Tässä olisi hiukan apua,niille jotka tarvitsevat rohkaisua kyseiseen ongelmaan.
Minulla on kokemusta kyseisestä asiasta.
Olen sitä mieltä ettei lääkkeet ole hyvästä ja niitä ei pitäisi popsia.
Liikunta,oikea ruokavalio on ne joilla pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiin.
löysin taannoin hyvän opaskirjan kirjakaupasta,joka käsittelee paniikkihäiriötä.löysin paljon tieoa siittä.todella hyödyllinen kirja.
tähän mennessä olen osannut elää ilman paniikkioireita ja ahdistusta.en muistakkaan koska viimeksi olisin saanut ahdistuksen.
Minulla on kokemusta kyseisestä asiasta.
Olen sitä mieltä ettei lääkkeet ole hyvästä ja niitä ei pitäisi popsia.
Liikunta,oikea ruokavalio on ne joilla pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiin.
löysin taannoin hyvän opaskirjan kirjakaupasta,joka käsittelee paniikkihäiriötä.löysin paljon tieoa siittä.todella hyödyllinen kirja.
tähän mennessä olen osannut elää ilman paniikkioireita ja ahdistusta.en muistakkaan koska viimeksi olisin saanut ahdistuksen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ajatusten toiseen asiaan siirtäminen voi auttaa jos on paniikki. kokemusta on
"Olen sitä mieltä ettei lääkkeet ole hyvästä ja niitä ei pitäisi popsia."
Luulet että kaikilta poistuu kaikki oireet kun harrastaa liikuntaa ja syö hyvin. Ehket tiedä oireista mitään koska tuommoista luulet, lääkkeethän parantaa elämänlaatua. Ilman lääkkeitä olisin varmaan hypännyt junan alle pitkä aika sitten. Sitäkö haluat, että kaikki ongelmaiset hyppii kiskoilla?
Et ole kokenut varmaan koskaan oikeata pahaa oloa, paniikkia tai mitään lähellekään semmoista. Eli kannattaisi olla hiljaa asioista josta ei tiedä mitään.
paniikkioireisen menemään lääkärin juttusille. lääkkeet eivät välttämättä vaikuta alkupäivinä oireiden ollessa pahimmillaan vielä täysin, mutta lääkkeistäkin on hyötyä.
Itse samassa tilanteessa vuosi pari sitten olleena huomasin rauhallisen ympäristön vaikuttavan positiivisesti, kun epäily lääkäreitä kohtaan oli tapetilla.
minulla kyllä on kokemusta todella pahoista paniikkioireista.lääkitys oli puoli vuotta.nyt ilman lääkkeitä olen ollut 5 vuotta ja mainiosti pärjään ilman niitä.
joo olet oikeassa että lääkkeitä suositellaan,mutta ei pitkäksi aikaa.ja itsehän sen tietää paremmin kuin lääkäri mihin saakka niitä tarvitsee.
minulle sattumoisin tuli vierotukset lääkkeistä.joten lääkehelvetin tiedän.se ei ole kivaa.siksi jyrkkä kanta tuohon ettei lääkkeitä.
sinulla aika agressiivinen suhtautuminen aiheeseen.mutta kantansahan saa jokainen ilmaista.tuomita ei.
paniikkikohtauksen estolääkitystä lopun ikäänsä vaikka kuinka eläisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Aivan hirveää lukea tuollaista itsekehua pullistelevaa jeesustelua jota aloittaja viljelee.
Mitä lääkettä söit? Mitä vieroitusoireita sait?
Loppujen lopuksi on myös itsestä kiinni haluaako lääkkeistä päästä eroon vai ei. On totta, että vieroitusoireita saattaa tulla, mutta ei kaikille. Kun on terveellä järjellä mukana ja lopettaa lääkkeiden käytön asiantuntijan mukaan, ei pitäisi olla mitään vaikeuksia, ainakaan nillä jotka kärsivät keskivaikeasta paniikkihäiriöstä tai sitä vaikeammastakin.
Sitten vielä se, että kaikki me paniikkihäiriöstä kärsineet emme selviä pelkästään terapian ja kirjojen avulla!! Lääketiede on kehittynyt niin pitkälle, että luotan siihen enemmän kuin pelkkiin kirjojen teksteihin ja artikkeleihin (vaikkakin ne saattavat olla hyvä lisä joillekkin). Itse uskon siihen, että oma tahto parantua sairaudesta, lääkehoito sekä itselle sopiva terapia on kaiken a ja o paniikkihäiriöstä paranemiseen.
Jos kärsii paniikki- ja ahdistushäiriöistä on se lääkärin tehtävä päättää, minkälaista hoitoa hänen potilaansa tarvitsee, oli se sitten lääkehoita tai terapia...
oikeassa olet tuossa asiassa,että oma tahto.minulla se oma tahto oli luja.monet sanoo että lääkettä vaan.mutta niistä tuli todella huono olo.ja jäin riippuvaiseksi.sitten tuli vieroitukset kun loppu lääkkeet kuin seinään.se oli yhtä helvetiä.mutta kestin sen koska tiesin saavani lopetus lääkkeet.
kyllä varmaan minä käyttäisin vieläkin,jos lääkäri määräisi.mutta itse kieltäydyin.minä määrään omasta kehosta.ja jos niitä paniikkikohtauksia tulee,niin yritän vain rauhoitella itseni.itseään pystyy säätelemään jos vaan haluaa.en elä kirjojen tai muunkaan perusteella vaan ihan oman mieleni mukaan.kuinka minun olisi vaan hyvä olla.
ja se joka näkee minut pullistelijana saati jeesustelijana.noup.kerron vaan oman näkemyksen asiasta.miten olen kokenut ja millaista se on ollut.niinhän te muutkin olette tehneet.
kyllä itse taidan kans tarvita noita paniikki ja ahdistus lääkkeitä hautaan asti.
Kun on yksinäinen ja masentunutkin, niin eipä paljon jaksa liikuntaakaan harrastaa. Ajatuksena ja
toiveena haluaisin kyllä edes fyysistä kuntoa kohottaa, mutta kun vaan VOIMAT ei riitä.
Pitäs olla joku vertaistukiryhmä tms. jossa voisi sekä keskustella omista ongelmista. Siihen sitten tuo liikunta mukaan, niin voisi piristää kummasti.
Olen hyvin tietoinen, että itsestähän se kiinni on, jotta elämä muuttuisi paremmaksi.
Tällä hetkellä olo on siedettävä, mutta aina jos jonnekkin pitää mennä, niin pakko lääkitä itseään selvityäkseen. Kaikkee pitääkin kärsiä, eipä tää elämänlaatu ole hääppöstä.
Paljonhan näitä kaikkinaisia mielenterveys-ongelmia tuntuu nykyään olevan. Eikä tietoisuus siitäkään lohduta. Ihmisistä on tullut toisiaan kohtaan niin välinpitämättömiä?
ja paniikit katosivat parissa kuukaudessa, ahdistuneisuus ja masennus pahenivat ensin aivan perkeleellisesti mutta katosivat sitten puolenvuoden kuluessa. Nyt on tunne-elämä normaalia ensimmäisen kerran yli 20 vuoteen. Masennuslääkkeitä en käyttänyt, enkä niitä myrkkyjä suostuisikaan käyttämään.