Niin, missä luuraatte kaikki "onnettomassa",
värittömässä suhteessa elävät naiset? Tiedän,
että teitä on... Itse olen 30 , jo liian pitkään
tylsässä suhteessa elänyt mies. Olisi kiva kuulla
naisnäkökulmaa ja vaihdella ajatuksia
sähköpostitse: [email protected]
Rohkeasti yhteyttä
T: KK
värittömässä suhteessa elävät naiset? Tiedän,
että teitä on... Itse olen 30 , jo liian pitkään
tylsässä suhteessa elänyt mies. Olisi kiva kuulla
naisnäkökulmaa ja vaihdella ajatuksia
sähköpostitse: [email protected]
Rohkeasti yhteyttä
T: KK
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja jos kaiken kokemani kertoisin, niin tuskin
kaikkea edes uskoisit!
Uskomatonta, miten lapsellinen voi olla 35-
vuotiasa mies!
No, tilanne on meillä nyt se, että siippa kokee
olevansa meillä se diktaattori, joka määrää
säännöt ja minä orja, joka niitä noudatan.
Tai näin hän luulee.
Asioiden takia, mitä en ala tässä repostelemaan,
olenkin päättänyt kestää vielä vuodenvaihteeseen
asti, mutta en enää yhtään pidempään!
Ja sanon senkin, että kait minä olen vähän hullu
ollut, kun vasta nyt silmäni ovat avautuneet
siihen, että minkälaisen ihmisen kanssa oikein
elän!
No, parempi myöhään, kun ei milloinkaan !
...kun olet päätöksesi tehnyt. Mitä erikoista
siinä vuodenvaihteessa sitten tapahtuu?
oikeasti se on niin, että mitä nyt on tapahtunut.
Isoäitini sai tällä viikolla aivoinfarktin ja
siitä aiheutui oikeanpuoleinen halvaus... toisin
sanoen vanhemmillani on ihan tarpeeksi surua ja
murhetta jo nyt (kuten itsellänikin). En ole niin
itsekäs, että haluan heille tuottaa sitä nyt
lisää.
Toinen juttu on se, että meillä on vaihto-
oppilas, joka on meillä vuodenvaihteeseen asti ja
hänen takiaan on varmasti korrektia hoitaa asiat
niin, että hänen ei tarvitse kärsiä (eihän tämä
ole hänen syynsä!).
Itse olen tässä tilanteessa ollut jo niin kauan,
että uskon pysyväni vielä tämän puoli vuotta
selväjärkisen kirjoissa...
Miten se teidän suhde sitten rakoilee? onko se
mies sitten mustasukkainen, väkivaltainen,
alistava? mikä siinä suhteessa tökkii? seksielämä
vai joku muu? Meinaatko jatkossa pärjätä ihan
yksin?
henkisesti jossain teinipojan tasolla.
Ei mitään tajua elämän realiteeteista. Yrittää
samalla pitää itsellään perheen ja elää
sinkkuelämää ja kuvittelee, että minä hyväksyn
sen!
Olen hoitonut nyt useamman vuoden koko perheen
päivärutiinin: toisen lapsen koulun, molempien
harrastukset, laskut, kodin ym. kontaktit.
Taisin herätä vasta nyt, kun tuli ihan
toisenlainen kriisi ja siippani ei osoittanut
minua kohtaan mitään empatiaa eikä edes kysynyt,
että pärjäänkö.
Hän on itsekäs idiootti, joka ei ehkä koskaan
muutu, ja minä en ainkaan sitä muuttumista jää
odottamaan!
Minä pärjään jatkossa yksin tai siis yhdessä
lasten kanssa! Ja ainahan sitä voi ottaa jokun
"kesäkissan" ja heittää sen sitten käytön jälkeen
pois!
...tässä olis kesäkissaehdokas =) Lähetä
viestiä[email protected]