Asperger testi

sain tulokseksi 133p...En tehnyt sitä itsestäni, mutta erittäin hyvin tuntemastani henkilöstä, jolla tiedän olevan as ja tunnen hänet läpikotaisin...kaiken.

"Käytit testin tekemiseen 6 minuuttia 15 sekuntia ja testipistemääräsi on 127"

Olen aikuinen joka käy tätä nykyä neuropsykiatrisella AD/HD- ja Asperger-asiantuntijan arvioitavana. Yritin koostaa vastaukseni hieman arvioimani normaaliuden suuntaan vetäen eliminoidakseni mahdolliset tästä johtuvat alitajuiset puolueelliset vaikuttimet, mutta on mahdollista että epäonnistuin tai että testi on kehno. Itse olen diagnosoinut itselläni kaksisuuntaisen mielialahäiriön, joka on mielestäni ilmeisempi. Yksi mahdollisuus on, että Aspergerin oireyhtymään viittaavat piirteeni ovat radikaalista mielialan heilahtelusta johtuvia yrityksiä kompensoida ahdistusta ja tunnetilojen ennalta-arvaamattomuutta näennäisesti jäsentämällä niitä ulkoisten toimintojen osina, kuten systematisointina tai asioiden ulkoaopettelulla. Siinä lienee kyse summittaisesti samasta asiasta kuin ns. pakkoneurooseissa, joissa henkilö pyrkii kokoamaan sisäistä psyykkistä palapeliään järjestämällä ympäristönsä asiat pakkomielteisesti haluamallaan tavalla, jolloin syntyy illuusio sisäisestä harmoniasta, joka saattaa johtua neuroottisen ihmisen mielen reaktiivisuuden erityisen hyvin mahdollistamasta "kommutaatiosta" sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välillä.

On myös huomioitava näkökulma, jonka mukaan menneinä aikoina eksentrisyys ihmisten keskuudessa oli raportoidusti paljon arkisempi konsepti; ihmiset tulivat toimeen ja hyväksyivät normista poikkeavat persoonallisuudet auliimmin kuin nykyisessä "ylitietoisessa" yhteiskunnassa missä loppumaton erittely johtaa ihmissuhteisiin ja persoonallisuuksiinkin liittyvien konseptien hajoamiseen atomeiksi asti, mikä on yhteiskunnan tilaama ja määrittelemä analyysi ja lähtökohta yksilön ja hänen kykyjensä arvioimiselle. Individualismi ja ihmiskunnan tekninen ja kulttuurinen kehitys ovat edistyneet rinnakkain tasapainottavina vastavoimina toisilleen, sillä onhan toisaalta hyvä tietää miten toimimme funktionaalisesti kokonaisuutena, mutta myös säilyttää yksilöllisten ja ainutlaatuisten ominaisuuksien vaikutus jotta "yhdyskuntamme" luovatkin komponentit pysyvät aktiivisina silloin kun on ratkaistava ongelmia joita oli vaikea nähdä ennalta. Luulen, että tällainen tasapainotus on itsensä luonnon meihin ohjelmoima "algoritmi".

Kun kerran kaikki tuo tuli sanotuksi, jää jäljelle oikeastaan pelkät subjektiiviset halut ja tarpeet oman terveyden määrittelyn suhteen. Kysymys on: Olenko toimintakunnossa, ja miten toimintakunnon voi todeta missäkin kontekstissa, ja ovatko ne priorisoitavissa? Esimerkin vuoksi; jos minulla on sosiaalisia vaikeuksia, mutta en välitä ihmissuhteista, niin minulla ei ole henkilökohtaista ongelmaa. Toisesta perspektiivistä tarkasteltuna ja etenkin viimeaikaisten kouluammuskelujen valossa syrjäytymiseni voi muodostaa marginaalisen uhan yhteiskunnalle.

Näitä asioita puntaroiden tulisi jokaisen pohtia, mitä terveys heidän erityistapauksessaan tarkoittaa. Psykiatria muistuttaa mielestäni hieman alkemiaa, sillä monesti lääkäreiden asian ja yksityiskohtien tuntemus on lähempänä tasoa "kotikokki" kuin "kemisti". Jotkut yhdistelmät on "todettu toimiviksi" (rajallisessa otannassa), joten niitä oletusarvoisesti sovelletaan jokaiseen yksilöön ja katsotaan mitä tapahtuu. Olemme siis lääketehtaiden koe-eläimiä. Tämä ei ole anti-psykiatrinen tai kaikkea psyykelääkitystä vastustava puhe, vaan ilmeisen reaalisen ongelman osoittaminen. Perinteiseen lääkäri-potilas -suhteeseen kuuluu jokseenkin lähtökohtaisesti potilaan sokea luottamus lääkärin asiantuntemukseen. Psykiatriassa tämän asiantuntemuksen laajuus on melko suppeaa, ja muistuttaa muotidieeteistä joita kaupataan kaikille ihmisille ikäänkuin homogeenisena massana, vaikka todellisuudessa jokaisen metabolia on uniikki ja vaatisi henkilökohtaisen ruokavalion räätälöimistä.

Edeltävästä näkökulmasta on helppo palata spesifiseen aiheeseen ja todeta, että mitään Aspergerin oireyhtymää ei ole olemassakaan sen enempää kuin skitsofreniaa tai ympyrääkään. Kyse on todellisuutta jäsentävistä, approksimaatioilla toimivista malleista joiden yksi ja ainut oikeutettu rooli on niiden osa työkaluina. Täytyy siis kysyä, tarvitseeko jokin korjaamista, ja onko meillä oikeat työkalut? Jos katsomme tilannetta avaruudesta, ovatko "terveet" ihmiset sittenkin niitä jotka pitkällä tähtäimellä tarvitsisivat korjaamista? Vai onko kyse vain tarpeestamme erottua eduksemme, kun luonnon algoritmit kontrolloivat korkeita abstraktioitakin hallitsevia psyykeitämme kuin vanhaa puhelinkeskusta?

pistemääräksi 137. Olen todennäköisesti assi. En tiedä mitä tieto hyödyttää kun apua ei ole näköpiirissä ja joka päivä saa taistella samojen ongelmien kanssa.

100 pistettä. Mieheni, jolla ehkä on as sai 125 p. As-poikamme, joka on nyt 12 vuotias, ei ole tehnyt tuota aikuisille tarkoitettua testiä.

Asperger ja as-piirteisyys ovat kaksi eri asiaa vaikka ovatkin samalla jatkumolla. Aidon assin tekee mielestäni runsaat negatiiviset "vammauttavat" piirteet. On mahdollista olla voimallisesti piirteinen ilman varsinaista syndroomaa.
Eräs suosittu engl. testi antoi 132/200 assi,
89/200 normaali. Eli siinä hilkulla on.

126

Käväisen tekemässä sen oikean testin lähiviikkoina.

Eli piirteitä on.

Tulos 74..sama kuin syntymävuosi :)

diagnosoitu assi.
isälläni diagnosoimaton. pistemäärä hänellä muistaakseni 135-140

Mä sain 127, ja mulla on paljon noita as-piirteitä, mutta sitten on paljon sellasiakin mitkä ei ole. En tiiä, joskus musta tuntuu, että tossakin testissä on aikapaljon näitä olen-erikoinen-kysymyksiä, että kyllä saa olla umpirehellinen ittelleen, että saa testituloksen. Mä en usko, että mulla on mitään syndroomaa, mulla on vaan piirteitä, ja siis joo, kyllä mä oon taistellu samojen ongelmien kanssa koko elämäni, ja ois kivaa, jos niille ois joku syy... Mutta sitten mietin, että ehkä se on vaan sitä, että ei haluais olla niin vi**n outo.
Enkä mä oo omasta mielestäni outo, vaan muitten monesti. Mun mielestä mä oon looginen, mutta tuntuu, ettei ihmiset ajattele järjellä ja niillä on joku hiivatin koodikieli, mitä mä en ymmärrä. Vaikka aina luulen, että oon sen keksiny, heh, heh! No, oon mä aika pitkälle kuitenkin päässyt jo... Eikä se tarkota, ettei musta siis kukaan tykkäis, vaan huomaampahan vaan, että aina samat ongelmat ja aina mä sen jossain vaiheessa kuulen.
Tosin, oon mä kyllä tosi älykäskin, että ehkä se mun outous on vaan sitä. Oli, mitä oli, hemmetin hankalaa tuntuu usein olevan ja ainakin väärälle planeetalle mä oon syntyny ;)

Mutta semmosta se on, toivottavasti mä oon nyt onnistunu löytään ittelleni sellasen ammatin, missä voin suuntautua niin, ettei tarvii tehdä niin paljoo muiden kanssa töitä. Tai voi työkavereita olla, kunhan ovat muissa tehtävissä, mä oon ihan kypsä. Tuun paljon paremmin kaikkien kanssa toimeen, kun saan touhuta omiani ja itte päättää. Ja pystynkin päättään ja tekeen tulosta, kun saan touhuta omiani.

Sivuraiteita, mutta siis emmä mihinkään testiin netissä luota, enkä palstoihinkaan. Mutta testit on kyllä todella kivoja. Joten siis hyvä testi.

Eli mulla on todennäköisesti Aspergerin oireyhtymä

"Käytit testin tekemiseen 7 minuuttia 11 sekuntia ja testipistemääräsi on 130 eli sinulla on todennäköisesti Aspergerin syndrooma.

Asperger testin tulos vaihtelee asteikolla 53 - 159 ja vastausten keskiarvo on tällä hetkellä 98. Tämä testi ei riitä lääketieteellisen diagnoosin tekemiseen!
"

Ajassa 3,22. Tuloksena 60. Lapseni käy lastenpsykiatrisella tutkimuksissa, jossa mm. aspergerin mahdollisuutta tutkitaan. Liekö aina perinnöllistä, kun isälläänkään ei sitä ole.

149

Tulos 86, aikaa meni n. 3 minuuttia. Eli ei oo sitä syndroomaa, muista ei tiiä mennä sanomaan.

Vanhimmalla pojallani on as-diagnoosi, kolme sisarusta ns. normaaleja. Isäni saisi diagnoosin heti, jos joutuisi tutkittavaksi ja tunnusti itekkin kriteerejä lukiessaan tuntuvan kovin tutulta. Jännä on nähdä sattuuko seuraavaan sukupolveen yhtään, kun nyt on yhdestä polvesta hypännyt yli.

Meidän assit pärjäilee, isä oikeinkin hyvin ja poikanikin kykenee itsenäiseen elämään vaikka eläkkeelle joutuikin. Erona se, että isä teki itselleen ammatin mielenkiinnon kohteestaan ja on alansa huippu vielä eläkeiässäkin. Poika ei ainakaan vielä ole löytänyt sitä kaikkinielevää intoa johonkin asiaan ja koulukin jäi kesken, kun diagnoosi tuli liian myöhään ja apu jäi saamatta ajallaan.

Sain 125.

Olen jonkun aikaa epäillyt olevani jotenkin "autistinen".

Minne vois kääntyä diagnoosin saamiseksi Etelä-Suomessa? Terveyskeskus ei vedä. Onko kallista yksityispuolella? Ei tuloja.

Sain tulokseksi 123 pistettä eli minulla on testin mukaan todennäköisesti asperger. En kuitenkaan itse usko olevani oikea assi, sillä olen aina osannut tulkita sosiaalisia tilanteita ja tunnistaa toisten tunteita, jos nyt en hyvin niin ainakin keskitasoisesti. Ehkä olen sitten vain sattunut saamaan ison kasan piirteitä, jotka usein liittyvät aspergeriin?

Olen 20-vuotias mies ja sain tuosta 128 pistettä. AS-diagnoosia ei ole, mutta monia piirteitä tunnistan itsestäni ja asperger selittäisi aika paljon sitä, miksi olen lapsesta lähtien kokenut aina olevani omituinen ja ulkopuolinen. Voihan silti olla, että on vain sattunut osumaan moni AS-piirre yhteen ihmiseen.

Käytin yli tunnin tämän lyhyen viestin kirjoittamiseen. Kirjoitin kaksi kertaa tarkempaa ja pidempää selitystä omista kokemuksistani, mutta en saanut niitä itseäni tyydyttävään muotoon, joten pyyhin ne vain pois. Sekin kai kertoo jotain.

luulin että mulla olisi asperger mutta tämän testin mukaan ei sittenkään olisi. sain tulokseksi 103 pistettä ja vastailin niin rehellisesti kun osasin.

eräs mulle tuntematon ihminen kerran alkoi selittää baarissa että minulla hänen mielestään on asperger. minä olin että "mikä se on?". se sitten selitti... jälkeenpäin vasta tajusin että kyseinen kommentti saattoi ehkä olla vaan rankanpuoleista vittuilua.