikassa. Näin asia ei todellakaan ole.
Paljon oli vastauksissa totta, tunnistin niistä itseni; kiitos kaikille.
Mutta hei, ei aina ole kyseessä kateus tai alemmuudentunto. Kyllä meilläkin paalua on.
Sen vaan sanon, että elämän ja ihmisten värikkyys on rikkaus. Jotain täältä "paremmalta" alueelta puuttuu...Vanhemmat ei kerkeä toisilleen päivää sanomaan. Entisen päiväkodin vanhempien kanssa pidetään yhteyttä.
Sen verran typerä olen ( myönnän ), että en ole enään tytölle kirpparilta kampetta hakenut. Ettei vaan sen vuoksi häntä otettaisi silmätikuksi...Ehkä mä vielä tässäkin asiassa ryhdistäydyn ja toimin oman tyylini mukaan : ). Hope so!
Onhan aina vaikeaa mennä uuteen paikkaan ja siinä on oma totuttelunsa.
Minusta kuitenkin kannattaa kuunnella lasta ja ottaa hänet tosissaan sillä sillä tavalla lapsi myöhemminkin uskaltaa puhua vaikeista asioista.
Jos lasta vähättelee hän ei enää uskalla puhua.
Mutta onneksi tilanne parempi ja henkilökunta auttoi sinua.
ongelmasta kuin lasten. Samaistun tuohon kuvailemaasi kohderyhmään. Eli olemme opiskelleet ahkerasti , tehneet paljon töitä ja nyt sitten tykkään pukea lapset laadukkaasti ja asumme mukavasti. Tämähän ei tee kenestäkään pahaa tai vastenmielistä. Päinvastoin kyllä ollaan tarkkoja lasten käytöksestä toisia ihmisiä kohtaan. Itse olen enemmän törmännyt aikuisten taholta tulevaan kateuteen näissä asioissa.
...luettelemasi asiat eivät tee kenestäkään pahaa tai vastenmielistä. Enkä tarkoittanut kirjoituksellani, että kaikki "laadukkaasti puetut" lapset olisivat automaattisesti kiusaajia. Meidän tapauksessa vaan vaikutti alkuun siltä, että moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä.