mies ahdistaa

Minä olen bipo ja miehelläni on paha jaksoittainen migreeni.Nyt on taas kohtausjakso(kestää n.6viikkoa)meneillään,ja olemme molemmat aivan loppu.
Mies ei muuta tee kuin valittaa,nalkuttaa ja syyllistää joka asiasta,vaikka tuntuu että pidätän hengitystäni ja kuljen varpaillani.Pelkään kovasti,että kun mieheltä menee tämä jakso ohitse,minä olen niin loppu,että joudun taas sairaalahoitoon. =(
Yritän hirveästi olla ymmärtäväinen ja auttaa,mutta mikään ei riitä.Hän ahdistaa minua nurkkaan niin että haluaisin huutaa pahaa oloani.Jopa kissanpentumme riehuminen ja metelöinti on minun vikani,koska en pidä kissoillemme kuulemma kuria.Kissat ovat onnellisia,minä en.
Oli tänne pakko vähän jakaa ahdistustani,kun seinät kaatuvat kohta päälle.En viitsi edes puhua enää,koska vastaus on aina jotain ilkeää ja töykeää.
61215
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

migreenijakso?! Millaisia estolääkityksiä ja täsnöjä hänellä on kokeiltu?

Äänestä

Kai miehesi oikeasti ymmärtää että ei ole mitenkään sinun syysi että hän on kovissa kivuissa/ sairastaa jaksottaista migreeniä?

Mielestäni tuossa tilanteessa miehesi tulisi tietoisesti alkaa käyttäytyä toisin. Eihän asiat voi tuolla tavalla jatkua!

Tiedän mitä on kun on kova migreeni, ja voin vain kuvitella sen kärsimyksen määrää kuuden viikon jakson aikana... Se ei silti oikeuta miestäsi käyttäytymään tuolla tavoin! Hänen täytyy siitä huolimatta kyetä huomioimaan sinut, edes siinä määrin että suhtautuu sinuun kunnioittavasti; ei puhu sinulle halveksuen, eikä syytä eikä syyllistä sinua.

Äänestä
  • JOko kyseessä on itsekeskeinen paska tai sitten kivuistaan niin sekaisin, että ei tajua toista, eikä paljon muutakaan.

    Siihen ei auta mikään puhe.

    Itselläni oli naisystävä joka voi ihan hyvin ja vittuili aina päin naamaa kun olin masentunut. Ei siihen auttanut mikään.

    Ihminen on usein sellainen - itsekäs paskiainen.

    Äänestä

Tuo kertomuksesi tuo mieleeni omat kokemukseni, joista en vieläkään ole toipunut.Suhteeni oli lyhyt mutta jätti pahat arvet. Miehesi on narsistinen ja elämä tällaisen henkilön kanssa on helvettiä. Hän ei voi itselleen mitään eikä siihen lääkkeet auta.
Itse en jaksanut miestäni, sairastuin ja olin hoidossa. Onneksi - sen kautta uskalsin tunnustaa asian myös ulkopuolisille, en häpeillyt ja peitellyt asiaa enää. Hae rohkeasti apua ystäviltä tai Narsistien Tuki ry:n kautta. Voimia.

Äänestä

Hyvä ihminen, älä anna toisen syyllistää itseäsi.
Joka kerta se tulee uskottavammaksi SINULLE, JA ALAT IHAN OIKEASTI USKOA, ETTÄ SINUSSA ON KAIKKI VIKA.
EI SE MENE NIIN , siNÄ OLET ITSENÄINEN IHMINEN JA TUO TOINEN ON OMA PERSOONA.
ALAT ELÄÄ HÄNEN KAUTTA JA TUNNET ITSESI AINA VAIN HUOMOMMAKSI.
Minulla on kaksisuuntaista luonnehäiriötä poteva ent. aviomies, sain kuin synninpäästön kun lääkäri sanoi hänelle, että sinä olet voimakkaasti luonnehäiriöinen, ei siis minussa ollutkaan aina vikaa.
Hypin riemusta, kun sen mitä olin tiennyt jo 40 vuotta joku toinenkin todistaa, tämä oli vielä psykiatrian tohtori. Ota elämästä kiinnija pidä metrin väli ja henkinen väli tällaisiin ihmisiin.

Äänestä

miehesi saa minkäänlasita hoitoa migreeniinsä? jos miehesi on tuollainen luonne niin kannattaa jättää suosiolla, sinun ei tarvitse kestää hänen oikkuiluaan, vaikka hänellä on migreeni jolle hän ei mitään voi. sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä hänen pahasta olostaan nyt, eikä silloin kin (jos, mikäli, toivottavasti) hänet jätät. Hän ei tule koskaan lopettamaan, joten mikset lähtisi? Onni löytyy varmasti jostain.
Koeta jaksella.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


bubble bobble kirjoitti:

Minä olen bipo ja miehelläni on paha jaksoittainen migreeni.Nyt on taas kohtausjakso(kestää n.6viikkoa)meneillään,ja olemme molemmat aivan loppu.
Mies ei muuta tee kuin valittaa,nalkuttaa ja syyllistää joka asiasta,vaikka tuntuu että pidätän hengitystäni ja kuljen varpaillani.Pelkään kovasti,että kun mieheltä menee tämä jakso ohitse,minä olen niin loppu,että joudun taas sairaalahoitoon. =(
Yritän hirveästi olla ymmärtäväinen ja auttaa,mutta mikään ei riitä.Hän ahdistaa minua nurkkaan niin että haluaisin huutaa pahaa oloani.Jopa kissanpentumme riehuminen ja metelöinti on minun vikani,koska en pidä kissoillemme kuulemma kuria.Kissat ovat onnellisia,minä en.
Oli tänne pakko vähän jakaa ahdistustani,kun seinät kaatuvat kohta päälle.En viitsi edes puhua enää,koska vastaus on aina jotain ilkeää ja töykeää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu