Ikuisuus on liian lyhyt aika
suunnitella mitään pysyvää
Nämä ovat vuosituhantiset jäähyväiset,
on vaikea luopua siitä, mikä on aina ollut
Käteni hakee sinua turhaan
luomisen tyhjässä yössä
suunnitella mitään pysyvää
Nämä ovat vuosituhantiset jäähyväiset,
on vaikea luopua siitä, mikä on aina ollut
Käteni hakee sinua turhaan
luomisen tyhjässä yössä
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luin ekan kappaleen, ja aattelin et tän mie otan sitte kommenttiin merkiksi että vahvasti vaikutti. Luin toisen ja aattelin että eiku sittenkin tää, ja kolmannen kohdalla alistuin sille että ei auta. Koko runo on vaa pirun hyvä, ei sieltä mitään erikseen saa poimittua!
Vaikeeta, tyhjää, liian vähän ja paljon eikä siltikään riitä. Huoh. Tää jyskäs tonne sytämen seutuville niin että en osaa mitää enempää sanoa.
Huh - kiitoksia! Tämä olikin harvinaisen paljon mietitty runo minun taholtani. kolme lyhyttä kappaletta... hahmottuuko, että tässä on kokonaisuus, eikä kokoelma mietelauseita...
Näköjään kannatti miettiä, kiitos kauniista palautteesta!
Pidin tästä ja vinkkinä
voisin väläyttää:
Olisiko muusan hankinnan
paikka? =)
Kiitos, Minänoita! Vai muusa, mmm... Olisiko sinulla joku hyvä ehdokas mielessä? =)
tällaiselle, joka ei usko ikuisuuteen, ei aikaan eikä pysyvään suunnitteluun, niin hänen kaltaisilleen viimeinen säkeesi oli hyvin haastava.
Tuon ajatuksesi sisällään pitämä paradoksi on äärimmäisen kaunis. Johonkin tuollaiseen olen valmis uskomaan varauksetta.
(hassun vakava hymiö)
Kiitos. Seuraavan kerran, kun työnantaja läksyttää myöhästymisestä, voin sanoa: "Kuules, pomo, minä kun en oikein usko aikaan..."
Itse asiassa kirjoitin runoa Jumalasta ja perimmäisestä suunnitelmasta, mutta en saanut sitä onnistumaan. Tämä tuli eräänlaisena sivutuotteena. Lopussa on tuo luominen muistuttamassa alkuperäisestä, mutta se puolustaa paikkaansa viittaamalla myös muuhun luomiseen.
Mutta hyvä, että johonkin uskot. :=)
Maltalla oli kolme kaksitasolentokonetta toisen maailmansodan aikaan taistelemassa Luftwaffen loputonta teknologista ylivoimaa vastaan ideana puolustaa saartaan. Koneiden nimet olivat Usko, Toivo ja Rakkaus. Koneet olivat ikivanhoja romuja.
Kyllä minä uskon.
Arkipäivän ajankäsitystäsi en allekirjoita. Muuten minusta tuntuu aina hyvältä huomata se, että miten läheltä kaikki lopulta liippaa toisiaan luomiskertomuksesi osalta.
Olen joskus haaveillut käänteisestä luomiskertomuksesta, siitä, että kaikki alkaisi lopusta alkuun - ei alusta loppuun, siinä ei jäisi selittelyille ja tarinoiden/historian uudelleen kirjoittamiselle minkäänlaista sijaa.
t. deepseadiver
Sie oletkin varsinainen runomiekkonen.
Ei, mutta nyt täytyy uudelleen miettiä tuota viimeistä säettä. Mutta se on minua viisaampi, kuten luojansakin.
kerppuli
Kiitos! Mutta sanotaanhan, että ei ole yhtäkään viisasta tai ymmärtäväistä, ei ketään joka etsii...
.. niin..
Koettelemuksia täynnä on
elomme, sen olen huomannut
päätä monasti seinään lyönyt
ja joka kolhusta oppinut
turhanpäiten oleile ei
täällä meistä kukaan
on jokaisella paikkansa
annetun ajan mukaan
Ja itsenänsä annettavaa
on jokaisella meillä
ennalta määrättynä
myös tehtävämme täällä
Kiitos. Sattuvaa, että puhut ennalta määräämisestä... Niin se on..
Sinäkin olet dramaattisissa tunnoissa.. Runoni ensimmäinen kaksirivinen ei ollut tyystin vailla pilkettä...
kaikki jatkuu
joskus
haihtuu jonnekin...
jatkuu
Kiitos, kaukainen ystävä. Arvoituksellinen ja mietteliäs on vastineesi. Vetäydyn arvoitusta miettimään..