Kysyisin neuvoja jos jollain on kokemusta: meillä oli vielä muutama kuukausi sitten kaksi kissaa (sisarukset) mutta valitettavasti uros kissa katosi. Nyt haluaisimme ottaa pennun narttukissamem seuraksi. Onko kellään kokemusta siitä kumpaa sukupuolta olevan pennun leikattu narttu paremmin hyväksyy?
Tämä nykyinen vanhapiikamme on todella kärttyisä vieraita kissoja kohtaa, joten sopeutuminen ei välttämättä ole ihan helppoa. Yleensähän luonnossa elävät kissaeläimet elävät joko yksin tai narttujen laumoissa, siksi ajattelin, että ehkä narttupentu olisi helpompi hyväksyä. Oletteko huomanneet onko sukupuolella väliä? Ja kuinka kauan teillä on mennyt, ennen kuin vanha kissa hyväksyy uuden pennun?
Haluamme todella toisen kissan, mutta emme halua, että nykyinen kissamme ottaa siitä niin nokkiinsa että pakkaa tavaransa ja häipyy.
Tämä nykyinen vanhapiikamme on todella kärttyisä vieraita kissoja kohtaa, joten sopeutuminen ei välttämättä ole ihan helppoa. Yleensähän luonnossa elävät kissaeläimet elävät joko yksin tai narttujen laumoissa, siksi ajattelin, että ehkä narttupentu olisi helpompi hyväksyä. Oletteko huomanneet onko sukupuolella väliä? Ja kuinka kauan teillä on mennyt, ennen kuin vanha kissa hyväksyy uuden pennun?
Haluamme todella toisen kissan, mutta emme halua, että nykyinen kissamme ottaa siitä niin nokkiinsa että pakkaa tavaransa ja häipyy.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itselläni on melkoisesti kokemusta kissojen toisiinsa sopeuttamisesta, ja tosiaan parhaiten se onnistuu kun tulokas on pentu. Riippuu tosi paljon kissan luonteesta hyväksyykö se uuden perheenjäsenen kuinka nopeasti. Mutta kissat ovat sopeutuvaisia ja meillä on yleensä kestänyt noin viikon, kaksi että lauma alkaa tulla toimeen keskenään. Plussaa on se, että jos "vanha" narttukissa on joskus saanut pentuja, sen on helpompi omaksua "Äidin" rooli tulokkaan kohdalla. Meillä yksi kissa on "adoptoinut" kaksi eri aikoihin tullutta pentua. Ensin kaksi viikkoa suhinaa ja sähinää ja sitten ykskaks uusi perhe on syntynyt ;)
Uskoisin että onnistuu, kunhan et säikähdä totuttamisvaiheessa esiintyvää aggressiivisuutta. En neuvo ihan heti jättämään vanhaa ja uutta keskenään yksin, vasta sitten kun ne ovat alkaneet selkeästi sietää toisiaan. Äläkä missään tapauksessa eristä uutta johonkin huoneeseen alkuvaiheessa. Eräs kaveri jolla on vähän väliä el.suoj.yhd. pentuja kotonaan hoidossa (Omia kissoja hänellä 3)tapaa "eristää" uudet 1-3 viikoksi yhteen huoneeseen, jolloin ne eivät totu muihin kissoihin eikä muihin osiin asunnosta. Tottuminen hänen kotiinsa kokonaisuudessaan siis kestää uusilla aina todella pitkään ja vaikuttaa sivustakatsoen jotenkin vaikealta prosessilta. Kannattaa tuoda pikkuinen heti osaksi laumaa, jolloin se saa alusta alkaen tottua uuteen tilanteeseen kokonaisuudessaan. Ei alkuvaikeudet pitkity turhaan.
vanhakaan kisu ei ehkä ota niin pahasti nokkiinsa kun se saa samallalailla kulkea pitkin asuntoa eikä siltä evätä pääsyä mihinkään. Paremmin sopeutuvat jos tulokkaasta ei tehdä hirveää numeroa. Vanhaa pitää huomata ihan erityisesti ettei se ala mustasukkaiseksi.
http://www.incatsuomi.fi/6easysteps.asp
...pennut (ja muutkin kissat) pitää aluksi pitää erillään muista kissoista tautivaaran vuoksi.
Oletkos miettinyt miksi kolli hävis?
- Toivottavasti oli leikattu ja toivottavasti löysi hyvän kodin jostakin.
Jotkut kissat eivät vain totaalisesti välitä pätkänkään vertaa muista kissoista ja antavat sen näkyä ja tuntua.
Ollaan todella mietitty miksi uros kissamme katosi. Tilanne oli se, että muutimme uuteen paikkaan ja kissa katosi siitä kolmen viikon kuluttua. Näytti kyllä sopeutuneen jo hyvin, mutta sitten kuitenkin hävisi. Todella tehokkaasti sitä yritimme etsiä mutta tuloksetta.
Tiedän, että tälläkin palstalla on niitä joiden mielestä kissaa ei saisi pitää ulkona vapaana, mutta minä uskon vahvasti, että vaikka kissamme olisi nyt jostain syystä menehtynyt niin sen kuusi elinvuotta olivat varmasti mukavammat kuin monilla sisäkissoilla. Se mm rakasti metsästää hiiriä ja oli siinä erittäin taitava.
Todella toivon, että se on löytänyt hyvän uuden kodin jos on vielä elossa, mutta siinä tapauksessa todella ihmettelen miksi nämä kodin antajat eivät olisi ilmoittaneet meille tai löytöeläinkoteihin.
Kissa katosi, no ehkä se on kuollut tuskallisesti auton alle, mutta nou hätä, otetaan uusi :D Kyllä ihmiset on tunteettomia!
Kissasi todnäk hävisi siksi, että joutui onnettomuuteen tai sitten ei osannutkaan enää kotiin ja eksyi ja ties mitä sitten tapahtui. Kissat eivät aina eivätkä edes usein löydä kotiin, jos lähtevät pitemmälle reissulle...
Muutitteko kauas entisestä kodistanne? Ehdottaisin joka tapauksessa että soittaisitte entisille naapureillenne tai entisen asuinpaikkanne löytöeläintaloon koska kissa saattaa liikkua siellä päin. Varsinkin jos kissa on ulkona liikkuva yksilö niin se on voinut hakeutua vanhoille reviireilleen.
kiitos vinkeistä, mutta eivät ole tuottaneet tulosta. Entiset naapurimme ja talomme nykyinen asukki tietävät pitää silmällä kissaamme, jos se sinne sattuisi ilmestymään. Kaikki löytöeläin numerot noin 50 kilometrin säteeltä on soiteltu. Lisäksi ilmoittelin paikallislehdissä moneen kertaan ja kiinnittelin kuvalla varustettuja ilmoituksia kymmeniä. Ikävä kyllä rakasta kissaamme ei ole kaikista yrityksistä huolimatta löytynyt.
Kai me sitten jonkun mielestä olemme vastuuntunnottomia ym, mutta edelleen aiomme päästää kissamme ulos. Meidän mielestä se kuuluu kissan elämään jos asuu alueella missä se ei haittaa toisten ihmisten elämää. Tiedän kuitenkin lukuisia kissoja jotka ovat selvinneet vanhuksiksi asti vaikka ovatkin saaneet ulkoilla vapaasti.
"Meidän mielestä se kuuluu kissan elämään jos asuu alueella missä se ei haittaa toisten ihmisten elämää."
Oletko ajatellut, että se saattaa haitata kissan elämää? Niinkuin nyt senkin, joka teiltä katosi, todennäköisesti on kuolleena jossain...
kyllä olen sitäkin mieltä, että kaikissa asioissa ei ole yhtä ehdotonta totuutta.
Nykyisiä kissojani en päästäisi vapaina ulos, ihan itsenikin takia, mutta meillä ollut myös ulkokissa.
Muutimme aikoinaan maalta taajamaan. Maalla meillä oli niin iso tontti ja yleiset autotiet sen verran kaukana, että oli silloin selvää, että kissa sai olla ulkona. Ei kuitenkaan ollut todellakaan mikään villikissa, vaan niin ihmisiin kiintynyt ja ihmisrakas kuin kissa voi olla. viisaskin kuin mikä jos kissasta voi näin sanoa...Kun muutimme taajamaan, ajatus oli ensin, että sitä ei voi päästää ulos vapaana ja ja ulkoiluttaa valjaissa. Ei se kuitenkaan sopeutunut siihen ja päädyimme päästämään siis kissan ulkoilemaan. Kissa eli lähes 20 vuotiaaksi ja kuoli eläinlääkärin piikkiin syövän iskettyä.
Ulkona vapaana liikkuvasta kissasta oli kuitenkin ainainen huoli, lähinnä pelkäsi kissojen vihaajia. Meidän kissa kun oli niin ihmisrakas ja kiltti, ettei vierastanut ketään. Mutta uskon kuitenkin, että sille kissalle se oli paljon oikeampi ratkaisu päästää se "ulkoilemaan".
Joo ja ainahan on sekin mahdollisuus että itse talviaamuna töihin kävellessäsi liukastut ja isket pääsi kohtalokkaasti. Siinä sitten makaat kuolleena. Olisi vaan kannattanut elää koko elämänsä pumpulivuoratussa tynnyrissä. Maailma on vaaroja täynnä, muuta sinäkin elintapasi turvallisempiin nyt kun vielä voit. Äläkä unohda kissaasikaan. Se on varmasti paljon onnellisempi kun se tietää olevansa turvassa sinun yksiössäsi.
Ihminen osaa soittaa ambulanssin kännykällään, kissalla ei edes ole kännykkää... Meillä on muuten neljä huonetta ja keittiö...
Onko siinä muka jotain huonoa, jos haluaa pitää lemmikeistään huolta ja välittää niistä?
Nykyisiä kissoja en päästäisi koska
-asumme nykyisin kaupungissa kerrostalossa
-kissani eivät osaa edes kaivata ulos, kissat viihtyvät vallan hyvin sisällä, jos niille tarjoaa tarpeeksi virikkeitä (niistä on myös seuraa toisilleen)
Jos päästäisin kissani ulos vapaana, suurimpana vaarana kokisin kissojen vihaajat, onnettomuuksia voi sattua kaikille, myös minulle tai kissoilleni myös kotona.
En myöskään todellakaan asu yksiössä
Tarkoitus oli vain sanoa, ettei pidä ehkä olla niin ehdoton siinä, saako kissaa päästää vapaana ulos. Jos muuttasimme maalle, luultavasti antaisin kissojeni ulkoilla vapaana. Toinen kissoistamme on kuitenkin sellainen, että tähän asti ainakin halunnut heti takaisin sisälle, kun olisi päässyt kesällä maalla hieman ulos haistelemaan.
Ilmeisesti kissan ulos päästäminen on aika tunteita herättävä aihe, kun kaikki siihen jaksavat ottaa kantaa. Alkuperäinen kysymykseni oli kuitenkin jotain ihan muuta. Ei minua oikeasti kiinnosta muiden mielipiteet tässä ulkoilu asiassa. Meidän kissat tulevat vastaisuudessakin pääsemään ulos, ikävää että se joitain niin harmittaa. Minun puolestani tämä keskustelu on loppu ellei joku sitten halua ottaa ihan kantaa tuohon alkuperäiseen aiheeseen.
Minun käsitykseni taas on, että sopeutuvat nopeammin, jos ovat eri sukupuolta.
Meillä narttu (3,5v) otti ensin tosi nokkiinsa, kun kolli(1,5v) tuli taloon, mutta sähinää kesti vain pari päivää. Kolli sopeutui tosi hyvin ja sähisijä oli nimen omaan talon vanha asukki. Molemmat leikattuja.
Tälläkin hetkellä nukkuvat vierekkäin ja kolli tullut taloon vajaa 3 viikkoa sitten.
Itsekin olin ajatellut ensin pentua, mutta kun eteen sattui kotia etsivä kisu, johon heti ihastuin, niin se oli menoa...
Ehkä kannattaisi kuitenkin pitää kissoja ainakin sen aikaa sisällä, että ovat soputuneet(meillä ovat kyllä sisäkissoja). Itse asiassa kolli oli päässyt viime kesänä ulos ja muutaman päivän ajan pyysi ulos ison hädän tullessa, nyt ei enää edes sitä.
kiitos asiallisesta kommentistasi. Me itseasiassa suostuimme juuri antamaan kodin eräälle kissanpennulle. Se on valitettavasti vielä niin pieni, että omistaja ei ole ihan varma onko tyttö vai poika. Oli kumpi vaan me otamme sen kuitenkin sitten kun on riittävän vanha vieroitettavaksi. Enää ei sitten tarvitse pohtia sukupuolta. Täytyy vaan yrittää tehdä kaikkensa, että sopeutuvat nopeasti toisiinsa sitten kun sen aika tulee.
Emme millään malttaisi odotella, että kisu kasvaa riittävästi muuttaakseen meille ;o)