Asperger testi

105.

121

Lucija kirjoitti:

121

151, olen tehnyt testin monta kertaa, mutta eivät nuo arvot muutu, ja englanninkielisestä vielä laajemmasta saan myös korkeat pisteet.
Mikä on outoa, monet ihmiset ovat sanoneet ettei minulla voi olla Aspergerin Syndrooma, koska olen niin puhelias.
Mutta minulla on kuitenkin paljon siihen viittaavia piirteitä. Olen lapsesta asti pitänyt hieman erilaisista asioista kuin ikätoverini. Keräsin esimerkiksi eri värisiä lasinpaloja jotka arvotin niiden värin ja koon mukaan. Tutkin myös kiviä ja muutakin. Pidin asioiden tutkimisesta. Ja nukeilla leikkiessäni pidin enemmän erilaisista vaateyhdistelmistä kuin varsinaisesta leikistä. Kävin hautausmaalla katselemassa hautojen vuosilukuja, etenkin vanhat haudat kiinnostivat. Minulla ei ollut oikein ystäviä ja olin koulukiusattu nimenomaan koska olin muiden mielestä outo. Minulla on aistiyliherkkyys eli en siedä esimerkiksi kutiavia vaatteita tai erilaisia hajuja. Lapsena saatoin alkaa itkemään kasteltuani vaatteeni, enkä antanut äitini leikata hiuksiani tai kynsiäni koska se "sattui".
Jos jokin aistiasia häiritsee minua en voi keskittyä mihinkään muuhun ennen kuin häiriötekijä on poistettu.
Äitini sanoi että viihdyin omassa huoneessani 3-5 vanhana useita tunteja ilman mitään huomion tarvetta. En muista että olisin saanut muuten mitään kiukku- tai raivokohtauksia, paitsi kun jokin aistiärsyke ärsytti, esimerkiksi veljen ruuan mässyttäminen.
AS-diagnoosista erottavia tekijöitä löytyy myös, pystyn keskustelemaan suhteellisen normaalisti uuden ihmisen kanssa, vaikka se onkin minulle suunnattoman raskasta ja vaikeaa.

Usein tuo "normaaliuden" naamari putoaa kun olen ollut uudessa ympäristössä parisen viikkoa. Sitten muutkin huomaavat etten noudata kaikkia kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä(esimerkiksi monologit omista mielenkiinnon kohteista)ja vaikeudet alkavat. En ymmärrä koska minua ei haluta paikalle tai sanovan tai kommentoivan mitään. Lisäksi kun yritän kertoa jotakin suoraan vaikkakin hienovaraisesti ihmiset ottavat kovin tunneperäisesti kertomani asian vaikka yritän kohdistaa sen siihen itse asiaan. Itse en esimerkiksi loukkaannu jos joku sanoo suoraan että olen vaikka lihonut. Mutta jos joku valehtelee asiasta niin loukkaannun siitä valkoisesta valheesta enemmän jos kuitenkin tiedän tosiasian itsekin.

Sitten en oikein tiedä mitä noilla rutiininomaisilla päivittäisillä asioilla tarkoitetaan, mutta minulla ei ole tarkkaa kellotettua rytmiä esim hampaiden pesusta tai nukkumaanmenosta, mutta minun pitää silti tietää hyvin tarkkaan mitä minäkin päivänä tulee tapahtumaan. Jos jokin poikkeaa niin että saan tietää siitä mielestäni liian myöhään, menee koko päiväni sekaisin ja analysoin vain sitä muuttunutta asiaa. Haluankin kysyä onko muilla mitä näistä oireista?

Itselle tuli 136. Epäilen todella vahvasti, että mulla on ADHD. Tosta aspergerista samaa mieltä sun kanssas :)

omalaatuinen höpöttäjä kirjoitti:

151, olen tehnyt testin monta kertaa, mutta eivät nuo arvot muutu, ja englanninkielisestä vielä laajemmasta saan myös korkeat pisteet.
Mikä on outoa, monet ihmiset ovat sanoneet ettei minulla voi olla Aspergerin Syndrooma, koska olen niin puhelias.
Mutta minulla on kuitenkin paljon siihen viittaavia piirteitä. Olen lapsesta asti pitänyt hieman erilaisista asioista kuin ikätoverini. Keräsin esimerkiksi eri värisiä lasinpaloja jotka arvotin niiden värin ja koon mukaan. Tutkin myös kiviä ja muutakin. Pidin asioiden tutkimisesta. Ja nukeilla leikkiessäni pidin enemmän erilaisista vaateyhdistelmistä kuin varsinaisesta leikistä. Kävin hautausmaalla katselemassa hautojen vuosilukuja, etenkin vanhat haudat kiinnostivat. Minulla ei ollut oikein ystäviä ja olin koulukiusattu nimenomaan koska olin muiden mielestä outo. Minulla on aistiyliherkkyys eli en siedä esimerkiksi kutiavia vaatteita tai erilaisia hajuja. Lapsena saatoin alkaa itkemään kasteltuani vaatteeni, enkä antanut äitini leikata hiuksiani tai kynsiäni koska se "sattui".
Jos jokin aistiasia häiritsee minua en voi keskittyä mihinkään muuhun ennen kuin häiriötekijä on poistettu.
Äitini sanoi että viihdyin omassa huoneessani 3-5 vanhana useita tunteja ilman mitään huomion tarvetta. En muista että olisin saanut muuten mitään kiukku- tai raivokohtauksia, paitsi kun jokin aistiärsyke ärsytti, esimerkiksi veljen ruuan mässyttäminen.
AS-diagnoosista erottavia tekijöitä löytyy myös, pystyn keskustelemaan suhteellisen normaalisti uuden ihmisen kanssa, vaikka se onkin minulle suunnattoman raskasta ja vaikeaa.

Usein tuo "normaaliuden" naamari putoaa kun olen ollut uudessa ympäristössä parisen viikkoa. Sitten muutkin huomaavat etten noudata kaikkia kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä(esimerkiksi monologit omista mielenkiinnon kohteista)ja vaikeudet alkavat. En ymmärrä koska minua ei haluta paikalle tai sanovan tai kommentoivan mitään. Lisäksi kun yritän kertoa jotakin suoraan vaikkakin hienovaraisesti ihmiset ottavat kovin tunneperäisesti kertomani asian vaikka yritän kohdistaa sen siihen itse asiaan. Itse en esimerkiksi loukkaannu jos joku sanoo suoraan että olen vaikka lihonut. Mutta jos joku valehtelee asiasta niin loukkaannun siitä valkoisesta valheesta enemmän jos kuitenkin tiedän tosiasian itsekin.

Sitten en oikein tiedä mitä noilla rutiininomaisilla päivittäisillä asioilla tarkoitetaan, mutta minulla ei ole tarkkaa kellotettua rytmiä esim hampaiden pesusta tai nukkumaanmenosta, mutta minun pitää silti tietää hyvin tarkkaan mitä minäkin päivänä tulee tapahtumaan. Jos jokin poikkeaa niin että saan tietää siitä mielestäni liian myöhään, menee koko päiväni sekaisin ja analysoin vain sitä muuttunutta asiaa. Haluankin kysyä onko muilla mitä näistä oireista?

Lue lisää

aikalailla kaikkea, vielläkin kummittelee toi kynsien leikkaus.......

omalaatuinen höpöttäjä kirjoitti:

151, olen tehnyt testin monta kertaa, mutta eivät nuo arvot muutu, ja englanninkielisestä vielä laajemmasta saan myös korkeat pisteet.
Mikä on outoa, monet ihmiset ovat sanoneet ettei minulla voi olla Aspergerin Syndrooma, koska olen niin puhelias.
Mutta minulla on kuitenkin paljon siihen viittaavia piirteitä. Olen lapsesta asti pitänyt hieman erilaisista asioista kuin ikätoverini. Keräsin esimerkiksi eri värisiä lasinpaloja jotka arvotin niiden värin ja koon mukaan. Tutkin myös kiviä ja muutakin. Pidin asioiden tutkimisesta. Ja nukeilla leikkiessäni pidin enemmän erilaisista vaateyhdistelmistä kuin varsinaisesta leikistä. Kävin hautausmaalla katselemassa hautojen vuosilukuja, etenkin vanhat haudat kiinnostivat. Minulla ei ollut oikein ystäviä ja olin koulukiusattu nimenomaan koska olin muiden mielestä outo. Minulla on aistiyliherkkyys eli en siedä esimerkiksi kutiavia vaatteita tai erilaisia hajuja. Lapsena saatoin alkaa itkemään kasteltuani vaatteeni, enkä antanut äitini leikata hiuksiani tai kynsiäni koska se "sattui".
Jos jokin aistiasia häiritsee minua en voi keskittyä mihinkään muuhun ennen kuin häiriötekijä on poistettu.
Äitini sanoi että viihdyin omassa huoneessani 3-5 vanhana useita tunteja ilman mitään huomion tarvetta. En muista että olisin saanut muuten mitään kiukku- tai raivokohtauksia, paitsi kun jokin aistiärsyke ärsytti, esimerkiksi veljen ruuan mässyttäminen.
AS-diagnoosista erottavia tekijöitä löytyy myös, pystyn keskustelemaan suhteellisen normaalisti uuden ihmisen kanssa, vaikka se onkin minulle suunnattoman raskasta ja vaikeaa.

Usein tuo "normaaliuden" naamari putoaa kun olen ollut uudessa ympäristössä parisen viikkoa. Sitten muutkin huomaavat etten noudata kaikkia kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä(esimerkiksi monologit omista mielenkiinnon kohteista)ja vaikeudet alkavat. En ymmärrä koska minua ei haluta paikalle tai sanovan tai kommentoivan mitään. Lisäksi kun yritän kertoa jotakin suoraan vaikkakin hienovaraisesti ihmiset ottavat kovin tunneperäisesti kertomani asian vaikka yritän kohdistaa sen siihen itse asiaan. Itse en esimerkiksi loukkaannu jos joku sanoo suoraan että olen vaikka lihonut. Mutta jos joku valehtelee asiasta niin loukkaannun siitä valkoisesta valheesta enemmän jos kuitenkin tiedän tosiasian itsekin.

Sitten en oikein tiedä mitä noilla rutiininomaisilla päivittäisillä asioilla tarkoitetaan, mutta minulla ei ole tarkkaa kellotettua rytmiä esim hampaiden pesusta tai nukkumaanmenosta, mutta minun pitää silti tietää hyvin tarkkaan mitä minäkin päivänä tulee tapahtumaan. Jos jokin poikkeaa niin että saan tietää siitä mielestäni liian myöhään, menee koko päiväni sekaisin ja analysoin vain sitä muuttunutta asiaa. Haluankin kysyä onko muilla mitä näistä oireista?

Lue lisää

joko add:tä tai aspergeria. Aika tutulta kuulostaa sinun kirjoittelut.
Minullakaan ei ole mitään rutiineja, en kykene noudattamaan niitä. Enkä oikein sääntöjäkään, ainakaan koulussa en osannut, minulla on ollut "mottona" että aina pitää vähän sääntöä rikkoa ja tuntuu, että se on pakonomaista, jos kaikki menee hyvin tai sääntöjen mukaan niin "väkisin" teen jotain rikkookseni kaavaa.
En pidä ihmisten sosiaalisesta pelistä tai ns empatiasta, jolla on vain tarkoitus osoittaa oma "pyhyys". Usein näennäisen empatian taustalla on oma lehmä ojassa... En ole koskaan ymmärtänyt opettajien "nuoleskelua", olen välttänyt tätä kaikin keinoin ja muutenkáan en halua antaa itsestäni kenellekään särmätöntä kuvaa vaan olla mahdollisimman rehellinen. Aika usein haluan tahallaan ärsyttää, mikä on minusta ärsyttävää, sillä joskus se menee liian pitkälle enkä osaa lopettaa.
Koulussa minulla oli vaikeuksia opettajien kanssa, vieläkään en osaa suhtautua auktoriteetteihin luonnollisesti (todellisuudessa taidan hiukan pelätä niitä, mutta se näyttäytyy ulospäin piittaamattomuudelta). Koulu menikin surkeasti kun en keskittynyt opiskeluun vaan yläasteella tappelin poikien kanssa ja syrjäydyin kavereista, en halunut mennä mukaan tyttöjen peliin joka silmissäni näytti tältä: "kehu sinä minua niin minä kehun sinua ja haukutaan muita..." Silti olin/olen vieläkin kateellinen kun jollain on paljon hyviä kavereita. Nyt minulla ei ole kuin yksi tuttu, jonka kanssa pidän yhteyttä ja hän on yhtä outo kuin minä ja paljon nuorempi. Onneksi on perheeni. Ainoa jonka seurassa olen oma itseni on mieheni ja lapseni. Muiden seurassa olen vetäytyvä. Aina on muuten ollut 1 kaveri tai poikaystävä jonka kanssa olen ollut kuin paita ja peppu, vaikka joskus olen ollut ihan yksin, mutta silloin olin nuori ja villi ja ryyppäsin kaikki viikonloput ja sain sillätavalla pinnallisia kavereita. Minulla oli järkyttävä murrosikä (11-21v), joka vieroitti minut kauas vanhemmistani. En vieläkään oikein osaa katsoa heitä silmiinkään, pelkään sitä liiallista läheisyyttä...:( Sisko on siinä jossain välissä. Hän taitaa aika pitkälti tietää minkälainen olen, mutta ei silti tiedä mitä päässäni pyörii, sillä niitä en kerro kenellekään. Kukaan ei tiedä myöskään niistä eri rooleista, joita vedän riippuen kenen seurassa olen. Olen vasta viime aikoina ruvennut pohtimaan, että mikä minussa mättää. Päälle 2-kymppisenä aloin vetämään seesteistä roolia, sillä poikaystäväni vaati sitä minulta :/. Mieheni löydettyäni olen onneksi palannut juurilleni ja olen harjoitellut olemaan oma itseni (vetäytyvä, hiljainen, impulsiivinen pelle, kärkkäät mielipiteet omaava rennon kylmästi totuuksia lateleva, kiltti). Olen ikuinen alisuorittaja ja se vähän harmittaa kun en tajunnut että pitäisi opiskella. Kukaan ei neuvonut minua kädestä pitäen, kuten olisi pitänyt, sillä käytännön asiat ovat minulle vaikeita. En uskaltanut hakea lukion jälkeen yliopistoon sillä pelkäsin etten löydä paikan päälle. Muutenkin inhoan jos en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Stressaannun täysin enkä osaa tehdä mitään. MInun piutää kaikki käytännön asiat miettiä valmiiksi päässä ja havainnoida, muuten ei tule mitään. Kotiaskareidenkin tekojärjsetyksen suunnittelen päässä ennenkuin nousen sängystä aamulla. Usein (ehkä juuri tästä syystä) jumitun nettiin surffailemaan ja menetän ajantajun. Usein päässäni pyörii samaan aikaan liikaa asioita enkä osaa pukea yksinkertaisia toimintoja sanoiksi - en osaa selittää muille asioita ja muut eivät useinkaan ymmärrä puheestani mitään. Sitten minulla on näitä kiinnostuksenkohteita. Niitä olisi vaikka kuinka paljon ja tuntuu, että kaikki mihin keskittyisin kiinnostaisi. Ja kun jään kiinni, niin yleensä lumoudun täysin johonkin kohteeseen. En todellakaan ole mikään nero. Lahjakas ja älykäs kyllä (alisuoriutuja ja kylläkin), mutta en ole huippu missään. MInulla on joitakin taitoja, mutta koska pidän itseäni lähtökohtaisesti aina huonona, niin en juuri kehitä näitä taitoja, eikä kyllä ole siihen aikaakaan nyt perheellisenä :/
Viime aikoina olen ollut taas joistakin asioista kovin inspiroinut ja tuntuu, että muu elämä vähän kärsii siitä kun innostun liikaa jostain. Ja pääni on aikamoisessa mylleryksessä nyt siitäkin syystä kun "löysin" tuon aspergerin... Jos vaan osaisi tehdä asioita ja kuunnella ja puhua ja ja ja... olla normaali. Tuntuu, että tunnen niin voimakkaasti ja aistin asioita, niin että en voi vain jatkaa elämää tuosta noin, vain täytyy "tonkia" lisää. Help!Miltä kuulostaa? Onko add/asperger?

wifey kirjoitti:

joko add:tä tai aspergeria. Aika tutulta kuulostaa sinun kirjoittelut.
Minullakaan ei ole mitään rutiineja, en kykene noudattamaan niitä. Enkä oikein sääntöjäkään, ainakaan koulussa en osannut, minulla on ollut "mottona" että aina pitää vähän sääntöä rikkoa ja tuntuu, että se on pakonomaista, jos kaikki menee hyvin tai sääntöjen mukaan niin "väkisin" teen jotain rikkookseni kaavaa.
En pidä ihmisten sosiaalisesta pelistä tai ns empatiasta, jolla on vain tarkoitus osoittaa oma "pyhyys". Usein näennäisen empatian taustalla on oma lehmä ojassa... En ole koskaan ymmärtänyt opettajien "nuoleskelua", olen välttänyt tätä kaikin keinoin ja muutenkáan en halua antaa itsestäni kenellekään särmätöntä kuvaa vaan olla mahdollisimman rehellinen. Aika usein haluan tahallaan ärsyttää, mikä on minusta ärsyttävää, sillä joskus se menee liian pitkälle enkä osaa lopettaa.
Koulussa minulla oli vaikeuksia opettajien kanssa, vieläkään en osaa suhtautua auktoriteetteihin luonnollisesti (todellisuudessa taidan hiukan pelätä niitä, mutta se näyttäytyy ulospäin piittaamattomuudelta). Koulu menikin surkeasti kun en keskittynyt opiskeluun vaan yläasteella tappelin poikien kanssa ja syrjäydyin kavereista, en halunut mennä mukaan tyttöjen peliin joka silmissäni näytti tältä: "kehu sinä minua niin minä kehun sinua ja haukutaan muita..." Silti olin/olen vieläkin kateellinen kun jollain on paljon hyviä kavereita. Nyt minulla ei ole kuin yksi tuttu, jonka kanssa pidän yhteyttä ja hän on yhtä outo kuin minä ja paljon nuorempi. Onneksi on perheeni. Ainoa jonka seurassa olen oma itseni on mieheni ja lapseni. Muiden seurassa olen vetäytyvä. Aina on muuten ollut 1 kaveri tai poikaystävä jonka kanssa olen ollut kuin paita ja peppu, vaikka joskus olen ollut ihan yksin, mutta silloin olin nuori ja villi ja ryyppäsin kaikki viikonloput ja sain sillätavalla pinnallisia kavereita. Minulla oli järkyttävä murrosikä (11-21v), joka vieroitti minut kauas vanhemmistani. En vieläkään oikein osaa katsoa heitä silmiinkään, pelkään sitä liiallista läheisyyttä...:( Sisko on siinä jossain välissä. Hän taitaa aika pitkälti tietää minkälainen olen, mutta ei silti tiedä mitä päässäni pyörii, sillä niitä en kerro kenellekään. Kukaan ei tiedä myöskään niistä eri rooleista, joita vedän riippuen kenen seurassa olen. Olen vasta viime aikoina ruvennut pohtimaan, että mikä minussa mättää. Päälle 2-kymppisenä aloin vetämään seesteistä roolia, sillä poikaystäväni vaati sitä minulta :/. Mieheni löydettyäni olen onneksi palannut juurilleni ja olen harjoitellut olemaan oma itseni (vetäytyvä, hiljainen, impulsiivinen pelle, kärkkäät mielipiteet omaava rennon kylmästi totuuksia lateleva, kiltti). Olen ikuinen alisuorittaja ja se vähän harmittaa kun en tajunnut että pitäisi opiskella. Kukaan ei neuvonut minua kädestä pitäen, kuten olisi pitänyt, sillä käytännön asiat ovat minulle vaikeita. En uskaltanut hakea lukion jälkeen yliopistoon sillä pelkäsin etten löydä paikan päälle. Muutenkin inhoan jos en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Stressaannun täysin enkä osaa tehdä mitään. MInun piutää kaikki käytännön asiat miettiä valmiiksi päässä ja havainnoida, muuten ei tule mitään. Kotiaskareidenkin tekojärjsetyksen suunnittelen päässä ennenkuin nousen sängystä aamulla. Usein (ehkä juuri tästä syystä) jumitun nettiin surffailemaan ja menetän ajantajun. Usein päässäni pyörii samaan aikaan liikaa asioita enkä osaa pukea yksinkertaisia toimintoja sanoiksi - en osaa selittää muille asioita ja muut eivät useinkaan ymmärrä puheestani mitään. Sitten minulla on näitä kiinnostuksenkohteita. Niitä olisi vaikka kuinka paljon ja tuntuu, että kaikki mihin keskittyisin kiinnostaisi. Ja kun jään kiinni, niin yleensä lumoudun täysin johonkin kohteeseen. En todellakaan ole mikään nero. Lahjakas ja älykäs kyllä (alisuoriutuja ja kylläkin), mutta en ole huippu missään. MInulla on joitakin taitoja, mutta koska pidän itseäni lähtökohtaisesti aina huonona, niin en juuri kehitä näitä taitoja, eikä kyllä ole siihen aikaakaan nyt perheellisenä :/
Viime aikoina olen ollut taas joistakin asioista kovin inspiroinut ja tuntuu, että muu elämä vähän kärsii siitä kun innostun liikaa jostain. Ja pääni on aikamoisessa mylleryksessä nyt siitäkin syystä kun "löysin" tuon aspergerin... Jos vaan osaisi tehdä asioita ja kuunnella ja puhua ja ja ja... olla normaali. Tuntuu, että tunnen niin voimakkaasti ja aistin asioita, niin että en voi vain jatkaa elämää tuosta noin, vain täytyy "tonkia" lisää. Help!Miltä kuulostaa? Onko add/asperger?

Lue lisää

127 pistettä

wifey kirjoitti:

joko add:tä tai aspergeria. Aika tutulta kuulostaa sinun kirjoittelut.
Minullakaan ei ole mitään rutiineja, en kykene noudattamaan niitä. Enkä oikein sääntöjäkään, ainakaan koulussa en osannut, minulla on ollut "mottona" että aina pitää vähän sääntöä rikkoa ja tuntuu, että se on pakonomaista, jos kaikki menee hyvin tai sääntöjen mukaan niin "väkisin" teen jotain rikkookseni kaavaa.
En pidä ihmisten sosiaalisesta pelistä tai ns empatiasta, jolla on vain tarkoitus osoittaa oma "pyhyys". Usein näennäisen empatian taustalla on oma lehmä ojassa... En ole koskaan ymmärtänyt opettajien "nuoleskelua", olen välttänyt tätä kaikin keinoin ja muutenkáan en halua antaa itsestäni kenellekään särmätöntä kuvaa vaan olla mahdollisimman rehellinen. Aika usein haluan tahallaan ärsyttää, mikä on minusta ärsyttävää, sillä joskus se menee liian pitkälle enkä osaa lopettaa.
Koulussa minulla oli vaikeuksia opettajien kanssa, vieläkään en osaa suhtautua auktoriteetteihin luonnollisesti (todellisuudessa taidan hiukan pelätä niitä, mutta se näyttäytyy ulospäin piittaamattomuudelta). Koulu menikin surkeasti kun en keskittynyt opiskeluun vaan yläasteella tappelin poikien kanssa ja syrjäydyin kavereista, en halunut mennä mukaan tyttöjen peliin joka silmissäni näytti tältä: "kehu sinä minua niin minä kehun sinua ja haukutaan muita..." Silti olin/olen vieläkin kateellinen kun jollain on paljon hyviä kavereita. Nyt minulla ei ole kuin yksi tuttu, jonka kanssa pidän yhteyttä ja hän on yhtä outo kuin minä ja paljon nuorempi. Onneksi on perheeni. Ainoa jonka seurassa olen oma itseni on mieheni ja lapseni. Muiden seurassa olen vetäytyvä. Aina on muuten ollut 1 kaveri tai poikaystävä jonka kanssa olen ollut kuin paita ja peppu, vaikka joskus olen ollut ihan yksin, mutta silloin olin nuori ja villi ja ryyppäsin kaikki viikonloput ja sain sillätavalla pinnallisia kavereita. Minulla oli järkyttävä murrosikä (11-21v), joka vieroitti minut kauas vanhemmistani. En vieläkään oikein osaa katsoa heitä silmiinkään, pelkään sitä liiallista läheisyyttä...:( Sisko on siinä jossain välissä. Hän taitaa aika pitkälti tietää minkälainen olen, mutta ei silti tiedä mitä päässäni pyörii, sillä niitä en kerro kenellekään. Kukaan ei tiedä myöskään niistä eri rooleista, joita vedän riippuen kenen seurassa olen. Olen vasta viime aikoina ruvennut pohtimaan, että mikä minussa mättää. Päälle 2-kymppisenä aloin vetämään seesteistä roolia, sillä poikaystäväni vaati sitä minulta :/. Mieheni löydettyäni olen onneksi palannut juurilleni ja olen harjoitellut olemaan oma itseni (vetäytyvä, hiljainen, impulsiivinen pelle, kärkkäät mielipiteet omaava rennon kylmästi totuuksia lateleva, kiltti). Olen ikuinen alisuorittaja ja se vähän harmittaa kun en tajunnut että pitäisi opiskella. Kukaan ei neuvonut minua kädestä pitäen, kuten olisi pitänyt, sillä käytännön asiat ovat minulle vaikeita. En uskaltanut hakea lukion jälkeen yliopistoon sillä pelkäsin etten löydä paikan päälle. Muutenkin inhoan jos en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Stressaannun täysin enkä osaa tehdä mitään. MInun piutää kaikki käytännön asiat miettiä valmiiksi päässä ja havainnoida, muuten ei tule mitään. Kotiaskareidenkin tekojärjsetyksen suunnittelen päässä ennenkuin nousen sängystä aamulla. Usein (ehkä juuri tästä syystä) jumitun nettiin surffailemaan ja menetän ajantajun. Usein päässäni pyörii samaan aikaan liikaa asioita enkä osaa pukea yksinkertaisia toimintoja sanoiksi - en osaa selittää muille asioita ja muut eivät useinkaan ymmärrä puheestani mitään. Sitten minulla on näitä kiinnostuksenkohteita. Niitä olisi vaikka kuinka paljon ja tuntuu, että kaikki mihin keskittyisin kiinnostaisi. Ja kun jään kiinni, niin yleensä lumoudun täysin johonkin kohteeseen. En todellakaan ole mikään nero. Lahjakas ja älykäs kyllä (alisuoriutuja ja kylläkin), mutta en ole huippu missään. MInulla on joitakin taitoja, mutta koska pidän itseäni lähtökohtaisesti aina huonona, niin en juuri kehitä näitä taitoja, eikä kyllä ole siihen aikaakaan nyt perheellisenä :/
Viime aikoina olen ollut taas joistakin asioista kovin inspiroinut ja tuntuu, että muu elämä vähän kärsii siitä kun innostun liikaa jostain. Ja pääni on aikamoisessa mylleryksessä nyt siitäkin syystä kun "löysin" tuon aspergerin... Jos vaan osaisi tehdä asioita ja kuunnella ja puhua ja ja ja... olla normaali. Tuntuu, että tunnen niin voimakkaasti ja aistin asioita, niin että en voi vain jatkaa elämää tuosta noin, vain täytyy "tonkia" lisää. Help!Miltä kuulostaa? Onko add/asperger?

Lue lisää

Musta toi kuulostaa enemmän ADD:ltä.

Mua auttaa kotitöissä se, että mietin edellisenä iltana, mistä pitää aloittaa, esim. tiskauksesta. Sitten kuuntelen radiota samalla, jolloin en uppoa liikaa siihen aloitushommaan, ja yleensä hoksaan siinä radion kuuntelun ohessa kaikenlaista, mitä myös pitäisi tehdä. Jos taas miettisin kaikki hommat ja niiden järjestyksen valmiiksi, niin en tulisi tehneeksi mitään, koska olisi niin vastenmielistä käydä valmista listaa läpi. Aloittaminen on silti aina vaikeaa, lopettaminen myöskin.

omalaatuinen höpöttäjä kirjoitti:

151, olen tehnyt testin monta kertaa, mutta eivät nuo arvot muutu, ja englanninkielisestä vielä laajemmasta saan myös korkeat pisteet.
Mikä on outoa, monet ihmiset ovat sanoneet ettei minulla voi olla Aspergerin Syndrooma, koska olen niin puhelias.
Mutta minulla on kuitenkin paljon siihen viittaavia piirteitä. Olen lapsesta asti pitänyt hieman erilaisista asioista kuin ikätoverini. Keräsin esimerkiksi eri värisiä lasinpaloja jotka arvotin niiden värin ja koon mukaan. Tutkin myös kiviä ja muutakin. Pidin asioiden tutkimisesta. Ja nukeilla leikkiessäni pidin enemmän erilaisista vaateyhdistelmistä kuin varsinaisesta leikistä. Kävin hautausmaalla katselemassa hautojen vuosilukuja, etenkin vanhat haudat kiinnostivat. Minulla ei ollut oikein ystäviä ja olin koulukiusattu nimenomaan koska olin muiden mielestä outo. Minulla on aistiyliherkkyys eli en siedä esimerkiksi kutiavia vaatteita tai erilaisia hajuja. Lapsena saatoin alkaa itkemään kasteltuani vaatteeni, enkä antanut äitini leikata hiuksiani tai kynsiäni koska se "sattui".
Jos jokin aistiasia häiritsee minua en voi keskittyä mihinkään muuhun ennen kuin häiriötekijä on poistettu.
Äitini sanoi että viihdyin omassa huoneessani 3-5 vanhana useita tunteja ilman mitään huomion tarvetta. En muista että olisin saanut muuten mitään kiukku- tai raivokohtauksia, paitsi kun jokin aistiärsyke ärsytti, esimerkiksi veljen ruuan mässyttäminen.
AS-diagnoosista erottavia tekijöitä löytyy myös, pystyn keskustelemaan suhteellisen normaalisti uuden ihmisen kanssa, vaikka se onkin minulle suunnattoman raskasta ja vaikeaa.

Usein tuo "normaaliuden" naamari putoaa kun olen ollut uudessa ympäristössä parisen viikkoa. Sitten muutkin huomaavat etten noudata kaikkia kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä(esimerkiksi monologit omista mielenkiinnon kohteista)ja vaikeudet alkavat. En ymmärrä koska minua ei haluta paikalle tai sanovan tai kommentoivan mitään. Lisäksi kun yritän kertoa jotakin suoraan vaikkakin hienovaraisesti ihmiset ottavat kovin tunneperäisesti kertomani asian vaikka yritän kohdistaa sen siihen itse asiaan. Itse en esimerkiksi loukkaannu jos joku sanoo suoraan että olen vaikka lihonut. Mutta jos joku valehtelee asiasta niin loukkaannun siitä valkoisesta valheesta enemmän jos kuitenkin tiedän tosiasian itsekin.

Sitten en oikein tiedä mitä noilla rutiininomaisilla päivittäisillä asioilla tarkoitetaan, mutta minulla ei ole tarkkaa kellotettua rytmiä esim hampaiden pesusta tai nukkumaanmenosta, mutta minun pitää silti tietää hyvin tarkkaan mitä minäkin päivänä tulee tapahtumaan. Jos jokin poikkeaa niin että saan tietää siitä mielestäni liian myöhään, menee koko päiväni sekaisin ja analysoin vain sitä muuttunutta asiaa. Haluankin kysyä onko muilla mitä näistä oireista?

Lue lisää

assi voi olla hyvinkin puhelias, mutta puheenaiheet ovat usein varsin yksipuolisia, eikä ns. perus small talkia monestikaan osata tai haluta osata. Tästä syystä heidän voi olla vaikea solmia ihmissuhteita, vaikka juttua riittäisikin.

unohtui lisäys: 7 minuuttia 31 sekuntia ja testipistemääräsi on 115 eli sinussa on piirteitä, jotka ovat tyypillisiä Asperger-henkilöille.

134

niin ja vielä varmaa tourette oireita ja vaikka mitä :) Koitetaan kutenkin pärjätä ja jos joskus haveksii tai haukkuu, niin omapa on ongelmansa ja emmä sellasten kanssa ala suuremmin tekeen tuttavuutta.

Se ei oikeesti kuseta, meil on ollu 40 tyyppii kattomas ja todistamas

It's real kirjoitti:

Se ei oikeesti kuseta, meil on ollu 40 tyyppii kattomas ja todistamas

Niin on, ja turha kenenkää tulla vinoilee! Olin itsekin katsomas kun rape testas onksil aspergeria.

niiiimp kirjoitti:

Niin on, ja turha kenenkää tulla vinoilee! Olin itsekin katsomas kun rape testas onksil aspergeria.

Eli olen siis maailman fiksuin ihminen :D

En kuseta :) kirjoitti:

Eli olen siis maailman fiksuin ihminen :D

Niin olet ;)

Ainii, ja mun aika oli 0.7 sekonddii, että repipääkä siit!!!

Aikaa kului 3 min. 26 sek. ja pisteet 88, joten ei ollut, vaikka kovasti SatSHP väitti, että on.

Mulla.

Aspergerin syndrooma ei sori vaan ole sairaus.

Viiiia kirjoitti:

Aspergerin syndrooma ei sori vaan ole sairaus.

Anteeksi, tarkoitin tuohon ylempään vastaukseen.